Kuka saa ostaa punalappuruokaa?

Olen maininnut blogissa ennenkin, että ruokamenomme ovat kahden aikuisen taloudessa noin 240 euroa kuukaudessa eli 120 euroa henkeä kohti, mikä tarkoittaa päivätasolla noin kahdeksan euron ruokakuluja.

Kuvailen ruokavaliotamme yleensä sanalla perusterveellinen, sillä mielestäni se kuvaa sitä hyvin.

Syömme runsaasti vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, ostamme lihaa melko harvoin ja saamme proteiinimme pääosin kasviperäisistä lähteistä kuten pavuista, kikherneistä, linsseistä ja tofusta sekä tietysti monista muista perusterveellisen ruokavalion osista, jotka sisältävät myös proteiinia.

Syömme pastaa ja riisiä, mutta pyrimme suosimaan täysjyvää ja nämä ovat harvoin ateriallamme pääroolissa – yleensä esimerkiksi pasta voi olla mukana salaatissa sivuroolissa.

Toisinaan mieli voi toki tehdä vaikka uunifetapastaa, jossa pasta on isommassa roolissa, mutta näin tapahtuu kuitenkin harvemmin.

Kahvissa käytän kauramaitoa ja tavallisten maitotuotteiden käyttö on muutenkin vähentynyt paljon, mutta välillä teen ruokia, joissa käytän maitoa – kuten vaikka riisipuuroa uunissa tai lisään salaattiin raejuustoa.

Lue myös: Mitä meillä syödään ja paljonko siihen kuluu rahaa?

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Tutustuin vuosi sitten tulehduksenvastaiseen ruokavalioon ja vaikka en seuraakaan sitä fanaattiseti, ohjailee se silti arkisia ruokavalintojamme paljon. Höttöhiilarit ovat satunnaisia herkkuja ja tarkistan uusista elintarvikkeista aina lisätyn sokerin määrän.

Syömme tietysti välillä sokerisia tai suolaisia herkkuja, mutta silloin ne ovat tietoisia valintoja herkutteluhetkistä eivätkä osa arkiruokaa. Välttelemme siis turhaa lisättyä sokeria melko paljon.

Kutsun ruokavaliotamme perusterveelliseksi, sillä on toki paljon ihmisiä, joiden mielestä viljoja ei pitäisi syödä lainkaan, maitotuotteita ei tulisi kuluttaa yhtään ja sokeria pitäisi välttää viimeiseen asti jopa hedelmien muodossa. On siis välillä henkilöstä kiinni, mikä on hänen näkemyksensä terveellisestä.

Itse koen voivani parhaiten, kun en kiellä itseltäni mitään ja koostan ateriani kasvispainotteisesti niin, että ruokavalioni antaa keholleni sen tarvitsemia rakennusaineita eikä vain aiheuta sille turhaa stressiä ja rasitusta.

Kun saan riittävästi kuituja, proteiineja, hyviä rasvoja ja kasvisten tuomia vitamiineja ja muita hyödyllisiä ainesosia, voin paremmin, joten hyvä ja terveellinen ruokavalio on minulle tärkeä asia, johon haluan panostaa.

Esittelenkin myös Instagram Stories -tarinoissani melko usein ruokakaupan ostoksia ja vilauttelen aterioitamme.

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Itse koen kuitenkin, että 120 eurolla voin syödä kuukaudessa terveellisesti ja monipuolisesti, mutta jutun jujuna on toki se, ettei se suju välttämättä ihan noin vain.

Omat ruokakuluni ovat sekä Suomessa että Ruotsissa asuessa olleet melko samanlaiset, sillä ruuan hinta on näiden kahden maan välillä varsin sama.

Yleisesti koin, että monet peruselintarvikkeet olivat Suomessa lähtökohtaisesti halvempia kuin Ruotsissa, mutta täällä saatan tasapainottaa tilannetta tarjouksilla.

Itseasiassa oman edullisen ruokalaskumme selitys on juuri siinä, että vertailemme hintoja todella paljon ja suunnittelemme ruokavaliomme sen mukaan – tai no, tarkemmin sanottuna emme edes suunnittele, vaan annamme löytöjen ohjata meitä.

Kodistamme on neljän kilometrin säteellä eri ilmansuuntiin lähtiessä yhteensä kymmenen ruokakauppaa ja teen mielelläni näihin kävelylenkkejä katsoakseni, millaisia tarjouksia kaupoissa on.

Terveellisen ruokavalion ylläpitäminen on siis hyvä syy saada päivittäin liikuntaa ja lähdenkin kävelylenkille usein ostoksille varattu 30 litran vaellusreppu selässäni.

Tietyistä kaupoista haen tietyt perusasiat edullisimpaan hintaan ja täydennän niitä sitten ajankohtaisilla tarjouksilla.

Sanoisin, että olen todella hintatietoinen, eli tiedän tasan tarkkaan, mistä kaupasta ostan parsakaalini, paljonko sipuli ja peruna maksavat tällä hetkellä, mistä kaupasta kannattaa ostaa kaurapuuro tai auringonkukansiemenet ja milloin juureksien, hedelmien tai vihannesten hinta on tavallista edullisempi, jotta niitä kannattaa ostaa.

Jos porkkanat ovat tarjouksessa, syömme ruokia, jossa niitä käytetään. Jos nyt saa lanttua ja perunaa edullisesti, niin sitten käytämme niitä.

