Viimeisimmät kuulumiset korona-Ruotsista

Viime päivinä on tuntunut vaikealta alkaa kirjoittaa blogiin yhtään mistään. Kaikkialla hoetaan, että vaikka sosiaalisia kontakteja olisikin hyvä välttää ja kotona tulisi pysyä, tulisi arki silti yrittää pitää rullaamassa niin normaalina kuin olosuhteisiin nähden on mahdollista.

Samalla kuitenkin tuntuu, että niin monesta asiasta blogiin tällä hetkellä kirjoittaminen ei vain tunnu sopivalta. Niin monella asialla ei olekaan enää samalla tavalla merkitystä kuin ennen. Niin moni asia tuntuu tyhjänpäiväiseltä.

Toisaalta pieni tyhjänpäiväisyys tämän kaiken keskellä tekee välillä hyvää, mutta ehkä niistä pinnallisemmista aiheista kirjoittaminen bloggaajana jopa hieman pelottaa, kun niistä postaaminen kirvoittaa helposti liikkeelle ne ”miten viitsit tässä tilanteessa postata tällaisesta” -kommentit, joita ei nyt jaksaisi.

Useimpien meistä aivot kaipaisivat tyhjänpäiväistä hömppää, mutta samalla turhautuminen tilanteeseen purkautuu arvostelemalla muita tyhjänpäiväisen hömpän tarjoamisesta.

Kuulumisia korona ruotsi Virve Fredman

Minulla erityistä turhautumista aiheuttaa tällä hetkellä tietysti se, että olen Ruotsissa eli maassa, joka on ottanut koronaviruksen suhteen aivan oman linjansa – eli olemaan siis mahdollisimman paljon ilman linjauksia siitä huolimatta, että virustartunnat leviävät ja kuolleidenkin määrä alkaa nousta.

Joka päivä tuntuu olevan yhtä uutta ruotsalaisvitsiä, joille ei enää osaa edes oikein nauraa. Juuri luin Ylen artikkelista, kuinka ruotsalaisia oli kehotettu suosimaan tässä tilanteessa etätöitä ja usea oli ratkaissut asian tekemällä töitä kahvilasta. Skenaario oli kuin huonosta ruotsalaisvitsistä.

Täällä ihmiset miettivät, pääseekö pääsiäisenä laskettelemaan, joko terassikausi aukeaa pian, kun säätkin ovat niin lämpimät ja kaikkea muuta vastaavaa, mikä tuntuu minusta suomalaista mediaa seuraavana kuin toisesta maailmasta olevalta.

Uskon, että tilanne alkaa täälläkin kuitenkin räjähtää käsistä tulevien viikkojen aikana, mikä saa minulle aikaan erityisen suurta jännitystä.

Kuten olen kertonut, lähtee meiltä asunto alta kuun vaihteessa. Olimme tehneet vuokrasopimuksen ajatuksella, että lähdemme ulkomaille ja laki on tässä asiassa vuokralaisemme puolella, eli hänellä on oikeus tulla asuntoomme huhtikuun alussa ja olla täällä vähintään kolme kuukautta.

Olemme keskustelleet asiasta hänen kanssaan ja hän tietää tilanteemme, mutta myös me tiedämme hänen tilanteensa, eli ilman asuntoa on kohta jompi kumpi osapuoli. Tiedän, että vuokralaisemme on kartoittanut muita vaihtoehtoja, mutta toistaiseksi tilanne on se, että hän on tulossa tänne kuun vaihteessa, eli meidän on keksittävä itsellemme ratkaisu.

Kuulumisia korona ruotsi Virve Fredman

Toimettomuus ja kontrollin puute tilanteesta tuntuvat vaikeilta asioilta, joten päätimme loppuviikosta toimia ja varata varmuuden vuoksi Norwegianin lennot Suomeen ensi viikonlopulle. Norjan valtio näyttää tukevan yritystä, joten konkurssiin se tuskin ehtii vielä viikossa mennä.

Jännitettävänä on siis vain se, muuttuuko tilanne niin, ettemme jostain syystä pääsisikään matkustamaan. Varasimme kuitenkin varmuuden vuoksi joustavat liput, joissa on perumismahdollisuus siltä varalta, että tilanne muuttuu.

