Olen aina sanonut, että minulle ei sitten ainakaan tule mitään kolmenkympinkriisiä. Ajatus siitä on tuntunut vieraalta ja etäiseltä, mutta nyt olen viimeaikoina huomannut sen kehittyneen minulle. En vain koskaan arvannut, että se voisi ottaa tällaisen muodon.
Olen 28, mikä on minusta aivan mahtava asia. Tuntuu, että joka vuosi elämä vaan muuttuu paremmaksi ja paremmaksi enkä ikimaailmassa koskaan tahtoisi mennä vuosissa taaksepäin ja suorastaan odotan, kuinka ihana elämäni onkaan muutaman vuoden kuluttua. Minulla ei ole tunnetta, että apua, tässäkö tämä elämä nyt on ja jos kuolisin huomenna olisin ihan hemmetin tyytyväinen kaikesta siitä, mitä olen elemässäni tehnyt ja kokisin, että vaikka saakelisti jäi tekemättä, niin ainakin olin pirun hyvällä mallilla jo.
Kolmenkympinkriisini koskeekin ulkonäöllistä vanhenemista tai oikeastaan tässä tapauksessa sen puutetta.
Olen aina ollut se pyöreäposkinen, isopäinen pallopää, jonka pää keikkuu lähes vaahtosammuttimen korkuisessa varressa. Olen aina saanut kuulla asiasta ja siitä, että näytän nuoremmalta kuin mitä olen ja aina myös saanut olla paperit ojossa kaikkialla, minne liittyy täysi-ikäisyyttä mittaavia ikärajoja. Paitsi tietysti julkisessa liikenteessä, jossa minulle myydään ilomielin lastenlippu, jos en ole laittanut meikkiä kasvoille ja pukeutunut lenkkivaatteisiin. 26-vuotiaana missasin AMK:n opiskelijabileeni, sillä olin unohtanut ottaa henkkarit mukaan. 19-vuotiaat juuri lukiosta päässeet luokkakaverini jatkoivat iltaa mukavasti ilman minua.
Muistan varmaan aina, kuinka kerran kymmenen vuotta sitten lukiossa jo ollessani muistin yhtäkkiä, että ainiin, yläasteella oli käytössä joku IRC-galleria ja minulla oli siellä tunnukset, mitäköhän niille kuuluu? Avasin profiilini ja minua odotti siellä viesti samalla yläasteella kanssani olleelta pojalta, joka oli kommentoinut kuvaani todeten, että ”Sä näytät edelleen yhtä pennulta!”
Kun aloin 20-vuotiaana tapailla erästä useamman vuoden poikaystävänäni pysynyttä ihmistä, myönsi hän jälkikäteen, että katsoi vaivihkaa ajokortistani ikäni tarkistaakseen sen (mietinkin, miksi hän kysyi, onko minulla ajokorttia ja saisiko hän nähdä siinä olevan valokuvani…) ja pohti jopa jonkun aikaa, miettisivätkö kaikki hänen kaverinsa minut aina ensimmäistä kertaa nähdessään hetken, että onko hän sekaantunut alaikäseen eikä ole löytänyt omanikäistään seuraa. Kyllä lämmitti sydäntä kuulla.
Olin 23-vuotias ja esittelin tavaratalossa aikuisemmalle rouvalle edustamani sarjan anti-aging -voidetta. Kesken keskustelumme rouva vaan keskeytti puheensa ja totesi tylysti päin naamaani, että minulla on varmaan tosi vaikeaa töissä, kun kukaan ei koskaan ota minua vakavasti ja että kuinka vanha edes olinkaan muka. Täh, kiitos vaan penteleesti? Vastasin ihan vaan ilkeyttäni hänelle sydämellisesti hymyillen, että kiitos vaan, kukaan muu ei ole kyllä koskaan sanonut minulle noin ja heitin kokeeksi, että olen 28, mutta kiitos näiden hyvien ihonhoitorutiinieni olen selvästi siis säilynyt nuorekkaana. Eikös rouva itsekin siihen näillä tuotehankinnoillaan ollut pyrkimässä? Hän meni vaikeaksi, katsoi minua hieman epäuskoisena, mutta tajusi sitten itsekin hänen aikaansaamansa tilanteen kiusallisuuden ja osti voiteen liueten paikalta. En koskaan tahdo asiakkailleni ikävää oloa, mutta en kyllä tahdo myöskään, että he tietoisesti aiheuttavat sen minulle.
Lohdutin aina itseäni sillä, että ei se mitään, ei mene kuin pari vuotta ja olen vain kiitollinen siitä, että näytän ikästäni nuoremmalta. Enpähän ainakaan sitten rupsahda yhtäkkiä.
Lontoossa opiskellessani kukaan ei uskonut ikääni. Kukaan ei koskaan uskonut kun sanoin, että olen ollut kohta kymmenen vuotta alalla ja työelämässä ja sain vastaukseksi kysymyksiä siitä, saako Suomessa muka käyttää lapsityövoimaa. 155 senttinen varteni ei lisännyt uskottavuutta yhtään.
Menin kerran Lontoossa kirjastosta suoraan clubille vaihtamatta vaatteita, vetämättä korkoja jalkaan tai lisäämättä meikkiä. Tuon illan aikana minulle tultiin useamman kerran kertomaan, että ”aww, you are so cute”, aivan kuin olisin tanssiva lemmikki chihuahua. Se vähän syö naista, joka olisi mielummin kuuma kuin päähäntaputettava.
Kun kävelin tuon illan päätteeksi bussipysäkille yksin kadulla yöllä kello kolme ja ohitin arviolta ikäiseni pariskunnan, katsoivat he minua ja alkoivat päivitellä kovaan ääneen: ”Oh my God, she’s like 16 and out this late! What’s wrong with her parents?!”
En voinut jälleen vastustaa kiusausta vaan käännyin ympäri heidän puoleensa todeten, että kiitos vaan, olen lähes 28 ja myyn työkseni ryppyvoiteita, eli jos mietitte toimivatko ne, niin tässä teille elävä todiste. Pariskunta meni vaikeaksi ja vuoronperään pahoitteli ja vuoronperään hoki, että eivät olisi uskoneet. Jatkoin matkaani sateessa bussipysäkille, jossa paikallinen herrasmies tarjosi sateenvarjonsa alta suojapaikkaa, koska näytin kuulemma niin pieneltä siellä sateessa seisoessani. En tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa.
Välillä tuntuu kiusalliselta poikaystävän puolesta, sillä vaikka hän on minua vanhempi, en uskoisi häntäkään ikäisekseen. Kun hän kuitenkin näyttää kuvaani hänen oman ikänsä tietäville kavereilleen saa hän aina selitellä, että olen kyllä kohta kolmekymppinen ja ettei hänellä ole tullut kriisivuosia, joiden vuoksi hänen olisi täytynyt hankkia erityisen nuori tyttöystävä.
Älkää kuitenkaan huoliko, siinä missä laihat ihmiset eivät saa koskaan valittaa laihuudestaan eivät nuorenkaan näköiset ihmiset tietenkään saa valittaa ongelmastaan. Kyllä tämä tasapainottuu!
Ongelma onkin siis vaan se, että olen perusmuodoltani kitukasvuinen puutarhatonttu, jolla on se iso pää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö saisi juonteita, sillä niitä kyllä tulee ihan niinkuin muillekin ikäisilleni alkaa tulla. Suojaudun auringolta todella tehokkaasti, eli ehkä niitä on melko maltillisesti, mutta otsassa alkavat jo ensimmäiset ilmejuonteiden jättämät pysyvät jäljet näkyä ja väsyneinä aamuina silmienkin ympärillä näkyy pieniä uurteita.
Siinä missä muut kolmekymppiset ihmiset menevät aamulla jännityksellä peilin eteen peläten uusia ryppyjä juoksen minä sinne lähes innolla jännittämään, näyttäisinkö vihdoin tänäaamuna vanhemmalta. En minä niitä ryppyjä niin odota, mutta jos ne saavat aikaan sen, että voisin vihdoin lakata kantamasta henkkareita mukanani niin olisin aika valmis siihen jo pikkuhiljaa.
