Trans-Mongolia, here we come!

Olen maininnut blogissa useaan otteeseen, että olemme mieheni kanssa laittamassa asuntomme vuokralle ja lähdössä parin kuukauden kuluttua maailmalle. Olen maininnut joskus, että suuntana on Aasia, mutta en ole vielä eritellyt sen tarkemmin matkasuunnitelmiamme täällä.

Yksi syy tähän on, että emme ole tehneet vielä ihan tarkkoja suunnitelmia. Emme ylipäätään tahdo lyödä lukkoon liikaa, mutta toisaalta pieni alustava suunnittelu on tärkeää, jotta esimerkiksi viisumiasioihin osaa valmistautua ja jotta voi myös säästää hieman rahaa selvitellessään, mikä reitti ja majoitusvaihtoehto on kannattavin. Niistä voi sitten joustaa halutessaan.

En ole varma, haluanko paljastaa suunnitelmiamme etukäteen kovin tarkasti, vai jaanko kuulumisiamme täällä sitä mukaa, kun matka etenee. Yhden asian haluan kuitenkin päästä jo tässä vaiheessa jakamaan, sillä olen siitä todella innoissani.

Virve Fredman Trans-Mongolia juna

Kun kesällä aloimme miettiä maailmalle lähtöä tarkemmin, oli meille selvää, että ainakin aloitamme Aasiasta. Meitä kuitenkin kiehtoi ajatus siitä, ettei meidän tarvitsisi lentää sinne, vaan voisimme matkustaa vaihtoehtoisella tavalla – eihän meillä ollut kiire minnekään, kun meillä olisi kaikki aika maailmassa.

Tärkeintä ei enää tässä tapauksessa olisi määränpää, vaan itse matka. Kun aikaa on rajoitetusti ja haluaa vain päästä lomailemaan, ei ymmärrettävästi tahdo käyttää liian montaa tuntia itse matkustamiseen, mutta nyt koimme, että juuri se matkustaminen on yksi niistä kiinnostavimmista jutuista.

Tästä innostuneena keksimme, että tämä olisi täydellinen tilaisuus lähteä reissuun junalla, eikä ihan millä tahansa junalla, vaan Venäjältä Moskovasta Mongolian läpi Kiinaan Pekingiin kulkevalla Trans-Mongolian junalla!

Moni on varmasti kuullut läpi Venäjän kulkevasta Trans-Siperian radasta, jota pitkin junamatka läpi Venäjän on maailman pisin junamatka. Jos matkaa taittaa pysähdyksittä, menee siihen kuutisen päivää. Vaihtoehtona Trans-Siperian junareissulle on hypätä aluksi samaa rataa kulkevalle, mutta sitten kohti Mongoliaa ja Kiinaa haaroittuvalle Trans-Mongolian junaradalle ja päätimme, että tämä vaihtoehto on meille hyvä.

Virve Fredman Trans-Mongolia juna

Junamatkan voi taittaa kolmella tavalla. Ykkösluokassa matkustavana saisimme oman pienen hytin, jossa nukkuisimme vain me kaksi. Siinä saisi oman rauhan, mutta hinta oli moninkertainen muihin vaihtoehtoihin nähden, sillä se kustantaisi alustavan selvittelymme mukaan jopa noin tuhat euroa.

Kakkosluokassa matkustavana saisimme neljän hengen hytin, jonka jakaisimme kahden muun matkustajan kanssa. Ajatus siitä, että olisimme pienessä hytissä keiden kanssa tahansa jopa pari päivää putkeen ei innostanut ja tämäkin vaihtoehto kustantaa käsittääkseni reilut 600 euroa.

Valitsimme itse vaihtoehtoista kolmannen, joka kulkee kansankielessä nimellä karjavaunu. Karjavaunu on halvin tapa Trans-Mongolian ja Trans-Siperian radoilla ja se tarkoittaa avointa vaunua, jossa on makuupaikat useammalle kymmenelle hengelle.

Tämä tuntui meistä autenttisimmalta tavalta lähteä reissuun, sillä matkustaminen läpi Venäjän ja Mongolian Kiinaan jatkuvasti vaihtuvassa seurassa tuntui hyvin kiehtovalta ajatukselta, jossa on suoranaista seikkailun makua – siitäkin huolimatta, että sisäistä introverttiani se joka hirvittää hieman. Tällä kolmannella vaihtoehdolla on hintaa käsittääkseni vain alle kaksisataa euroa, eli se kuulostaa hauskimmalta myös hintansa puolesta.

