Tulimme tosiaan viikoksi lomalle Vietnamiin ja matkamme alkoi mielenkiintoisella tuttavuudella taksikuskin kanssa, joka viilasi meitä täysillä linssiin.
Olemme mieheni kanssa hieman huonoja reissuun lähtiöitä, mikä on korostunut viimeaikoina erityisesti. Meille on tyypillistä, että pakkaamme tavaramme kasaan matkaa edeltävänä iltana samalla kun selvittelemme, mihin hotelliin olimmekaan menossa, mikä on paikallinen rahayksikkö ja kuinka hotellille pääsee lentokentältä.
Olen näissä jutuissa hieman kontrollifriikki ja mies on tottunut, että minä selvittelen asiat. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin kiire töiden kanssa ja pyysin mieheltä, että hän tarkistaisi, kuinka pääsemme Ho Chi Minhin lentokentältä hotellille. Tavallisesti selvittelen asiat itse myös siksi, että mies on kaikessa aina niin äärettömän perusteellinen, että hommiin tuntuu menevän usein vähän turhankin kauan aikaa. Etuna miehen hitaudessa on toki tietysti se, että kun minä teen hieman hutkien, menee homma hyvällä tuurilla melkolailla sinnepäin kun taas miehen tekemänä siinä menee aikaa, mutta kaikki sujuu takuuvarmasti täysin oikein.
Tällä kertaa mies oli kuitenkin valmis nopeasti ja totesi vitsaillen, että hoiti homman nyt minun tyylilläni eli nopeasti ja hän tietää, miten pääsemme kentältä hotellille. Homma on kuulemma helppoa: terminaalin ulkopuolella on heti takseja ja kunhan vain varmistaa, että ottaa mittaritaksin, sujuu homma ongelmitta. Matkan hinnaksi tulee noin seitsemän euroa ja etäisyyttä hotellille on parisenkymmentä kilometriä. Mies tarkisti valuuttakurssin ja homma vaikutti selvältä.
Oli mukavaa, että mies oli tehny selvittelytyön puolestani, mutta kurkistin ihan nopeasti, mitä ihmiset Trip Advisor -sivustolla neuvovat ja siellä useampi vinkkasi lentokentän edustalta olevan helppoa saada luotettava taksi ja nimesi kaksi taksiyhtiötä, joihin voisi luottaa ja joilla hinta lentokentältä hotellille olisi tavallisesti noin 6-8 euroa eli 160 000 – 200 000 dongia. Otin pari kuvakaappausta kännykään asiasta ja tulin siihen tulokseen, että homma on selvä eikä minun tarvitse enää tehdä selvittelyä.
Vietnamissa lentokentälle laskeuduttuamme teimme meille tyypillisen ratkaisun, eli vaihdoimme hieman euroja lentokentällä paikalliseen valuuttaan taksimatkaa varten. Lentokentällä ei tyypillisesti ole hääppöistä valuuttakurssia, mutta koska vaihtosumma oli niin pieni, ei pieni tappio haitannut. Saimme 50 eurolla noin 1 300 000 Vietnamin dongia ja pyörittelin silmiäni setelinipun nollille. Niissä menisi helposti sekaisin ja 20 000 dongia (0,80 €) sekoittuisi helposti 200 000 dongiin (8 €).
Lentokentän sisäpuolella oli runsaasti kojuja, joista huudeltiin tarjouksia taksimatkoista hotellille. Jätimme tarjoukset huomioimatta ja kävelimme terminaalin ulkopuolelle, josta löytyi taksijono aivan kuten olimme lukeneetkin. Mietimme hetken, oliko paikka varmasti oikea, mutta tulimme siihen tulokseen, että pakko sen oli olla ja taksijonossa olikin uniformuun pukeutunut mies avuliaana auttamassa meitä ja matkalaukkuja autoon. Istuimme taksiin ja varmistimme, että kuski laittaa mittarin päälle ja kaikki tuntui hyvältä.