(Raja.fi-sivusto kertoo, että ulkomailla asuvana Suomen kansalaisena minulla on oikeus palata maahani ja että ulkomaalainen puolisoni saa tulla mukanani. Tämä toi minulle pientä helpotusta, mutta tietysti jännitän, että liikenne pelaa vielä ensiviikolla.)

Ruotsin väistämättä katastrofaalikseksi kärjistyvä lähestymistapa huolettaa, eli lähtisin täältä mielelläni sen puolesta pois. Suomessa meillä olisi järjestettynä pieni yksiö, johon vetäytyä tuleviksi kuukausiksi, mutta ihan hirveästi se vaihtoehto ei olosuhteiden puolesta houkuta. Useimmat varmasti ymmärtävät, ettei tällaisella epävarmuuden hetkellä ole halukas matkustamaan kodistaan eristyksiin jonkun toisen yksiöön, jota ei ole koskaan edes nähnyt ja vieläpä tietämättä, koska sieltä voi palata omaan kotiinsa.

Toisaalta toivon siis, että voisin vain pysyä kotona. Olla oman kodin neljän seinän sisällä totaalisen eristäytyneenä näistä ulkona juoksevista hulluista ruotsalaisista, jotka eivät halua elämäänsä rajoitettavan, jotta talous ei kärsi liikaa.

Siinä missä Suomella ja monilla muilla mailla on mielessä ajatus siitä, että olemme ennenkin selvinneet sodista ja jälleenrakentaneet maamme, ei ruotsalaisilla ole mitään tällaista takaraivoissaan. Heille on kriisi, jos ihmisoikeuksia rajoitetaan edes tällaisessa tilanteessa eikä kukaan muutenkaan halua ottaa ikinä vastuuta, joten ruotsalainen linja toteutuu tässäkin tilanteessa: parempi olla tekemättä mitään, niin vastuu mahdollisista virhepäätöksistä ei ole omilla harteilla.

Aion jatkossa tulla kutsumaan tätä ruotsalaiseksi strategiaksi ja tulla käyttämään ilmaisua arkikielessäni silloin, kun kotona pitäisi vaikkapa siivota, pestä pyykkiä tai mitä tahansa muuta. Ruotsalainen strategia on vain tehdä päätös, että asialle ei tehdä mitään, vaikka pitäisi.

Ruotsissa ei muutenkaan haluta laittaa käytäntöön tiukkoja rajoituksia, sillä täällä ajatellaan, etteivät ihmiset jaksaisi noudattaa niitä pitkään. Minusta tuntuu käsittämättömältä, että tällaista edes mietitään, sillä suomalainen järkeni sanoo, että niitä nyt vain on pakko noudattaa ja mahdollisesti myös pitkään, oli se sitten kivaa tai ei. Siinä ei ole kyse millään tavalla siitä, kuinka pitkään ihmisiä huvittaa noudattaa niitä.

Kuulin muutenkin väitteen, jonka paikkansapitävyydestä en täysin tiedä, mutta jonka voisin hyvin uskoa olevan totta: koska maalla ei ole sotahistoriaa, ei sillä myöskään olisi lähtökohtaisesti samalla tavalla lainsäädännöllisiä valmiuksia reagoida tällaisiin tilanteisiin juurikin vaikka ihmisten elämää rajoittavilla toimenpiteillä. Kaikki vaatisi lain muutoksia ja niiden läpivienti olisi varmasti oma juttunsa – varsinkin, kun kukaan ei halua ottaa mistään vastuuta, vaan kaikesta pitää diskuteerata yhdessä möteissä.

En tiedä, pitääkö tämä lainsäädäntöön liittyvä kuulemani väite oikeasti paikkansa, eli älkää siteeratko minua tästä, mutta voisin itse uskoa tämän täysin.

Ruotsin mediassa ei edelleenkään nosteta kovin vahvasti esiin niitä pahimpia juttuja tai varsinkaan koronaan liittyviä kauhukuvia. Jollekinhan voisi tulla paha mieli eikä sellaista tietenkään haluta. Täällä pahimpia asioita ovat koronan vaikutukset talouteen ja siihen ääneen sanomattomaan kuvioon, että jos ihmisiä ei kuole nyt koronaan, kuolevat he laman aikaansaamaan depressioon oman käden kautta. Täällä vältellään mielummin sitä.