Emme mene hedelmäosastolle hakemaan jotain tiettyjä hedelmiä, vaan avoimin mielin ajatellen, että ostamme niitä hedelmiä, joita saa nyt edullisesti.

Teen samaa oikeastaan kaikilla osastoilla, eli ostamme kotiin erilaisia elintarvikkeita, joista sitten kokoamme löytöjen mukaan aterioita.

Varsinkin salaattien kokoaminen on helppoa, sillä niiden peruspalikat kuten linssit, pavut ja kikherneet ovat aina edullisia ja kokonaisuutta voi tuunata mihin suuntaan tahansa löytöjen mukaan.

Jos jotain hyvin säilyvää löytyy hyvästä tarjouksesta, ostamme sitä jemmaan.

Emme siis koskaan suunnittele etukäteen vaikkapa viikon ruokalistaa ja osta elintarvikkeita sen mukaan, sillä se tulisi meille paljon kalliimmaksi, kuin aterioiden kokoaminen edullisista löydöistä.

Miksi söisimme tällä viikolla jotain vain siksi, että olemme päättäneet niin, jos edullisemmin saa jotain muuta?

Yhdeltä kauppareissulta kotiin saattaa päätyä edullista täysjyväriisiä ja punakaalia, toiselta tomaattikastiketta ja papuja, kolmannelta tofua ja neljänneltä sitten vielä jotain, mistä lopulta jonakin päivänä koostuu ateria.

Ruokakaappiemme sisältö on jatkuvassa kierrossa ja yhdistelemme elintarvikkeita fiiliksen ja ideoiden mukaan.

Yleisesti siis tiedämme, mitä kotona on ja kaupassa tarjontaa tutkiessa mietin, mihin sen voisi yhdistää.

Lue myös: Tarkoittaako halpa ruoka vain tarjoustuotteita?

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Yksi merkittävä tapa säästää ruokakuluissamme on nykyään myös hävikkiruuan ostaminen. Suomessa hävikkiruuasta puhutaan usein punalappuruokana elintarvikkeiden punaisten tarjouslappujen mukaisesti.

Aivan viime kuukausina kotimme läheisyydessä olevien ruokakauppojen hävikkihyllyjen ja laputettujen tuotteiden määrässä on ollut havaittavissa todella suuri lisäys, minkä koen itse hyväksi asiaksi, sillä vielä viime kesänä kaipailin Suomen punalapputarjontaa.

Itseasiassa hävikkihyllyjä ja punalaputettua ruokaa on alkanut näkyä täällä niin monessa kaupassa sen verran reippaasti, että välillä suorastaan kauhistuttaa illalla kaupassa käydessään nähdä, kuinka paljon hävikkiin on menossa tuotteita (ja minä arvatenkin näen niistä vain murto-osan).

Me ostamme punalaputettuja hävikkituotteita erittäin mielellämme, sillä koemme ne kahdella tavalla hyvänä asiana: ensinnäkin ne tuovat säästöä ruokabudjettiimme, minkä lisäksi autamme ehkäisemään ruokahävikin syntymistä.

Täällä Ruotsissa punalapputuotteista puhutaan nimenomaan ympäristönäkokulman kautta. Punaisissa hintalapuissa välkkyvät sanat svinnsmart (svinn tarkoittaa hävikkiä) ja klimatsmart, eli kuluttajalle halutaan viestiä, että ostamalla poistotuotteita hän tekee ympäristön ja ruokahävikin kannalta älykkään valinnan.

On fiksua ostaa elintarvikkeita, jotka menisivät muuten roskiin – toki sillä edellytyksellä, että ne käyttää itse eivätkä ne lopulta lennä kotona vanhentuneina roskiin.

Täällä Ruotsissa hävikkihyllyissä korostetaankin usein juuri hävikkiruuan pelastamista ja sitä, kuinka voimme yhdessä tehdä ekoteon ehkäisemällä ruokahävikkiä.

Ruotsissa ruokahävikin torjunta kuuluu kaikkien vastuulle yhteisöllisesti.

Tämän vuoksi olenkin ollut välillä hämmentynyt, kun olen Instagram Stories -klipeissäni esitellyt hävikkilöytöjäni ja saanut kuulla, kuinka moni Suomessa ajattelee, että punalappuruoka kuuluu vain pienituloisille eikä muiden kuuluisi reiluuden nimissä ostaa punalapputuotteita.

Ymmärrän taustalla olevan kauniin ajatuksen siitä, että jos hyllyn edessä seisoisivat pienituloinen ja keskituloinen, olisi reilumpaa antaa pienituloisemman ostaa tuote, joka keskituloisella on paremmin varaa ostaa täydellä hinnalla.

Tämä ajatus saa kuitenkin aikaan mielestäni niin mielenkiintoisen keskustelun, etten voi olla tekemättä siitä avausta täällä bloginkin puolella.

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Kenelle punalappuruoka on siis tarkoitettu?

Uskon, että jokainen varmasti yhtyy ajatukseen, että jos pitää valita, kuka saa ostaa jotain halvemmalla, asetetaan pienituloisempi jonossa etusijalle.

Toisaalta on kuitenkin hyvä mielestäni muistaa, ettei elintarvikkeita laputeta punaisilla lapuilla siksi, että kauppa haluaisi tehdä hyväntekeväisyyttä, vaan siksi, ettei syntyisi ruokahävikkiä.

Moni kauppa myös nimenomaan toimittaa hävikkiruokaa eteenpäin hyväntekeväisyyteen tai vaikkapa ravintoloille, jotka kokkaavat siitä jotain.