Matka lentokentältä hotellille sujui mukavasti. Autossa oli tummennetut takaikkunat, mutta kuski kysyi, haluaisimmeko hänen avaavan ne, jotta näemme ulos. Avonaisista ikkunoista kävi mukava lämmin tuuli ja tunnelmoimme ohikiitävän liikenteen ääniä ja valtavaa moottoripyörien määrää. Liikenne ei ollut niin sekava kuin olimme kuvitelleet, vaikka ajajien tööttäily vaikutti pääosin täysin järjettömältä. Kuskimme katseli sivusilmällä kännykkätelineessään olevasta käänykästä YouTube-videoita kissoista enkä ollut varma, pitäisikö sille nauraa vai oliko se pelottavaa.
Matkaa oli taittunut varmaankin vartti, kun kiinnitimme tarkemmin huomiota taksimittariin. Maan valuuttayksikössä on turhan monta ylimääräistä nollaa ja homma vaikutti ensikertalaiselle hieman sekavalta emmekä olleet varmoja, näyttikö mittari 70 000 vai 700 000 dongia. Luvusta puuttui selkeästi viimeisiä nollia, mutta emme olleet varmoja, minkä verran. Arvelimme, että tässä liikenteessä matka kestää varmasti vielä jonkin aikaa ja olemme noin puolivälissä, eli summan oli pakko olla siinä vaiheessa 70 000 dongia.
Hetken kuluttua kuski osoitti ulos ja kertoi, että hotellimme olisi kadulla, jonka ohi juuri ajamme. Näimme hotellimme, mutta sen edestä kulkeva katu oli yksisuuntainen, joten hän kertoi jättävänsä meidät sen kulmalle. Jälkeenpäin tajusimme tämän olleen tietysti vain taktinen suunnitelma, sillä siitä hän olisi helppoa kurvata äkkiä karkuun.
Auton pysähdyttyä kuski totesi hinnan olevan hieman yli 800 000 dongia eli reilut 30 euroa. Kysyin häneltä, onko hän tosissaan, sillä se ei voisi pitää paikkaansa. Hän kuitenkin vakuutteli summan olevan ihan oikea ja tajusimme samantien tulleemme huijatuksi. Olimme vieraassa maassa, meillä oli taksikuski, jonka mittarin näytöllä luki kohtuuton summa, mutta samaan aikaan ajattelimme, että ei meidän varmasti auta muu kuin maksaa, koska emme yhtään tienneet, mitä tapahtuisi jos emme maksaisi.
Mies ojensi rahat taksikuskille ja saimme vaihtorahamme. Kaivoin kännykkäni esiin, etsin tavallisia hintoja esittelevän englanninkielisen kuvankaappaukseni ja kerroin kuskille, että hänen hintansa ei nyt ihan vaikuta oikealta ja että voisiko hän kertoa, mitä yritystä hänen taksinsa edustaa. Mies esitti, ettei yhtäkkiä puhukaan englantia. Kysyin uudelleen, mikä hänen firmansa nimi on ja näytin kännykkäni näytöltä, että tiedämme, kuinka paljon matkan hinta on tietyillä luotettavilla yrityksillä ja hänen hintansa oli nelinkertainen. Mies luki kuvankaappauksen ja selkeästi ymmärsi, mitä siinä luki, mutta esitti jälleen ettei ymmärrä.
Totesin taksikuskille vaan, että hyvin pelattu ja esitetty ja hän nousi ulos taksista ottamaan laukkujamme ulos. Pienen hetken ajan meihin iski pieni paniikki, sillä enne saaneet ovia auki sisältä päin, mutta onneksi hän tuli kohta avaamaan ne. Kun astuimme ulos, aloin näyttävästi ottamaan kuvia taksista, jonka kylkeen oli tarroitettu isolla ”Vietnam Tourist”.
