Kun ei ole varaa kuukautisiin

*Sis. mainoslinkin

Puhun mielelläni melko paljon rahasta ja siitä, että elän pienellä budjetilla, koska harkitsen tarkasti, mihin rahoja on tarpeen käyttää.

Kun viime vuoden lopuksi summasin kaikki vuoden menoni yhteen ja saatoin todeta, että elämäni kustansi yhteensä noin 8700 euroa, olin melko tyytyväinen.

Syy siihen, että olin vain melko tyytyväinen ei ollut, että olisin ajatellut, että olisin pärjännyt pienemmälläkin budjetilla. Koin, että olin kuluttanut rahaa oikeisiin asioihin ja saanut sen, mitä tarvitsin enkä ollut jäänyt vaille mitään.

Summaa katsoessani olin kuitenkin tyytymätön siihen, mitä siitä puuttui.

En ollut nimittäin käyttänyt viime vuonna euroakaan hyväntekeväisyyteen.

Kuukautiset lahjoita naistenpäivä

Olen viime vuosina ollut mukana kahdessa eri kummilapsitoiminnassa eri järjestöjen kautta.

Toisessa minulla ei ollut nimettyä kummilasta, vaan lahjoitin kuukausittain tietyn summan yhteisön hyväksi ja se mahdollisti mm. lasten koulunkäyntiä.

Toisen järjestön kautta minulla puolestaan oli nimetty kummilapsi, jota saatoin lahjoituksillani auttaa samalla, kun hänen yhteisöään tuettiin.

Taisin muistaakseni kuukausittain lahjoittaa 30 euroa molempiin toimintoihin, mutta kun toissavuonna lopetin päivätyöt enkä enää aluksi tiennyt yhtään, mistä tulisin itse saamaan rahaa ja minkä verran, leikkasin ensin puolet lahjoituksista pois jättäen jäljelle oman kummilapseni – oli helpompaa lopettaa kasvottoman yhteisön tukeminen kuin lapsen, jonka nimen tietää ja josta on nähnyt kuvan.

Uupumuksen myötä minusta tuntui kuitenkin raskaalta pitää yllä ihmiskontakteja ja ne tuntuivat rehellisesti sanottuna lisärasitteelta.

Lahjoitin aluksi edelleen kuukausittain rahaa kummilapselleni, mutta koin jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, etten saanut kirjoitettua hänelle yhtäkään viestiä.

Koin itseni surkeaksi kummiksi, sillä ajattelin, että kummilapsitoimintaan liittyy paitsi rahallinen tuki, mutta osa sitä on myös se, että voi välittää täysin tuntemattomalle ihmiselle viestienvaihdon kautta, että hän on arvokas ja minua kiinnostaa.

Tämä kuulostaa karulta, mutta lopulta päätin, että en voi jatkaa kummina oloa, sillä en halunnut tuottaa toiselle ihmiselle pettymystä enkä vain saanut aikaiseksi alkaa kirjoitella viestejä, kun olin itse edelleen ratkaisevilta osin rikki.

Olin valinnut alunperin kummilapseni niin, että kyseessä oli juuri teini-ikään tullut tyttö, jonka ajattelin olevan siinä iässä, että oli tärkeää varmistaa, että hän saattoi jatkaa koulunkäyntiä eikä keskeyttäisi sitä.

Kun hän sitten oli ehtinyt kummilapsitoiminnan aikana kasvaa vanhemmaksi ja minulle ilmoitettiin, että kummilapseni vaihtui, päätin lopulta jättää kummilapsitoiminnan toistaiseksi.

Minun oli tarkoitus löytää uusi tapa tehdä hyvää viime vuonna, mutta se vain rehellisesti sanottuna jäi, kunnes vuoteni menot yhteenvedettyäni tajusin asian kirkkaasti ja kauhistuin.

