Täällä Ruotsissa on huomenna kansallispäivä, mikä tarkoittaa ruotsalaisittain punaista päivää eli pyhäpäivää. Ylimääräinen ja minulle täytenä yllätyksenä tullut vapaapäivä keskellä viikkoa ei olisi kyllä voinut tulla sopivampaan rakoon.
Avasin reilu viikko sitten teille ajatuksiani siitä, että irtisanoutuisin työstäni. Sain hyviä ehdotuksia, kommentteja ja fiksuja sanoja, joiden siivittämänä jatkoin ajatuksen pohtimista. Viime viikonloppuna en saanut ajatuksiltani rauhaa ja kuuntelin inspiroivia podcasteja, katsoin Netflixistä kiinnostavan The Minimalist -dokkarin ja aloin lukea minulle suositeltua kirjaa. Sunnuntai-iltana heittelimme miehen kanssa vielä ääneen vahvoja suunnitelmia tulevaisuudesta ilman nykyistä päivätyötäni ja jopa skoolasimme uusille reiteille, mutta ajattelin, että minulla menee varmasti pupu pöksyyn enkä sittenkään rohkene irtisanoutumaan työpaikastani, jota moni on kutsunut unelmatyöksi.
Onhan se toki unelmatyö. Itseasiassa ongelma on siinä, että siihen tiivistyy niin monta unelmatyötä, ettei minulla ollut enää intressejä taistella niiden jokaisen kanssa. En minä halunnut niin montaa unelmatyötä kerralla! Enkö voisi vaan ottaa iisimmin ja keskittyä oikeasti sen oman unelmani toteuttamiseen? Ja pitääkö minun toteuttaa jonkun muun unelmia ihan vain siksi, että se näyttäisi ansioluettelossani hyvältä?
Menin maanantaina tavalliseen tapaan töihin, mutta tiesin jo aamulla, että oloni oli erilainen. Tänään minä ottaisin loparit.
Olin pohjustellut hommaa hieman hieman viime viikolla juttelemalla toimitusjohtajamme kanssa ja kertomalla, että tahtoisin tehdä lyhennettyä työviikkoa. Se oli rohkeinta, mihin kykenin, sillä paitsi että sisälläni oli siinä vaiheessa vielä ratkomattomia ajatuksia, oli eräs tärkeässä roolissa oleva ruotsalainen kollegani ilmoittanut juuri ennen sitä yhtäkkiä omasta lähdöstään. Kehtaisinko edes sanoa, että minäkin voisin nyt lähteä?
Edellinen keskustelu oli kuitenkin mennyt ihan hyvin. En silti oikein tiennyt, kuinka yhtäkkiä selittäisin, että mielipiteeni onkin muuttunut täysin ja että haluan lähteä kokonaan lätkimään – varsinkin, kun toimitusjohtajamme helpottuneet sanat olivat olleet keskustelumme päätteeksi, että onneksi et sentään lähde kokonaan.
Asiaa ei kuitenkaan tarvinnut arpoa montaa tuntia, sillä tunteeni nostatettiin pintaan tänään pitkin aamua useilla pienillä jutuilla, jotka saivat kasaantuessaan minut tuntemaan erittäin vahvasti, etten tahtoisi enää tehdä töitä muille ja että voisin nyt sanoa hyvästit. Olen tunnollinen ihminen ja pakerran hommiani antaumuksella, mutta jos en koe saavani takaisin läheskään niin paljon kuin mitä itse annan, osaan myös lopulta nostaa kädet ylös ja todeta, että nyt riittää.
Niin minä sitten pyysin toimitusjohtajamme ja hänen oikeana kätenään toimivan talouspäällikkömme hetkeksi istumaan kanssani alas ja täräytin ulos sanottavani. Olin pelännyt, että alkaisin parkua kesken juttelun, mutta itseasiassa minulla oli parempi olo kuin aikoihin. Minä ihan oikeasti tein sen ja irtisanouduin.