Taksikuskille iski selvästi hätä. Emme saaneet selvää, mitä hän sanoi, mutta erotimme sanat ”raportti” ja ”potkut” hänen ojentaessaan miehelleni takaisin puolta saamastaan rahasummasta. Miehen otettua rahat vaikutti, että hän varmisteli moneen kertaan, ettemme raportoisi hänestä. Otimme rahat ja lähdimme jääden hetkeksi siihen uskoon, että mies olisi oikeasti jäänyt peloissaan miettimään, raportoimmeko hänestä hänen työnantajalleen.
Jälkikäteen Googletin, että taksihuijaukset ovat Vietnamissa todella, todella yleisiä ja yksityiset yrittäjät naamioivat autojaan taksien näköiseksi poimien turistialueelta kyytiin hyväuskoisia asiakkaita. Meidän olisi pitänyt oikeasti tarkistaa kentällä, että nousemme hyvämaineisen taksifirman nimissä kulkevaan taksiin eikä vain luottaa siihen, että taksitolpalla seissyt uniformupukuinen mies auttoi meidät hyvältä vaikuttavaan mittaritaksiin. Todennäköisesti taksikuskimme ei siis edes työskennellyt millekään firmalle ja vain esitti katuvaa.
Korkeintaan 8 euroa tavallisesti maksavalle taksimatkalle tuli lopulta siis tuplahinta, mutta emme jaksaneet alkaa jäädä kinastelemaan asiasta kuskin kanssa, sillä summa ei kuitenkaan ollut lopulta suuri. Myöhemmin näimme, että hotellimme työntekijät auttavat aina hotellin eteen pysähtyvien taksien asiakkaat ulos autosta ja ymmärsimme, ettei taksikuski ajanut hotellin eteen, jotta voisi viedä rahamme rauhassa eivätkä hotellin työntekijät auttaisi tilanteessa.
Rahaa ei onneksi lopulta lähtenyt isoa summaa, mutta hommasta jäi käteen pieni ärsytys siitä, että olimme langenneet näin perinteiseen huijaukseen sekä muistutus siitä, että juttuja kannattaisi selvitellä seuraavaa reissua varten tarkemmin.
Onko teitä höynäytetty ulkomailla?
Lue myös:
Terveisiä Malesian Kuala Lumpurista
Huivilla vai ilman? Ajatuksia Kuala Lumpurin kosmetiikkamainonnasta
Älä tallaa kolikon päälle ja muita thaimaalaisia erityisyyksiä
Fine City: Singapore, kummallisten kieltojen maa
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Thaimaassa on käynyt niin ettei kuskilla muka ollut vaihtorahaa. Löytyi sitä sitten kuitenkin kun sanoin että muuta rahaa ei ole. Olin juuri menossa lentokentälle, joten viimeiset rahat todella oli siinä ja seteli ehkä oli turhan iso. Prosessissa vaan kesti ihan todella pitkään. Yritti saada mut luovuttamaan ja antamaan koko setelin.
Aikamoinen kettu! Meillä oli Thaimaassa edellisellä kerralla lentokentälle aamulla lähtiessä hankalaa saada taksia, kun kotikatumme taksikuskeilla oli joku oma kartelli, jossa kukaan ei suostunut laittamaan mittaria päälle ja ilmoitti hinnan reippaasti yläkanttiin. Piti kävellä vähän kauemmas, jotta saatiin ohi ajaneelta taksikuskilta kyyti. Annettiin hänelle mielellään vähän ekstraa ihan vaan siksi, että oli rehellinen tyyppi. 🙂
Voi ei! Muistelen vieläkin katkerana, kun joskus aikoinaan kävin Teneriffalla ja maksoin juoman 5kymppisellä ja sain kympistä takaisin. Olin aivan hölmistynyt ja baarimikko vain virnuili. Perskeles. Suomalaisena luotto ihmisiin on korkealla. Olen kyllä itsekin joskus vahingossa antanut väärin rahasta takaisin, mutta asia on tarkistettu ja korjattu sitten.