Toistaiseksi täällä on siis vain kielletty yli 500 ihmisen tapahtumat, mutta kaikki muut rajoitukset ovat vain vahvoja suosituksia, kehoituksia, pyyntöjä ja vetoomuksia, joilla ei ole kovin suurta vaikutusta ihmisiin – varsinkaan, kun mediassa ei puhuta kauhuskenaarioista liiemmin ja ihmisiä tunnutaan lähes suorastaan pidettävän kuplassa, jossa ei vain tapahdu mitään pahaa. Ikävintä ruotsalaisille tuntuukin olevan se, että nuo pirun naapurimaat ovat keksineet rajoittaa rajaliikennettä.

Kuulumisia korona ruotsi Virve Fredman

Olin perjantai-iltana kurkkuani myöten täynnä asian vatvomista ja lähdin viemään roskia, mutta jo tuokin pieni jaloittelureissu muutti tilanteita. Alaovellemme oli nimittäin ilmestynyt lappu, jossa paikallinen kiinteistönvälittäjä kertoi, että alueelta etsitään asuntoja kipeästi ja kehotti ottamaan häneen pikaisesti yhteyttä, jos oman asunnon myynti houkuttelee.

Mieheni soitti hänelle välittömästi uteliaana ja sai kuulla, että moni tällä alueella on joutunut lainateknisistä syistä ensin myymään asuntonsa ja suunnitellut ostavansa sitten uuden, mutta nyt taloustilanteen muuttuessa tällä alueella onkin aiempaa vähän asuntoja tarjolla.

Koska asumme lähellä arvokkaita omakotitaloja ja niitä, joilla on lähtökohtaisesti mukavasti rahaa, voisi nyt olla optimaalinen tilaisuus saada asunto kaupaksi ennen kuin hinnat romahtavat. Olemme jo pitkään miettineet asunnon myyntiä ja ajatus siitä, että olisimme täysin ilman asuntolainaa on tuntunut tässä taloustilanteessa houkuttelevalta  – siitäkin huolimatta, että samaan aikaan olemme toivoneet voivamme jäädä kotiimme asumaan Suomeen lähdön sijaan.

Olemmekin nyt saaneet miettiä, mikä on meille tärkeintä: turhan ison asunnon pitäminen asuntolainalla vai pienempään asuntoon vaihto ja velaton elämä. Koronan jyrätessä päälle ei todellakaan ole tilanne, jossa haluaisin olla miettimässä asiaa, mutta juuri nyt sitä on pakko miettiä – mieheni varsinkin, sillä muusikkolle tuskin tulee hetkeen keikkoja eteen.

Sovimme kiinteistönvälittäjän kanssa joka tapauksessa, että hän tulee katsomaan asuntomme maanantaina, sillä hänellä on useita tältä alueelta asuntoa etsiviä asiakkaita. Kuten pari päivää sitten kerroin, olimme itse meinanneet mennä tänään katsomaan kiinnostavalta vaikuttanutta pikkutaloa, mutta loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, ettei se ole meille optimaalinen pohjaratkaisultaan eikä nyt ole hyvä hetki laittaa rahojaan kiinni mihinkään hätävararatkaisuun. Emme siis menneet katsomaan asuntoa, sillä ylipäätään poistuminen kotoa näyttöön ei houkutellut.

Tällä hetkellä en siis enää itsekään oikein tiedä, mitä haluan. Ehkä toivoisin, että tämän oman kodin voisi vain teleportata Suomeen. Varsinainen matkustaminen Suomeen bussin, lentokentän ja lentokoneen kautta kun ei sekään nimittäin juuri nyt houkuttele tartuntariskin vuoksi tippaakaan – varsinkaan, kun Suomen päässä pitää sitten tehdä erityisiä järjestelyjä, jotta esimerkiksi saamme ruokaa karanteeniyksiöömme.

Yksi asia, joka näiden kaikkien kuvioiden keskellä on kuitenkin kirkastunut minulle aivan erityisen selkeästi on se, kuinka vahvasti haluan eroon vielä niistä viimeisistäkin turhista tavaroistani. En enää ikinä tämän jälkeen halua olla tilanteessa, jossa omistan yhtään mitään turhaa ja joutua miettimään, minne saan tosipaikan edessä tavaroita mahtumaan.

