Joku teistä ehkä muistaa, kuinka aloitin puoli vuotta sitten rumban saadakseni Englannissa toimivan pankkitilin ja pankkikortin? (Jos ette muista, löytyvät linkit asiaa käsitteleviin postauksiin tämän postauksen lopusta.)
Jotta homma sujui, oli minulla oltava mukanani ensimmäinen sähkölaskuni, jonka vihdoin joulukuussa sain postilaatikkooni ja voin sanoa, etten ole koskaan eläissäni ollut ollut yhtä onnissani omalle nimelleni osoitetun parinsadan euron sähkölaskun näkemisestä kuin mitä silloin olin. Paras joululahja hetkeen!
Tuhannen mutkan kautta (muistaakseni kuudennella yrityksellä) minulla oli vihdoin pankissa mukanani kaikki tarvittavat dokumentit ja sain buukattua itselleni ajan kohtaamaan pankkivirkailijan ja avaamaan tilin.
Itse tilinavausprosessi oli ihan yhtä naurettava kuin tieni siihen pisteeseen astikin oli ollut. Ensinnäkin jo kysymykset olivat naurettavia enkä ole koskaan eläissäni valehdellut puolen tunnin aikana yhtä paljon kuin silloin valehtelin!
Minun oli ensinnäkin pakko esittää työtöntä. Olin kertomaisillani, että minulla on Suomessa työpaikka, mutta koska minun olisi täytynyt esittää siitä virallinen, HSBC-pankille osoitettu todistus, oli helpointa väittää itseäni työttömäksi. Pelkkä työnantajan kirjoittama todistus ei aiempien kokemuksieni mukaan riittäisi, sillä sitä ei ollut osoitettu juuri tälle nimenomaiselle pankille.
Valehtelin siis kirkkain silmin, että etsin Lontoosta töitä. Ai koska aloittaisin ne? No, kuukauden tai parin sisään? Ai missä? No, olin kahden firman välillä enkä ollut tehnyt valintaani vielä…
Minun oli pakko tehdä pankkivirkailijan kanssa tietokoneella suunnitelmia ja piirakkadiagrammeja elämästäni. Mitkä olivat kiinnostukseni kohteet? Oliko ykkösprioriteettini sijoittaa, säästää, ostaa asunto vai mitä minä tahdoin tehdä? TAHDON SAAKELI VIEKÖÖN SAADA PREPAID-LIITTYMÄÄNI LADATTUA JA SHOPPAILLA BRITTILÄISISSÄ NETTIKAUPOISSA! Eikö se riitä? Ai ei, täytyy valehdella. No laita sitten, että haluan hitto vieköön säästää rahaa asuntoon. Ja joo, eläkesäästäminenkin kiinnostaa.
Aina välillä putosin täysin. Virkailija luuli minua todella typeräksi ja kieltä ymmärtämättömäksi, sillä jouduin aina välillä pyytämään häntä toistamaan kysymyksen, sillä en mahdollisesti ollut ymmärtänyt sitä oikein. Niinkuin esimerkiksi siinä vaiheessa, kun hän kysyi minulta, maksettiinko palkkani viimeksi Suomessa shekeissä vai käteisenä.
”Ööh…käytämme tilisiirtoja. Rahat siis ilmestyvät suoraan tililleni.”
”Ai okei… Teillä on sellainen systeemi…”
Niin. Kysyitkö tuota ihan oikeasti?
Vietettyäni valheellisen puolituntisen pankissa piti homman olla selvä ja jäin odottamaan postitse tulevaa pankkikorttiani ja PIN-koodiani. Ja toivomaan, että saisin myös nettipankkitunnukset. Opin nimittäin jälkikäteen, ettei niiden tuleminen ollut ollenkaan itsestäänselvää.
Kun sitten eräänä päivänä tammikuussa töistätultuani löysin postilaatikostani kolme kirjettä HSBC:ltä olin onnesta soikeana. Ihan vaan tajutakseni, että kirjeitä tosiaan oli kolme. Mikä kumma se kolmas oli?
Ensimmäisessä oli PIN-koodi. Toisessakin oli PIN-koodi. Ja kolmannessa kirjeessä kaksi pankkikorttia, toinen kuin ylimääräisenä liimattuna keskellä kirjettä. Täh?
Soitin pankkiin selvittääkseni asian. Aikani jonotettuani minulle vastattiin ja kysyttyäni kysymyksen, alkoi hirveä salasanojenkeksimisrumba.
Minun piti keksiä minulle tärkeä kaupunki. Minun piti keksiä sana, jonka muistan aina. Minun piti keksiä kuudesta kymmeneen numeroinen numerosarja, jonka muistan aina. Ja se ei saa olla syntymäpäiväni.