Tosiasiassahan hommat eivät tietenkään tapahdu sormia napsauttamalla ja minulla on vielä pari kuukautta töitä edessä kunnes toivottavasti löydämme porukkaamme hyvän lisäyksen ja minut korvaavan tyypin – niinhän se on, että muiden yrityksissä työskennellessä on oikeastaan aina korvattavissa. Juuri nyt minulla on kuitenkin melko rauhallinen mieli päätökseni suhteen, mutta en ole varma, johtuuko se siitä, etten ole täysin ehkä ymmärtänyt, mitä olen juuri tehnyt vai tarkoittaako se sitä, että olen tehnyt oikean valinnan.
Jos kuitenkin pysähdyn miettimään omaa oloani, niin olen juuri nyt ihan hemmetin onnellinen ja oikeastaan varsin levollinen. Meillä on miehen kanssa mahtavia tulevaisuuden suunnitelmia ja tiedän, että jos nyt jumittuisin työhöni enkä seuraisi unelmiani, eläisin varmasti lopun elämääni ”entäpäs jos olisinkin” -elämää.
En ole sairas tai tee kuolemaa, mutta mietin silti ajatusta, että mitä tapahtuisi, jos yhtäkkiä parin vuoden päästä saisinkin kuulla olevani parantumattomasti sairas. Miettisinkö onnellisena, että jes, kuolenpahan ainakin hyvän CV:n kanssa vai katuisinko, etten tehnyt niitä juttuja, jotka kutsuivat minua ja halusivat temmata minut seikkailuun? Veikkaan jälkimmäistä.
Eleven on ollut yksi opettavainen seikkailu, mutta en ole vielä valmis lopettamaan seikkailemista.
Onnea hurjan ratkaisun tekemisestä! Toivottavasti Unelmahommissa-kirjan vinkkaamisesta hyötyä 🙂
Oli todella paljon, aivan mahtava kirjavinkki! Laitoin heti luettavaksi enkä ehtinyt lukea edes kovinkaan pitkälle, kun tajusin, että haluan lopettaa päivätyöni. 🙂
Onnea uusiin tuuliin 🙂 Olet todella rohkea, kun uskalsit tehdä niin ison päätöksen. Itse täällä samaa mietin, nykyinen työ ei ole ollenkaan sitä mitä haluaisin elämälläni tehdä. Ja sinulla kuitenkin oli työ josta tykkäsit. Jospa minäkin vihdoin saisin potkun persuuksille ja uskaltaisin tehdä ison päätöksen 🙂
Kiitos! Onhan nämä aina tosiaan todella isoja päätöksiä ja hain itsekin inspiraatiota lukemalla ja kuulemalla muista, jotka olivat rohkeasti ottaneet askeleen ja tehneet ison päätöksen ja sain kuulla niin monta hyvää tarinaa, että halusin itsekin oman hyvän tarinani! 🙂
Tsemppiä omien pohdintojen kanssa! 🙂
Asioilla on tapana järjestyä
Totta, niinhän niillä tosiaan on ja luotan siihen! 🙂
Ei herranjumala, onnittelut! Itsellä ei mitenkään riittäis uskallusta tuohon, mutta tästä esimerkistä voin varmaan ottaa mallia, jos joskus päätän lähteä nykyisestä työstäni Aplodit sulle! ❤️ Ja tuhannet onnittelut vielä etukäteen ennen häitä (oon ollu siis vuosikausia lukija, nyt päätän jopa kertoa siitä )
Kiitos ihanasta kommentista! <3 Ja minusta on aina erityisen ihanaa kuulla, että joku on ollut mukanani jo pitkään! 🙂
Upeaa Virve!! ☺️ Aivan varmasti tulee kaikkia ihania uusia mahdollisuuksia eteen ☺️ Täällä toinen oman elämänsä suunnanmuuttaja ja unelmien toteuttaja! Olen työskennellyt kymmenisen vuotta kosmetiikkamyyjänä ja kosmetiikan parissa työskentely on rakasta, mutta.. Se mutta on juuri se, ettei kuitenkaan se pelkkä myyntityö ole minua varten ja se on sen vuoksi itselleni melko henkisesti kuluttavaa. Yhtäkkiä alkukeväästä minusta tuntui, että nyt on muutoksen aika ja samalla ajatuksiini alkoi selkiytyä kuva omasta yrityksestä. Jotenkin oli yhtäkkiä ihan täysin selvää mitä haluan! Tottakai mietin vakituisen työn jättämistä, mutta toisaalta tiesin myös että tää on vaan pakko kokeilla.. Nyt aion nauttia tästä kesästä ja siitä että saan olla perustamassa jotain uutta ja oman näköistä ja odottelen syksyä jännityksellä ☺️ Ihanaa kesää sulle! ☺️