Olen siis erityisen kiitollinen, että olemme jo aikapäiviä sitten heittäneet hyvästit niin monelle turhalle ylimääräiselle asialle ja että tavarat ovat menettäneet aiemman merkityksensä elämässäni. Tällainen tilanne on siis saanut minut tajuamaan entistä vahvemmin, kuinka tärkeää minulle henkilökohtaisesti on, että minulla on mahdollisimman vähän tavaroita ankkuroimassa minua kiinni yhtään mihinkään ja vaikeuttamassa asioiden järjestelyä – viimeinen asia, mitä haluan ikinä joutua miettimään muuttuvien tilanteiden palasia järjestellessäni on, että mitäs näille tavaroille tehdään.

Nyt kuitenkin siis odotamme kotona huomista ja sitä, että voimme jutella kiinteistönvälittäjän kanssa tilanteesta. Koska on vielä epävarmaa, lähdemmekö Suomeen vai jäämmekö tänne, emme voi liiemmin ostaa kotiin mitään ruokaa varalle ja voin vain toivoa, että jos päädymmekin jäämään tänne, ei tilanne kärjisty reilussa viikossa niin, että lähikaupan hyllyt tyhjentyisivät pahasti tai liikkuminen vaikeutuisi. Haluan ainakin uskoa, ettei näin varmasti tapahdu, mutta mistä sitä tässä tilanteessa ikinä tietää.

Ehkä vaikeinta onkin juuri tiedostaa se, ettei tällä hetkellä vain voi tietää, mitä tapahtuu ja oma elämä tulee suhteuttaa sen mukaan. Toisaalta on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka epävarmuus vähän raastaa mieltä ja ruotsalaisten käytös juuri nyt kiristää pinnaa, voi olla kiitollinen siitä, että asiat ovat tällä hetkellä kuitenkin vielä varsin hyvin ja asiat kyllä järjestyvät aina jotenkin.

Joskus pientä epävarmuutta vain täytyy sietää ja kaikista tilanteista jää käteen uusia oppeja. Tämä pitää nyt vain ajatella sellaiseksi tilanteeksi.

Kuulumisia korona ruotsi Virve Fredman

Tsemppiä kaikille muillekin epävarmuudessa eläville!

Seuraa minua somessa:

12 kommenttia artikkeliin ”Viimeisimmät kuulumiset korona-Ruotsista”

  1. Hah, tämä Suomessa asuva lukija taas nimenomaan kaipaisi hieman ruotsalaista rentoutta tännekin. Jos siellä media tuntuu suhtautuvan liian kepeästi asiaan, niin täällä Suomessa tilanne on omasta mielestäni aivan päinvastainen eli media ruokkii pakokauhuista katastrofitunnelmaa. Myös yksityisten kansalaisten keskuudessa on välillä aistittavissa suoranaista lynkkaysmielialaa, jos joku erehtyy käyttäytymään omia standardeja löysemmin. Syyllistäminen ja tuomitseminen kukkivat, mikä on paradoksaalista kuin toisaalta toitetaan ”ennennäkemättömästä auttamisen halusta”. Kuitenkin kuka tahansa kaduilla liikkuva ja liiketiloihin kuikuileva on voinut huomata, että ihmiset ovat vähentäneet liikumistaan todella radikaalisti. Suomen virallinen strategiakaan ei kehota täydelliseen lockdowniin, vaan siihen, että epidemia otetaan hallitusti vastaan. Siihen nähden on mun mielestä järkyttävää, miten osa kansasta haluaa tuomita, eikä osaa riemuita siitä, miten hyvin olemme osanneet noudattaa suosituksia. Ilmapiiri on mun mielestä inhottavalla tavalla kiristynyt, vaikka poikkeusajat olisi varmasti sietää asteen verran rennommalla ja sopeutuvaisemmalla otteella.

    Vastaa
    • Niin kauan kun ihmiset eivät osaa noudattaa suosituksia, vaan matkustelevat Lappiin tai käyvät yökerhoissa, syyllistämiselle on paikkansa. Nyt ei ole se aika, jolloin yksilöiden mielenjohteita pitäisi kunnioittaa.