Jokaisen syömättömänä roskiin päätyneen elintarvikkeen valmistukseen ja kuljetukseen käytetyt luonnonvarat on kuitenkin käytetty turhaan, mikäli elintarviketta ei syödä.

Punalapputuotteiden tarkoituksena on siis vähentää ruokahävikkiä, jotta maapallon luonnonvarat eivät kulu turhaan.

Tällä hetkellä maapallon ruokatilanteessa on paljon epätasapainoa, kun monilla alueilla nähdään nälkää samaan aikaan kun toisaalla heitetään syömätöntä ruokaa roskiin.

Vaikka allekirjoitankin ajatuksen, että antaisin mieluummin pienempituloisen ostaa jotain keskituloista halvemmalla, en silti koe, että olisi vain pienituloisten velvollisuus huolehtia ruokahävikistä – varsinkin kun useimmat tietävät, että punalaputettuihin tuotteisiin päätyy kaikenlaista ja kaiken hintaista ruokaa.

Punalapputuote ei suinkaan siis aina ole edes mikään edullinen löytö, vaikka se olisikin alkuperäistä hintaansa edullisemmin myynnissä.

Itse myös koin, että Suomessa kuitenkin löytyy ruokakaupoista terveellistä ruokaa edulliseen hintaan ilman punalappujakin, sillä papuja, kikherneitä, linssejä, sesongin mukaisia kasviksia ja ihan vain yleisiä tarjouksia löytyi mukavasti. Omalla kohdallani ruokavalintani koostuivat Suomessa pääosin näistä.

Opiskelen parhaillaan ammattikorkeassa kestävän kehityksen kurssia, jolla tutuistuin USA:ssa käytössä olevaan ruoka-aavikkojen käsitteeseen, josta löytyy hyvä video YouTubesta täällä.

Ruoka-aavikolla tarkoitetaan siis yhteistöä, joissa terveellistä ruokaa ei ole edullisesti (tai ylipäätään) saatavilla, mikä aiheuttaa epäterveellisellä ruokavaliolla elämistä, mikä puolestaan vaikuttaa hyvinvointiin useilla tavoilla.

Koska varsinkin kaupunkien lähettyvillä Suomessa on ruokakaupoissa tarjolla monipuolista ruokaa, koen itse, että vastuu ruokahävikin torjumisesta punalappuruuan (sekä tietysti kotona syntyvän hävikin ehkäisyn kautta) kuuluu kaikille eikä sitä pidä sysätä vain pienempituloisille.

Usein punalapputuotteet jätetään käsittääkseni ostamatta myös siksi, ettei niitä ehditä juuri sillä hetkellä käyttää, koska ruuaksi on suunniteltu jotain muuta.

Aivan samalla tavalla jokaisen tuloluokan edustaja voi haluta suunnitella ruokailuaan eikä minusta siksikään pitäisi olettaa, että juuri pienituloisten täytyisi olla niitä, jotka keräilevät kaupassa vanhentumaisillaan olevat ruuat – siitäkään huolimatta, että monen pienituloisen taloudelle ne ovat tietysti hyvä asia.

Moni on myös todennut, että punalappuruokaa säästösyistä erityisesti ostavat ovat niitä, jotka ovat usein hyvin tarkasti perillä siitä, koska niitä myydään mihinkin hintaan (Prisman ilta-alet ja Lidlin hävikkilaatikot), eli he ovat kyllä kärppänä paikalla oikeaan aikaan.

Toisaalta on toki tietysti myös selvää, ettei jokaisen elämäntilanne salli olla paikalla mihin tahansa aikaan alelöytöjä hakemassa esimerkiksi töiden tai lasten vuoksi.

Lue myös: 3 parasta säästövinkkiäni, jotka sopivat kaikille

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Olenkin ollut toisaalta todella iloinen täällä Ruotsissa asuessani, että punalapputuotteista puhutaan sillä nimellä, mikä niiden tarkoituskin on: ruuat, jotka on laputettu edullisempaan hintaan myytäviksi ruokahävikin torjumiseksi.

Toisaalta ainakin meidän asuinalueellamme olen ollut aistivinani, että punalapulla merkityissä tuotteissa on täälläkin silti mahdollisesti pieni äänetön viesti, jota moni vaikuttaa ehkä jopa pelkäävän.

Asumme Tukholman kupeessa Nackassa ja lähistöllämme on paljon kalliita omakotitaloja sekä hienoja ja arvokkaita asuntoja. Täällä ei liiemmin näy vanhoja autoja ja ylipäätään imago vaikuttaa olevan ihmisille varsin tärkeä.

Pengon itse antaumuksella hävikkihyllyjä, mutta olen huomannut, etteivät ne kiinnosta monia. Niissä on usein paljon ruokaa, samat elintarvikkeet saattavat olla niissä jopa parikin päivää ennen kuin ne vanhentuessaan viedään pois.

Miksi ne eivät kelpaa ihmisille?

Epäilen toisaalta, että joitakin voi pelottaa, että naapuri näkisi heidän ostoskärryssään halpoja punalapputuotteita ja luulisi, että taloustilanne olisi huono. Sehän olisi kamalaa.

Toisaalta voi toki myös olla, etteivät ihmiset välitä yhtään siitä, mitä muut ajattelevat. He vain ovat suunnitelleet ruokalistansa niin huolella, ettei muille elintarvikkeille ole tarvetta.