Barcelonassa myös huijattiin.. Oltiin kaverin kanssa reissussa ja otettiin taksi lentoasemalta juna-asemalle.. (ei siihen aikaan ollu nettiä kännyssä) .. Kyllä siinä ajeltiin, että päästiin perille. Sit selvis, että nehän on vierekkäin
Tuo on kyllä ärsyttävää, että saa vaihtorahan takaisin kun ei voi oikein mitenkään todistaa asiaa. :/
Tulin kerran huijatuksi Etelä-Koreassa, en ollut edes missään ”uusi maa” -vaiheessa oleva turisti vaan kokenut kävijä. Tunnen myös korealaisen kulttuurin hyvin. Kuitenkin, eräällä reissukerralla yhtenä iltana olimme kaverini kanssa tulossa myöhään toisesta kaupunginosasta hostellillemme päin ja päätimme bussimatkan jälkeen että metron sijasta otammekin loppumatkaksi taksin koska olimme todella väsyneitä. Hyppäsimme siis taksiin. Kaverillani oli vielä tapaaminen hänen kaverinsa kanssa ja kaverini soitettua tälle kaverille taksista niin hän kehotti ottamaan metron koska oli jonkin sortin juhlapäivä tms. ja tiet hostellimme suuntaan olisivat tukossa. Näimme noin 100m päässä metrosisäänkäynnin ja sanoimme taksikuskille että haluamme jäädäkin nyt pois, emme mene taksilla hostellille asti. Taksi kuitenkin ajoi metron ohi ja jatkoi ajamista. Me tietenkin sanoimme että pysähdy että haluamme nyt ulos. Taksi vaan jatkoi ajamista ja sönkötti että tuossa on kohta yksi metrosisäänkäynti vaikka siihen mennessä taksi ehti vetää jo kolmen sisäänkäynnin ohi! Aloimme tietenkin panikoimaan, kaveri soitti korealaiselle kaverille ja yhtäaikaa minun kaverini sekä puhelimessa kaiuttimen kautta ollut korealainen käskivät koreaksi taksikuskia pysähtymään, mistään väärinymmärryksestä ei siis ollut kyse. Taksi ei vieläkään suostunut ja tilanne oli todella pelottava, taksikuski vain huusi meille takaisin koreaksi. Yhtäkkiä päädyimme vilkkaalle kadulle ja erään metropysäkin viereen johon taksi viimein pysähtyi ja vaati meiltä tuplasummaa, summa olisi ollut pienempi jos hän olisi aikaisemmin jättänyt meidän pois. Minulla ja kaverilla ei ollut energiaa riidellä, laitoimme vain rahat kouraan ja pakenimme nopeasti sisälle metroon, halusimme vain pois koko tilanteesta. Tuo on ollut ensimmäinen kerta kun minulle on näin käynyt Koreassa että taksikuski on väkipakolla pitänyt taksissa sisällä ja ajellut mittarisummaa korkeammaksi…
Ai kauheaa, onpa veemäistä! Tuollaisessa tilanteessa on varsin hankalaa kyllä kun ei siinä oikein voi mitään tehdä muuta kuin vain kiltisti maksaa. :/
No ei varsinaisesti huijattu, mutta yritystä oli. Olin Virossa silloin kun maassa oli käytössä kruunut mutta euroillakin pystyi jo maksamaan. Olin vaihtanut kaikki matkarahani kruunuiksi, jonkin 100 € edestä. Olin sitten kosmetiikkaostoksilla Kaubamajassa. Kassalla sitten myyjä ilmoitti että ostosten summa on 90 €. Katsoin hetken että täh, itse olin laskenut, että summa on kyllä euroissa päälle 30 €, kruunuissa en muista kuinka paljon. Selitin myyjälle, että minulla on vain kruunuja, eikä todellakaan maksa noin paljon. Myyjä väitti että kaupassa kävi vain eurot ja summa on 90 €. Otin ostokseni ja menin toiselle kassalle maksamaan, jossa pystyi maksamaan ylläri ja ylläri kruunuilla ja tosiaan euroissa summa oli 30 €….
Hyvä, että seuraavalla kassalla ei enää ollut ongelmia. Melkoinen ero kyllä!