Kun aloin luettelemaan lukujonoa puhelimessa, huudettiin minulle, etten saa kertoa sitä. Onko tämä joku leikki, vai? Yrittäisikö hän arvata sen? Leikimme leikin loppuun tunnistautumismasiinan avulla minun muistellessani, mikä hemmetin nappi olikaan se hash-key, jota minun oli lopuksi painettava.
Kun saimme prosessi varttia myöhemmin loppuun, kysyttiin minulta, oliko minulla vielä kysymyksiä. No olihan minulla se alkuperäinen: Miksi minulla on kaksi korttia ja kumpaa minun tulisi käyttää?
En koskaan saanut vastausta ”miksi” -osioon eikä minulla lopulta edes ollut kiinnostusta sen saamisenkaan. Halusiin vaan tietää, kumpaa korttia käyttäisin. Vastaus tuli nopeasti ja asiakaspalvelijan kysyessä, haluaisinko rekisteröidä kortin itse netissä vai tekisikö hän sen nyt, vastasin samantien, että PLIIS, tee se! Minulta alkoi todellakin jo palaa pinna. (Ja miksi hemmetissä näit edes tarvitsee erikseen rekisteröidä?)
Kuvittelin pääseväni käyttämään nettipankkiani vihdoin. Korttien lisäksi olin saanut tunnuslukuavaimen, jonka avulla pääsisin kirjautumaan sisään. Yllätykseni oli kuitenkin suuri, kun pahvisen kortin avatessani löysinkin sen sisältä pienen pienen laskimen. Tämä laskin oli kuulemma ”tunnuslukugeneraattori”, jolle minun olisi luotava PIN-koodi ja joka joka kerta kertoisi minulle uuden tunnusluvun aina nettipankkiin kirjautuessani.
VOI JEESUS! Missä on Nordean tunnuslukutaulukko? Missä on Sampo-pankin avainkortti? Onko pakko olla näin hankalaa??
Yritin noudattaa ohjeita ja selvisin hommasta kunnialla. Rekisteröin nettipankkiani toimintaan tietokoneella ja keksin vastauksia typeriin kysymyksiin. Etsin papereideni joukostasopivia koodeja ja numeroita. Ensimmäisten kysymysvaihtoehtojen vastausten asettaminen oli helppoa, sillä ne olivat faktoihin perustuvia: Oli helppoa muistaa ensimmäinen työnantaja, äidin tyttönimi tai ensimmäinen lemmikkieläin. Toinen osio taas oli naurettava. Miten ihmeessä voisin antaa vastauksen kysymyksiin koskien lempi väriäni, ruokaani tai urheilujoukkuettani, kun mielipiteeni saattaisi viiden vuoden kuluttua vastausta kysyttäessä olla aivan eri? Naurettavaa!
Selvittyäni rumbasta loppuun ja painettuani ”confirm”-nappulaa viimeisen kerran, oli vastassa tietysti järjestelmäerror. Yritä toiste uudelleen.
”No en helvetti vieköön yritä, yritä yksinäsi!” puuskahdin ja heitin kortin ja kaikki mahdolliset paperini laatikkoon muhimaan yli kuukaudeksi. En todellakaan enää jaksa!
Helmikuun lopussa päätin, että asia on pakko hoitaa loppuun ja minun on vaan saatava pankkihommani Englannissa kuntoon. Kaivoin kaikki paperini ja korttini ja tunnuslukuni esiin ja olin neuvoton. En ymmärtänyt yhtään, mitä lukuja rekisteröitysmisjärjestelmä minulta halusi ja mitä minun täytyi tehdä. Kiukkusin ja laitoin Englantilaistuneen Herrasmieheni hoitamaan homman.
Pääsin vihdoin kirjautumaan nettipankkiini sisään. Tunsin itseni voittajaksi. Vihdoin elämäni voi alkaa!
”Miten saan siirrettyä tililleni rahaa Suomen tililtäni?”
”Onko sinulla SWIFT-numeroa ja BIC-koodia ja muita vastaavia?”
”Ei… eikö niitä löydy sieltä nettipankistani? Minulla on vain brittiläinen tilinumeroni näissä papereissa. Ja tuhat muuta eri numerosarjaa.”
”Ei näköjään löydy. Sinun on soitettava HSBC:lle tai mentävä käymään siellä ja pyydettävä ne.”
IHAN TOSI, HAISTAKAA *#!@*^ siellä HSBC:llä, minä en enää jaksa leikkiä kanssanne!!