Tällä hetkellä suurin kriisin ja pohdinnan aiheeni onkin se, mitä tapahtuu, kun vanhenen tästä vielä kymmenisen vuotta. Pysynkö nuoren näköisenä hyvällä tavalla, vai saanko edelleen vaan lisää ryppyjä ja juonteita sillä seurauksella, että näytän nelikymppisenä vain ennenaikaisesti rupsahtaneelta 28-vuotiaalta? Veikkaan, että niin tässä nimittäin lopulta taitaa käydä.
Tämä on niitä aiheita, joihin ei saa pyytää sympatiaa yhteiskunnassa, jossa tavoittellaan nuorekasta ulkonäköä.
Tahtoisin kuitenkin kysyä, onko lukijoideni joukossa muita saman ongelman kanssa painivia ja kuinka selviätte sen kanssa?
Minulla sama vaikka kulkisin kolmen lapseni kanssa. Tuhahduksia kuuluu, että teininä on sitten ollu pakko saada nuokin. Vaikka ensimmäinen syntyi kun oli 24- vuotias. Mielellään olen nuoren näköinen. Sama vaikka luulee 16 vuotiaaksi. Ei ole minulta pois. Oon muuten pari viikkoa sitten löytänyt blogisi. Hauska kerronta, jotenkin tutun tuntuinen. 🙂 Ihanaa kesän alkua!
Voi että! 😀 Ja ihanaa, että olet löytänyt blogiin, toivottavasti pysyt pitkään mukana seuraamassa! 🙂
Täällä! Voin niin samaistua tähän ongelmaan! Olen 23 ja näytän ikäistäni nuoremmalta. Eikä se ole etu miesvaltaisella teknisellä alalla työskennellessä…ja juuri tuo pituus on yksi tekijä mikä saa kaikki aina luulemaan mua nuoremmaksi kun olen. 160 cm on ihan normaali pituus! Viimeisen sekaannus ikääni liittyen tapahtui pari viikkoa sitten, kun olin hakemassa postista AMKn tutkintotodistustani, törmäsin mummoni ystävään, joka kysyi pääsenkö jo ripille tänä kesänä. Vastasin, että itse asiassa hain tässä juuri valmistumispaperini ammattikorkeasta…
Mutta olisihan se ikävää, jos luultaisiin kahdeksan vuotta ikäistään vanhemmaksi! 🙂
Hahahha, ihana kysymys mummosi ystävältä! 😀
Ja onhan se totta, että mielummin nuorempi kuin vanhempi. 🙂
Olen 32- vuotias ja edelleen saan joka paikassa todistella ikääni. Ihmiset jotenkin luulevat, että olen 20- hieman paremmalla puolella .. sitten kun kerrot yli 10 – vuotisesta työurastasi niin saat aikaiseksi hiljaisuuden ja sitten tulee kysymys.. niin minkä ikäinen sä olet? HIHIII.. musta tää on aina niin hauskaa!! Jos en käyttäisi meikkiä niin näyttäisin varmaan 15- vuotiaalta. Mutta kun olin nuori about 15- 16 vuotias niin silloin minua luultiin huomattavasti ikäistäni vanhemmaksi ja nyt se on kääntynyt toisin päin.. mistähän tämä johtuu?
Onhan se kyllä toisaalta ihan hauskaa, joissakin pienissä asioissa vaan saattaa välillä hieman pänniä. 🙂
Mä en jaksaisi enää henkkareita näyttää, mutta niitä silti lähes aina kysytään vaikka olen lähes saman ikäinen kuin sinä. Pieniä juonteita alkaa jo näkyä, mutta en kuitenkaan odota että tämän ikäisenä pitäisi vielä ikääntymisestä huolehtia. Tai sitten on ollut huonot elämäntavat tai geenit, jos aamulla pelkää peilikuvaa 😀
Joo, paras ikä keskittyä hyvään ihonhoitoon ja ehkäistä niitä ikääntymisen merkkejä vaan. 🙂
Täällä 180cm pitkä ja 40-vuotias, jota usein luullaan alle 30-vuotiaaksi :-S Muuten ok, mutta kun pienen lapsen äitinä niitä otsajuonteita jo on eli näytän ennenaikojaan rupsahtaneelta alle 30-vuotiaalta. Jei…
Minulle tulee varmasti käymään juuri niin, että näytän nelikymppisenä vain rupsahtaneelta vajaalta kolmekymppiseltä! 😛
Ite oon 21w ja mua luullaan 16w:ks o.O Mutta pitutta 160cm (eli aika normi?) ja pyöreähköt kasvot joten… Missä vaiheessa kannattais noita kasvo/ryppyvoiteit ruvetä käyttää o.O
Tärkeintä on huolehtia hyvästä ihon kosteutuksesta, sillä yleensä ensimmäiset juonteet ovat nimenomaan ihon kuivuudesta johtuvia. Samoin auringolta kannattaa suojautua, sillä se aiheuttaa jopa 80 prosenttia ikääntymisen merkeistä. 🙂
Hih, hih! Tuli mieleen, kun asuin aviomieheni kanssa reilut 20 v. sitten ulkomailla, olin tuolloin 24 v. Olin yhdellä retkellä, kun autonkuljettaja kyyditsi minua kotiin ja kyseli missä äitini on. Sanoin, että Suomessa. Hän ihmetteli, että olen täällä ilman häntä. Sitten tajusin … hän luuli minua perheen tyttäreksi. Papereita minulta kysyttiin Suomessakin 30 vuotiaaksi saakka. Nyt tilanne melkein 50 v. on tasoittunut, mutta ehkä lyhyenä, hoikkana ja pyöreä poskisena naisena näytän edelleen hieman ikäistäni nuoremmalta, ainakin hyvin nukutun yön jälkeen. Ei haittaa yhtään 🙂 Näin äskettäin miespuoleisen serkkuni, joka on 60 v., hän näytti kyllä valehtelematta 10 v. nuoremmalta. Enonikin näytti vielä 80 v. ikäistään 10 v. nuoremmalta. Sukuvika 🙂
Hahhah! Ja hyvä geenit selkeästi! 🙂
Mieheni on 32-vuotias. Häneltä kysytään paperit _joka kerta_ kun hän ostaa olutta. 😀
Haha 🙂
Edellinen karkasi ennen aikojaan, joten jos viitsit olla julkaisematta sitä 🙂 Itse näytän ikäistäni (21-vuotias) aikuisemmalta, mutta äitini on kaltaisiasi ikinuoria, joka ei ole viimeisen 25 vuoden aikana vanhentunut kuin korkeintaan viikkoja. Ihmiset, jotka eivät tunne meitä luulevat meitä yleensä siskoksiksi, ja siinä onkin selittäminen, että "ei kun se on mun äiti".
Nyt tarjoutui muuten hyvä tilaisuus esittää tämmöinen kysymys. Voiko jo olemassaolevia juonteita hävittää mitenkään? Silmänaluset ovat täynnä melko kamalia juonteita ja otsassa on aivan järkyttävä Sibelius-ryppy. Alan pikkuhiljaa harkita jotain ihmepistoksia, jotta saisin sen sileän otsan, jollainen suurimmalla osalla 21-vuotiaista on 😀 Ihon kuivuudesta tämän rypistymisen ei pitäisi johtua, sillä olen melkein naurettavan tarkka ihonhoidostani. En myöskään viihdy auringossa, koska palan samantien.