Potsdamista vai Berliinistä muistan sen kerran kun olin siellä luokkaretkellä, ja löysin eräästä kaupasta Brandenburgin portin pienoispatsaan. Vein sen kassalle ja myyjä lähti paketoimaan sitä takahuoneeseen. En silloin 15-kesäisenä tajunnut epäillä mitään, niin otin vain valmiiksi kääräistyn paketin mukaani enkä avannut sitä kuin vasta kotona. Pettymys oli kova kun hyllystä valitsemani patsaan sijaan paketissa olikin puolet pienempi (ja minusta rumempi) pienoismalli. Sen jälkeen on oppinut olemaan huomattavasti epäluuloisempi.
Joskus on tosin käynyt mokia mutta sen sijaan että minua olisi höynäytetty onkin toinen osapuoli ollut rehellinen: Ensimmäistä kertaa ollessani Tokiossa olin yhteiskeikalla jossa oli myyntipöytiä mm. esiintyjien CD-levyille (aika pieniä bändejä kyseessä, jokaisella toki oma ständi ja myyjä). Ostin yhden levyn enkä siinä metelissä ja välkkeessä hoksannut tarkistaa että sainko vaihtorahat oikein takaisin (maksoin tavallista isommalla setelillä kuin mitä yleensä käytin ja vaihtoraha näytti mätsäävän silmämääräisesti siihen mitä olisin saanut jos olisin maksanut pienemmällä setelillä). Vartin päästä myyjätär kipitti kovaa vauhtia luokseni ja sanoi antaneensa väärin vaihtorahasta takaisin, ja kovan pahoittelutulvan kera ojensi puuttuvat vaihtorahat joita en ollut edes tajunnut kaivata 🙂 pikkubändien ollessa kyseessä ei rahaa ainakaan ole heillä liikaa, mutta silti rehellisyys oli hänelle tärkeämpää kuin taloudellinen hyöty.
Voi kuinka ärsyttävää tuon patsaan kanssa! Niinhän sitä tosiaan haluasi aina luottaa muihin ja tuntuu hurjalta, että joidenkin omatunto antaa tehdä noin ikäviä temppuja. :/ Mahtavaa kuitenkin, että jossakin päin ollaan puolestaan sitten noin rehellisiä, että perästä tullaan korjaamaan virhe! 🙂
Tulimme parkkipaikkatyöntekijän huijjaamaksi Gibralttarilla. Tai itse asiassa olimme vielä Espanjan puolella La Lineassa. Olimme lukeneet netistä, että Gibralttarille ei kannata mennä autolla vaan jättää auto parkkipaikalle Espanjan puolelle ja kävellä rajan yli. Toimimme näin.
Olimme jo aamusta liikenteessä ja näimme ison, aidatun parkkipaikan rajan kupeessa. Ajoimme sitä kohti kun huomioliiviin ja lippalakkiin pukeutunut mies lähti kävelemään meitä kohti. Pysäytimme auton ja avasimme ikkunan. Mies viittelöi aidatun parkkipaikan suuntaan ja kertoi päivätaksaksi 20€. Ihmettelin hieman miehen hapsottavaa ja likaista olemusta mutta ilahtuneena ajattelin, että ”Espanjassa deekutkin tekevät töitä eivätkä elä muiden siivellä”. Maksoimme parikymppisen. Mies kiitteli ja me kiittelimme. Mies laittoi tuulilasiin kuitin ja ohjasi ajamaan oikeaan suuntaan. Parkkipaikan portilla havaitsimme, että siellä oli tavallinen nostoportti. Nostoportin kaiuttimesta kuului ”no pay, no pay”.. Parkkipaikan oikea valvoja oli etäältä ehkä nähnyt, että turistia vedetään retkuun mutta ei jaksanut puuttua asiaan. Parkkipaikka toimi kuten parkkipaikat Suomessakin yleensä, eli sinne maksettiin kulutetun ajan perustella, automaattiin. ”Kuitti”, jonka ”parkkipaikkavalvoja” oli laittanut tuulilasiimme oli vanha automaattikuitti.. Meitä viilasi linssiin paikallinen koditon juoppo, joka huomioliivin jostakin löydettyään oli saanut kuningasidean.. 😀 Aluksi huijatuksi tuleminen ärsytti mutta toisaalta veto vaati älliä ja rohkeutta. Harmittelin mielessäni sitä, ettei tuollaisia aivoja ole saatu hyötykäyttöön lain oikealle puolelle.