Tunsin itseni itsekkääksi, sillä vaikka rahan säästyminen oli mukavaa, saa hyvän tekemisestä lahjoittamisen kautta toisenlaisen hyvän olon tunteen. Se tunne on paljon syvempi ja tärkeämpi.

Tammikuussa päätinkin, että säännöllisen kuukausilahjoittamisen sijaan alan joka kuukausi lahjoittaa rahaa johonkin sellaiseen, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä.

Tammikuussa lahjoitin Syyrian tulviville pakolaisleireille, joilla lapset kärsivät, helmikuussa taas tein lahjoituksen Suomen Lähetysseuralle. En mitään suuria summia, mutta joitakin kymppejä silti.

Kuukautiset lahjoita naistenpäivä

Pari viikkoa sitten olin kävelemässä Tukholman liepeillä ja juttelin puolisoni kanssa intensiivisesti, kun ohitsemme meni koditon nainen, joka pyysi rahaa.

Minulla ei ollut penniäkään mukanani, mailla halmeilla ei ollut automaatteja, sillä kuten olen kertonut, on Ruotsista tullut lähes käteisvapaa yhteiskunta ja jotenkin tilanne vain meni niin, että pahoittelin asiaa hänelle ja jatkoimme matkaa ja vasta hänen jo kadottua minuun iski kunnolla, mitä juuri oli tapahtunut.

Joku, jolla ei ollut kotia oli juuri pyytänyt minulta rahaa ja minä olin ollut niin keskittynyt keskusteluumme, että olin ohittanut hänen pyyntönsä kuin puhelinliittymiä ostoskeskuksessa myyvän kaupustelijan.

Myönnän, etten edes ajatellut hänen sanojaan kunnolla, vaan ne olivat vain olleet keskeytys ja pyyntö jostakin, mitä minulla ei ollut.

Sellainen, jollaisiin törmää kaupungilla jatkuvasti, kun joku myy jotain, toinen haluaa jutella uskonnollisista asioista, kolmas tehdä katugalluppia, neljäs keskustella maailman parantamisesta ja sinä vain mennä, minne olitkin menossa.

Tilanteeseen havahduttuani se oli jo mennyt ohi enkä voinut enää tehdä sille mitään, mutta kävelin sen jälkeen itsestäni järkyttyneenä muutamia kilometrejä löytääkseni pankkiautomaatin ja nostin toista kertaa koko Ruotsissa asumiseni aikana 200 kruunua eli noin 20 euroa käteistä taskuuni ja päätin, etten enää ikinä halua joutua vastaavaan tilanteeseen.

***

Toista viikkoa myöhemmin olin mieheni kanssa Slussenilla, kun minua lähestyi selkeästi kaduilla elävä nainen, joka pyysi minulta yhtä tampoonia.

Mietin mielessäni, että voi ei, miksi minulla ei ole mitään kuukautistarvikkeita mukana ja tuntui sydäntä särkevältä sanoa hänelle, ettei minulla ollut antaa sellaista. Pahoittelin asiaa.

Hän jatkoi matkaansa ja me myös, kunnes pysähdyin ja tajusin, että olin jälleen meinannut olla yhtä typerä kuin viimeksi, kun joku pyysi apuani.

Minulla ei ehkä ollut antaa juuri sitä, mitä hän pyysi, mutta jotain muuta kuitenkin.

Muistin taskussani olleen 200 kruunun setelin, kipitin naisen kiinni ja annoin setelin hänelle. Hänen ilmeensä kertoi paljon.

Syy, miksi hänen pyyntönsä tampoonista kosketti minua niin paljon oli se, että olin jo pidemmän aikaa sitten katsonut YouTubessa tämän yllä olevan videon, joka käsitteli kadulla elävien naisten kuukautishygieniaa.

Myönnän, että en ollut koskaan ennen tuon videon näkemistä pysähtynyt miettimään, millaista on olla nainen, jolla ei ole mahdollisuutta huolehtia välttämättömyyksistään kuukautisten aikana kuten minulla on.