      Vastaa
      • Nimenomaan. U:n kommentti on todella turhauttava. Nyt on päällä kansallinen ja kansainvälinen kriisi, ei silloin riitä, että tehdään vähän sinne päin. Britanniassa oli löyhempi linja ja nyt heidän oli pakko ottaa todella rankat säädökset käyttöön. Muille ei tietenkään saisi rähistä ja ruveta jopa tönimään, kuten on kuulemma käynyt, mutta rennommin voidaan ottaa sitten, kun kriisi on ohi.

        Vastaa
    • On täällä niitä vatipäitä jonka itsekkyydestä ja tyhmyydestä maksaa kaikki, osa jopa hengellään. En itsekään näe aihetta hysteriaan tai hamstrailuun, mutta omien ”tarpeiden” taka-alalle laitto on nyt tärkeää. Nimenomaan ”tarpeiden”.
      Toivottavasti sinä Virve kunnioitat omaa kansaa pysymällä ”himassa” 2 viikkoa. Onhan sulla siellä se könsikäs, ei muuta ku vaakamamboo.. öhö-öhö.

      Vastaa
      • Suomeen tullessa ei minusta tosiaan ole kenelläkään muita vaihtoehtoja kuin pysyä kotona 2 viikkoa, eli siihen ollaan asennoiduttu. 🙂

        Vastaa
        • Mulla erittäin todennäköisesti on korona. Ihan helvetillinen tauti, mutta nuorelle ihmiselle selätettävissä. Jos Suomeen tulo tuntuisi hyvältä, niin sitä matkaa on turha pelätä. Tekee parhaansa, ettei sairastu, ja ennen kaikkea: ettei sairastuta muita! Onneksi pk-seudulla on hyvät ruoan kotiinkuljetukset ja noudot (jos joku läheinen pääsisi hakemaan ja jättää oven taakse). Joten matkaa on turha pelätä, tekee vain ajoissa järjestelyt sen suhteen, että voi olla 100 % karanteenissa. Ja hei, sittenhän se olisi sairastettu, jos sen sattuisi saamaan. Tsemppiä kovasti vaikeaan tilanteeseen, kyllä ne asiat järjestyvät tavalla tai toisella 🙂

          P.s. musta myös ”hömppä” on erittän tärkeää. Jokaisen pää tarvitsee lepoa, ja tarvitsemme sen tunteen, että elämä vielä joskus jatkuu normaalina. Ja olisi niitä yrityksiäkin kiva saada pidettyä pystyssä niin kuin vain turvallista on, joten pieni kaupallisuuskaan ei liene pahasta. Nyt vain olisi ennen näkemättömän tärkeää suosia suomalaista. Tuli idea, sähän voisit esim. Nostaa suomalaisia kosmefirmoja blogissasi 🙂 no, heitto vain mutta tuntuu että kaikkien pitäisi jotenkin kantaa kortensa kekoon.

          Vastaa
  2. Asun myös Tukholmassa ja olen seurannut aktiivisesti sekä paikallista että suomalaista mediaa: päätelmät aivan samat kuin sinulla! Ihmettelen suuresti kuinka täällä tunnutaan ajalla autolla rotkoa päin mutta jarruttamisen sijaan laitetaan vain laput silmille eikä tehdä mitään. Hämmästyneenä olen myös lukenut ruotsalaisten varautumattomuudesta minkälaisiin kriiseihin tai häiriöihin maailmankaupassa (vrt. Suomen varmuusvarastot); joskus pieni pessimismi, tai edes realismi, valtionjohdon tasolla olisi terveellistä. Omasta puolestani en ole huolissani mutta hieman pelolla ajattelen hetkeä, jolloin terveydenhuolto täällä ylikuormittuu ja todellisuus tulee vastaan. Jos minulla olisi joku perussairaus, todellakin palaisin Suomeen evakkoon, kun työkin sen periaatteessa mahdollistaisi.