Maksoimme siis parkkipaikasta sen parikymppisen lisäksi reilun kympin oikeaa, tuntivelotteista maksua.
Gibraltar oli kosmetiikkashoppailijan paratiisi mutta muuten paikka oli suorastaan luotaantyötävä. Neljän tunnin pyrähdys oli riittävä.
Eikä mikä huijaus! Noh, toivottavasti meni rahat tarpeeseen ja ihan totta, että tuollaisen suunnitelmallisen mielen toivoisi kyllä olevan valjastettu muualle käyttöön.
Olen itse käynyt Gibralttarilla perheen kanssa, mutta silloin oli ikää parisenkymmentä vuotta vähemmän ja mieleen on jäänyt kaikkea muuta paikasta, mutta kosmetiikkaa ei silloin tajunnut tarkastella ja varmasti silloin kyllä ollut ihan erilainen tarjontakin. Taitaa olla omallakin kohdallani kyllä niin, ettei sinne tarvitse enää uudelleen mennä, eli jää nyt kosmetiikat tarkastamatta. Mielenkiintoista siis kuulla, että siellä on ollut hyvä valikoima. Täytyy uteliaisuudesta googlettaa! 🙂
Juttuun liittymättä, vihaan syvästi tätä terve.fi uutta ilmettä. Todella epäkäytännöllinen ja sotkuinen. Selkeästi haettu samaa ”modernia” ilmettä kuin nykyään joka toisella sivustolla tuntuu olevan mutta ei kovin käyttäjäystävällistä. Osaatko neuvoa, mihin tästä voisi laittaa suoraan palautetta?
Täällä saa ilomielin laittaa palautetta jutuista, jotka sivustolla häiritsevät. Itse en valitettavasti pysty tekemään asioille mitään, kun kaikilla on oltava sama pohja, mutta kaikki palaute on ehdottomasti hyvä antaa A-Lehdille! 🙂
Hei, pakko tulla vielä erikseen kiittämään, kun suosittelit minulle The Body Shop Skin Defence Multi-Protection Essence SPF 50. Rohkeasti luotin sanaasi ja tilasin heti kaksi isoa tuubia, toisen mökille ja toisen kotiin. Ihan loistava tuote, en olisi ikinä uskonut, että vahva aurinkosuoja voi olla näin kosmeettisesti miellyttävä.
Ihana kuulla, että tuote on ollut hyvä löytö! Kiitos, että tulit huikkaamaan! 🙂 <3
Hah, juuri Ho Chi Minhin kentällä otettiin samanlainen taksi, kuin tekin, ja maksoimme muutaman euron taksimatkasta 20 euroa. Vietnamissa kaikki yrittävät huijata turisteja, suosittelen pitämään silmät auki. Etenkin kenkien lankkaajat ovat todella raivostuttavia! Pysähdyin liikennevaloihin, nojasin toiselle jalalle kun yhtäkkiä joku nappaa kengän suoraan jalastani, ja rupeaa lankkaamaan. Tästä tulikin mukava show keskellä ruuhkaista katua, sillä en suostunut hänelle tästä maksamaan 😀 Eli tarkkana siellä!
Ho Chi Minh on muuten aivan ihana kaupunki, nauttikaa!
”Kiva” kuulla, että ei olla oltu ainoita, joita on höynäytetty, vaikka siis ihan super ärsyttävää, että tuollainen on yleistä. :/
Minä läpsyttelen täällä menemään varvassandaaleissa, mutta miehen feikkinahkaiset kengät ovat vetäneet puoleensa monia lankkaajia, joita on saanut hätistellä menemään. Ärsyttävää kyllä.