Jo pelkästään se, ettei aina tiedä, missä voisi vaihtaa siteitä tai tamponeja peseytymisestä puhumattakaan on kodittomana iso ongelma, mutta entäs se, kun joutuu miettimään, käyttääkö rahansa ruokaan vai kuukautistarvikkeisiin?

Vaikka olisi koditon, haluaa silti olla puhdas ja varmasti jokaisella meistä naisista on omakohtaisia kokemuksia siitä, kun kuukautiset yllättävät tai menkkavälineet pettävät ja aiheuttavat kiusallisen tilanteen. Se voi tuntua jopa nöyryyttävältä.

***

Näiden asioiden miettiminen johtaa ajatukset myös toisenlaisiin kuukautisongelmiin.

On yleisesti tiedossa, että juuri naisten koulutus on mitä tärkeimmässä roolissa tulevaisuuden parantamisessa ja köyhyyden vähentämisessä.

Olen puhunut näistä asioista blogissani aiemmin, kun järjestin pari vuotta sitten joulukeräyksen Naisten Pankille.

Kun naiset saavat koulutuksen, he voivat työnsä kautta osallistua perheen elättämiseen ja heillä on mahdollisuus olla tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä, jotka tienaavat itse rahansa eivätkä ole riippuvaisia esimerkiksi puolison rahoista.

Tämän vuoksi onkin sydäntä särkevää tajuta, että niinkin luonnollinen asia kuin kuukautiset voivat edelleen olla esteenä tälle ja katkaista tämän hyvän kierteen.

Jos naisilla ei ole kuukautistarvikkeita, voi hän joutua joka kuukausi jäämään kuukautistensa ajaksi pois koulusta, mikä tietysti tarkoittaa, että hän jää opetuksessa jälkeen ja se taas voi saada aikaan lopulta koulun keskeyttämisen.

Joissakin kulttuureissa kuukautisia pidetään edelleen epäpuhtaana asiana ja naiset voidaan jopa eristää niiden ajaksi muusta yhteisöstä.

Joillakin voi olla käytössä kuukautissiteitä, mutta valtava ongelma on myös se, ettei koulujen yhteydessä ole välttämättä saniteettitiloja, joissa tytöt voisivat vaihtaa siteitään päivän aikana.

En minäkään haluaisi mennä koko päiväksi kouluun, jos siellä ei olisi vessaa – varsinkaan, jos minulla on kuukautiset.

On hurja ajatus, että tasa-arvoisen maailman ja köyhyydestä nousemisen esteenä voivat monessa tapauksessa olla niinkin luonnollinen asia kuin kuukautiset sekä terveyssiteiden ja vessojen puuttuminen.

Oma aiheensa käsitellä olisi sitten toki jo se, kuinka monissa yhteisöissä saman vessan jakavat kymmenet tai jopa sadat ihmiset ja naiset voivat sen myötä joutua pelkäämään vessaan menoa käymälöiden ollessa yleinen paikka seksuaaliselle väkivallalle.

Jokainen, joka on joskus yöllä herännyt vessahätään voi varmasti myös kuvitella, millaista olisi, jos ainoa käymälä olisi kodin ulkopuolella oleva yhteisön yhteiskäymälä.

(Sain vinkin, että mm. Caroline Criado-Perez käsittelee tätä aihetta hyvin mielenkiintoiselta vaikuttavassa teoksessaan Näkymättömät naiset. Tämä kirja meni omalle lukulistalleni.)

Lue myös: Kuukautiskuppi – yksi elämäni traumaattisimpia kokemuksia

Kuukautiset lahjoita naistenpäivä

Nostin näitä asioita esiin Instagram Stories -klipeissäni vastikään ja kyselin siellä vinkkejä tahoista, joita tukemalla asioihin voisi vaikuttaa.