Kiitos inspiroivasta kommentista ja ihana kuulla, että joku muukin on ollut vastaavien päätösten äärellä. Ihan mahtavaa, että uskallat seurata haaveitasi! Paljon onnea uusiin tuuliin ja suuresti tsemppiä tuleviin haasteisiin! 🙂
Onnittelut rohkeasta päätöksestäsi, se on ihaltava. 🙂 luulen, että lisäkseni aika moni miettii tai on miettinyt samaa jossain vaiheessa elämäänsä. Tästä moni varmasti saa rohkeutta ja inspiraatiota kokeilla samaa, kiitos siitä. 🙂
Kiitos ihanasta kommentista! <3 Joo, monella varmasti kutkuttelee samanlaiset haaveet mieltä ja toivon tietysti, että moni uskaltautuu antamaan niille enemmän tilaa ja oikeasti miettii, että uskaltaisiko niihin ihan oikeasti tarttua. Postaan varmasti aiheesta lisää tulevaisuudessa ja jaan hieman niitä juttuja, jotka ovat kannustaneet minua päätöksen teossa siltä varalta, että niistä olisi muillekin apua. 🙂
Ainut oikea päätös sinun kohdallasi – Tai siltä se tuntui tekstisi perusteella 😉 Kukaan muu kuin sinä itse ei noin voi oikeasti sanoa.
Asioita ei kannata työntää eteenpäin (“sitten eläkkeellä…”), kun sinullakin tuntuu olevan esimerkiksi turvaverkot kunnossa. Aina voi jossitella, mutta se harvoin vie mihinkään. Parempi kokeilla kuinka siivet kantaa, ja sitten tehdä uusia käännöksiä elämässä tarpeen mukaan. Ei se, että lopettaa unelmatyössä, tarkoita sitä, etteikö eteen tulisi uusia unelmatöitä ja unelmia.
Kiitos tsemppiä antaneesta kommentista! 🙂 Ja niinhän se tosiaan on, että uusia unelmatöitä voi tulla matkalla vastaan vaikka minkälaisia kun vain pitää silmät ja mielen avoinna! 🙂
Onnea ison askeleen ottamisesta. Itsekin irtisanouduin vakipaikasta ilman mitään varasuunnitelmaa, ihan vain koska en saanut työstä mitään irti ja tunsin olevani aivan väärällä polulla. Vaikka rahallisesti liike oli täysin väärä, olen onnellinen valitsemastani reitistä. Opiskelen täysin uutta alaa, olen pitkästä aikaa motivoitunut ja onnellinen. Vaikka muutos pelottaa, se voi tuoda mukanaan mitä upeimpia mahdollisuuksia. Ei se raha tai hyvä cv tuo onnea, kyllä se on ihan jotain muuta. Teit varmasti oikean ratkaisun, nyt vain kohti uusia seikkailuja 🙂
Ihana kuulla tällaisista valinnoista ja huikeaa, että olet uskaltanut tehdä tuollaisen muutoksen ja tullut sen kautta onnellisemmaksi. Niinhän se on tosiaan, ettei rahalla ja CV:llä onnea taata! 🙂
Upea ja rohkea Virve! Just näin! 🙂 Onnea valinnastasi!
Itse olisin mielelläni tehnyt vastaavan päätöksen pari kuukautta sitten, mutta perheemme taloudelliset realiteetit estivät. Koen kuitenkin vahvasti, että muutoksen on aika tulla ja se tuleekin vielä, kun asiat loksahtavat kohdalleen 🙂
Koen ihan samalla tavalla kuin sinäkin, että teen mielelläni paljon ja antaumuksella, mutta jos alkaa tuntua siltä, että en enää saa takaisin yhtä paljon kuin mitä itse peliin laitan, on aika luovuttaa ja siirtyä eteenpäin. Ja toisen palveluksessa ollessa homma tosiaan on niin, että aina on korvattavissa.