    Vastaa
  3. ”media ruokkii pakokauhuista katastrofitunnelmaa”

    Suomessa asun ja ihan tosissasi koet asian jotenkin ihmisten turhana pelotteluna? Täälläkin kyllä herättiin liian myöhään näihin asioihin, mutta ainakin tilanteesta kerrotaan kansalle jatkuvasti kun tiedetään lisää, sekä ohjeistetaan ihmisiä kuinka tulisi toimia. Mitään pakokauhuista katastrofitunnelmaa media ei kyllä Suomessa luo, ainakaan uutislähetyksissä jossa vain kerrotaan mitä tähän mennessä tiedetään! Netin uutisotsikoista en jaksa edes alkaa selittämään, aina otsikoilla haetaan jotain niin jännää/kamalaa/traagista että ihmiset lukisi jutun otsikon kiinnostavuuden takia.
    Mielestäni Suomessa tiedotetaan hyvin koronaviruksesta, vaikkakin ”vähän” myöhässä.
    Se mikä itseäni täällä ärsyttää on ne ihmiset jotka eivät välitä! Viime viikolla oli pakko käydä kaupassa ja jestas sitä koululaisporukkojen määrää, miksi ihmeessä he liikkuvat isoissa porukoissa nyt! Toinen juttu on vanhukset jotka luulevat että heidät halutaan vain eristää, vaikka sillä tavoin heitä nimenomaan yritetään suojella. Itse liikun vain ja ainoastaan kun on pakko. Joka päivä ulkona näkyy kun mummokaksikot vaan ulkoilee vailla huolen häivää, sitten tulee opiskelijapoppoo kadulla vastaan ja niinkin se voi jatkaa leviämistään.
    Niin surullista kun jotkut ihmiset täällä Suomessa eivät noudata ohjeita!
    Virvelle voimia ja tsemppiä, toivottavasti teillä menee asiat hyvin!

    Vastaa
  4. Olen ulkosuomalainen, asun Hollannissa mutta olin Suomessa lomalla kun Suomi päätti sulkea rajansa joten oli pakko aikaistaa lentoa ja lähteä takaisin Hollantiin töiden takia. En olisi halunnut lähteä, kun perhe ja miesystävä jäivät Suomeen ja olen muutenkin päättänyt palata nyt 20 vuoden jälkeen. Paluumuutto on suunnitteilla vasta syksylle joten en vielä voinut jäädä. Ehkä tämä poikkeustilanne vahvisti juuri sitä tunnetta, että haluan palata Suomeen. Nyt olen sitten Hollannissa, missä suljettiin baarit, ravintolat, urheilupaikat jne jo yli viikko sitten. Lockdown ei ole vielä päällä, mutta saattaa vielä tulla. Päivä kerrallaan, ei tässä muutakaan voi. Tsemppiä kaikille!

    Vastaa
  5. Uskomatonta, että Ruotsissa on tuollainen kanta ja minä kun olin huolissani Suomen löyhistä rajoituksista 😞 sitten kun niitä tartunnan saaneita on yli 1000 niin se tilanne karkaa hyvin äkkiä käsistä. Olkaa varovaisia, pysykää turvassa, oppikaa Italian virheistä ja reagoikaa ajoissa. Täällä Lombardiassa eletään todella raskaita aikoja.

    Vastaa
  6. Hear hear! Terveiset Taalainmaalta, täällä odotellaan hyvin samanlaisissa tunnelmissa tuulettimeen läjähtämistä. Olen klikkaillut about joka päivä lentolippuja ostoskoriin ja alkanut nostella tavaroita laukkuun, mutta lääkärinä työskentelevä poikaystävä (tällä hetkellä kauhistuttaa ja suututtaa koko ammattikunnan puolesta) ja mukana kulkeva koira puoltavat päätöstä jäädä tänne – pystyn ainakin kantamaan oman korteni kekoon pitämällä yhden lääkärin ruokittuna! Mulla on myös toukokuun alusta vuokrattu kakkoskoti Tukholmasta, mutta yritän neuvotella vuokraemännän kanssa sopimuksen aloituksen viivästystä jos tilanne siellä pääkaupungissa pahenee. Tsempit meille tähän tilanteeseen ja kiitos päivän aidoimmista nauruista; lupaan soveltaa ruotsalaista strategiaa tänäänkin tiskivuoreen!

    Vastaa
  7. Hahaa, tämä ruotsalainen strategia on juurikin näin! 😄 Sitä tästä läheltä katsottuna on ollut lähes koomista seurata miten koko koronavirus-epidemia plokataan vaan kylmän viileästi pois, aivankuin sitä ei olisikaan.
    Asun ja olen töissä Hapaarannalla, ihan kivenheiton päässä Suomesta, Torniosta. Itselläni on vain koko ajan semmoinen odottava tunne. Saapa nähdä mitä tästä tulee..

    Vastaa

Jätä kommentti