Tai ehkä ihmisiä ei vain kiinnosta ruokahävikin ehkäisy tai elintarvikkeilta halutaan pidempään säilyvyyttä?

Oli syy mikä tahansa, kelpaa hävikkiruoka täällä ihmisille mielestäni yllättävän vähän.

Tämä voi toki olla vain alueellista ja jos kävisin ruokaostoksilla jollakin toisella alueella, voisi tilanne olla täysin erilainen.

Lue myös: Näin helppoa on alkaa sijoittaa vaikka heti

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Koen itse punalappuruuan ostamisen kaikin tavoin mukavaksi asiaksi, joka sopii elämäntilanteeseeni hyvin.

Sijoitan mielelläni ja elän pienillä menoilla, jotta minulla on pienempi paine rahan tienaamiseen työn kautta. On siis mielekästä syödä hyvin ja terveellisesti, mutta edullisesti.

Edullisten löytöjen etsiminen on jopa hauskaa, sillä paitsi että hyvien löytöjen tekemiseen liittyy tietysti aina riemua, tekee se ruokavaliosta myös monipuolisemman ja saa kokeilemaan uusia asioita. Ostamme usein edullisesti elintarvikkeita, jotka ovat meille vieraampia ja kokeilemme, mitä niistä voi kokata.

Edullisten elintarvikkeiden bongailu on minulle kuitenkin mahdollista myös siksi, että minulla on aikaa kävellä ruokakauppoihin tutkimaan, mitä niistä löytyy edullisesti – mitä minulla on juuri siksi, ettei minun tarvitse tehdä niin paljon töitä, koska menoni eivät ole kovin suuret.

Ymmärrän kuitenkin täysin ihmisiä, joista edullisten ruokalöytöjen bongailu on rasittavaa ja jotka haluavat hoitaa ruokaostokset äkkiä ja suunnitellun lapun mukaan.

Minulla ei itselläni myöskään ole vastuullani miettiä, millä ruokin pari lasta ja löytyykö ruokakaupasta jotain, mikä kelpaa heille ja puolisonikin on kaikkiruokainen – usein saatamme nimittäin myös kävellä ruokakaupasta ulos tyhjin käsin, kun tarjolla ei ollut hyviä löytöjä.

Meillä ei siis ole painetta tehdä hyviä löytöjä, sillä kun niitä löytyy, täytämme kaappejamme silloin, eli kotona on kyllä ruokaa.

Lue myös: Onko soveliasta kertoa, että oma talous on hallussa?

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Halusin kuitenkin nostaa punalappukeskustelun esiin blogissani siksi, että aiheesta saataisiin keskustelua ja esiin nousisi erilaisia näkökulmia.

Mielestäni on hyvä ajatus miettiä, tarvitseeko joku edullista ruokaa itseään enemmän, mutta silti tärkeää muistaa, miksi punalapputuotteita oikeastaan on tarjolla.

Jos punalapputuotteiden ostoa arkailee miettien, tarvitseeko joku niitä itseään enemmän, voi mielestäni olla ihan hyvä idea kysyä omasta kaupasta, mikä juuri heillä on tilanne: tuleeko laputettavia tuotteita paljon, myydäänkö ne helposti pois vai jääkö niitä usein reilusti myymättä päätyen hävikkiin. Sen perusteella voi sitten itse päättää paremmin, kuinka jatkossa toimii.

Ruokakaupat yrittävät toki oman etunsa vuoksi minimoida hävikkiruuan tilausmäärissä, mutta ilman kristallipalloa se on haastavaa. Hyllyjen ei haluta tyhjentyvän, mutta tuotteiden ei myöskään tahdota vanhentuvan. Hävikkiä syntyy siis väistämättä.

Käsittääkseni yhä useampi ruokakauppa tekee yhteistyötä erilaisten hyväntekeväisyystahojen kanssa ja hävikin määrää on saatu varmasti pienennettyä paljon, mutta silti uskon, että monilla kuluttajilla on turhan ruusuinen kuva siitä, minkä verran hävikkiä syntyy.

Olisikin ihanaa, jos jakaisitte omia ajatuksianne aiheesta kommenteissa. Jos teillä on kokemuksia hävikkiruuan määrästä ruokakaupassa työskentelyn myötä, niin monia kiinnostaisi varmasti kuulla siitä lisää.

Samoin kuulisin mielelläni ajatuksianne siitä, kenelle punalappuruoka kuuluu.

Lue myös: Näin paljon käytin rahaa vuonna 2020

 Kuka saa ostaa punalappuruokaa

Kuka saa ostaa punalappuruokaa?

30 kommenttia artikkeliin ”Kuka saa ostaa punalappuruokaa?”

  1. Itse en yleensä osta punalappuruokaa eikä siihen liity sen suurempaa dramatiikkaa tai naapureiden aivoituksista stressaamista. Syynä yksinkertaisesti se että ruoka vanhenee nopeammin jolloin kaupassa pitäisi hypätä jatkuvasti, useita kertoja viikossa mikä ei juuri nappaa varsinkaan korona-aikana.

    Vastaa
    • Näinhän se tosiaan myös on, että joissakin elämäntilanteissa tärkeintä on, että ruoka säilyy pitkään. 🙂

      Vastaa
  2. Tottakai kaikki saa ostaa punalaputettuja tuotteita. Mielestäni on melko alentuvaa varata pian huonoksi menevä ruoka vain pienituloisille. Ei kaikki pienituloisetkaan halua mitä tahansa, vaan tarpeen täytyisi kohdata.

