On ihanaa myydä kosmetiikkaa silloin, kun joku tulee kysymään minulta jotain.
Eniten rakastan niitä tuskanhikisiä ja päätään raapivia miehiä, jotka tulevat naisellisella käsialalla kirjoitettu lappu kädessään myymälään jäykistyen jo sen oville.
Heidän silmistään paistaa hämmentyneisyys ja turhautuneisuus ja silmiin katsoessa voi jo melkein nähdä sen pään sisällä juoksevan kiukun: ”Mitä hittoa minä täällä teen, minähän olen mies! Miksi ikinä lupasinkaan sille naiselle tuoda nämä kaikki…”
Lopulta mies lähtee hämilläänolevan näköisenä lappuaan pidellen kohti sen näköistä valotaulua, jossa kuvatun merkin muistaa edes joskus nähneensä naisensa kylpyhuoneessa. Ehkä sieltä voisi aloittaa?
”Moikka, mitä me lähdetään etsimään?”
Mies häkeltyy kuullessaan myyjän iloisenpirteän kysymyksen, mutta helpottuu hieman kuullessaan myyjän äänessä pientä kannustusta. Hommaa ei ehkä tarvitsisikaan suorittaa yksin?
Silti tilanne on miehelle vaikea. Mitä hän voi kysymykseen vastata?
Mies on yhtä pihalla Lancomen Genifique Eyexeistään ja Estee Lauderin Perfectionist CP:istään kuin mitä minä olisin brandy- ja konjakkihyllyjen edessä miettien, mitä hän voi vastata, kun ei edes tiedä, mikä hänen etsimänsä tuote on saatika sitten, että hän edes osaisi lausua kaiken maailman yvessaintlaurentin touche ecltatejakaan.
”Moikka… Mua käskettiin tuoda jotain tällaisia…” (Huomaa miehen 95% tapauksista käyttämämä sanamuoto ”käskettiin.)
Tämä on se kohta, jossa homma muuttuu yleensä minusta ihanaksi.
”Odotas niin katson,” sanoo myyjä ja tavaa lapun läpi napaten käteensä pienen korin tuotteita varten. ”Joo-o, kyllä nämä löytyy, pieni hetki.”
Tässä vaiheessa mies jää vielä yhä hieman hämillään seisomaan miettien, pitäisikö hänen kulkea myyjän perässä vai ei.
Helpointa on huikata miehelle, että tämä odottaa pienen hetken tai listan pituudesta riippuen todeta, että mennään yhdessä keräämään tuotteet.
Miehen silmissä kaikki heille kirjoitetut listat näyttävät aina pitkiltä. Voi sitä heidän silmistänsä läpipaistavaa helpotusta kun he tajuavat, että kolmelle riville kirjoitettu ”Dior Hydraction Soin teinte Ultra hydratant Deep Hydration Skin tint SPF 20 sävy 1” onkin vain yksi tuote, jonka nimen kumppani on vain kirjoittanut heille täydellisenä mahdollisten virheiden välttämiseksi ostotapahtuman yhteydessä!
Miehissä parasta on se, että he ovat kiitollisia asiakkaita. Kun pitkältä näyttäneen lapun ostosten määrä osoittautuukin vain neljäksi tuotteeksi, jotka on napattu hyllyistä minuutissa, ovat he usein epäuskoisia ja tahtovat epäuskoisina tarkistaa, että myyjä on suunnistanut myymälässä oikein heidän kirjoitetun karttansa perusteella (mikä on toki fiksua, sillä myyjätkin tekevät virheitä). Eihän kukaan nyt vaan voi osata suunnistaa oikeille hyllyille ja napata tuotteita noin nopeasti!
Näille miehille on mukavaa vielä lopuksi lukea lapusta toivotun tuotteen nimi ja näyttää perästä pakkaus, jossa se on, jolloin he voivat vielä itsekin havainnoida pakkauksessa lukevan saman.