Tämäkin junareissu kestää noin kuusi päivää, mutta vaikka sen voikin istua junassa putkeen, saa siitä huomattavasti enemmän irti, jos matkalla tekee edes muutamia pysähdyksiä. Paitsi että pysähdyksiä kannattaa tehdä paikkojen näkemiseksi, voi se olla mukavaa myös muutenkin. Koko junan karjavaunu käyttää nimittäin samaa vessaa eikä  suihkua ole, eli peseytyä voi vain vessan lavuaarissa, joten silloin tällöin voi olla mukavaa päästä kunnolla pesulle.

Lisäksi junassa ei tietenkään ole kokkausmahdollisuuksia, eli matka taittuu pääsääntöisesti omia eväitä napostellen, satunnaisesti ehkä ravintolavaunusta jotain ostaen ja matkan varrella asemilta ruokaa myyviltä mummoilta vatsantäytettä ostellen. Karjavaunussa leijaileekin siis kuulemma jatkuvasti keitettyjen nuudelien, teen ja muiden eväiden tuoksu hien ja muiden aromien lisäksi.

Minusta tämä kuulostaa hauskalta ja ennen kaikkea kokemukselta. Kun juna puksuttaa läpi maaston ja aikavyöhykkeiden auringon noustessa ja laskiessa mielivaltaisesti, ei voi kuin elää hetkessä ja ottaa rennosti. Nettiäkään junassa ei nimittäin tietenkään ole.

Virve Fredman Trans-Mongolia juna

Meillä on suunnitelmissa lähteä Tukholmasta laivalla Helsinkiin ja käydä siellä ennen matkalle lähtöä moikkaamassa läheisiä. Siitä lähdemme sitten junalla ja suunnitelmissa on pysähtyä Pietarissa ja Moskovassa sekä ainakin Irkutskissa, Ulan Udessa ja Ulan Batorilla, mutta mahdollisesti myös muutamassa muussa paikassa Venäjällä ennen Irkutskia. Moni on suositellut yöpymistä jurtassa Mongoliassa, mutta vaikka se onkin kokemuksena varmasti melkoinen elämys, emme ole silti vielä varmoja, kiinnostaako se oikeasti meitä, eli mietimme tätä vielä.

Suunitelmamme tämän matkamme startin suhteen ovat vasta alkutekijöissä, mutta halusin jakaa tämän ajatuksen täällä blogissa toivoen, että jollakin voisi ehkä olla hyviä vinkkejä ja jopa kokemuksia junareissua ja sen pysähdyksiä varten. Olemme tietysti ahmineet aiheesta jo valtavan määrän blogitekstejä, artikkeleita ja YouTube-videoita, mutta kaikki vinkit otetaan silti mielellään vastaan.

Sen verran olen jo ruotsalaistunut, että sovimme pitävämme ensiviikon tiistaina ruotsalaisen mieheni kanssa ruotsalaiseen tapaan möten, jossa alamme lyödä lukkoon matkasuunnitelmia ja selvitellä tarkemmin käytännön asioita juurikin esimerkiksi Trans-Mongolian junareissun viisumien ja junalippujen hankintaan liittyen. Eihän asioista nyt ilman palaveria voi sopia.

Vähän siis jopa jännittää, että mitä kaikkia ideoita sitä päähän tuleekaan vielä juolahtamaan!

Virve Fredman Trans-Mongolia juna

Miltä kuulostaisi junamatka Venäjän ja Mongolian läpi Kiinaan?

27 kommenttia artikkeliin ”Trans-Mongolia, here we come!”

  1. Mä oon välillä haaveillu kans Trans siperiasta pekingiin ja kiinaan, mutta suoraansanottuna venäjä maana ei kiinnosta juuri yhtään eikä sillai mongoliakaan. Pelottaa miten viikon juna ehkä ilman kunnon ruokaa (oon nirso, ja epäilen asemmilla myytävää ruokaa, enkä muutenkaan välitä itä-eurooppalaisesta/venäläisestä ruuasta, mitä kaveri mulle laitellut), ja hyttien muut ihmiset, joten ottaisin varmaan ton ekan luokan vaunun 😀

    Vastaa
    • Mekään emme ole olleet koskaan ennen kovin kiinnostuneita Venäjän ja Mongolian matkailusta, mutta ehkä tosiaan tämä reissu tekee niistä nyt meillekin sitten kiinnostavia. Ajateltiin, että Mongoliaan ei tulisi muuten koskaan varmasti ihan lähtemällä lähdettyä, eli nähdään nyt sitten sekin ja saadaan ihan uusia kokemuksia. 🙂

      Vastaa
    • Oi mahtavaa, toi on yksi mun suurista haaveista, jonka aion toteuttaa lähitulevaisuudessa! Rakastan Pietaria ja Moskovaa ja viihdyn Venäjällä. Myös kaikki mukanani reissanneet kaverit ovat ihastuneet maahan. Huikeeta, että otitte karjavaunun, siitä saa varmasti just sen parhaimman kokemuksen!