Tämä on kyllä mielenkiintoinen kaupunki ja maa! 🙂
Pari vuotta sitten olimme mieheni kanssa Dubaissa, ja jouduimme kahdesti taksihuijauksen kohteeksi. Tuli niin nöyryytetty ja vihainen olo, kun tajusimme tulleemme huijatuksi toistamiseen saman viikon aikana!
Eikä, no varmasti ärsytti! Jotenkin sitä niin haluaisi uskoa ihmisten rehellisyyteen. :/
On varmaan höynäytetty useinkin, mutta takseissa yritän olla tarkka ja vaatia heti mittaria päälle. Sitähän ei voi estää, jos kuski käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ajaa ennalta tuntemattomaan kohteeseen jotain pidempää kiertotietä… (on joskus tapahtunut… emäntä odotti jo kyläpaikassa ja ihmetteli matkan kestoa..!)
Lentokenttämatkan hinnan olen aina suurinpiirtein tiennyt ja säännöllisessä käytössä pyrkinyt saamaan tutun / puolitutun kuskin.
Haluaisin kysyä Etelä-Koreaan liittyen: osaisitko sanoa, saako niitä ihania vihreän teen makuisia herkkuja eBayn kautta? Juomajauheita jne., joita ei saa meiltä. Vaikkapa Vihreä tee chai latte-jauheita.. ? Uskaltaisin kyllä kokeilla, jos on Koreassa (tai Japanissa) valmistettua.
Joo, minäkin aina yritän olla taksista tarkkana ja sopia hinnasta/katsoa että mittari menee päälle ja tällä kertaa opin vieläpä, että ei edes mittariin kannata luottaa… 😀
Varmasti löytyy eBaysta paljon matcha-herkkuja! Hakusanoilla ”matcha korea” ainakin näytti löytyvät jo kaikenlaista! 🙂
Hakaniemen isommista Aasia-marketeista saa monenlaisia matcha-juomajauheita ja vaikka mitä. Kaikki mitä olen löytänyt on kokeiltu ja turvallisia ovat 🙂
Aika hintavia kaikki eBayn juomajauheet, kiinalaisia en halua edes kokeilla.
Hakaniemi on hankala (tiedän kyllä kaupan), en asu Etelä-Suomen suunnalla ollenkaan. Suomessa myytävät kiinalaisjutut eivät yleensä ole ongelmallisia, koska ne on asianmukaisesti maahantuotu ja tulli tekee myös pistokokeita. Netistä en viitsi tilata, koska Kiinassa ruokaväärennökset ovat todellinen uhka, aivan kuten meikkiväärennäksetkin.
Ruohonjuuressa myydään ainakin matcha-jauhetta ja saa tilattua verkosta. Matchajauhetta voi sekoittaa mukaan todella moneen juttuun. 🙂
Täällä on juomiin erikoistunut liike, josta saa aitoa matcha-jauhetta. Niitä muita ihanuuksia ei sitten olekaan, mutta löysin eBayn uumenista suht edullisen japanilaismyyjän, jolta sorruin tilaamaan Kit Kat-suklaata Matcha-aromisena.. siis aivan oikein, teenmakuista suklaata, joka kuvassa näyttää kauniin keväänvihreältä. Valikoimassa on muitakin Aasian markkinoille valmistettuja erikoisia makuja.
Sensijaan en tilannut Koreasta matchanmakuista leivänpäällystahnaa..
Tuo Matcha KitKat on ihanaa! Maistoin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten Japanissa ja sen jälkeen huomannut, että näyttää löytyvän Aasiasta laajasti myynnistä. Täällä Vietnamissakin on ja Thaimaassa myös. 🙂
Matchaa löytyy tosiaan mitä yllättävimmistä tuotteista! 🙂
Olin ystäväni kanssa Vilnassa ja otimme taksin aikeena mennä ostoskeskuksesta hotellille. Olimme kulkeneet tämän matkan aiemminkin, joten tiesimme hinnan suunnilleen.