Miehissä on myös se ihanaa, että he haluavat lähes poikkeuksetta hoitaa naisensa ostokset kotiin kunnialla. Ehkä syynä on se, että he tietävät kotona seuraavan viikkokausia ellei peräti kuukausia tai vuosiakin jatkuvan naljailun ja kuittailun siitä, että ripsiväri ja eyeliner tai päivävoide ja yövoide oikeasti ovat kaksi eri asiaa tai sitten joku muu, mutta homma on aina hoidettava hyvin.
Jos miehellä on päällä pieni humalatila, kehottaa myyjä meillä laivalla lähes poikkeuksetta miestä viemään tuliaiset heti ensimmäisenä hyttiin, sillä harmittavan usein tuliaispussi jää pyörimään yökerhon pöydän alle ja mies tulee aamulla nolona kokoamaan uutta, samanlaista satsia kuin edellisenä iltana.
Arviolta kaksi minuuttia kestäneen, miehen itsensä lähes puolituntiseksi etukäteen kuvitteleman prosessin loputtua mies on usein niin helpottunut, ettei edes viitsi kiukutella kassalla laskun loppusummasta.
Jos pieni miehinen kiukku kuitenkin nostaa pintaansa, on kassalta helppo sujauttaa miehelle vielä joku pieni näyte hänelle itselleen mukaan. Kun näytteestä ehtii mainita ennen miehen hintanikottelua, ei hän kehtaa enää sanoa mitään.
Harvoin tapaa kiitollisempaa asiakasta kuin myymälään lappu kädessä (tai tekstiviesti kännykässä) tullut mies, jonka ostokset on hoidettu kahdessa minuutissa. Se jos jokin on tehokasta, mutta asiakkaan huomioivaa palvelua.
Uskallatteko te antaa miehillenne kirjallisia (tai peräti vain suullisia) ohjeita tuliaisistanne ja luottaa, että kotiin kulkeutuvat oikeat tuotteet?
Tuo on niin totta. Olen tällä hetkellä työharjoittelussa Sokos Emotionissa ja olen jo nipullisen miesasiakkaita ehtinyt palvella. Jotenkin miesten kanssa on mukava tehdä ja auttaa ostoksissa, koska he eivät kyseenalaista. Minusta välillä tuntuu että naisasiakkaat kyseenalaistavat minut vain siksi että olen työharjoittelija. Miehet eivät niinkään katso sitä seikkaa, vaan luottavat sanaani. Olen kuitenkin kosmetologiopiskelija ja tiedän jotakin kosmetiikasta, vaikka ammattilainen en vielä olekkaan. Miehet ovat myös kiitollisempia yleensä kun naiset (vaikka en halua todellakaan yleistää, olen myös auttanut aivan ihania naisasiakkaita jotka ovat todella kiitollisia ja mukavia). 🙂 Mutta tietenkin asiakkaat ovat kaikki yksillölisiä, se voi olla että kohdalleni vielä osuu sellainen miesasiakaskin, joka ei ole niin mukava kuin nämä tähänastiset!
Itse huomaan töissä Subwayssa vähän samankaltaisen välillä. Tiskin toisella puolella on pappa lapsenlapsien kirjoittaman listan kanssa että minkälaista halutaan. Tämä sitten raapii päätään ja koittaa ymmärtää mitä ne peräkkäin lyhennettyinä listatut ainekset loppujen lopuksi meinaavatkaan ja huokaisee helpotuksesta kun pyytää lukemaan listan ääneen läpi ja toteaa oikei asia selvä. Sitten kassalla saa oikein ihanat hymyt ja kiitokset siitä kun lapset eivät joudu pettymään vaan tulee oikeanlaiset ruuat ja herra vielä toivottelee kaikki mahdolliset hyvät työpäivän ja viikonlopun jatkot 🙂
Miun on nyt ihan pakko kysyä tähän liittyen että miten sie suhtaudut nuoriin asiakkaisiin? En nyt välttämättä tarkota sellasia 11-vuotiaita pikkupissiksiä (anteeksi yleistäminen!) vaan sellaisia viisitoistakesäisiä jotka tulee myymälään epäröiden kysyäkö apua vai ei. Henkilökohtaisesti tuntuu, että liikkeestä riippuen palvelu on ollut mahtavaa ja sitten sieltä toisesta ääripäästä aivan kamalaa.