      Vastaa
    • Olimme ystävien kanssa syyskuussa 2019 Ulan Bataar-peking junamatkalla kesti 36 tuntia…on aivan ylimainostettu matka…ruoka junassa hyvää…neljän hengen hytti ok. Maisema junan ikkunasta samaa.

      Vastaa
  2. Siis wau!!

    Teille on tulossa ihan uskomattoman huikea matka!! En voi, kun nostaa hattua uskallisuudesta ja heittäytymisestä. Jään todella innolla seuramaan miten karjavaunussa matkustaminen menee ja muutenkin koko teidän reissua.

    Vastaa
  3. Perfekt! Näin på svenska ennen teidän möte. Elämä on elämyksiä varten. Ja mitä jurttaan tulee – ne ovat äärettömän kauniita ja ”hengellisiä”. Eli suosittelen jos ette nukkua halua, niin ainakin fiilistellä.

    Vastaa
    • Ollaan toisaalta uteliaita asian suhteen, eli katsotaan, mihin tulokseen tullaan – varsinkin kun vähän tutkitaan vielä hintoja ensin. 🙂

      Vastaa
  4. Rosa Liksomin kirja ”Hytti nro 6” vois olla innostava luettava, koska kertoo pitkästä junamatkasta Venäjällä. Ja ehkä just kirjana, ei äänikirjana, koska kirjassa on esim pitkiä listauksia, joiden keskellä on kiva pysähtyä pohtimaan (=kuuklettamaan :D) tarkemmin listattuja venäläisiä asioita. Ohut kirja ja tavoittaa hyvin pitkän reissun tunnelmia. Yle Areenassa on muuten nyt oikein hyvä dokkari Rosa Liksomista, joka kertoo myös junamatkoistaan läpi silloisen Neuvostoliiton.

    Perusfraasit kannattaa venäjäksi opetella, koska englannin kieltä ei niin paljoa osata kuin pohjoismaissa. Olen kyllä aina syönyt Venäjällä hyvin – juna-asemillakin just mummojen myymät piirakat ovat yleensä tosi hyviä, vaikka vaatimattomia täytteiltään (kaalta, sipulia, ehkä vähän lihaa, kananmunia ym.). Hedelmiäkin saa ostettua, mutta pullovedellä pitää pestä tai sitten kuorellisia. Junan vessat saattavat olla kolmosluokassa melko karseita.. Tosin oma junakokemukseni Venäjän Karjalassa oli hieno just kansanvaunussa sen takia, että juttuseuraa (huonolla venäjäntaidollakin) piisasi ja ihmiset olivat tosi ystävällisiä köyhälle opiskelijalle ja tarjosivat aina teetä meidänkin porukalle. Jos nyt lähtisin, ottaisin silti neljän hengen hytin, kun olen niin huono nukkumaan korvatulppienkin kanssa. Tuo teidän idea pysähdellä muutaman päivän välein voiskin olla oikein hyvä nukkumisen ja peseytymisen kannalta.

    Aivan mahtava on siis matkasuunnitelmanne! Olisi sitten tosi mielenkiintoista lukea kokemuksistanne.

    Vastaa
    • Kiitos lukuvinkistä! Olenkin nähnyt kirjan nimen usein pomppaavan silmiini, mutta en ole koskaan katsonut, mihin oikeastaan liittyy. Pitänee siis lukea e-kirjana se pian. 🙂

      Kiitos kaikista muistakin hyvistä vinkeistä! <3

      Vastaa
  5. Olen itsekin haaveillut trans-Siperiasta, mutta toistaiseksi olen mennyt junalla vain Moskovaan asti. Silloin matkasimme nimenomaan 3. luokassa, ja jos Trans-Siperian radalla 3. luokka vastaa sitä mitä Moskovaan mentäessä, mielestäni ei kyllä voi puhua karjavaunusta 😄 matkustusmukavuus oli mielestäni vastaava ellei jopa parempi kuin VR:n Lapin yöjunissa (verrattuna makuupaikkaan siis, matka Venäjän 3. luokassa oli 10 kertaa mukavampi kuin yöjuna Suomessa istumapaikalla 🙈). Pidemmällä etapilla varmasti kyllö esim. vessa alkaa varmaan haista, mutta näin on kyllä mielestäni Suomessakin 🤔

