Jouluna perhe on tärkein

Joulu on minulle juhla, jota nautin saada viettää perheeni kanssa, sillä perhe on minulle hyvin tärkeä. Tämä johtuu siitä, että minulla on aivan ihana perhe.

Minulla on aivan loistavat vanhemmat, jotka ovat aina olleet tukenani kaikessa mahdollisessa.
Kun olin nuorempi, kuskasi isäni aina minua ja ystäviäni harrastuksiin. En muista, että kenenkään muun hyvän kaverini vanhemmista kumpikaan olisi koskaan ehtinyt olla yhtä paljon läsnä ja osallistumassa, mutta minun isäni oli aina. Hän haki autollaan kaverinikin kyytiin, vei meidät tunniksi tai pariksi urheiluharjoituksiin ja palasi sitten hakemaan meidät niistä palauttaen kaikki koteihinsa. Kisamatkoilla hän oli aina mukana, kehui ja neuvoi sen minkä kaipasimme, muttei koskaan ollut se ärsyttävä katsomon laidalla huutava ja tuloksia vaativa vanhempi, jollaisiin myös saattoi törmätä.
Isä jaksoi aina viedä minua isoon kirjastoon autolla, vaikka kotimme vieressä oli pienempikin. Hän ei varmasti koskaan sanonut, ettei ollenkaan ehdi tai enkö voisi mennä itse bussilla vaan oli aina valmiina käyttämään minua siellä. Jos hänellä oli sillä hetkellä kiire kertoi hän sen, mutta ehdotti, voisimmeko käydä siellä illemmalla tai seuraavana päivänä.
Isä auttoi aina myös koulujutuissa. Hän oli ammatiltaan opettaja ja tiesi, kuinka monet asiat saadaan tuotua pieneen päähän ymmärrettävällä tasolla. Hän ei koskaan vaatinut liikaa, mutta hänen ansiostaan ymmärsin, että minulla oli älliä ymmärtää asioita ja että niiden ymmärtäminen oli tärkeää. Meillä ei koskaan vaadittu huippunumeroita, mutta hyvien numeroiden saaminen oli kaiken kotia tulleen evästyksen ansiosta itsestäänselvyys.
Jos isäni ei osannut auttaa jossakin koulujutussani, niin sitten siihen osasi tuoda apua äitini. Kumpikaan ei koskaan tehnyt hommia puolestani, mutta jos näytin heille valmista tuotostani käyttivät he mielellään aikaa sen läpikäymiseen ja kertoivat, miksi jonkun asian voisi tehdä ehkä toisin. Jos en joskus osannut vastata johonkin tehtävääni eivät he sanelleet minulle vastauksia valmiiksi, vaan auttoivat minua itseäni löytämään ne. Nuorena tällainen vanhemmilta tullut tuki ja apu ovat olleet korvaamattomia ja muistan edelleen, kuinka kauhuissani olin kun kuulin, etteivät monet luokkakaverini saaneet apua vanhemmiltaan, sillä heidän vanhempansa eivät vaan ehtineet tai osanneet.
Äitini on ollut ihana äiti muutenkin kuin vain kouluhommiani avustaessaan. Hän on aina ollut se, joka on luonteeltaan melkoisen realistinen, mutta osaa aina ajatella todella fiksusti ja kauniisti monista asioista ja ymmärtää tunnepuolen asioita käsittämättömän hyvin osaten tuoda niihin mukaan myös realiteetit. Olen aina voinut kysyä häneltä neuvoa ja mielipiteitä asioihin ja vaikka ne ovatkin joskus olleet varsin jyrkkiä, ei realistisuus ole kuitenkaan pahasta. Hän on kuitenkin aina ollut se, jolle voin helposti kertoa minulle uusista, jännittävistä, pelottavista tai vaikka mieluisista tilanteista ja hän osaa aina löytää asioihin näkökantoja, joita en ollut itse ehkä tajunnut tulla ajatelleeksi. Aikuisiällä olen oppinut, että jos joku asia painaa mieltäni, auttaa siihen yleensä aina äidin kanssa keskustelu.
Minulla on myös aivan mahtava isoveli. Meillä on ikäeroa se ratkaisevat seitsemän vuotta, minkä vuoksi minä olin nuorena aina se ärsyttävä ja jäynää tekevä pikkusisko ja siinä vaiheessa, kun minulle alkoi tulla edes vähän älliä päähän muutti hän jo pois kotoa. Siitä huolimatta hän on aina ollut juuri sellainen kuin isoveljen täytyykin olla: auttavainen ja suojelevainen pikkusiskoaan kohtaan.
Olen voinut soittaa hänelle vaikka keskellä yötä ja pyytää häneltä apua tai kyytiä jonnekin jouduttuani ikävään tilanteeseen, eikä hän ole koskaan sanonut ei vaan ollut aina valmis auttamaan. Äitini kertookin aina tarinaa päiväkoti-ikäsestä isoveljestäni, joka juoksi anteeksi pyydellen paikalle katsomaan, että kerrostalopihan toisella laidalla pyörällä itsekseen kaatunut leikkikaveri on kunnossa sekä siitä, kuinka pahalta hänestä tuntui, ettei nimettömälle sormelle oltu annettu nimeä ja kuinka hän halusi välttämättä nimetä sen. Näin vanhemmiten olen saanut häneltä myös hyviä neuvoja ja vastauksia sekä voinut käydä hänen kanssaan hyviä keskusteluja.
Veljeni kautta perheeseeni ovat myös päätyneet hänen vaimonsa ja hänen vaimonsa sisko, joista on tullut minulle kuin omia siskoja. Molemmilla on suuri sydän ja he ovat aivan mahtavia tyyppejä ja on ollut mieletön ilo saada perheeseen lisää jäseniä.
Pienenä veljen kautta saatuna bonuksena perheeseen on myös tullut pieni tyttö, jonka kanssa en ole ehtinyt viettää yhtä paljon aikaa kuin olisin toivonut, mutta jonka kehitystä on ollut ilo seurata. Ei kai tässä enää monta vuotta varmaan itsellänikään mene, kun joukkoon voisi minunkin puoleltani liittyä joku pieni ihminen…
Olen oppinut perheenjäseniltäni aivan suunnattomasti ja jokaisella heistä on piirteitä jotka toivoisin itseltänikin löytyvän.
Isäni osaa olla uskomattoman järkevä ja avulias ja on ehdottomasti sellainen ihminen etten usko maailmassa voivan olla ketään ihmistä, joka ei hänestä pitäisi. Äitini on järkevä ja osaa samalla nähdä ja lukea ihmisistä sellaisia asioita, jotka eivät aina päällepäin näy ja tietää tarkalleen, kuinka heidän kanssaan tulisi toimia. Veljeni on mielettömän kultainen ja lojaali ihminen, johon voi aina luottaa. Veljeni vaimolla on suuri sydän ja hänen seurassaan on helppoa puhua ja nauraa. Hänen siskonsa on avulias ja suunnattoman sydämellinen nuori nainen, joka on rohkeampi kuin hän ehkä vielä itse tajuaakaan. Ja pikkuneiti on niin rakas ja hellyyttävä ihan vaan siksi, että hän on olemassa ja tuo muistutuksen siitä, kuinka pienet elämän asiat voivat saada iloa aikaan.
Toivottavasti tekin olette saaneet viettää joulunne teille rakkaiden ihmisten kanssa!