Kosmetiikalla ei oikein voi vaikuttaa muihin kuin kosteudenpuutteesta johtuviin kevyisiin juonteisiin. Kosteusvoide voi siis häivyttää pintakuivuutta sekä tavallaan väliaikaisesti "pulleuttaa" ihon pintaa saaden sen hetkellisesti näyttämään sileämmältä tai kalvonmuodostajiensa ja silikoniensa avulla tuntumaan ja ja jopa näyttämään tasaisemmalta, mutta mitään pysyvää apua sillä ei voi taikoa. Yleensä nuo otsan juonteet ovat nimenomaan niitä ilmejuonteita, jotka muodostuvat kasvoille ilmehtiessä niin monta kertaa päivässä, että ne jättävät väkisinkin pysyviä uurteita lopulta.
Joitakin ihon uurteita voidaan tilapäisesti hoitaa kosmetologilla. 🙂 On laite/laitteita, jotka perustuvat alipaineimuun ja niillä voi ihan oikeasti saada uurteita vähän matalammiksi (on kokemusta). Se vaan vaatii säännöllisen hoitovälin ja vie paljon rahaa. 🙁 Itse hoito on kuitenkin ihan kivuton. Kannattaa kysyä kosmetologeilta. 🙂
Nuorempana sain kuulla näyttäväni ikäistäni vanhemmalta, nyt näin 32 vuotiaana saan kuulla näyttäväni 7 vuotta nuoremmalta. Viime viikolla deittini kysyi olenko täysikäinen. Olen tavannut Saksassa itseäni 10 vuotta nuorempia miehiä, jotka näyttävät 10 vuotta vanhemmilta ja olemme miettineet ystäviemme kanssa mistä tämä johtuu. Elämäntyyli sekä asenne varmasti vaikuttavat paljon siihen minkäikäiseltä vaikutat huolimatta ryppyjen määrästä. Olen kokenut jo suhteellisen paljon elämäni aikana, etten koe eläneeni untuvan keskellä. Mutta se mikä minusta eroaa muihin verrattuna on ehkä se, etten ole antanut sen katkeroittaa itseäni.
En ikinä ole mieltänyt sua minkään muun ikäiseks kuin mitä olet, mutta musta sä erityisesti viime kuukausien kuvien perusteella näytät kauniimmalta kuin koskaan. Rakkaus tosiaan tekee ihmeitä. 🙂
Voi kiitos, olipa nätisti sanottu. Liitelen kyllä jatkuvasti niillä äklön vaaleanpunaisilla sokerihattarapilvillä vaaleanpunaiset lasit silmillä. 😉
Mä näytin 23 vuotiaana nuoremmalta myös. Koulumaailmassa töissä ollessa aikuiset kommentoi että luulee mua yläkoululaiseksi, mutta lapsille oon aikuinen ja aikuisen näköinen. Jos kriisiä pukkaa niin kannattaa hakeutua lasten pariin. Ne suhtautuu luontevasti kaikkeen eikä kyseenalaista ikää tai ulkonäköä ikinä.
Tuo on kyllä totta, lasten suusta tulee suoria sanoja siitä, että on jo toooosi vanha. 😉
No, sama "ongelma" oli minullakin tuossa iässä. Teiniäidiksi luultiin kun kuljin esikoistani vaunuissa työnnellen 25-vuotiaana. Nyt neljäkymppisenä toivon, että murheet olisi yhä tuota tasoa 😀
Haha, kyllä tämä ihan positiivinen ongelma yleensä tosiaan vaan on. 😉
Minä näytän oman ikäiseltäni, mutta rakas pyöreä kasvoinen ja lyhyehkö äitini on kuulemma elänyt saman dilemman kanssa kuin sinä. Henkkareita kyseltiin slvästi kolmen kympin päälle ja isä sai selvitellä ettei treffaile teinin kanssa. 🙂 Äiti täyttää ensi vuonna 60, ja näyttää edelleen ikäistään rapiat 10 vuotta nuoremmalta. Omasta mielestäni äiti on vanhentunut hyvin eikä muutama ryppy pyöreillä kasvoilla saa aikaan efektiä ennen-aikojaan-rupsahtaneesta-nelikymppisestä. Eli ryppyjen ehkäisy on aa ja oo? Tuo on ainakin ollut aktiivinen aurinkovoiteen käyttäjä. 🙂
Ehkäisy on juuri tosiaan se aa ja oo, sillä olemassaolevia ryppyjä on melko mahdoton kumitella pois kosmetiikan keinoin. 🙂
Hmm, minun mielestäni sinä et kuvien tai tekstiesi perusteella kyllä vaikuta nuoremmalta kuin mitä olet. 🙂 Ei sinulla toki uurteitakaan näytä olevan, mutta enpä niitä juuri muillakaan alle 30-vuotiailla ole nähnyt. 😀 Eli olisiko pituudellasi, äänenkorkeudellasi tai jollain muulla vasta livenä ilmi tulevalla asialla tekemistä ikävaikutelman kanssa? Ymmärrän sinänsä, että vastoin yleistä käsitystä nuoreksi luuleminen ei ole aina kohteliaisuus. Riippuu todella paljon tilanteesta, työelämässä kai harvemmat haluavat antaa nuorta vaikuitelmaa. 🙂
Terkuin Mirkku
Yleensä se on vaan se pituus ja pyöreät posket, jotka riittävät vaikutelman antamiseksi. Ja eihän sillä muuten niin väliä ole, mutta työelämässä se on tosiaan joskus haitannut eniten. 🙂
Täällä toinen kohtalontoveri. 158 cm pitkänä ja 28 vuotiaana näytän vieläkin nuorelle, mutta ikä alkaa kyllä oman silmään näkyäkin kasvoilta. Harmi vaan en näytä sen vanhemmalta vaan lähinnä väsyneemmältä ja ihokin elottomammalta. Nuorekkaasta ulkonäöstä on kyllä hyötyäkin nyt kun olen vanhemmalla iällä palannut opiskelemaan, enpä ainakaan erotu muista opiskelijoista iän puolesta niin selvästi 🙂
Minä naureskelin varsinkin talvella kiireideni keskellä, että olen edelleen sama lyhyt pallopää, mutta väsyneenä ja sitä kautta elottomamman näköisenä versiona, eli juurikin sitten varmasti kymmenen vuoden kuluttua se rupsahtanut vajaa kolmikymppinen. 😉
Voi miten kivan ja hauskasti kirjoitetun jutun laitoit! Minua ei ole taidettu koskaan luulla ikäistäni nuoremmaksi, paitsi nyt, mikä toki tuntuu 53-vuotiaasta rouvasta hauskalta. Ja uskonpa, että kun noin hyvin huolehdit itsestäsi ja ihostasi, niin ei kai niitä ryppyjä tule, ja toisaalta – vanheneminen kuuluu ihmisen elämään. Olen nuoresta tytöstä asti hoitanut hyvin ihoa ja varsinkin aikusiällä. Minulla on ohut ja herkkä iho, joka on vaativa. Ihossa ei ole erityisemmin ryppyjä, mutta hoitoa tuo iho vaatii. .