Moni antoi hyviä vinkkejä ja halusin kirjoittaa aiheesta blogiin näin kansainvälisenä naistenpäivänä ja jakaa vinkit täälläkin, sillä minusta tämä on äärettömän tärkeä aihe nostaa esiin.

Vinkkejä tahoista, jotka kampanjoivat asian puolesta ja joiden kautta voi tehdä lahjoituksen asian hyväksi löytyy postauksen lopusta.

Kuukautiset ovat meille länsimaissa usein niin arkinen asia, että vaikka menkkakivut voivat toki saada aikaan isojakin ongelmia ja lamauttaa sängyn pohjalle, ei silti tule välttämättä ajatelleeksi, kuinka suuri vaikutus kuukautisilla voi olla ihan koko maailman tulevaisuudellekin olla.

Luin vähän aikaa sitten Hans Roslingin Faktojen Maailma -kirjan, jota suosittelen aivan jokaiselle luettavaksi, sillä se on niin silmiä avaava teos.

Hans otti kirjassaan esiin, kuinka eräs länsimaalainen kuukautistarvikkeita valmistava yritys yritti kasvattaa markkinaosuuksiaan miettimällä, millaisiin erikoistarpeisiin se voisi vielä kehittää kuukautissuojia. Ehdolla olivat muistaakseni mm. urheilijoille sopivat, erityisen huomaamattomat suojat, joita tulisi niiden pienen koon vuoksi vaihtaa usein.

Hans nosti konsultin roolissa yritykselle esiin, että maissa, joissa elää runsaasti ihmisiä köyhyydessä olisi valtavat markkinat ihan vain niille tavallisillekin kuukautissuojille, jotka olisivat halpoja ja niin imukykyisiä, ettei niitä tarvitsisi kokoajan vaihtaa. Kilpailua on vähän, joten saman tuotemerkki kulkee helposti suosituksena äidiltä tyttärelle.

Niihin kannattaisi ehkä panostaa enemmän sen sijaan, että vain ajattelisi, että siellä jossain ollaan köyhiä ja länsimaissa tarvitaan jälleen yksi uusi kuukautistarvike.

Toisaalta kuukautistarvikkeet ovat edelleen turhan kalliita myös länsimaissa ja keskusteluissa onkin viime vuosina pyörinyt paljon se, miksi kuukautistarvikkeita verotetaan niin korkealla prosentilla.

Tällä hetkellä niiden arvonlisävero on Suomessa 24 prosenttia kun taas esimerkiksi ruuan arvonlisävero on 14 prosenttia ja apteekissa myytävien hygieniatuotteiden arvonlisävero on 10 prosenttia.

Asia on nostettu usein politiikassa esiin niin Suomessa kuin EU:nkin tasolla ja siihen toivottavasti tullaan puuttumaan säädöksillä.

Tämä keskustelu on hyvä tiedostaa, jos jokus tekee mieli naureskella, kun joku ilmoittaa  jossakin Facebookin annetaan-ryhmässä antavansa pois avatun pakkauksen kuukautissiteitä tai tamponeja tai joku myy niitä kirpparilla parillakymmenellä sentillä.

Tällaiselle on helppoa naureskella, mutta melko sydäntä raastavaa tajuta, että voi juuri siksi naureskella, ettei sellaisessa tilanteessa oleminen ole tosiaan koskettanut itseään niin, että sen myötä tietäisi, että ilmaiseksi tai hyvin halvalla saatu avattu pakkaus kuukautistarvikkeita voi olla jollekin iso ilo.