Hyvä CV ei ilahduta vanhainkodissa tai sairasvuoteella, eletty elämä ja kokemukset kyllä! Kohti uusia seikkailuja siis! <3
Kiitos ihanasta ja tsemppaavasta kommentista! <3 Minulla oli tosiaan siinä mielessä helpompaa tehdä päätös, ettei minulla ole perhettä ja jos minulla olisi perhe, pelaisin varmasti varman päälle enemmän, sillä onhan se ehdottomasti fiksuinta kun kyseessä ei ole vain oma napa. Toivon kovasti, että tulevaisuudestanne löytyy se sopiva rako muutokselle, jolloin taloudellinen tilanne antaa haaveiden toteuttamiselle enemmän mahdollisuuksia! 🙂
Vau-olipa yllätys. Onnea tulevaisuuteen!
Kiitos! Yllätyksenä tämän päätöksen toteutus itsellenikin vähän tuli, mutta hyvä fiilis asiasta! 🙂
Onnea Virve, rohkea veto ja upeaa että uskallat noudattaa vaistoasi tässä. Itsekin saman liikkeen tehneenä voin luvata että et joudu katumaan päätöstä. Niitä tekemättä jääneitä päätöksiä ennemminkin joutuu myöhemmin harmittelemaan.
Paljon onnea siis tulevaan!
Kiitos tsempeistä, Riikka! <3 Inspiroivaa kuulla, että rohkean päätöksen tekeminen on ollut kannattavaa! 🙂
Kun otsikko pyörähti ruudulle, menin ihan kananlihalle! 🙂 Huikea päätös ja huikeaa heittäytymistä! Onnittelut! Ja onnea myös avioliiton solmimiselle! Rakkaus antaa voimaa <3
Kiitos ihanasta kommentista! Ja niinhän se taitaa tosiaan olla, että rakkaus antaa melkoisia voimia ja välillä näköjään suoranaisia supervoimia, jotka ilmenevät itsensäkin yllättävänä rohkeutena. 🙂
Hyvää kansallisuuspäivää täältä Smålannista!
Nautihan samalla lailla aurinkoisesta vapaa päivästäsi kuin minäkin!
Rohkeasti toimittu: tulevaisuus odottaa vauhtia lisää!
Lycka till!
Kiitos tsemppauksesta! 🙂
Arvostan ihmisiä jotka kykenee tekemään ratkaisuja.
Elämään mahtuu niin paljon tilanteita tai työpaikkoja kuin haluaa.
Lisäksi olen havainnut että aivan liian monet yritykset eivät ole ymmärtäneet, eivätkä kyenneet vastaamaan siihen miten maailma ja työntekijöiden arvot ovat muuttuneet viimeisen 10v aikana. Johdetaan asioita hyvin, mutta ei osata johtaa ihmisiä.
(ihmiset ovat kaikki niin erilaisia – eli todellakin taitolajista on kysymys)
Se aika on armottomasti ajanut ohi, jossa poimitaan kultakello ja
kakkukahvit 35- vuotisen uraputken päätteeksi samasta firmasta tai aika jolloin
”Raija, yrityksemme ikuisuustyöntekijä on tukipilarimme”. (Sitä paitsi nämä ”Raijat” ovat monesti aivan hemmetin rasittavia tapauksia, jämähtäneiden ajatuksiensa kanssa.)
Luonteellasi, avoimuudellasi ja asenteellasi saat aina uusia töitä, jos niitä muiden omistamista firmoista joskus haluat. No Worries! .
Kiitos ihanasta kommentista. <3 Tuo on täysin totta, mitä sanoit siitä, etteivät yritykset ole ymmärtäneet täysin sitä, kuinka työntekijöiden arvot ovat vuosien saatossa muuttuneet. Niinhän se on, että enää harvoin on niitä tyyppejä, jotka saisivat palkinnoksi pitkästä urastaan kultakelloja ja jos onkin, niin ne tyypit ovat ajattelumaailmaltaan melkolailla jämähtäneitä. :/
Huippua! Onnea matkaan ja mahtavia seikkailuja!