    Itse en niitä juurikaan osta, koska ostettaan ruoat viikoksi kerrallaan ja ruoissa täytyy olla päivää jäljellä. Itse kyllä aina katson punalaputetut tuotteet, mutta niitä on lähistön kaupoissa todella vähän. Yleensä ne on jotain leikkeleitä, joista täytyisi sitten tehdä ruokaa jos haluaa ne ennen viimeistä käyttöpäivää käyttää.

    Vastaa
    • Tuo on aivan totta, että usein laputettuna on tosiaan juuri leikkeleitä ja muita lihatuotteita. On tosiaan aika hurjaa, kuinka paljon lihasta tuotetaan turhaan kun vielä ottaa huomioon, kuinka haitallista lihateollisuus on ilmastonmuutoksen kannalta. :/

      Vastaa
  3. Hassua ajatella että yksikään ruoka olisi ”blokattu” tietylle kohderyhmälle. Jokainen ostakoon mitä haluavat (luonnollisesti alkoholi vain täysi-ikäisille) ja on mahtavaa että kaupoissa nostetaan esille nämä hävikkiä vähentävät aspektit; punalappuiste ja esim. ”sinkkubanaanit”. Itse (aivan normituloisena ihmisenä) vilkaisen aina jos satun näkemään tarjouksen ja teen sitten päätöksen – tuleeko tuote itselläni pikaisesti käyttöön vai ei – ja teen ostopäätöksen. Nyt koronan aikaan kaupassakäynti on huomattavasti harvemmin joten tästä syystä pohdin todella tarkkaan mitä kotiin ostan koska en myöskään halua että kaapista kotona lentää roskiin ruokaa. Mutta kyllä tiedän ihmisiä joiden mielestä ei ole ”oikein” tai ”hienoa” ostaa punalappuruokaa. Kummallinen ajattelutapa. Miksi voi sitten ostaa kesäalesta kesäpaidan alkusyksystä? =)

    Vastaa
    • Tämä on kyllä tosiaan mielenkiintoinen ajattelutapa. Onneksi nykyään yhä useampi vaikuttaa keskittyvän hävikkiruuan vähentämisessä olennaiseen asiaa ylianalysoimatta. 🙂

      Vastaa
  4. Olen töissä pienessä kaupassa, joka on alueella jolla asuu keski- ja pienituloisia. Laputetuista tuotteista lihat myydään ensimmäisenä, sitten maidot, salaattiateriat, muut einesruuat ja kappalemäärältään eniten myymättä jää leipiä ja paistopistetuotteita. Mitä tulee hyväntekeväisyyteen menevään ruokaan niin eräs järjestö käy meillä kerran kahdessa viikossa ja keräämme heille kuivatuotteita joiden päiväys on mennyt mutta on vielä syötävää tai pakkaus on rikki. Pienen myymälän vuoksi emme pysty säilyttämään heille esim pakasteessa vanhempia tuoretuotteita (liha, leipä…). Ketjun ohje on vielä, ettei nahistuneita hedelmiä ja vihanneksia saa myydä halvempina hävikkipakkauksina, mutta se toivottavasti muuttuu. Lisäksi emme saa (eikä ole tilaakaan) tehdä päiväyslaputetuille tuotteille omaa hyllyä tai aluetta. Poistuvat tuotteet ja päiväyksen kohta ylittävät kuivatuotteet (joita harvemmin) ovat kylläkin omalla ”alueellaan”.

    Sitten omaan ostoskäyttäytymiseen. Käyn kaupassa listan kanssa ja ostan listan ulkopuolelta oikeastaan vain, jos haluan jotain herkkua ja monesti jotain speciaalia on lähikaupassani laputettuna. Eniten ostan laputettuna leipää, yleensä pussin tai kaksi kerrallaan. Lisätään tähän vielä, että asun yksin ja en syö lihaa. Työntekijänä toivon, ettei yhtäkään päiväystuotetta tarvisi heittää päivän päätteeksi roskiin. Jos joku tämän kommentin lukija ei nyt viitsi ostaan laputettua tuotetta niin: jos näät hyllyssä laputetun tuotteen, jonka tulet käyttämään ennen kuin se on käyttökelvotonta niin osta vaan.

    Vastaa
    • Kiitos, että jaoit! <3

      Näissäkin on varmasti tosiaan aluekohtaisia eroja, että mikä menee kaupaksi. Meillä taas vaikuttaa siltä, että juuri lihatuotteita on hävikkilaputetettuna paljon edelleen myös päivän lopuksi. Mietin, että ehkä ihmiset usein myös ajattelevat, että vaikkapa leikettä voi käyttää vain leivän päällä, vaikka sitä voisi käyttää monessa muussakin ruuassa kuten vaikka munakkaassa, salaatissa, kiusauksessa yms.

      "Jos näät hyllyssä laputetun tuotteen, jonka tulet käyttämään ennen kuin se on käyttökelvotonta niin osta vaan." Ihanaa, että sanoit tämän kaupassa työskentelevän näkökulmasta! <3

      Vastaa
  5. Ostan ”punalappuruokaa” aina, kun se on mahdollista eli löydän jotain, minkä saan käyttöön pian ja se on mieleistä. Olemme muutenkin mieheni kanssa aika samoilla linjoilla Teidän kanssanne. Lapsia ei ole ja ruoka tehdään vain löyhästi suunnitellen. Eli saatan ajatella, että voisin laittaa sitä ja sitä, mutta kaupan tarjonnan vuoksi muutankin mieleni. Olen vegaani ja mieheni ”tavallinen” kasvissyöjä. Hän saattaa siis ostaa esim. juustoa vain itselleen. Maitotuotteita ja kananmunia hänkään ei käytä.