Oli ilta ja jo todella pimeää, matka tuntui kestävän ja taksi selvästi kierteli turhaan tehdäkseen matkasta pisemmän.
Huomautin asiasta, jolloin kuski ilmoitti että joko jäämme heti taksista ulos (olimme huonomaineisella alueella, kaksi naista, oli pimeää ja alkoi olla myöhä) tai istumme ja maksamme kiltisti.
Matka tuli lopulta maksamaan 4x sen mitä normaalisti. Kyllö ärsytti mutta emme uskaltaneet muutakaan siinä tilanteessa.
Eikä miten ärsyttävää! Eipä tuossa paljon muuta olisi kyllä voinut tehdä kuin körötellä perille. :/
Todella ikävää tuollainen! Minusta Balin lentokentällä tuo taksisysteemi on todella hanurista: kentällä saa olla pimeitä takseja mielin määrin, mutta virallinen mittaritaksi (Blue bird) saa vaan jättää asiakkaita kentälle, ei ottaa sieltä kyytiin. Jos kävelee kentän ulkopuolelle, voi sieltä tosin ottaa mittaritaksin. Me tosin ei meinattu löytää lentokentän alueelta pois 😀 Niin ja siis kentältähän saa virallisen lentokenttätaksin, joka on valmiiksi hinnoiteltu. Laskettiin, että Blue Bird tuli meille eräällä matkalla n. 20€ halvemmaksi.
Minä en enää muistakaan yhtään, kuinka viime kesänä homma Balin lentokentällä sujui kun sinne laskeuduimme, mutta ongelmitta se onneksi ainakin kuitenkin sujui ja maksoimme normaalin hinnan. Täytyykin kysyä mieheltä jos hän muistaa, oliko meillä jotain erityistä siellä. Ehkä mekin olemme kävelleet kentän alueen ulkopuolelle sitten muistamattani… 😀
Juurikin Ho Chi Minhissä noin puolitoista kuukautta taaksepäin ihan samanlainen tapaus.
Mittari epäselvästi 90 000 ja 900 000 ja tyyppi yritti toki vedättää tuon kalliin hinnan. Laskeskeltiin nopeasti mitä tekee euroissa ja sain kunnon kohtauksen taksikuskille, joka palautti vajaan puolet tuosta summasta. Hirveän lennon ja odotteluiden jälkeen ei aamuyöllä viiden aikaan jaksanut enempää ruveta riehumaan.
Ärsyttää kyllä tuommoinen, ensikosketus kyseiseen maahan ja jäi kyllä hiukan paha maku suuhun.
Tuo on jopa vähän outoa, että maassa ei puututa tuohon enempää, sillä onhan tuollaisilla ensikosketuksilla väkisinkin aika huono vaikutus maan turismille. :/
Mä olen niin neuroottinen taksien kanssa että niissä mua ei ole (vielä!) huijattu. Vietnamissa käytin vaan kahta tiettyä taksifirmaa, ja aina jos on mahdollisuus Uberiin, käytän sitä. HCMC:n kentältä oli kyllä aikamoinen työ päästä pois kunnialla!Saletisti mua on muissa asioissa viilattu linssiin tästä huolimatta mut en oo vaan sitä tajunnut
Minä en ole tähän mennessä ollut, mutta nyt vähän tulin sellaiseksi! 😀
Pekingissä ravintolassa henkilökunta yritti saada maksua tuplana. Olin kuulemma antanut niille väärennettyä rahaa.
”Must call police”, sanoivat.
Mä annoin business cardin niille ja kävelin takaisin viereiseen hotelliin (Ritz-Carlton) ja pyysin noukkimaan mut vankilaan sieltä.
Eivät tulleet, aika jännä..?!
Vietnam.. tuo hymyjen maa, jossa kaikki kusettaa :)) Asuin pohjoisessa 3 kk ja edelleen sapettaa se kusetusyritysten määrä, olisivat vaan laittaneet hintaa pari euroa ylöspäin lähtökohtaisesti. Ärsyttävän jälkimaku jäi useasta eri jutusta.