    Vastaa
    • Joo, videoiden ja matkakertomusten perusteella ”karjavaunu” on tosiaan aika liioiteltu termi, eli mukavasti siinä varmasti matka taittuu ja vaunuemännät pitävät vessan kuitenkin perussiistinä. 🙂

      Vastaa
  6. Aivan painajaismaiselta ja samalla huipulta kuulostaa tuo junamatka! En kyllä malta odottaa kun matkanne alkaa, toivottavasti ehtisit kirjoitella sieltä paljon blogiin kertomuksia😍

    Vastaa
  7. Aivan huippua!

    Kuten täällä jo sanottiinkin, perusfraasit ja kyrilliset aakkoset kannattaa opetella, niin pääsee vähemmällä. Junissa on usein puheliaita tätejä, jotka mielellään esittelevät valokuvia sukulaisistaan kaikille, jotka sattuvat kuuntelemaan (sillä, ymmärtääkö kuulija, on yllättävän harvoin väliä).

    Mukavaksi koettuja pakkaussuosituksia:
    – kosteuspyyhkeet (virkistävät oloa ilman, että tarvitsee käydä junan vessassa)
    – pieni käsidesi
    – purkka tai ksylitol-pastillit

    Jonkinlaisille tohvelin- tai flipflopintapaisille voi myös olla käyttöä, mutta näitä ja kosteuspyyhkeitä on helppo ostaa matkan varreltakin. Aika monessa junassa on tätä nykyä enemmän kuin yksi pistorasia per vaunu, joten kannattaa ladata muutama äänikirja offline-kuuntelua varten. Mukavaa matkaa! 🙂

    Vastaa
  8. Matkustin mieheni kanssa reitin kesällä 2013, enkä voi kuin suositella! Oli aivan huikee reissu! <3

    Erinomainen valinta siis 🙂

    Vastaa
  9. No nyt on eksoottinen reissuosuus teillä tiedossa! Ei muuta kuin rokotusohjelmaa tarkistamaan 🙂

    Joanna Lumley on tehnyt dokumenttisarjan tuosta suunnittelemastanne reissusta, mutta aloittaen Kiinan päästä, Hongkongista. Sarja esitettiin Ylellä, mutta jos kiinnostaa, löytynee striimattavanakin, kuten epäilemättä muutkin hänen matkansa.

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/31/kiehtova-maailma-siperian-rautateilla-nayttelija-joanna-lumley-matkustaa

    Samassa ilmansuunnassa oli Joanna Lumleyn muista reissudokkareista ainakin Silkkitie:

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/21/kiehtova-maailma-joanna-lumley-silkkitiella-reitti-joka-muutti-ihmiskunnan

    Myös Japanista löytyy sarja:

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/29/kiehtova-maailma-joanna-lumley-japanissa-lumoava-junamatka-nousevan-auringon

    Sekä Intiasta (Lumley on syntynyt Intiassa), jos reittinne menee sinne saakka:

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/02/kiehtova-maailma-joanna-lumley-intiassa-brittinayttelija-matkaa-varikkaassa

    Ja lisäksi ainakin Niili, Kreikka, revontulireissu ym. on hänellä vielä dokumentoituna.

    Lumley, vaikka on varmaan parhaiten tunnettu Todella upeeta -näyttelijänä, on siitä hyvä dokkaristi, että hän osaa olla luonteva ja rakastettava kaikkien kohtaamiensa ihmisten kanssa missä päin maailmaa tahansa. Hän on myös niin karismaattinen, että se välittyy ruudun kautta katsojallekin. Yleensä hän myös pääsee maahan kuin maahan ja saa niissä hyvää tai vähintäänkin asiallista kohtelua.

    Ainoat selvät ongelmat hän kuvausryhmineen koki Venäjän osuudella juuri tällä Trans-Siperia-junamatkalla ja osa siitä näkyy itse dokumentissakin. Kiina puolestaan esti kuvausryhmän pääsyn maahan kokonaan sarjassa Silkkitie.