    Punalappuruoka kuuluu kaikille! Ajattelen, että se menisi pahimmassa tapauksessa roskiin. Ja toki toivon, että sekasyöjät ostavat myös ne laputetut jauhelihat yms. ja tekevät niistä ruokaa samana päivänä. Ruokahävikki on mielestäni kahdeksas kuolemansynti- ja kaikkien hyvinvointimaiden asukkaiden vastuulla! 🙂

    Vastaa
  6. Kaikki eivät KEHTAA ottaa koriin kovin montaa laputettua tuotetta, ettei pidettäisi huono-osaisena, vaikka muuten olisi halua tai tarvettakin.
    Itse en niin välitä siitä, mitä minusta ajatellaan, joten ostan niitä kyllä. Mutta yleensä alennettuna löytyy vain leipää, koska lihaa en syö enkä sitä ruokamyrkytyspelkoisena ehkä muutenkaan ostaisi poistolaarista. Leivät voi pakastaa.

    Vastaa
    • Tämä on tosiaan jännittävää, kuinka jotkut tosiaan ilmesti miettivät, että muilla (tai vaikka kassahenkilöllä) olisi aikaa ja kiinnostusta miettiä toisten taloustilannetta ostoskorin perusteella. 🙂

      Tuo on hyvä pointti, että leipää ja monia muitakin juttuja voi myös pakastaa. 🙂

      Vastaa
  7. Itse ostan usein ja enimmäkseen leipää. Punalaput houkuttelevat myös kokeilemaan uutta ja erilaista koska hinta on edullinen. Pakastan leivät joten maku on hyvä silloin kun otetaan käyttöön.
    Joskus ostan muutakin, vaikka lihaa jos tiedän että se käytetään viimeistään seuraavana päivänä.
    Ostan, koska se on järkevää ja hauskaa. Olen iloinen kun saan halvalla.
    Totta on, että kassalla joskus nolottaa vaikka ei todellakaan pitäisi ! En myöskään kehtaa töihin viedä pakkauksia joissa on punainen tarra..Ihan hullua. Tänään kaupan ilta-alessa tutkin hartaasti alennustuotteita. Siinä mietin samalta miten reppanalta mahdoin näyttää vanhassa talvitakissa, reppu selässä ja pipo silmillä. Olin iltakävelyllä ja poikkesin kauppaan hakemaan paistopisteeltä alennettuja tuotteita…Näytin joltain pulloja reppuunsa keräävältä kassi-almalta. Olen hyvätuloinen asiantuntija..

    Vastaa
    • Joskus törmään tuohon samaan ajatukseen, että ulkoisten seikkojen perusteella joku voi arvioida tulotasoni ihan metsään. Muutaman kerran se on vähän ärsyttänyt, kun tuntuu että ei oteta ihan tosissaan, mutta olen päässyt siitä onneksi nopeasti yli. Joskus se jopa huvittaa jälkikäteen. Ja kertoohan se aina jotain ihmisestä, jos se kohtelee eri lailla vaatetuksen tms perusteella.
      Pukeudun ensisijaisesti mukavasti, ja meikkaan aika harvoin. Lisäksi pyrin käyttämään vaatteeni loppuun. Kuluneimmat pidetään kotona, mutta joskus saattaa tulla lapsuksia, kun ei ulos lähtiessä muista tarkistaa mitä on päällä. Käytän talvella pääsääntöisesti villasukkia, sillä ne pitävät ihon kunnossa. Parsin niitä niin kauan kuin voin ja pohjat ovat melkoisia tilkkutäkkejä. Huomasin kerran pilatestunnilla, että opettaja meni vähän hämilleen ja tajusin jälkikäteen että minulla oli ollut jalassani ekoilijan unelmat. Toivottavasti opettaja on selvinnyt järkytyksestään. Ot olen huomannut että sukkien parsiminen on harvinaisen rauhoittavaa, joten teen sitä mielelläni.
      Onneksi maailma on nykyään sellainen että lähes kaikki on sallittua, niin kehtaa aika pitkälle olla oma itsensä. Lisäksi kun itsetuntemus on parempi, niin myös itseluottamus lisääntyy ja uskaltaa olla se oma itsensä riippumatta siitä miten muut haluaisivat sinun käyttäytyvän ja puhuvan. Se lisää omaa hyvinvointia yllättävän paljon ❤️

      Vastaa
      • Tämä on tosiaan mielenkiintoinen aihe käydä oman pään sisällä keskustelua siitä, miksi haittaisi, vaikka joku luulisikin pienempituloiseksi.

        Menen itse kauppaan nykyään varsin laittautumattomana ja kerään halpistuotteet estotta koriin, mutta toki joskus ennen mietin enemmän, että miltä kokonaisuus ulkopuolisen silmiin näyttää.