No onpa sotku! Huh! Mutta voin antaa edes pienen vinkin tuohon IBAN-koodin ja SWIFT/BIC:n selvittämiseen. Eli netistä löytyy tällainen http://www.ibancalculator.com/ Toiminut ainakin minulla erittäin hyvin ja luotettavasti mm. ruotsalaisiin ja saksalaisiin tilinumeroihin. Nuo koodithan tulevat melko loogisesti perustilinumeron perusteella ja ainakin suomalaiset tilinumerot saa aika näppärästi käännettyä pienellä vaivalla ilman mitään laskureitakaan.
Voit kokeilla sitten pienellä vaivalla avomiehesi kanssa, että toimiiko (tekemällä tilisiirron) 🙂
http://www.iltalehti.fi/iltvhullumaailma/20130223020326988_a6.shtml
Opetusvideo hiustenlaitosta, joka toivottavasti piristää…
(muistelen et sul on vastaava laite, mut meikä on ihan käsi noiden laitteiden kans ja varmaan kävis myös noin kuin videolla).
Tutulta kuulostaa. Tosin minua ne suomalaiset paperliuskat myös hämää, mutta mun systeemi (lloyds) on helpompi kuin toi HSBC. Mieheni käyttää Barclays pankkia ja se on ihan yhtä monimutkainen. Luulisin tosin että kun saat ekan virallisen tiliotteen pankista niin siinä myös näkyy ne SWIFT ja IBAN koodit, koska nykyään myös ne tilinsiisrto jutut pitää mennä jonkun EU- direktiivin mukaisesti helpommin. Onnea pankkitilin johdosta! 😉
Ou nou, jopas oli kokemus! Avasin itse viime viikolla HSBC:ssä tilin ja kaikki onnistui suureksi ihmeekseni kertakäynnillä. Sain tuon taskulaskinvehkeen mukaani siellä, virkailija auttoi aktivoimaan nettipankin kaikkine ärsyttävine kysymyksineen, ja pin-koodikin tuli kotiin aivan kuin piti. Taitaa olla pankista konttorista kiinni? Viimeksi Enkuissa asuessani minulla oli horror-kokemuksia LLoyds TBS:stä…
HSBC:n bic-koodit saat muuten tsekattua täältä, ja ne löytyvät lisäksi kotiin postitetusta tiliotteesta: http://www.business.hsbc.co.uk/1/2/international-business/iban-bic
Voi apua, aikamoinen prosessi, aika hyvä testi, haluaako ihan oikeasti olla asiakas..:) Itse olen aikanani ollut 90-luvulla Lontoossa töissä ja silloin minua varoitettiin juuri HSCB:n byrokratiasta, oli siihen aikaan kuulemma ihan omaa luokkaansa..ei ole näköjään muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. NatWestissä asiat hoituivat tuolloin yhdellä käynnillä, joskin mustelisin samantapaisiin kysymyksiin vastanneeni:)
Anteeksi, nauroin vedet silmissä 🙂
Voi hyvänen aika sentään… Voimia!
Voi ei. Ei näille englantijutuille jaksa enää muuta kuin nauraa. Olen itse muuttamassa vuodeksi Englantiin ja miettinyt esimerkiksi juuri sitä, että kannattaako minun avata siksi ajaksi pankkitili. Nämä postaukset alkavat kääntää mielipiteeni siihen suuntaan, että nostan Suomen tilini tyhjäksi ja sullon setelit patjan alle piiloon…
Itse en jaksanut alkaa pankkirumbaan, kun tiesin kuinka vaivalloinen prosessi on, ja muutin vain määräajaksi, eli tiesin jo alkuun, ettei muutto ole pysyvä. Mulla oli siis vain suomalainen pankkitili, jolta maksoin laskut (kiitos iban-systeemi!) ja pienen international transfer maksun. Suomalainen debit-kortti kävi myös maksuvälineenä ~kaikkialla ja seinästä sillä sai käteistä. Survived to tell the story 🙂
ei hyvänen aika. 😀 kyllä on ihmisen elämä tehty hankalaksi. kai ne nyt tietää sun lempiruuankin? kuinka usein suoli toimii viikossa, toimiiko peräti joka päivä? monelta menit eilen nukkumaan? 😀 melkoista säätöä. 😀
Mä naureskelin. Kyllä niilläkin on ihan rahat tilille palkkapäivänä -mahdollisuus, mutta ettet ole rahanpesijä niin niiden on pakko kysellä mitä ihmeellisempää 😛 Ja kun Briteissä ei ole mitään kansallista rekisteriä ihmisten osoitteista, niin sen takia sulla kai piti tuo sähkölasku olla. Mun poikaystävälläkin on tuollainen salasanageneraattori sen nettipankkiin (ei HSBC), joka on musta aika outo kun on tottunut meidän tunnuslukutaulukoihin.