Esimerkiksi täällä missä asun niin Kicksin myyjät ovat aina tulleet iloisesti juuri kysymään että voivatko auttaa ja minkäslaista tuotetta ollaan etsimässä, kun taas Sokoksessa katsotaan ettei varmasti toi teini mene ja nappaa noita tuotteita takkinsa alle.
Mut poikkeaako siulla nuoret asiakkaat ylipäätään muista asiakkaista?
Tiedän että kokemukseni mikä tuli tästä mieleeni, varsin tuore sellainen, on äärimmäisen harvinainen mutta en voi olla sitä kertomattakaan 🙂
Itse viimeksi kosmetologilla käydessäni halusin 3 Ella Bache tuotetta joita oli edellinen kosmetologi iholleni suositellut. Sanoin tuotteiden nimet täysin oikein lausuen liikkeessä työskentelevälle naiselle. Ensin hän hämmentyi, seuraavaksi hän pohdiskeli oliko sarjassa sen nimisiä tuotteita ja viimeiseksi teokseen hän silmäili Ella Bache tuotehyllyä hapuillen käsillään minne sattuu tiedostamatta yhtään, missä kyseiset tuotteet hyllyssä sijaitsivat. (tuoteperhe ei kaiken lisäksi ole kovin kattava joten…)
Ensin ajattelin että en halua tuottaa kosmetologille lisää hämmenystä kertomalla, missä kohtaa hyllyssä ne näin itse välittömästi kerta vilkaisulla mutta sen jälkeen kun hän otti mainitun merkin tuoteluettelon käteensä, katsoin parhaakseni opastaa, missä tuotteet olivat ja kaupat tuli tehtyä.
Että välillä näinkin päin ihan vain tasapainon ylläpitämiseksi. heheh 😀
Minäpä sain viime viikolla avomieheltä Lontoon tuliaisina viisi huulikiiltoa, lompakon ja vielä sen hajuveden, jonka nimen olin kirjoittanut lapulle. Huulikiillot ja lompakon oli ihana mies hoksannut ostaa ihan itse ja toivomatta. 🙂 Todellakin olen huomannut, että lapun kirjoittaminen kannattaa. Muuten sieltä saattaa tulla ihan mitä vaan. 😀
Olen ollut vasta vähän aikaa töissä kosmetiikkaliikkeessä, ja jokunen mies on ehtinyt jo tulla kysymään "sitä jotain rasvaa mikä on tämmönen ja tommonen ja purkki on oranssi…" ja yleensä on oikea tuote löytynyt. Itsekin olen miehelle aikoinaan tarkan listan kirjoittanut tuliaisista, monen rivin lapun ja tuotteita vaan 3. 🙂
*nauraa ääneen*…Voi, tuo on juuri kuin meidän isäntä. Nauratti niin tuo sinun kirjoitus – hyvässä mielessä.
Ja kyllä, annan usein lapun hänelle mukaan taikka lähetän tekstarin ostettavista tuotteista. Yleensä tulevat kotiin saakka, mutta muistan kyllä tapauksen, jolloin taisi juuri tuo kosmetiikkapussi jäädä sinne laivan yökerhon tuolin alle… pettymys oli suuri, kun kauan odotetut ripsarit seilasivat jossain Helsingin- ja Tallinnan väliä ;D
Kiitos hauskasta kirjoituksestasi, piristi iltaani!
Tekstiviestinä olen toiveita lähettänyt ja oikeat tuotteet on kotiutunut. Mieheni turvautuu aina myyjien apuun ja se on minustakin hyvä asia, ei tule hutiostoksia.
naela
aivan mahtava ja ihana postaus! Oot huippu!:)
En mä nyt niin hölmö ole, että jättäisin haluamani täsmätuotteet jonkun muun hoidettavaks 🙂 Jos en itse ehdi mukaan, hankin seuraavalla kerralla. Aina kaapissa sen verran korvikkeita on.
