Pariisi, maailman kaunein kaupunki?

Minulta on kysytty moneen kertaan, miksi päädyin lähtemään kuukaudeksi juuri Pariisiin. Vaikka moni onkin epäillyt, että siihen voisi liittyä jotain salaisia suunnitelmia on totuus, että Pariisi nyt vain sattui olemaan niitä paikkoja, jotka kiinnostivat minua kovasti, mutta joihin en ollut koskaan saanut tilaisuutta kunnolla tutustua.

Minulla ei ollut Pariisista erityisiä ennakko-odotuksia enkä ollut itseasiassa suunnitellut reissuani etukäteen sen kummemmin. En ollut tutustunut eri kaupunginosiin huolella, tehnyt tarkkaa listaa paikoista, joissa haluaisin käydä tai muutenkaan valmistautunut matkaani erityisesti. Olin päättänyt, että otan reissun vastaan sellaisena kuin se tulee ja päättäisin sitten paikan päällä tarkemmin, mitä haluaisin Pariisissa tehdä ja kokea.

Ostolakossa Virve Fredman Pariisi syksyllä

Olin toki kuullut, että Pariisissa olisi kaunista, mutta täytyy myöntää, etten ollut yhtään varautunut siihen, että täällä olisi näin kaunista. Olin jostain syystä ajatellut, että pitkin Pariisia olisi siellä täällä kauniita rakennuksia tai että niitä ehkä olisi joillakin tietyilla alueilla, mutta minulle tuli täytenä yllätyksenä, että lähes koko Pariisi on täynnä näin lumoavaa kauneutta.

Tuntuu, että minne tahansa katsonkin, näen mitä kuvauksellisemman rakennuksen, jonka yksityiskohtien kauneus korostuu vehreiden puiden ja utuisen taivaan reunustaessa taloa. Se, että talojen sävyt vaihtelevat melko mitäänsanomattomissa beigen, kellertävän ja valkoisen vivahteissa ei tee niistä tylsiä, vaan jotenkin äärettömän kauniita. Ne eivät tarvitse vahvoja värejä näyttääkseen upealta, sillä niiden yksityiskohdat vangitsevat katseen.

Ostolakossa Virve Fredman Pariisi syksyllä

Kaikkein upeimmalta nuo vanhat rakennukset näyttävät, kun niitä saa ihailtua vasten sinistä taivasta, jossa on kuitenkin häivähdys pilvihuntua.

Siinä missä Välimerellä talojen valkeus tai kirkkaat sävyt korostuvat kirkkaan sinisenä loistavaa taivasta vasten, tuntuu täällä Pariisissa jotenkin erityisen romanttiselta, ettei kirkkaana päivänäkään taivas ole aina täysin syvän sininen, vaan sitä koristavat muuten niin täydellisestä maisemasta hitusen epätäydellisemmän tekevät hennot pilvet.

Ostolakossa Virve Fredman Pariisi syksyllä

Nuo pilvet rikkovat täydellisyyttä tuomalla siihen pienen kauneusvirheen, joka itseasiassa tekee kokonaisuudesta uskomattoman kauniin – tämä on se sama elementti, joka tekee ranskattaristakin epätäydellisen täydellisiä kaunottaria.

Kun tähän kaikkeen vielä yhdistää pitkin kaupunkia kasvavat ja erityisesti Seine-joen rantaa reunustavat puut, ovat yksityiskohdat aivan täydelliset. Useissa näistä puista ei ole kirkkaan vihreitä lehtiä eivätkä puiden rungot ole syvän ruskeita, vaan puiden lehdet ovat lähes hailakan vihreät ja puiden rungot haalistuneen vaaleat.

Ostolakossa Virve Fredman Pariisi syksyllä

Kun nämä hailakat puut, pelkistetyn sävyiset rakennukset ja pilvien vaaleansiniseksi tekemän taivaan yhdistää, näyttää maisema usein suorastaan postikorttimaisen kuvaukselliselta, mutta samalla siltä, kuin postikortti olisi haalistunut auringossa hetken. Se on juuri sitä ihanan epätäydellistä kaneutta, jonka näkeminen tuntuu täällä ajoittain jopa salpaavan hengen.

Välillä pitkin kaupunkia kävellessä tuntuu, että voisin vain itkeä kaiken kauneuden keskellä ja tuntuu ylipäätään käsittämättömältä, että kauneutta voi edes riittää näin loputtomasti. Joskus on suorastaan olo, ettei kaiken kokemiseen edes ole olemassa riittävästi tunteita. Saatan nähdä jotain aivan uskomattoman kaunista ja ihailla sitä hetken ja sitten hämmästyä, kun kääntyessäni näen jotakin vieläkin kauniimpaa.

Ostolakossa Virve Fredman Pariisi syksyllä

Hieman erilaisen Pariisin luovat sitten ne vehreät puistot, joita kaupungissa on useita ja jotka tuovat väriä muuten niin hailakkaan katukuvaan. Puistojen nurmikko on kirkkaan vihreää ja kun niiden penkeillä istuu ja katsoo ympärilleen, on taivas yhtäkkiä aivan erityisen syvän sininen. Nurmikon vihreys ja taivaan syvä sinisyys korostuvat entisestään, kun puistojen värikkäät, vahvan väriset kukat piirtyvät niitä vasten. Ei todellakaan ole ihme, että pariisilaiset haluavat käyttää noita puistoja olohuoneinaan ja viettää niissä aikaa!