No, ainakin sulla on nyt tili 😀
Kiva kun kirjoittelet näistä, en voi uskoa, että asioista pitää tehdä noin vaikeita! Ton tunnuslukugeneraattorin kohdalla jo nauroin! 😀
Mutta mitä, sähkölasku 200 e? Oliko teillä sähkölämmitys? Ja niitä katkaisijoita oli aika paljon, muistan senkin postauksen…
Lloyds TSB:ltä irtosi onneksi pankkitili paljon helpommalla 😀 Mutta on tää brittibyrokratia kyllä helvetin hieno asia.
Ois vaan kannattanut mennä Natwestille ;D
Naureskelin tuota nettipankin "laskin"koodaria, belgialaisilla vaihtarikavereillani oli samanlaiset! he taas ihmettelivät meidän suomalaisen systeemin turvallisuutta kun luvut on suoraan näkyvillä avoimessa listassa…voih näitä kulttuurieroja 😀
Nää lontoopostaukset on kyllä aina niin parhaita! :DD
Tällaista lukiessa sitä aina niiin arvostaa Suomessa asumista.
Juu…Bank of scotlandilla oli vähän helpompi, mutta ei kovin paljoa. Ja tosiaan jos meet hakemaan niitä ulkkaritunnuksia, muista ottaa se kortti mukaan… Menin sinne ite ilman ja ilmesesti ne ei pystynyt katsomaan järjestelmistä että onko mulla ees tiliä ilman sitä korttia 😀 Voi jeesus!
Minulla on tili myös HSBC:llä mutta en muista sen avaamisen olleen sentään noin vaikeaa. Luulen että riippuu konttorista ja virkailijan innokkuudesta palvella miten hommat hoituu. Muistan kun muutin ja kävin pankissa ilmoittamassa uuden osoitteeni.. Pankkivirkailija (nainen) sanoi että allekirjoitukseni ei täsmää sitä mitä heillä on joten osoitteenmuutos ei onnistu. Seuraavana päivänä menin uudelleen käymään, virkailijana toimi nuori mieshenkilö. Osoitteenmuutos tehtiin n. 2 sekunnissa ja hän antoi vielä minulle kaikki BIC ja IBAN kooditkin pyytämättä 🙂
Typeristä kysymyksistä tuli mieleen yksi työpaikkahaastattelu missä kysyttiin olenko täsmällinen vai yleensä myöhässä. En voinut tajuta että minulta kysytään jotain niin tyhmää 🙂
Mitäs tyhmää tuossa haastattelukysymyksessä on? Suurin osa todennäköisesti tosin vastaisi että ajoissa mutta esim minun olis pakko kertoa heti kättelyssä olevani taipuvainen myöhästelyyn
Jeesus. :——D Voimia! 🙂
Ai kauheeta mitä säätämistä. :D:D:D
Mä nauran ja itken samaan aikaan. Joskus on onni asua Suomessa. :p
Pakkohan tämäkin on kertoa: kun menin HSBC:lle lähettämään rahaa Suomeen, konttorissa ajateltiin paikallisen valuutan olevan suomen dollareita. I rest my case.
t. Anne
Waat, tuo kuulostaa aivan täysin ufolta! Kun asuin vielä Englannissa ja olin avaamassa tiliä muutama vuosi sitten Lloyd TSB:ltä, homma meni muistaakseni niin, että marssin pankkiin, täti esitteli eri vaihtoehtoja, valitsin edullisimman, nimet paperiin, opiskelutodistus tädille, ja sillä siisti. Pari viikkoa kun kortti (yksi kappale!) tuli postissa, pari päivää siitä ja sain nettitunnukset jotka olivat jokseenkin samanlaiset kuin Nordealla. Ehkä ne suhtautuu opiskelijoihin vähemmän skeptisesti tai jotain? Vai onko pankeilla näin suuria eroja menettelyissä? Kuulostaa aivan mahdottomalta! No toivottavasti saat asiat pulkkaan… koeta suhtautua asiaan vaikkapa hauskana perehdytyksenä brittikulttuuriin 😀
Voi aamen. Olen tähän asti ollut siinä uskossa, ettei missään muussa maassa kuin Ranskassa voi jokapäiväisten asioiden hoitaminen olla yhtä vaikeaa, mutta näköjään siellä Kanaalin vastarannalla on vielä absurdimpi meininki.