Hyvä hoito on tosiaan paras ehkäisy! 🙂
Silmänalusjuonteet tai kuivuus(?) paljastaa ikäsi ensimmäisenä, ikävä puhkaista kuplasi. 😀 Jos helpottaa, niin itse painin saman asian kanssa, eli meikki silmien alla alkaa tehdä vanhan näköiseksi. En missään nimessä tarkoita tätä loukkauksena. Silmänaluspeittaripostaus olisi kiva 🙂
Joo, niinhän se juuri on, että läheltä ne juonteet ja kaikki iän myötä tulevat asiat tulevat näkyviin, mutta jos on pyöreäposkinen kainalokeppi, ei niitä pääse ensimmäisenä näyttämään. Eli kuten jo tekstissä pohdinkin tulee ongelma varmasti olemaan juurikin se, että ikäännyn kyllä ihoni puolesta, mutta näytän silti vain sitten siltä rupsahtaneelta vajaalta kolmekymppiseltä vielä nelikymppisenäkin näiden muiden tekijöiden vuoksi. 😉
Ja eihän tuo ollut tosiaan mitenkään loukkaavasti sanottu, sanoit vain samoja asioita, jotka olin itsekin tekstissäni jo todennut. 🙂
Tässä linkit parhaiksi havaitsemieni silmänaluspeittareiden postauksiin (kuiville silmänalusille tarkoitetuista): http://www.ostolakossa.com/2014/05/this-is-one.html
http://www.ostolakossa.com/2015/01/uusi-suosikki-edullinen-apu-tummille.html
Vähän samantapaisen ongelman kanssa olen paininut, sillä olin n. 35-vuotiaaksi saakka langanlaiha vaikka söin kuin hevonen ja kaikkea lihottavaa kaksin käsin. Laihuudesta oli kuittailtu niin kauan kuin jaksoin muistaa ja katselin aina kateellisena normaalipainoisia ja etenkin vähän kurvikkaampia ja muodokkaampia naisia. No, ongelma kyllä poistui ja nyt, pian 43-vuotiaana oisin luovuttaa ilomielin jollekin 20kg vartalostani:D
Aika hoitaa kaikki tällaiset "ongelmat", toki perimä ja elämäntavat vaikuttavat mutta kaikki me vanhenemme, rypistymme, ehkä lihomme, muutumme ja se on peruuttamatonta. Mielestäni 30-35v on jonkinlainen rajapyykki, sen jälkeen alkaa yhä kiihtyvällä tahdilla tapahtua muutoksia.
Tuo on totta, että lähemmäs neljääkymppiä mennessä niitä muutoksia alkaa usein näkymään nopeammalla tahdilla. 🙂
Niin ja muistatko, kun oltiin reilu vuosi sitten lasillisilla ja poke halusi nähdä sun paperit uudelleen, ihan vaan varmistuakseen siitä, että niissä luki tosiaan -87 eikä -97… :DDD Hahahah t. A
Joo, muistan…. Oli muuten syksy 2013, sillä olisin ollut -97 syntyneenä 16 vuotias ja poke halusi varmistaa, että se varmasti oli ajokortti jota näytin eikä päästänyt mopokortilla sisään! 😀
Kiitos muistutuksesta! 😀
Mulla on juuri päinvastainen ongelma, kaikki luulevat aina vanhemmaksi kuin olen! 😀 Useimmiten voi syyttää meikkiä, tosin ei läheskään aina ainakaan nykyään kun harvemmin tulee meikattua 🙂 hauskin mieleen tuleva tilanne on kun olin 18-vuotiaana (täytän tänä vuonna 20) baarissa ja eräs mies luuli minua 28-vuotiaaksi.. Nykyään en ikinä sano heti ikääni kenellekkään joka kysyy vaan käsken ensin arvata 😀
Haha, minä en kestä tuota arvausleikkiä vielä! Olen ajatellut itseni mielessäni jo niin pitkään "abaut kolmekymppiseksi", että vaikka vakavat veikkaukset ovat yleensä vain sen pari vuotta vähemmän (24 taitaa olla yleisin) tuntuu 24-vuotiaasta Virvestä olevan kaikella tapaa niin kauan, etten vaan enää halua olla se! 😀
Pakko sanoa, että tuossa yhdessä kuvassa jossa siristät (muka :)) ryppyjä, eka ajatukseni oli että ne sopisivat sulle aika hyvin! Joistakin ihmisistä varsinkin silmäkulmarypyt tekee tosi luonteikkaan ja karismaattisen näköisiä, mutta se on tietysti ihan luonnollista ettei just niihin omiinsa osaa ehkä suhtautua ihan niin… Tarvitseeko niiden tulla ihan vielä? 😀
Haha, kiitos! Eiköhän ne pian jo näy selvemmin. 😉
Tää nyt menee vähän ohi aiheen, mutta sarjassamme asiat joista ei saa puhua.. Olen melko 'klassisen kaunis' (omasta mielestäni tylsän näköinen) tai ainakin sitä on aina hoettu. Liikaa. Kyllä, se on ihan kiva kehu, mutta voi että kun musta olis joskus kiva kuulla jokin asia mikä mun luonteessa mahdollisesti miellyttäisi! 😀 kauneudella kun ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, vaan sillä, millainen ihminen olet. Tunnen itteni lähinnä ihan kauniiksi mutta 'sitä kompensoivasti' tyhmäksi. Äly ja kauneus ei mahdu samaan päähän jne. Tietenkään tästä ei saa putkahtaa sanaakaan, ja ymmärrettävästi se tulkittais lähinnä kusipäisyytenä. En todellakaan pidä itseäni erityisen kauniina, joten lähinnä sellaiset kehut aiheuttaa kysymyksen, eikö mun luonteessa ole mitään kehuttavaa 😀 first world problems!
Hyvä kun joku sanoo tämänkin ääneen 😀 tosin osin kyllä perustuukin tosiasioihin, turhan monesti kauniit ihmiset huomaa saavansa ulkonäöllään paljon > ei jakseta perehtyä mihinkään, mikä vaatisi työtä… Vaan löytyy meitä kauniiksi haukuttuja, jotka on kunnianhimoisia ja työteliäitä tavoitteidensa eteen. Ja ai jumalauta se pännii, kun menee mahdollisuuksia ohi suun tyhmä missityttö stereotypian vuoksi… Mulle on ihan oikeasti sanottu työhaastattelussa, "miesten alalla", että oot kyllä muuten oikeen pätevä ja erikoinen paketti josta olis meille hyötyä, mutta olet liian edustavan näköinen ja houkuttelisit asiakkaita väärin perustein tuhlaamaan omaasi sekä meidän aikaa…. Ja ihan jokanaisen simppelillä arkilookilla olin kyseisessä haastattelussa. Kyllä syletti, ei rumallekaan sanota että hei, olisit kyllä hyvä työntekijä, mutta olet vain niin pirun ruma 😀 tai lihavalle, laihalle tai millekään muullekaan. Ihan kiva kuitenkin, että myönsivät sentään olevani älyllisesti täysin pätevä :'D
Tuo on tosiaan samaa luokkaa juuri noiden asioiden kanssa, joita ei saisi sanoa ääneen, mutta jotka ihan oikeasti voivat aiheuttaa niitä omaa mieltä vaivaavia tilanteita elämässä ja jotka voivat vaivata omaa mieltä.
Minä olen 25 ja minua veikataan yleensä aina ikäistäni nuoremmaksi. Ei ole kauaa siitä, kun viimeksi joku arvasi iäkseni 19… Se on minusta tässä vaiheessa ihan jees, paitsi tietenkin se joskus mietityttää, kun minua muutaman vuoden nuoremmat uudet tuttavuudet pitävät minua ikäisenään ja sitten yllättyvät kun olenkin vanhempi. Myös nuoremmat miehet tulevat iskemään, ja sitten paljastuu että olenkin heitä vanhempi. 😛 Mutta uskon, että kyllä varmaan pakostakin jossain vaiheessa alan näyttää ihan ikäiseltäni! Suomessa multa kysytään melkein aina henkkarit, mutta ei kai se ole ihmekään, kun alkoholimyyjien sekä baarien portsarienhan kai sääntöjen mukaan kuuluukin tarkistaa ikä kaikilta vähänkään nuoren näköisiltä. Omalla kohdallani sanoisinkin, että nuorekas ulkonäkö ei minua hirveästi haittaa (kauheaa kyllä kun tämä yhteiskunta on tällainen nuoruutta ihannoiva), ja luulen että kyllä sen oikean iän viimeistään kypsemmästä käytöksestä ja jossain määrin ehkä myös vaate-, hius- ja meikkityylistä huomaa!