Aivan ihana juttu! 😀 Olen monta kertaa tilannut mieheltä ulkomailta tuotteita, joita ei saa Suomesta tai jotka ovat täällä huomattavasti kalliimpia. Mies suuntaa suosiolla lapun tai tekstarin kanssa suoraan myyjän juttusille, jotta saa varmasti oikeat tuotteet. Joskus ostotapahtuman keskeltä on tullut tarkentavia tekstiviestikyselyitä, kun myyjä on suositellutkin jotain muuta. Mies ottaa tehtävän tosissaan! 🙂 Tosin homma toimii meillä molemmin päin – olen itsekin pyörinyt lappu kourassa reissuillani milloin missäkin kamera- ja elektroniikkakaupoissa.
Ahhahah, taas muistutus miksi minä kuitenkin rakastan miehiä 🙂
Mulla on yleensä miehelle lappu Sephora-reissuja varten. Eilen kuitenkin yllätyin iloisesti, kun Lontoontuliaisina sain Soap & Glorya aivan oma-aloitteisesti valittuna 🙂
En usko, että hän näistä reissuista mitenkään erityisesti ahdistuu.
Mä olen onnistuneesti pyytänyt mieheltä diorin huulikiillon laivalta ja lahjaksi hajuveden. Mulla onneksi ex itse kirjoitti nimen niin ylös, että pitäisi ostaa oikea tuote.
Tosi pyysin silloin huulikiiltoa vaaleanpunaisena ja sain persikkaisen sävyn. Ei kuulemma ollu vaaleanpunaisia, mutta oikeastaan halusinkin persikkaisen sävyn, mutta en halunnut rääkätä miestä vielä värillä, jota miehet eivät yleensä edes tunnista väriksi vaan hedelmäksi 🙂
Todella selkeästi kirjoitettu lappu mukaan, hintatietoineen kaikkineen. Mieluusti myös vastaava tuote kirjoitettuna, jos sitä ensimmäistä toivetta ei löytyisikään.
Tällä tyylillä sain jouluksi ihanan rannekorun, ja lista (siinä oli myös muita koruja mainittuna, heh) on auton hansikaslokerossa tallessa (kuulemma tulevaa käyttöä varten!). En minäkään osaa ostaa miehelle autonosia ilman selkeitä ohjeita, joten ohjeet ne pitää antaa, aina kirjallisena. Sitten tietää mitä saa, mutta pieni yllätysmomentti on silti aina mukana. 😀
Samalla tavalla minäkin olen nakittanut miehen ostoksille laivareissuilla:) Kun laittaa koko tuotteen nimen ja sävyn mahdollisimman tarkasti lapulle niin lappu päätyy myyjälle ja mies pääsee huokaisemaan helpotuksesta. Yritti se reppana kerran itsekseen ostaa Diorin eyelineria, mutta oli niin sekaisin että meinasi jättää leikin kesken. Onneksi myyjä pelasti eksyneen:)
Kyllä mä miestä toisinaan käskytän (nimenomaan käskytän) tuomaan jotain. 😀 Suullisia ohjeita on turha antaa, ne on pakko olla kirjallisia, välillä jopa pitää piirtää purkin kuvakin. 😀 Silloinkin saattaa tulla vieltä kaupasta soitti että "Oliko tää eyeliner nyt sitä ripsaria?"…
Sen lisäksi että poikaystäväni on shoppaillut puolestani MAC:illä ja Sephoralla Amerikan mantereella, niin se on myös löytänyt oikeat tavarat jopa ihan itsekseen Walmartista. 🙂 Luonnollisesti toimitin ostoslistan kuvineen kaikkineen.
Poikaystävä välittää minusta + tietää kuinka tärkeitä nää meikkihommelit on miulle = saan mitä tilaan. Loistoyhtälö.
Hahaa 😀 2/3 kerrasta kun mies reissaa ulkomaille saa lapun kouraansa + samat tiedot kännykkään. Ja kuulemma menee aina suoraan myyjän luo:"Tällainen pitäis ostaa", ja ainahan se oikea tuote on tullut ja ekan kerran "mut enhän mä osaa ja tuon kuitenkin jotain väärää!" järkytys on jo unohtunut 🙂
Kiitos vaan myyjille, jälkkeen kerran 🙂
-c.e.