Jumaliste hajosin pelkästä lukemisesta…. Miten voi olla asiat tehty noin helkkarin hankaliksi?? Suomen systeemi on ihan lapsellisen yksinkertainen tuohon verrattuna, ja vielä Islannissa asuessanikin ei nettipankki- ja pankkikorttiseikkailut menneet paljonkaan Suomea hankalammaksi. Ainut ero taisi lopulta olla se, että tarvitsin passikuvan pankkikorttia varten, joita minulla mukana olikin, joten sekään ei lopulta ollut yhtään sen vaikeampaa.
Hmmm. Itse olen asioinut kolmen eri ulkomaan pankkisysteemin kanssa, eikä ole koskaan ollut noin mutkikasta… aina olen saanut tarvittavat tunnukset kohtuuajassa ja helposti. Tosin pärstäkerroin ja se, tunnistaako virkailija sinut, on näemmä joskus ratkaiseva tekijä.. roikuttuani kyllin kauan erään pankin tiskillä ulkomaalaispuolella, ehdotti tuttu virkailija vihdoin paikallisen tilin avamista, ja hyvin se meni. Miinuksellakin välillä olin ilman nikotteluja 🙂
Olen asunut Englannissa nyt 5 kuukautta ja paininut epätoivoisesti juuri saman byrokratiaverkon kanssa! Vieläpä saman pankin kanssa.
Olen henkilökohtainen avustaja, live in carer, eli en maksa laskuja tai vuokraa tms. Pankissa piti kertoa olevansa vapaaehtoinen, joka saa 50 puntaa viikossa käteisenä, koska palkkani on "liian suuri" (ei todellakaan huikeita summia, mutta liian iso au pairin tai vapaaehtoisen palkaksi, joista jompikumpi pitää valita) virallisia teitä maksettavaksi.
Kävin läpi useamman pankin ennenkuin päädyin HSBC:lle, sillä minulla ei ollut muiden pankkien vaatimia dokumentteja vahvistamassa osoitettani (sähkölasku, palkkalappu, tiliote muulta englantilaiselta pankilta (tottahan toki minulla sellainen on, kun olen täällä siksi, että on niin helppoa availla pankkitiliä englannissa, että otin ihan harrastukseksi) jne jne). Toin kirjeen työnantajaltani, joka vahvisti sekä suomalaisen että englantilaisen osoitteeni, ja kaiken piti sujua sutjakasti siitä eteenpäin.
Kävin saman prosessin enemmän tai vähemmän valkoisilla valheilla höystettynä läpi kuin sinä ja lopuksi kun tilini piti olla auki ja odottelin onnellisena korttiani postissa saapuvaksi, että voisin vihdoin ostella halvempia bussi/juna/lentolippuja netistä ja laittaa palkkarahani lipastossa olevan kirjekuoren sijasta jonnekkin turvallisempaan paikkaan talteen.
Sen sijaan saan postissa kirjeen,jonka mukaan tilini ei olekaan täysin auki ja minun pitää tuoda joko sähkölasku, palkkalappu, tiliote tai bla bla bla sama vanha virsi, vaikka pankki oli hyvin tietoinen, ettei minulla kyseisiä dokumentteja ole.
Kaiken kukkuraksi olin jo laittanut tilille kaikki rahani, ja nyt minulla ei ollut keinoa päästä niihin käsiksi. Puhelu pankkiin kertoi, että pitäisi päästä rahoihin käsiksi, mikä noin 4 tunnin turhautuneen, epätoivoisen ja ehkä vähemmän kohteliaan pankkivisiitin jälkeen onnistuikin. Eilen sain kuulla, ettei olisi onnistunut enää viikkoa myöhemmin kun seuraavan kerran olisin päässyt käymään pankissa.
Kärsivällisyyteni venyttämisen ja vanuttamisen jälkeen suostuin vielä ottamaan suomalaiseen pankkiin yhteyttä ja pyytämään lähettämään englantiin tiliotteen, jotta voisin sen kiikuttaa pankkiin. Kun se saapui, vein sen riemastuneena konttorille, vain kuullakseni että a. koska osoiteeni oli puutteellinen ja kaupungin nimi oli lyhennetty poistamalla 3 viimeistä kirjainta, dokumentti ei kelpaa ja b. tarvin tiliotteen, jossa on suomalainen osoitteeni, jonka jos ei postin kautta voi saapua perille, pitäisi jonkun suomalaisen perheenjäsenen tai ystävän heidän mukaan piipahtaa tuomassa minulle englantiin.
Tässä vaiheessa päätin, että olen saanut tarpeekseni minun ja englantilaisen byrokratian välisestä on off suhteesta ja lähdin kävelemään pankista. Vielä pitäisi toiset 5 kuukautta selvitä ilman tilia </3