Onhan se totta, että yleisesti se ei haittaa mitenkään. Silloin vaan pännii, kun tulee niitä tilanteita, joissa joku laukoo/tekee sen vuoksi jotain, mikä saattaa jopa ärsyttää. 🙂
Mulla lähinnä huvittaa kun yli kolmikymppisenä on luultu lukioikäiseksi tai parikymppiseksi. Lyhyt pituus ja pyöreät posket sen nuorekkuuden ehkä tosiaan tekee, itsekin olen vain 158cm. Lisäksi olen joltain läheisemmältä tutulta joka ei millään ole meinannut uskoa minua "vanhaksi" kysellyt tarkemmin että mikä minut saa vaikuttamaan nuoremmalta, niin ei ole oikein osannut vastata, mutta jokin se on myös "olemuksessa", ja siinä että en kuulemma ota asioita liian vakavasti. 😀 Eipähän ole huoliryppyjä kun ei murehdi… 🙂
Hyvin sanottu! 🙂
Mie en vissiin kasvoista näytä ikäistäni nuoremmalta, mutta miesvaltasella alalla työskennellessä tää 23 vuoden ikä ja 160 cm tekee sen, että tytöttelyä kuulee paljon. Se on raivostuttavaa.
Entäs kun pelottaa rypyt tosi paljon, niin kannattasko jotain anti agea alkaa jo käyttää vai ehkäseekö ihan tavan kosteutus vielä tässä vaiheessa?
Elli
Ps. Kiitos ihanasta blogista, oon lukenut niin monta vuotta, että kyllä olisi outoa elämä jos tätä blogia ei yhtäkkiä enää olisikaan.
Tehokasta kosteutusta ja aurinkosuojaa vaan peliin niin iho pysyy hyvänä! 🙂
Ja kiitos, tuli hyvä mieli! 🙂
Kyllä se ongelma helpottaa ajan kanssa, mutta todennäköisesti olet vielä vanhempana ikäistäsi nuoremman näköinen. Olen itse 36-vuotias, ja tänä vuonna papereita on kyselty viiniä ostaessa enää kahdesti. Syytän tästä myös pyöreäposkisuuttani ja lyhyttä varttani, ne nuorentavat mukavasti. Ja silmälasien takaa ei näe ryppyjä niin hyvin 😀
Haha, eli silmälasit sitten vaan siinä vaiheessa peliin! 😉
Niin tuttu ongelma! Vielä 25 luultiin 16 vuotiaaksi, niin katsotaan mitä ihmiset keksii kun olen nyt 26.
Itsellä kanssa tulee "uskottavuus" ongelmia, kun olen myymälässä myymäläpäälikkönä. Asiakas vaatinut esimiestä paikalle ja paikalle sipsuttelee 160cm 16 vuotiaan näkönen flikka. Hauskin tilanne on kuitenkin tapahtunut 6 vuotta nuorempien pikkuveljien rippijuhlissa, kun serkun uusi poikaystävä käveli luokseni onnittelemaan ruusu kädessä ripille pääsystä. 😀
Pystyn samaistumaan tekstiin niin hyvin, sillä kasvoni näyttävät 16 vuotiaan kasvoilta, mutta ryppyisiltä. Naamassani on vielä hormoonifinnejä ja samaan aikaan otsassa on syvät uurteet, jonne meikkivoide kerääntyy. Näky on hyvin ristiriitainen ja ei todellakaan kaunis. En tiedä pystyykö tälläisillä lapsen kasvoilla ikääntyä kauniisti, joten en niitä ryppyjäkään odota. Teinikommentit otan vastaan huumorilla nykyään, mutta ikävältä se tuntuu kun joutuu jatkuvasti todistaa olevansa kaikkea muuta kuin teini.
Tässä säästelen rahoja ulkomaille muuttoon, mutta täytyy katsoa mikäli houkutus piikin alle kasvaa liian suureksi. Nämä syvät otsarypyt kun eivät ole kovin viehättävät 16 vuotiaan näköisen kasvoilla. ^^
Tuo on ehkä se kaikkein ärsyttävin asia kun välillä tuntuu, ettei sen takia oteta täysin vakavasti joissakin asioissa ennen kun on edes ehtinyt avata suutaan. :/
Kuulen jatkuvasti, että näytän niiiiin nuorelta. Olen ajatellut, että so what, kun en tälle mitään voi. Mutta mieheni on minua reilusti vanhempi ja yleensä häntä luullaankin isäkseni. Ja sitten kun ei luulla isäksi, niin varmaankin siaksi……… 😉 Väännämme tästä aina vitsiä. Minä en edes huomaa ihmisten töllistelyä. Ei kiinnosta. Töllistelkööt, kunhan eivät tule päätään aukomaan.
terv. Nelikymppinen 🙂
Haha, mutta ihana asenne! Juuri noin se pitääkin ajatella. 🙂
Täällä yksi, jolla oli pitkään sama ongelma, että ihmiset pitivät mua selkeästi omaa ikääni nuoremman näköisenä. Ihan lapsenomaista kohtelua ei tullut, mutta se johtunee pituudestani (177 cm), mutta vielä kolmen kympin kynnykselläkin oli turha mennä hakemaan esim. viinipulloa ruuan kanssa, jos ei ollut henkkarit mukana. Viime vuosina tilanne on muuttunut, ehkä se on ne iän tuomat muutama juonne, jotka paljastaa oikean vuosikymmenen. 🙂
Jes, täälläkin ollaan siinä iässä, että tilanne alkanee tasoittua pian ryppyjen myötä varmasti. 🙂
Olin kerran kaupassa perhetuttuni (nainen) kanssa ja päätettiin ostaa iltasiiderit ja noh minulta (21v) tietty kysyttiin paperit. Sitten tuli perhetuttuni vuoro ja häneltä kysyttiin paperit. Hän meni hämilleen ja kauppias siinä totesi että kaikilta alle 30 vuotiailta näyttäviltä pitää kysyä. Ei siinä mitään mutta perhetuttuni täytti juuri 50! 😀
Hahahahaha!! 😀
Täällä! Sama homma. Uusi työkaverini kuunteli hetken kun lounaalla juttelimme ulkomailla asumisestani ja totesi, että miten olet ehtinyt olemaan meillä XX vuotta kun asuit Englannissa ja opiskelit… totesin, että täytän heinäkuussa 34 vuotta. Mies oli pitkään hiljaa ja totesi, että näytät kyllä maksimissaan 25 vuotiaalta.
Ennen tämä harmitti vähän enemmän, mutta nykyisin osaan jo suhtautua huumorilla. Enkä nyt varsinaisesti valita hyvistä geeneistä jotka pitävät minut "hyvin säilyneen" näköisenä 🙂
Yleensähän se tosiaan vain naurattaa ja saa hymyilyttämään. 🙂
Samanlainen ongelma minullakin. Minulla oli jo kolme lasta ja olin heidän kanssaan kotona. Perunakauppias soitti ovikelloa ja menin lasten kanssa avaamaan oven. Hän hetken katsoi ja totesi, että olisiko ketään vanhempaa kotona. Ei tainnut tulla perunakauppoja silloin. Olen ollut silloin hieman sinua vanhempi. Kerran olimme koko perhe pohjoisessa laskettelemassa ja mieheni kävi ostamassa liput kuvien kera, oli useamman päivän lippu. Yllätys oli suuri, kun myös minulle myytiin lastenlippu rinteeseen, en viitsinyt mennä oikaisemaan, vaikka lippuun oli laitettu kuvanikin, joka ei ollut vanha.
Hahaha! Ihana lukea näitä teidänkin tarinoitanne aiheesta! 😀
No kyllä nyt on niin turha "ongelma" että ei mitään rajaa. Eiköhän maailmassa monella ole muita paljon vakavampia ongelmia kuin se, että näyttää niin nuorelta vaikka ikää on jo kertynyt. Tää postaus kyllä oli nyt niin turhaa valittamista. Vaikka aktiivisesti blogiasi seuraankin, olisin toivonut etten olisi tätä nähnyt.