        Nyt oikeastaan jopa nautin hieman siitä, että näytän kaupassa lähinnä resuiselta kassialmalta olemukseni puolesta ja varsinkin halpistuotteita koriini mättäessäni, sillä onhan se hauskaa, jos joku vetää sellaisen johtopäätöksen. Koska tällaiset muiden mahdolliset johtopäätökset eivät kuitenkaan vaikuta omaan elämääni, eivät ne häiritse mitenkään. Toisaalta myös tiedostan, ettei ketään oikeasti kiinnosta, sillä jokainen miettii niin paljon omia asioitaan, ettei muiden ostosten analysoinnille ole aikaa tai jos onkin, niin ei niitä kauan mietitä. 🙂

        Vastaa
    • Veikkaisin, että salaattiin on heitetty porkkanaa, punakaalia, edellisen päivän riisit, kikherneitä, kurkkua, seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Tuossa saattaa vilkkua yksi pilkottu kananmunakin. Mausteina sitten pippuria sekä vähän suolaa ja lautasella hyvinä rasvoina vähän vaihdellen oliiviöljyä, saksanpänkinäöljyä tai pellavansiemenöljyä. Heittelemme tosiaan kulhoon vain kaikkea, mitä kotoa sattuu milloinkin löytymään. 🙂

      Vastaa
      • Minäkin tulin kysymään salaatin ohjetta, vaikka aavistelinkin, että kyseessä on ns. vaihtuva resepti. 🙂 Kiitos!

        Vastaa
  8. Punalapputuotteita saa ostaa se henkilö, joka sen ensimmäisenä hyllystä poimii koriinsa, vie kassalle ja maksaa. Näin aspa-ihmisenä olen lisäksi melko varma, että vähintään 70% ”pitäisi säästää pienituloisille” -mankujista ei oikeasti välitä hevon vi**ua pienituloisista. Se vaan kaivertaa suomalaista mieltä niin ylitsepääsemättömän paljon, kun joku muu saa jotain puoli-ilmaiseksi. Yksi erittäin yleinen reklamaation aihe verkkokaupoissa on mm. ”ilmainen kuljetus yli 60e ostoksiin” tyyppiset tarjoukset, joilloin reklamoidaan siitä, että itsellä ei ole tarve tai varaa tilata yli 60 eurolla, mutta harmittaa, kun joku muu saa ilmaisen kuljetuksen. Tai että vaaditaan itselle jotain tarjouskampanja-alennusta, vaikka kampanja oli kaksi viikkoa sitten. Mutta kun harmittaa, että naapurin Riitta sai kolme kynttilää kympillä ja nyt joutuisi itse maksamaan niistä 11e.

    Vastaa
    • Hyviä ajatuksia, kiitos! <3

      Joku myös totesi, että tuota "en osta, koska säästän pienempituloisille" -perustelua käytetään usein varmasti "oikeuttamassa" se, ettei itse jostain muusta syystä halua ostaa punalapputuotteita ja on helpompaa sanoa, että haluaa toimia moraalisesti oikein säästämällä niitä muille kuin sanoa, että haluaa mieluummin ostaa jotain muuta.

      Vastaa
  9. Mä kanssa komppaan osaa noista muista et varsinkin nyt korona-aikaan en halua käydä kaupassa huvin vuoksi ja käyn kerran viikossa ostamassa suunnitellusti listan kanssa tulevan viikon ruuat. Punalappuja en juuri osta tämän takia, korkeintaan leipä on sellainen mitä saatan ottaa pakkaseen, kaikki muu on suunniteltua. Käytän myös paljon hyväksi havaittuja ja tiettyjä tuotteita jotka sit eivät välttämättä ole alessa.

    Vastaa
    • Tämä kaupassa käynti koronan aikaan on muuten mielenkiintoinen aihe pohtia, sillä meillä tämä taktiikka on juuri se, jonka ansiosta kaupassa käynti tuntuu koronan aikaan ”turvallisemmalta”.

      Jos kävisimme kaupassa harvemmin, pitäisi siellä viettää kauemmin aikaa ostoksia keräillessä ja altistusriski kasvaisi.

      Koska käymme muutenkin mieluiten hiljaisempina aikoina kaupassa ja vieläpä lenkin yhteydessä, ei kaupassa huvita hidastella, vaan sen läpi kuljetaan vauhdilla. Totesimme yhtenä päivänä, että Lidlissä ja sitä hieman isommissa ruokakaupoissa menee tavallisesti n. 3-4 minuuttia (plus mahdollinen kassajonossa turvavälien kanssa seisominen), kun tietää, missä tarjoukset tavallisesti ovat ja voi vain marssia kaupan nopeasti läpi niitä bongaillen ja mukaansa nappaillen.

      Eli punalappujen hakeminen ripeästi voi myös olla ihan hyväkin taktiikka välttää ihmisten lähellä pidempään ajan viettämistä. 🙂

      Vastaa
  10. Mielenkiintoinen havainto kun lähikauppaan (pääkaupunkiseudulla) asensivat oman hyllyn, aivan kassojen viereen, mihin kerättiin näitä punalapputuotteita. Kylmätiski siis ja kas, uusi ongelma josta aivan kirjoitettiin paikallisessa lehdessä: porukat valittivat että tuotteet tiskistä usein loppu ja tiedustelivat ohjeistusta siitä, että millaisella aikaviiveellä sitä täydennetään! Kertoo siis meidän ihmisten asenteesta, nyt oli sallittua kaikille, trendikästäkin ehkä, koska punalapu oli nostettu omaksi tuotemerkiksi, ei enää alelappu normihintojen joukossa.
    Hyvä vaan että tuotteet menevät kaupan eivätkä joudu roskiin. Ja jos siihen meidän asenteeseen tarvitaan tällainen ”nosto” niin hyvä. Ehkä se madaltaa myös askelta noukkia se punalappu sieltä normitiskistäkin. =)

    Vastaa
    • Ihan mahtavaa, että sielläkin on oikein oma hyllynsä punalapputuotteille! Itse tykkään siitä enemmän kuin siitä, että tuotteet olisivat omilla paikoillaan hyllyissä siellä täällä. Kun ne ovat samassa paikassa, voi helpommin katsoa, mitä on tarjolla ja miettiä, mitä siitä voisi tehdä.