Puistot ovatkin usein täynnä ihmisiä ja kun olen kuvannut niitä Instagram Stories -klipeissäni, on useampi kysynyt minulta, eikö väenpaljous ahdista minua. Pariisilaisessa väenpaljoudessa on kuitenkin jotain aivan erityistä, jonka vuoksi se ei tunnu painostavalta. Kaupunki tuntuu olevan täynnä ihmisiä, mutta kuten olen jo aiemmin maininnut, on täällä silti jotenkin rennon kiireetön ilmapiiri. Ihmiset eivät säntäile, ryntäile ja tungeksi, vaan vain ovat ihanan joutilaina ja nauttivat hetkestä.

Ostolakossa Virve Fredman Pariisi syksyllä

Jopa silloin, kun kaupungin yllä on tummia pilviä, jotka tavallisesti tekisivät säästä suorastaan masentavan, tuntuvat ne täällä vain tekevän kaupungista kohtalokkaan ja karismaattisen. Niiden harmaus ja vaisut sävytkin sointuvat jotenkin aivan täydellisesti Pariisin katukuvaan.

Matkalleni ei ole sattunut vielä yhtäkään sadepäivää, mutta voin vain kuvitella, kuinka kauniilta kaupunki näyttää jopa synkällä ilmalla.

Ostolakossa Virve Fredman Pariisi syksyllä

Olen saanut nauttia Pariisista vasta viikon ja tuntuu, että joka päivä löydän sen uudella tavalla. En tiedä, voiko Pariisiin koskaan kyllästyä, muta juuri nyt tuntuu, ettei taatusti voi ja uutuudenviehätys palaa sisälläni erittäin vahvana tunteena.

Olen käyttänyt tämän viikon kävellen Pariisin katuja ristiin rastiin ja olen tietoisesti välttänyt käyttämästä paikasta toiseen siirtymiseen metroa, jotta voisin ihailla kaupungin katuja ja löytää niitä yllättäviä paikkoja, joihin en muuten ehkä tulisi menneeksi. Kännykkäni sovellus kertoo ensimmäisen viikon aikana kävelykilometrejä kertyneen jo hieman yli 120, mutta ne kilometrit ovat tulleet helposti ja täysin ohimennen kaunista kaupunkia ihaillessa.

En tiedä, mitä tämä kaupunki tulee minulle vielä tulevina viikkoina tarjoamaan, mutta ihastun siihen joka päivä yhä enemmän ja enemmän.

Ostolakossa Virve Fredman Pariisi syksyllä

Kenen muun sydämen Pariisin kauneus on vienyt?

 

 

 

 

8 kommenttia artikkeliin ”Pariisi, maailman kaunein kaupunki?”

  1. Pariisi on niin ihana! Kun selkeästi tykkäät puistoista, niin kannattaa vierailla Veraillesin puutarhoissa, sinne pääsi muistaakseni melko helposti junalla Pariisista. Puutarha on valtava, upea, ja erityisen söpö oli Marie Antoinetten pieni kylä 🙂 Myös Giverny on kuulemma todella näkemisen arvoinen, itse en sinne vielä ole eksynyt.

    Vastaa
  2. Ainakin minun, olen kolmesti käynyt ja vieläkään en ole saanut tarpeekseni, voisin palata sinne milloin vain, erityisesti kesällä kun aurinko alkaa laskemaan Pariisin taivas muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi ja kaikki näyttää niin kauniilta; ihmiset, rakennukset, ihan kaikki. Käyppä siellä Versaillesin puistossa, luulen että et unohda sitä koskaan. Muuten, kun teet niitä kävelyreissuja, niin käveletkö ihan päämäärättömästi sinne tänne vai onko mitään suunnitelmaa, että nyt päätän käydä katsomassa esim. jonkun puiston tmv. Ihanaa matkaa

    Vastaa
    • Täällä on nytkin näkynyt välillä häivähdyksiä vaaleanpunaisesta taivaasta ja uskon, että näyttää varmasti aivan upealta, kun on kunnolla vaaleanpunainen. 🙂

      Versaillesiin täytyy vielä alkavalla viikolla tai seuraavalla tosiaan mennä.

      Yleensä päätän jonkun yhden satunnaisen paikan tai alueen, jota kohti suunnistan, mutta reittini sinne on varsin joustava ja poukkoilen sinne tänne matkalla, kun löydän kiinnostavia juttuja. Eli en varsinaisesti kulje täysin ilman määränpäätä, mutta määränpää voi olla luokkaa ”kaakossa oleva Lidl”. 🙂

      Vastaa
  3. Vau miten kauniilta Pariisi kuulostaa, olet varmasti tavoittanut kaupungin ”sielun” siellä oleskellessasi. Olen nauttinut Instagramin stooreistasi ja ihastellut kaikkea sitä kaunista ja ihanaa elämää mitä niistä välittyy! Uskomaton kaupunki joka pitää joskus päästä kokemaan itse! Ranskalaisten asennetta ja tyyliä olen aina ihaillut.

    Vastaa
  4. Aah, kiitos Virve ihanasta ja upeasta kirjoituksestasi kuvineen! <3

    Ehdin jo hiukan toivoakin, että kirjoittaisit Pariisista nimenomaan matkakohteena tai matkaelämyksenä sinun matkailutaustallasi ja omasta näkövinkkelistäsi. Tämä tuli kuin tilauksesta piristämään umpiuuvuttavan työväsymyksen keskelle. On ihan älyttömän mukavaa lukea jälleen jostain sellaisesta, joka sykähdyttää sinua niin paljon, että innostus suorastaan pulppuaa näppäimistösi kautta lukijallekin 🙂

    Sinulla on kyky loihtia tunnelma sanoiksi ja se on todella harvinaista.

    Samalla myöhästyneet onnittelut huimista repäisyistäsi vapauteen, mahtipäätöksiä! Niin sitä pitää ja lykkyä pyttyyn! <3

    Vastaa

Jätä kommentti