Näyttää siltä, etten ole kuitenkaan yksin näiden ajatuksieni kanssa. Joskus kannattaa myös muistaa, että vaikka joku asia ei koskettaisi omaa elämää voi se silti olla iso juttu muiden elämässä. 🙂
No voi hyvänen aika sentään. Onko oikeasti niin vakavamielisiä ihmisiä olemassa, ettei pilke silmäkulmassa saa pohtia mitään oman elämän "ongelmia". Ilmeisesti vaan tiukkaa asiapitoista tekstiä saa kirjoittaa ja sallittuja murheita ovat vain nälänhätä ja kasvavat työttömyysluvut… Vähän iloa ja kevyempää asennetta elämään, hei!
Minusta tämä teksti oli oikein viihdyttävä lukea, vaikken itse tähän ikinuorten ryhmään kuulukaan tietääkseni 🙂 Löysin vasta blogisi pariin ja tykästyin heti sun tapaan kirjoittaa ja pohtia asioita!
Minun täytyy nyt kyllä sanoa vielä aiheeseen liittyen, että eipä tämä blogi muutenkaan ole kovin vakavia aiheita käsitteleväksi tarkoitettu. 😉
Ja kiva kuulla, että olet löytänyt blogini. Tervetuloa lukemaan! 🙂
JEP! Täällä, minä, lyhyt, lapsennäköinen. Kohta 25 v. Aina paperit mukana. Mutta noin räikeää kohtelua en ole saanut osakseni kuin sinä. Tsemppiä meille pikkusille baby faceille 😀
Yleensähän se tosiaan vaan hymyilyttää ja on positiivinen asia, mutta joissakin yhteyksissä saattaa välillä jopa ärsyttää hieman muiden antaman kohtelun vuoksi. Mutta tsemppiä meille! 🙂
Kommenteissa kohtalotovereita riittää! Minä olen myös 155-senttinen "kitukasvuinen puutarhatonttu" (nauroin ääneen). 33-vuotiaana tarjoan edelleen Alkossa omatoimisesti papereita, kun niitä kysytään kuitenkin. Vielä muutama vuosi sitten baarimikko oli itsepintaisesti sitä mieltä, että olin lainannut isosiskon papereita. En omasta mielestäni menisi enää parikymppisestä, mutta tässä vaiheessa täytyy kai olla kiitollinen nuorekkuudesta…
No todellakin riittää, mahtava kuulla! Ja ihan huippuhauskaa kuulla näitä teidänkin tarinoitanne aiheesta. 🙂
Täytän tänä vuonna 38, enkä näytä päivääkään yli kaksvitoselta. Ei ensimmäistäkään kunnon juonnetta silmissä, vaikka 10-15 vuotta nuoremmillakin jo on. Ei siitä ole kuitenkaan koskaan erityistä haittaa ollut, toki kun olen suhteellisen pitkä, niin en näytä ihan niin nuorelta. Toki jotkut saattaa pitää tyttösenä, mutta… mitäpä sitten.
Tottahan se on, että yleensä se ei haittaa millään lailla. Lähinnä niissä tilanteissa, kun joku ei ota vakavasti ihan vaan siksi, että näyttää nuorelta niin itseään saattaa pänniä, ettei saa edes tilaisuutta puhumisen kautta näyttää olevansa ihan "aikuinen". 🙂
Olen 36-vuotias, pienikokoinen ja siro nainen, ja haluaisin jo hiljalleen alkaa näyttää ikäiseltäni. Baareihin tai Alkoon ei ole mitään asiaa ilman papereita, ja kerran jopa portsari takavarikoi ajokorttini, koska se ei kuulemma mitenkään voinut olla omani, ja on rikos käyttää toisen ihmisen henkareita!
Eniten ongelmia aiheutuu kuitenkin työelämässä. Kohtaan joka päivä tytöttelyä ja vähättelyä kokoni ja lapsekkaan olemukseni vuoksi, vaikka pyrinkin meikkaamaan ja pukeutumaan mahdollisimman aikuismaisesti. Tiedän olevani hyvä työssä jota teen, ja haluaisin edetä urallani korkeampiin johto- tai asiantuntijatehtäviin. Olen kuitenkin kuullut useamman rekrytoijan suusta ihan suoraan, että olemukseni ei ole uskottava, ja minun on tehtävä kaksin verroin työtä verrattuna miehiin ja vanhempiin naisiin ollakseni tarpeeksi vakuuttava auktoriteetti. Juuri pari viikkoa sitten kävi töissä "huvittava" tilanne, kun konsernimme pääjohtaja oli vierailemassa toimistollamme. Meidät työntekijät esiteltiin hänelle, ja omalla kohdallani hän kysyi että "Oletkos sinä joku työelämään tutustuja yläasteelta?" No tuota öö, enhän ole kuin meidän osastomme tiiminvetäjä…
Joku voisi kehittää pro-aging -tuotteen meille, jotka haluavat vanheta nopeammin!
Tuo on tosiaan se ärsyttävin asia, että ei oteta vakavasti. Minä kohtaan työssä paljon asiakkaita, jotka minun seisoessa vanhemman kollegani rinnalla alkavat vaan suoraan puhua kollegalleni ja ignooravat minut täysin, koska olettavat automaattisesti vanhemman ihmisen tietävän paljon enemmän. Joskus se ärsyttää suunnattomasti.
Nyt kun neljänkympin kriisi lähestyy alan näyttämään enemmän ikäiseltäni, viimeinen vauvavuosi on tehnyt tehtävänsä (tähän itkunauru-emoji) Pitkään mua on luultu kymmenisen vuotta nuoremmaksi kuin olen. Mutta kyllä se tässä iässä alkaa ihossa jo näkymään vaikka minulla muuten onkin hyvä iho mutta se nuoruuden loiste on hiipunut =D Kasvojen piirteet on omasta mielestäni muuttuneet, ei enää ole sellaiset pehmeät vaan luusto enemmän alkanut erottumaan vaikka ylimääräisiä kiloja onkin. Semmoinen 10 kg olis kahden lapsen raskauksista jäljellä, itellä vähän pelottaa että kuin vanhalta sitä sitten alkaa näyttämään kun kasvotkin tottakai hoikistuu (taas itkunaurua) Toisaalta helpotus että alkaa näyttämään ikäiseltään, ei tarvitse enään todistella mitään =)
Se on totta, että se heleys alkaa ensimmäisenä katoamaan (täällä aletaan olla varsinkin ihon kuivuuden vuoksi siinä vaiheessa usein…), mutta kyllä se vanheneminen vaan on mukavaa! 🙂
Ikää 22v, pituutta nipin napin 155cm. Ja kasvoni ovat hyvin nuoren näköiset, suurimmaksi osaksi siksi että minulla on luustoltaan pyöreät kasvot. Aina kysytään papereita, kysellään onko mieheni paljon minua vanhempi (samanikäisiä..) ja ei oo kauan kun luultiin että olen 16v.. Mietin miltähän näytän kun olen 30-40.
Minäkin mielenkiinnolla odotan, että miltä näytän silloin! 🙂
Ei juuri saman ongelman, mutta ymmärrän ton pointin ettei asiasta saisi valittaa. Olen nimittäin koko elämäni kärsinyt paksuista hiuksistani ja kun niistä valittaa niin saan osakseen vaan niitä kommentteja, että ajattele kuinka onnekas olet kun niin monilla on tosi ohuet hiukset. Kaikki lehdet pursuaa ohjeita miten saada hiuksesi paksummiksi tai näyttämään paksummilta. Kaikki kampausohjeet on tehty ohuille hiuksille, samoin kun esimerkiksi lämpörullasetit. Tää on kuitenkin asia josta pitäis olla vaan tyytyväinen, on hankalaa olla tyytyväinen kun esimerkiksi tosi monet kampaajat ei osaa tehdä mitään fiksua näin paksuille hiuksille.
Emmi L.