Lue myös: Miksi Aasiassa ei käytetä tamponeja

Jos aihe kosketti, voi tukensa antaa lahjoituksena esimerkiksi näiden tahojen kautta:

  • Kirkon ulkomaanavun Hygieniapaketti tytölle: Tämän lahjoituksen kautta voi antaa hygieniapaketin, joka mahdollistaa tytön koulunkäynnin kuukautisten aikana. Lahjoituksen kautta teini-ikäisille tytöille jaetaan kriisialueilla hygieniapaketteja, joiden avulla voidaan poistaa esteitä koulunkäynnille ja oppimiselle. Hygieniapaketti sisältää kestokuukautissuojia, alusvaatteita ja saippuaa. Lahjan avulla järjestään myös koulutuksia kuukautishygieniasta. Lahjoituksen summa 16€.
  • Plan Tyttösponssi -kuukausilahjoitus: Tämän kuukausilahjoituksen kautta annetaan mahdollisuuksia heikoimmassa asemassa oleville kehittyvien maiden tytöille, jotta heilläkin olisi oikeus päättää elämästään ja kehostaan sekä oppia ja kouluttautua. Tyttösponsorina purat mm. esteitä tyttöjen koulutuksen tieltä ja yhtenä osana tuetaan työtä kuukautishäpeän poistamiseksi ja varmistetaan kuukautissuojien saatavuus, jotta tytöt voivat käydä koulua keskeytyksittä. Kuukausittaisen lahjoituksen summan voi itse valita.

Suomessa partiolaiset ovat laittaneet pystyyn Uganda-projektin yhdessä Ugandan kahden partioliikkeen, Uganda Scouts Associationin ja Uganda Girl Guide Associationin, kanssa. kehitysyhteistyöprojektin tarkoituksena on tukea tyttöjen koulunkäyntiä tekemällä tyttöjen koulunkäyntiin suhtautuminen kannustavammaksi ja juurruttamalla kuukautishygieniasta huolehtiminen ja sukupuolisensitiivisyys osaksi järjestöjen partio-ohjelmia.

Partion Uganda-projektista voi lukea lisää Partion sivuilta täältä.

Sain myös vinkin, että Netflixissä on kuulemma loistava, Oscarinkin voittanut dokumentti nimeltään ”Period. End of Sentence.”

Dokumentti kertoo intialaisista naisista, jotka opettelevat valmistamaan siteitä, jotta niitä olisi kaikkien naisten saatavilla. Näin tytöt pääsevät kuukautisten aikana kouluun, naisten hygienia paranee ja kuukautisiin liittyvä tabu hälvenee.

Taustalla on yhdysvaltalainen The Pad Project, joka toimitti Intian köyhille seuduille koneita, joilla voi valmistaa siteitä.

Kansainvälinen naistenpäivä on mielestäni hyvä hetki antaa tukensa näille asioille.

Jos lahjoittaminen ei ole itselleen juuri nyt mahdollista, on myös yhtä tärkeä asia nostaa esiin keskustelua aiheesta läheisten kanssa tai esimerkiksi jakamalla tämän postauksen somessa.

***

Postauksessa mainitsemani kirjat löytyvät esimerkiksi BookBeatista, jonne voi uutena käyttäjänä lunastaa maksuttoman 30 päivän kokeilun *tämän linkin kautta.

Onko teillä muita vinkkejä, kuinka asiaa voi tukea?

2 kommenttia artikkeliin ”Kun ei ole varaa kuukautisiin”

  1. Todella mieltä avartava teksti, kiitos tärkeästä muistutuksesta. Itsekin olen naureskellut jos olen nähnyt avatun pakkauksen kirpparilla, mutta empä tule enää naureskelemaan.

  2. Kuukautiseni ovat ilmeisesti loppuneet kokonaan. Mietinkin hiljattain mitä teen (suurelle !!) varastolleni siteitä joita olen jemmannut kotiin, autoon, toimistoon ja reppuun. Kaikkein mieluiten lahjoitan tarvitsevalle. Olin jo oikeasti heittämässä ihan roskiin kun ajattelin että on jotenkin noloa tarjota niitä eteenpäin. Tämän luettuani ymmärrän asian toisin. Ei ole noloa ! Kiitos

Kommentointi on suljettu.