Viimeisimmän kokeilun perusteella en menis ihan niin varmaksi vannomaan 😀 Lähetin tekstarin että jos viitsit, käytkö katsomassa paljonko tuote x maksaa, ja katotaan sitten että haluanko sen. No, ei kuulunut vastausta, ja kotiintullessaan mies vaan lykkäsi hajuvesiputelin kouraan. Ihan kiva, olihan se oikeaa merkkiä mutta… ei se ihan oikea silti ollut 😀 No, ihan hyvältähän tuokin tuoksuu että mitään dramaattista äksidenttiä ei käynyt, hieman vain huvitti että ilmeisesti rakas mieheni on tallustellut henkisenä tukena olleen kaverinsa kanssa myymälään ostamaan "jotain banaania pinkissä pullossa". :')
Ihana postaus! Kosmetiikkaosastolla epätoivoisena pyörivät miehet on kieltämättä koominen, mutta aika hellyyttävä näky. Ja ymmärtäähän tuon. Minä olen vähintään yhtä hukassa kun joskus joudun poikakaverin kanssa Biltemaan tai Motonettiin. Voin vain kuvitella, millaista olisi joutua sinne yksin lapun kanssa. Huh! 😀
Vielä en ole miestäni lähettänyt kosmetiikkaostoksille, en tiedä mitä siitä tulisi. Voi olla, että annankin lapun mukaan, jos hän joskus lähtee esim. laivalle tai ulkomaille ilman minua.
En laita miestäni ostamaan mitään omaan henkilökohtaiseen hygieniaani tai kauneudenhoitooni liittyviä tuotteita ellen ole itse vuoteen omana jostain syystä ja joku tuote on juuri sillä hetkellä pakko saada. Miehelläni on kuitenkin häkellyttävän hyvä muisti, minkä vuoksi olenkin luopunut kaiken maailman lippulappusista lähettäessäni häntä tarvittaessa ruokakauppaan… 🙂 Hyvästä muistista kielii myös se, että olen joskus saanut kuukausia myöhemmin jotain yllättävää lahjaksi vain koska olen siitä joskus aiemmin puhunut rakastuneeseen sävyyn… 😀
Mieheni kävi pari vuotta sitten Jenkeissä 3 viikon reissulla kavereiden kanssa ja tein kuvallisen listan tuotteista ja niiden ostopaikoista. Lista oli pitkä, jotta edes jotain löytyisi 😀 Ja itseasiassa yhden kaverinsa kanssa olivat tarkkaan valinneet mulle hienoja kynsilakkoja. Aika sulosta 😉
Syksyllä se taas toi Saksasta kynsilakkoja. Se oli sinäänsä helpompi homma, koska oltiin oltu keväällä jo yhdessä kynsilakkaostoksilla siellä.
Ja niin, mies ajaa vanhempiensa luo Kicksin ohi (meilläpäin ko kauppaa ei ole ja tuonnekin on 300 km), niin aina joutuu hakeen mulle sitä sinistä kynsilakanpoistoainetta vähintään 2 pulloa 😀 Onneksi muistaa jo ko. tuotteen paikan siellä, on kyllä paha, jos vaihtavat hyllyjärjestystä xD
Minun ehdottomasti suloisin kosmettiikkakokemukseni liittyi siihen, kun mieheni oli poikaporukalla käymässä laivalla. Ohjelmaa oli paljon ja tiesin, että reissu on varmasti sangen lennokas. En ollut tehnyt mitään toivelistoja ja sain kesken risteilyn tekstiviestin, jossa mies kysyi, olisinko tahtonut jotakin erityistä, kuten lempilikööriäni, jotakin makeisia tai hajuvettä. Laitoin takaisin, että kiitokset, en tarvitse, mutta halusin vain kertoa miten hyvä mieli minulle tuli siitä, että ensinnäkin muistit minun olemassaoloni ja vaivauduit vielä kaiken sen touhun ja toiminnan keskeltä laittamaan minulle viestin. Että kiitos, sillä asia ja siihen sisältyvä huomaavaisuus merkitsi minulle todella paljon.