Niinhän se on, että niistä asioista, joita yhteiskunnan silmissä halutaan ei koskaan saisi valittaa, sillä aina on joku, joka ei ymmärrä, miksi se voisi olla ongelma. Moni juttu voi kuitenkin olla ongelma ja yllättäväkin iso, vaikkei sitä joku muu ymmärtäisi. 🙂
Näytin ikäistäni nuoremmalta päälle kolmikymppiseksi asti, mutta en omasta mielestäni enää. Hiljattain kysyttiin kyllä papereita kaupan kassalla, mutta laitan sen onnistuneen meikin tiliin. Minulla ei siis ole mitään nuorelta näyttämistä vastaan enkä ole onneksi ollut sellaisessa työssä, että siitä olisi haittaa. En ole edes lyhyt, mutta kai ne pyöreät kasvot…
Tuosta asiakastapaamisesta tuli mieleen oma vähän päinvastainen kokemus, että myyjä ei olisi millään halunnut myydä minulle anti-age-voidetta, koska olin "liian nuori" (siis ennen kuin kuuli todellisen ikäni). Apteekissakin kävi kerran samoin, kun halusin ostaa retinolivoiteen. 😀
Haha, joskus noinkin! 🙂
Kyllä vain, täällä myös yksi. Pituutta löytyy suunnilleen 158, ja kasvot on kun pikkumuksulla edelleen, noh, ainakin jos on oikeasti pukeutunut siihen tuulipukulookkiin ja peittänyt hiuksensakin yms. 😀 Ikälisiä saan lähinnä siitä kun olen meikannut itseni suht.vahvaan meikkiin tai olen onnistunut keräämään itselleni silmäpussit. Alkossa on edelleen syyllinen olo pyöriä, ja ikää tänä vuonna on 27. Äitini kyllä minua tästä on jo varoitellut, että hänen on pitänyt papereita kantaa mukana pitkälle päälle kolmekymppiseksi 🙂
Nuoreksi luuleminen ei haittaa millään tapaa, mutta itsensä "aikuseksi vakuuttelu" on ruvennut tympimään! Pitää välillä ladella se mantra että joo olen valmistunut jo monta vuotta sitten insinööriksi yms, että porukka alkaa tajuamaan ettei oikeasti ole mikään kakara 😀 todella ärsyttäviä nämä uskottavuusongelmat, etenkin kun en itse ole mikään esilletulevin persoona. Sain just kuulla että poikaystävänikin oli luullut mua tavatessamme todella paljon nuoremmaksi! Nice! Kerran menin baariin ja jouduin latelemaan kortit pankkikortteja myöden että pääsin sisälle k18 paikkaan. No, olin silloin toki nuorempi, mutta osittain tämän takia halusin hankkia itselleni henkilökortinkin uudella kuvalla, kun kerran ajokorttini kuva aiheutti niin paljon aina tulkinnanvaraa..
Tunnustaudun muuten blogisi seuraajaksi aivan melkeinpä sen perustamisajoilta alkaen, ja tämä oli varmaan ensimmäinen kommenttini ever, heh 🙂
Joo, minuakaan ei yleensä haittaa siviilielämässä nuoreksi luuleminen niin paljon, mutta työelämässä pännii ihan oikeasti välillä, kuinka asiakkaat suoralta kädeltä ilman että avaan suutanikaan valitsevat vieressäni seisovan vanhemman myyjän selkeästi sillä ajatuksella, että "ei tuo pikkulikka tiedä".
Ja ihana kuulla teidänkin juttujanne aiheesta, kiitos! 🙂
Osu ja uppos. Täytän viikon päästä 30 ja minua luullaan yleensä n. 20 vuotiaaksi. Muuten ei olisikaan niin väliä, mutta semmoinen tytöttely varsinkin työelämässä on ruvennut ärsyttämään. Yritä siinä nyt olla uskottava ja ammattitaitoinen kun eihän tuommoista pikkulikkaa nyt kukaan ota vakavasti. Pukeudun myös aika tyttömäisiin vaatteisiin mikä saattaa edesauttaa nuoremmaksi luulemista, muttei huvittaisi ruveta tinkimään omasta tyylistään ja käyttämään jakkupukua, että uskoisivat aikuiseksi.
Ja kaupassa kun ostan alkoholia ja tietysti kysytään paperit niin myyjät nostavat aina hirveän haloon kun huomaavat todellisen ikäni.
Juuri tuo työelämän tytöttely on se ärsyttävin, kaikki muu menee, mutta kun tietää osaavansa työnsä niin vaan pännii, että saa jatkuvasti kokea asennetta "tuskin tuo pikkulikka tietää".
Kyllä, tiedän tunteen. 25 vuotta ikää ja pituttaa se sama 155 senttiä. Tässä parin viikon sisällä yksi asiakas sano, että olisi arvellut 18-vuotiaaksi, jos ei ois tienny että kouluja on pitäny käydä. Välillä tuntuu että näillä kasvoilla auktoriteetin saavuttaminen on mahotonta kun asiakkaina/potilaina on vanhempia miehiä. Mutta silmien alla pilkistää jo rypyt! ja tästä saa kyllä kiittää perinnöllisesti kuivaa ihoa, josta en aina ole jaksanut huolehtia tarpeeksi. Otsassa on myös "ilmeryppyjä" koska saan "kurtistaa" otsaani ja nostaa kulmia, jos meinaan saada silmät kunnolla auki. Mutta en tiiä millonkohan tässä alkais näyttämään aikuiselta. Toivottavasti sitte kun alkaa tuntea ihtensä aikuiseksi.
Joo, vanhemmat miehet varsinkin tytöttelevät todella helposti ja varmasti esimerkiksi juuri tuollaisissa mainitsemissasi tilanteissa, joissa tulisi saavuttaa joku auktoriteetti voi homma olla haastavaa. Minulle eräs eläkkeellä oleva herrasmies tuli kerran tuomaan töissä "suklaanamuja kun olet vaan niin suloinen". Olihan se söpöä, mutta kyllä siinä oli melkoisen viisvee-olo. 😛
Olen 39-vuotias ja pienikokoinen ja useimmiten minua on luultu 10 vuotta nuoremmaksi, mutta nyt ainakin itsestä on alkanut tuntua, että näytän väsyneeltä vaikkakin suht rypyttömältä. Vuosi sitten uimahallin kassatäti yritti myydä minulle lastenlippua ( olin meikitön ja urheiluvaatteissa), 35-vuotiaana kysyttiin paperit ostaessani Machete-elokuvaa ja 10 vuotta vanhempaa aviomiestäni on luultu isäkseni 😀 Negatiivisempaa yleisesti ottaen on ollut huono palvelu, kun on pidetty rahattomana nuorena. Eipä varmaan auringonoton skippaamisesta muuta haittaa ole ollut kuin A4- sävy… Heli
Kiva kuulla näitä teidänkin kokemuksianne aiheeseen liittyen! Meillä onneksi mies on nuoren näköinen, vaikka minua vanhempi, sillä nyt ikäeroa kyselevät vain hänen tuttunsa, jotka tietävät hänen ikänsä (ja jotka ovat siis ikäni kuultuani täysin ok asian kanssa). 😛
Nuoren näköinen täälläkin!
Kun käy ilmi, että minulla on yläasteella oleva lapsi, ihmiset alkaa laskemaan mahdollista ikääni… Kerran eräs uusi tuttavuus pyysi koko perheensä paikalle, että katsokaa kaikki, tällä naisella on niin vanha lapsi!! Luulivat mua ihan oikeasti parikymppiseksi vaikka 40v ihan pian täynnä 🙂
Kosmetiikka myyjät suosittelee aina näitä "ikääntymisen ensimerkkien " hoitoon olevia tuotteita… Ja nuorelle iholle… Voiko pelkkä iho olla nuori, jos ihminen itse on jo 40v vanha 😉
Työelämässä nuori look on ollut vähän haastava, kun yrität hoitaa asian ja yhtäkkiä asiakas kysyy, oletko jo 16 täyttänyt!? Ööö… Tulin tänne siis omalla autolla ja noin muutenkin, tää on ihan oikea työpaikka, ammatti ja pätevyys vaaditaan näihin hommiin!