19 kommenttia artikkeliin ”Jouluna perhe on tärkein”

  1. Hyvä perhe on kultaakin kalliimpi, hienoa, että olet kiitollinen heistä 🙂 Pyri sinäkin pitämään vanhemmistasi huolta, kun he tulevat siihen ikään, että tarvitsevat apuasi. Se saattaa vaatia uhrauksia, mutta mitä ei tekisi rakkaittensa tähden.

  5. Minä ainkin sanoisin jo ihan blogin puolella näkyneistä vilauksista, että sinussa onkin kaikkea sitä, mitä perheessäsi kuvailet; osaat olla järkevä ja älykäs nuori nainen, rohkea ja päättävinen, tuot monia erilaisia näkökantoja asioihin. Osaat myös avata nämä näkökannat niin, että blogia lukiessa tuntuu, kuin ymmärtäisi asiat oikeasti. Joten vaikka et sitä näkisikään itsessäsi, uskon että sinun omat lapsesi katsovat sinua yhtä ihailevasti~ (:

  8. Ihana postaus! Minullakin on käynyt syntyessäni älyttömän hyvä tuuri, ja olen saanut ihanan perheen. Sydämeni varmaan särkyisi, jos en pääsisi viettämään joulua heidän kanssaan. Toivottavasti sulla oli mahtava joulu. 🙂

  9. Ekaa kertaan, varmaan yli 5 vuoteen koko perheen (isää lukuunottamatt kun ei asu tällähetkellä suomessa) voimin. Siskon lapset on vaan niin rakkaita, ja oon onnellinenn että asun niiden naapurissa, ja käyn siellä useamman kerran viikossa. Ihanaa kun molemmat pikkuiset tulee kovalla vauhdilla ovelle vastaan <3 Ihan parasta!

  10. Minulla oli tänä vuonna paras joulu vuosikausiin. Miten vietin sen? Täysin yksin. Niin rakkaita kuin joulut äitini kanssa olivatkin minulle ja kuinka hauskaa oli viettää joulua kavereiden kanssa, niin voi että minä nautin tästä joulusta. Kerrankin kukaan ei kiukutellut, ei pilannut joulufiilistä, ei tarvinnut tehdä asioita silloin kun muut haluavat, saatoin syödä ja olla vapaasti, tuntematta oloani vaivaantuneeksi. En muista koskaan tunteneeni oloani yhtä tyyneksi ja rauhalliseksi. Minulle onni oli se etten joutunut viettämään joulua kenenkään seurassa.

    Hyvä että sinä sait viettää joulusi perheesi kanssa, mutta yksinäinenkään joulu ei ole välttämättä kurja, se voi olla yksi parhaimpia. Etkä tietenkään väittänyt ettei yksinkin voisi olla hyvä joulu, halusin vain kertoa omastani, sillä ennen todella pelkäsin ajatusta että joutuisin olemaan joulun yksin ja ajattelin että siitä tulisi kaikkein kurjin juhla ikinä. Nyt tiedän ettei asia ole välttämättä niin, se riippuu pitkälti omasta luonteesta ja asenteesta. 🙂

Kommentointi on suljettu.