    Vastaa
  10. Kuulostaa todella jännittävältä! Itseä lähinnä hirvittäisi vessa-asiat tuossa ”karjavaunu-vaihtoehdossa” 😀
    Mua jäi mietityttään tää Kiinan korona-virustilanne, se ei ilmeisesti pelota teitä…?

    Vastaa
    • Olemme kyllä seuranneet viruksen leviämistä vähän kauhulla, joten voi tietysti olla, että matkasuunnitelmiin tulee sen vuoksi vielä muutos. Tehtiin suunnitelma Trans-Mongolian suhteen tosiaan jo kesällä, kun virus ei vielä ollut samalla tavalla levinnyt kuin viime viikkoina. Katsotaan siis, mitä suunnitelmille käy. 🙂

      Vastaa
  11. En ole koskaan halunnut käydä kiinassa ja välttelen täysin siellä tehtyä tavaraakin. Miksi ihmeessä haluatte kiinaan? Hankkimaan sen koronaviruksen? Kaksi niistä kolmesta ranskalaisesta joilla on tartunta, ovat myös käyneet kiinassa. Pelottavaa jo muutenkin ja matkustelevia ihmisiä tartunnan leviäminen ei paljoa vaikuta hetkauttavan…

    Vastaa
    • Me välttelemme tavaroita ylipäätänsäkin, joten meille Kiina ei siinä mielessä ole poikkeus. 🙂

      Minulla on ollut hieman jakautuneita mielipiteitä Kiinaan matkustamisen suhteen. Toisaalta en ole halunnut tukea Kiinan taloutta matkustamisella monien yhteiskuntaan liittyvien tilanteiden vuoksi, mutta toisaalta olen ollut todella kiinnostunut astumaan täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle maailmaan, jossa en ymmärrä kieltä ja kaikki se, mihin olen tottunut tapahtuukin usein aivan eri tavalla ihan jo maksujärjestelmästä lähtien.

      Kuten tosiaan kerroin, saimme idean Trans-Mongolian reissusta viime kesänä ja se tuntui hyvältä vaihtoehdolta Aasiaan siirtymiselle lentämisen sijaan. Silloin ei vielä viruksesta ollut tietoakaan. Voi toki olla, että suunnitelmamme muuttuvat vielä, kun tilanne kehittyy. Turha lyödä lukkoon vielä mitään, mutta mielenkiintoista aina selvitellä. 🙂

      Vastaa
      • Okei 🙂 tilanne siellä kiinassa on vaan niin huolestuttava, toivonmukaan tilanne saadaan mahdollisimman pian ”hoidettua kuntoon” ettei ihmisten tarvitsisi olla peloissaan ja jotta tekin pääsisitte matkustamaan ilman semmoista riskitekijää.

        Vastaa
        • Joo, toivotaan että viruksen leviäminen saadaan kuriin. Hurjaa kyllä, millaisia toimenpiteitä nyt varsinkin huomisesta lähtien joudutaan alkaa tekemään kiinalaisten matkustamisen rajoittamisen suhteen. Sen vaikutus matkailussa varmasti näkyy. :/

          Vastaa
  12. Venäjä on toki länsimaalaistunut tavoiltaan viime vuosina, mutta matkalla kantsii muistaa, että tietynlainen suoruus on yhä osa tyypillistä venäläistä käytöskoodia. Palvelukulttuuri saattaa olla myös tylyä toisten mielestä, mutta toisaalta suomalainen voi arvostaakin sitä, ettei ole turhaa pokkurointia ja mielistelyä 🙂 Hymyttömyys ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin vihamielisyys! Pietarin ja Moskovan välillä on mielestäni ollut selkeä ero, Pietarin sijainti lähellä Eurooppaa näkyy sikäläisessä kaupunkikulttuurissa. Se on siis hyvä ”pehmeä lasku” Venäjälle. Se myös tuntuu huomattavan paljon hallittavamman kokoiselta kuin Moskova, joka onkin todellinen suurkaupunki. Itse rakastan Venäjää (ja muutenkin Itä-Eurooppaa!), joten odotan innolla, millaisia matkaraportteja blogiin on tulossa!

    Oon muuten sitä mieltä, että karjavaunu on tosi hyvä vaihtoehto neljän hengen hytin sijaan. Neljän hengen hytti pakottaa usein tietynlaiseen sosiaalisuuteene, joka voi käydä vähän liiankin raskaaksi, kun tunnit matelevat eteenpäin…

    Vastaa

Jätä kommentti