      Tämä tosin toimii minusta parhaiten silloin, kun käytössä on hintalaput, jotka näyttävät myös alkuperäisen hinnan. Täällä Ruotsissa käytetään yleensä noissa hyllyissä lappuja, joissa on alkuperäinen hinta, alennettu hinta ja tarjousprosentti.

      Tuskaisimpia ovat hyllyt, joissa on vain tuotteita aleprosenteilla laputettuna, mutta niitä katsoessa ei tiedä yhtään, mikä on lähtöhinta ja saisiko vastaavaa edullisemmin normaalihintaan jostain muualta.

      Vastaa
  11. Harvalla on aikaa olla noin hintatietoinen. Monelle aika on rahaa, eikä sitä tuhlata siihen että voi säästää kymmenen euroa käymällä yhden kaupan sijaan kolmessa kaupassa. Ja sitten kun reissulta pääsee kotiin, niin pitää vielä kuluttaa lisää aikaa ja rasittaa päätä olemalla innovatiivinen kun koittaa keksiä mitä kaikille maistuvaa ruokaa sekalaista tarjoustuotteista voisi tehdä. Ruuhkavuosivanhemman painajainen! No, ainahan ne voi sekoittaa keskenään ja kutsua sitä salaatiksi. Ostan päiväystuotteita siinä missä muitakin jos sopivat sattuu kohdalle. En näe tarjoustuotteita köyhien juttuna.

    Vastaa
    • Kaikki ovat tosiaan eri elämäntilanteissa, eli olennaisinta toimia sen mukaan, mikä sopii itselleen. 🙂

      Kuten tosiaan sanoit, aika on rahaa, minkä vuoksi itselleni on tärkeää säästää rahassa, jotta on enemmän aikaa. Näin meillä ei ole kiire ja ehdimme käydä kävelylenkeillä, joilla voi sitten koukata sen muutaman minuutin koukkauksen ruokakaupan kautta.

      Kun vastaavasti rahaa sitten säästyy, on mahdollista myös sijoittaa sitä (tai tehdä työtä passiivisia tuloja saadakseen), jotta rahan tulo ei ole niin sidottu työn määrään. Meille tämä hintatietoisuus ruokakaupassa mahdollistaa juuri lisää vapaa-aikaa ja vähentää painetta työssä käynnille. Olennaisinta on siis ehdottomasti löytää se tapa, joka sopii itselleen parhaiten. 🙂

      Vastaa
  12. Mä otin tän miehen kans keskustelunaiheeks, tuo totes ihan mahtavasti, ”niitä ostaa tietenkin se joka ehtii käyttämään ne ennenkun pilaantuu”. Summaa mun ajatuksen aika hyvin. Meikäläisen lähikaupassa noita on usein maitohyllyssä ja lihahyllyssä, ite kierrän ne usein kans ekana ja mietin sen pohjalta mitä on päivän ruokana. Juguja ja rahkoja ostelen sit taas sen pohjalta mitä ehtii päivässä tai parissa syömään, turha rohmuta niin montaa et joutuu heittelemään sit roskiin. Mut joo, mun puolesta kaikki noita saa ostella, hyvä vaan et syödään ettei mene roskiin. Ruuan heittäminen roskikseen on typerintä ikinä.

    Vastaa
  13. Käyn toisinaan S-ryhmän kaupoissa ns. ilta-alessa, joskus myös K-kaupoissa, jotka myyvät paistopistejuttuja puoleen hintaan illasta. Monet tulee reilusti etukäteen keräämään punalaputettuja tuotteita ja siksi en itse yleensä löydä kovin paljon ostettavaa. Olenkin ajatellut niin, että ne joilla on isoin tarve aleruuille tulevat ajoissa ja se on ihan reilumpaa niin että ne jotka näkevät enemmän vaivaa, ostavat ne tuotteet.

    En onneksi ole törmännyt tuollaiseen ajatteluun, että kaikki eivät saisi ostettua punalaputettuja juttuja. Sinne aleen päätyvillä jutuilla on jo kiire tulla ostetuksi ja syödyksi, joten pääasia että joku ostaa ne. Toivottavasti tämä alekäytäntö yleistyisi entisestään.

    Vastaa
  14. No ei ole tullut edes mieleen, että punalappuruoka olisi jotain tiettyä ihmisryhmää ”varten”. Kyllä sitä kaikki voivat yhtälailla ostaa riippumatta taloudellisesta tilanteestaan. Kuten kirjoitit, sen tarkoituksena on vähentää hävikkiä. Ainoa huono puoli on juuri siinä, kun kauppaan lähtiessä on valmiina jonkinlainen visio siitä, mitä ruokaa aikoo laittaa ja usein ne laputetut eivät sovi siihen suunnitelmaan tai sitten niissä on liian vähän päiväystä jäljellä, jotta voisi säilytellä toiseen kertaan. No, onhan tietty pakastin olemassa…. Täytyykin ottaa tämä asia nyt niin sanotusti agendalle. Kiitos postauksesta.

    Vastaa

Jätä kommentti