Tähän vielä se kauneus- ongelma, niin yritäpä siinä olla vakavasti otettava ;D
No, eiköhän nämä "ongelmat" ajan kanssa ratkea molemmat! Yritän elää asian kanssa ja ihan oikeasti, onhan tää nyt ongelma parhaasta päästä:D
Haha, ihania esimerkkejä sinullakin! 🙂
Ja onhan tuo toscana ongelma parhaasta päästä kuten sanoitkin. Minua se yleensä vain naurattaa ja ne harmillisimmat tilanteet tulevat vain jos ei työelämässä oteta vakavasti. 🙂
Onpas kiva kuulla, etten ole yksin 😀 Olen 23-vuotias ja kasvoni muoto on ilmeisesti aika "lapsekas", korkeat poskipäät. Esimerkiksi muutama kuukausi takaperin, kun kävin Lontoossa, niin mua luultiin parissa eri tilanteessa 15-vuotiaaksi :I 16-vuotiaana hieman kirpaisi kuulla, että näytän 12-vuotiaalta. Nykyään en jaksa juuri enää välittää tästä "ongelmasta", koska mieluummin näin päin kuin toisinpäin 🙂 Kaverit ja isoveli jaksavat kiusata mua tästä ja osaan jo myös nauraa itselleni 😀
Joo, et selkeästikään ole kun näitä muitakin kommentteja katsoo! 🙂 Ja onhan tämä tosiaan ylensä vaan ihan hyvänlaatuinen ongelma. 🙂
Ei kai saisi toivoa itselleen toisten ongelmia, mutta olisimpa edes säännönmukaisesti nuorempi tai vanhempi. Ikää on pari vuotta vähemmän kuin Virvellä, mutta olen "aina" näyttänyt vanhalta lapselta (tai nuorelta mummelilta). En siis "ikäistäni vanhemmalta" tai nuoremmalta, vaan nimenomaan pyöreäposkiselta ipanalta, jolla on ryppyjä ja väsyneet silmänympärykset.
Näitä piirteitä luetaan eri tavoilla seurasta riippuen. Etenkin kymmeniä vuosia vanhemmat vieraat ihmiset tapaavat arvailla ikää pieleen alaspäin. Talven aikana harrastuksessa kuultuja ovat mm. "Sä olet varmaan nuorin täällä?" ja "Ootsä jo kakstoista?" Tutummat (mm. opiskeluvuodet tiedossa) taas luulevat minua rutkasti vanhemmaksi. Molempien maailmojen "parhaat" puolet: oman ikäiset pitävät vanhana kurppana ja loput eivät ota vakavasti.
Kuten joku jo ylempänä kommenteissa mainitsikin, tarpeeksi nuoret lapset ovat armeliainta seuraa. Esim. tokaluokkalaisiin verrattuna olen oikeutetusti "vanha" ja siis vakavasti otettava aikuinen, koska pituuseroakin vielä on 🙂
Voi että, en kyllä ihmettele ihmisten reaktioita, oot niin söpö kasvoiltasikin ja jos vielä noin pienikokoinen niin aawws :'D Mullakin on aika lapsenomaiset ja pyöreät kasvot. Ei mua kyllä ole luultu paljoa itseäni nuoremmaksi, vuoden tai pari ehkä. Oon myös 165cm pitkä että sekin auttaa. 😀 mutta kyllähän mua vauvanaamaksi ja pallonaamaksi on sanottu. Oon nyt parikymppinen, saa nähdä miten tästä vanhenen ja miltä näytä sun ikäisenä. 😀 Muakaan ei vanheneminen pelota, lähinnä odotan innolla!
Jaah. Kai se riippuu katsojasta. Ainaki kun ite sun kasvokuvat näin täällä ja nää tän postauksen myös niin luulin sua 32-35 vuotiaaksi. Luulenpa että suurin osa ihmisistä ei vaan viitsi sanoa mielipidettään tai ajatuksiaan sulle siitä että näytät ihan tavalliselta omanikäseltäs tai vähän vanhemmaltakin. Jotkut vaan koittaa piristää sun päivää kehumalla sua nuoren näköiseksi kun olet vain lyhyt ja hymyilet. Ja sit se jää päähän ku tarpeeks moni sitä sanoo. Mut mietippä kuinka moni tulee päinnaamaa sanomaan sulle että "ootkos sä kolmekymppinen?" Niin. Ei kukaan. Vaikka sitä suurin osa ajattelee. 😀
Kiitos, piristit päivääni, vaikka tarkoituksenasi taisi olla ihan muu. 🙂
Tulin juuri työpassista, jossa sain kuulla jatkuvaa tytöttelyä ja jopa kollegoiltani kommentin kun eivät tunnistaneet minua, että "Katottiin, että joku yksitoista vuotias valkkailee siellä huulirasvoja."
Kuulisin ihan hemmetin paljon mielummin, että näytänpä kolmikymppiseltä kuin esim. nyt saamani kymmenen kommenttia siitä, että näytän junnulta tai asiakkaat lähestyvät tytötellen. Hyvä siis, että edes kuvat tuovat ikää! 🙂
Heh. Päätin 25-vuotiaana mennä viimein autokouluun. Tiskin takana kysyttiin, että kuinka pitkä aika on vielä 18-vuotispäivääni. Terv. 159-senttinen. Ehkä lyhyys ja hoikkuus vaikuttaa suuresti.
Eikä! Vähänkö ihanaa että oot kirjoittanut tästä aiheesta! Ja kommenttien perusteella monella on sama ongelma 😀
Itse oon aina tottunut siihen että henkkarit pitää olla mukana ja että näytän ikäistäni nuoremmalta. Osaan jopa ottaa sen kohteliaisuutena ja naureskellen. Mutta siinä vaiheessa kun mua kutsuttiin oman poikani siskoksi olin niin järkyttynyt että menin ihan sanattomaksi. Se jopa hieman loukkasi kun olin tietenkin hyvin innoissani esikoisestani. Sitten tulee näitä jotka katsoo kierosti ja mutisee jotain teiniäitiydestä :/ minulla ja 16 vuotiaalla on kuitenkin 8 vuotta ikäeroa 😀
Eikä selkeesti oo pituudella mitään asiaa tän kanssa kun olen hyvin normaalit 166cm. Naama vaan on baby face…
Tosi ihana juttu aihe kyllä 🙂 ehkä me joskus näytetään ikäisiltämme!
Mä oon myös lyhyt (160cm) mutta nuoren näköiseksi ei voi sanoa, olen myös 28. Naamalle tapahtui kummallinen rupsahdus ensimmäisen lapsen jälkeen, olin tuolloin 25 😀 Onneksi lasten jälkeen on piirteet vähän pehmentyneet (muualtakin kuin mahasta :D) Laihuus ja hentoisuus on ollut se asia josta olen kuullut aina vähemmän imartelevasti, mutta kun äitiäni ja siskoani katsoo voin sanoa että perintötekijöistä johtuvaa.
Olin 13-vuotias ja äitini ystävän häissä, kun joku tuntematon uteli, olenko kuskina. Siitä parikymppiseksi asti minua luultiin aina vanhemmaksi kuin mitä olin.
Sitten meni muutama vuosi ilman suurempia selkkauksia (mitä nyt muutamat henkkareiden kyselyt) ja 27-vuotiaana suunta kääntyi. Siitä eteenpäin olen jatkuvasti hämmästyttänyt ihmisiä vanhuudellani. Nykyään mainitessani 11-vuotisesta parisuhteestani tai 12-vuotisesta työurastani saman firman palveluksessa minua tuijotetasn kuin lehmä uutta veräjää ja kysytään : "Siis kuinka vanha sä olet?!" Vastatessani 35 saan lisää tuijotusta. Varsinkin 7-10 vuotta nuoremmat pitävät minua samanikäisenä. En valita yhtään! Naurattaa lähinnä. Olen kyllä aika pitkä, joten tyylini ja luonteeni ilmeisesti komppaavat tätä käsitystä rypyttömyyteni ohella.