Kiitos! <3
Onnittelut isosta päätöksestä! Elämä onneksi kantaa yleensä varsinkin, jos on noin tarmokas ja osaava kuin millainen kuva sinusta on täällä blogissa tullut. Vitsit että olen innoissasi puolestasi!
Kiitos ihanasta kommentista! <3
Onnea paljon. Kyllä elämä kantaa. Täytyy hattua nostaa. Kun olisi itselläkin tarpeeksi rohkeutta.
Kiitos tsemppaavasta kommentista! 🙂 Lupaan jakaa lähitulevaisuudessa pari juttua, joista olen itse saanut tsemppiä ja rohkeutta siltä varalta, että joku muukin voisi siitä hyötyä. 🙂
Yllätyin eilen kun katsoin ig mystorisi, mutta vau onnea rohkeasta päätöksestä!! Uskon, että näin kuuluikin tapahtua 🙂 Kerro toki meillekin sitten mitä elämässäsi tapahtuu tämän jälkeen! 😉 Huippua!
Kiitos! <3 Joo, lupaan kyllä paljastella täällä paljonkin tulevista kuvioista jahka saamme niitä lyötyä vähän lukkoon! 🙂
Hienoa, että lähdet rohkeasti tavoittelemaan uusia unelmia. Tsemppiä jatkoon! Olet inspiraation lähde. 🙂
Kiitos todella ihanasta kommentista! <3
Hieno ja rohkea päätös! Itseään kannattaa kuunnella ja tehdä elämästä oman näköinen. Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos tsemppaavasta kommentista! <3
Vau, rohkean ratkaisun teit! Ja varmasti oikean, sillä jossakin vaiheessa elämää olisi todennäköisesti harmittanut, ettei uskaltanut tehdä niin kuin tuntui oikealta. Onnittelut! 🙂
Kiitos tsemppiä antavasta ja ihanasta kommentista! <3
Onnea tuleviin seikkailuihin
Kiitos! <3 🙂
Hienoa että uskalsit tehdä sitä mikä tuntui oikealta! Otin itse myös loparit Tukholmasta unelma-alaltani viime viikolla ja nyt odottaa muutto takaisin Helsinkiin parin vuoden Tukholmassa elon jälkeen 😀 Pelotti ihan hurjasti mutta nyt osui elämäntilanne sekä uusi työtarjous niin ”sopivasti” yhteen että ei tarvinnut miettiä tilannetta pitkään Uusia ihania mahdollisuuksia tulee vastaan kun rohkeasti uskaltaa kuunnella omaa sydäntään.
Vautsi, inspiroivaa kuulla, että teit rohkean päätöksen ja muutit elämän suuntaa! Mieletöntä! Onnea uuden tilanteen johdosta ja toivon itsekin, että uudet mahdollisuudet osuvat sopivasti kohdalle. 🙂
Ensireaktioni oli apua, ei…
Sitten muistelin, että niinpä tulin aikoinani valituksi vakivirkaan ja peruin, koska se oli ainoa oikea ratkaisu, joka ei epäilyttänyt yhtään päätöksen tehtyäni.
Joten tärkeintä on, että sinä tunnet tehneesi oikean ratkaisun. Onnea elämään!
Tsempit täälläkin, kommentoinkin äsken myös tuohon edelliseenkin postaukseen. 🙂 Kaikki menee varmasti hyvin, kirjoittele sitten ihmeessä miten sujuu! 🙂
Ihailtavan rohkeaa ja upeaa toimintaa! Olen lukenut blogiasi ihan ensipostauksesta lähtien ja on ollut ihana seurata kasvuasi vahvaksi ja itsensä tuntevaksi ammattilaiseksi, joka uskaltaa toimia silloin kuin toimintaa vaaditaan 🙂 Ihan tässä itsekin inspiroituu miettimään niitä omia haaveita, joita on jo ehkä liiankin pitkään pinonnut ”ehkä sitten joskus” -pinoon.
Kiitos inspiroinnista! Ehkä minäkin joku päivä vaihdan työpaikkaa tai lähden opiskelemaan. Kypsynyt työhöni olen ollut jo pitkään 🙂