Kun mies kotiutui, hän oli käynyt kuitenkin jossakin kosmetiikkaostoksilla. Sain Bodyshopin kookosvartalokuorinnan, joka oli juuri ihotyyppini mukainen. Mies tiesi, että arvostan ekoa tuotteissa, joten valitsi BS:n (huolimatta siitä, että kotoa ei firman purkkeja ole löytynyt lähivuosina, vaikka olenkin tuotteita satunnaisesti käyttänyt eli vinkkiä ei tätä kautta ollut herunut), tiesi mieltymykseni kookokseen ja lisäksi varmisti vielä ihotyypinkin kohdalleen. Voiko sellaista mussukkaa olla rakastamatta vilpittömästi, kysynpä vaan?
Asun ihan täydellisten kosmetiikkakauppojen vieressä (en Suomessa) joten ei ole mitään tarvetta tehdä lappuja miehelle, hän kyllä tuo yleensä jotakin kivaa ihan itse valinneena, on aika jännä saada hajuvettä (yleensä kyllä koruja) jonka mies on tosiaan valinnut ihan itse. Joka kerta on tuonut minulle sopivaa ja minulle ei sovi ne tavalliset kukkaistuoksut.
moni oli sitä mieltä että miehet eivät kyseenalaista kuten naiset. hyvät palvelualan työntekijät: asiakkaan tehtävä on kyseenalaistaa. se on sitä myymistä.
Mieheni reissaa työnsä puolesta jonkin verran ja käytän tätä tietysti häikäilemättömästi hyväkseni kun taravitsen uutta kosmetiikkaa. Kirjoitan miehelle lapun valmiiksi ja käsken näyttämään myyjälle. Helppo juttu miehelle, kun ei tarvitse itse alkaa etsimään tuotteita ja näköjään siis myyjätkin ovat tyytyväisiä 🙂
Näin elävästi paljon (työkseen) reissanneen isäni lentoaseman kosmetiikka osastolla;)
Ex-mieheni(, silloinen wannabe-DI, nykyisin ihan oikea) olisi luultavasti katsonut googlesta valmiiksi kuvat ja laatinut niistä jonkinlaisen powerpoint esityksen tai iPhone sovelluksen myyjälle annettavaksi.
Nykyinen mies toisi oikeat tuotteet, jos hällä olisi ne kirjallisena. Tosin myöntäisi tappionsa ja osaisi suunnistaa suorilta myyjän luokse, mutta on kyllä niin leppoisa, ettei kokisi tilannetta lainkaan ikävänä. Luultavasti myyjällä menisi hermot miehen tyhmiin kysymyksiin, mutta mies ostaisi kiltisti kaiken mitä myyjä käskee/suosittelee ja myös ne itselleen suositellut näytetuotteet;)
Vaikka täytyy kyllä sanoa, että jouluna yllätyin täydellisesti saadessani kuolleen meren suola kuorinnan ja vartalovoin. (Ja savinaamion ymv, jotka miehelle oli ilmeisesti annettu kaupan päälle, jotta pääsisivät hänestä eroon;))
En odottanut kosmetiikkalahjaa todellakaan. Ymmärsin, että esittelijä oli käynyt miehen kimppuun ostoskeskuksen käytävällä ja tehnyt hälle käsiin kuorinnan ja rasvauksen ja mies oli ihan omien kokemuksiensa pohjalta päätynyt tähän lahjaan.
-Tiia
Ruby Rose: Lieköhän se myyjien suhtautuminen ihan kokemuspohjaista kuitenkin enemmän kuin henkilökohtaista asennevammaa…
Anonyymi// Luultavasti joo, mut voit varmaan kuvitella miten inhottavaa se on kun jonkun katse porautuu sun niskaan ja tuijottaa niin pitkään että lähet pois ettet vain laittas mitään laukkuus. Mut tottahan se kyl on, että nuorethan ne varmaan eniten sitä tavaraa varastaa kaupoista..
Siis todella mainio postaus!:) Huvittavinta tässä on se, että juuri tällä samaisella minuutilla poikaystäväni on metsässämässä minulle laivalta juurikin näitä dior beauty awakening rehydrating maskeja ja ties mitä lancome tonique eclat kasvovesiä 😀 Uskon, että oikea tuote sieltä tulee – varsinkin kun hän jo kertoi myyjän auttaneen etsinnöissä!:D