Tämä postaus on pyhitetty puhtaasti koulufiilistelylle ja tarkalleenottaen kemian fiilistelylle (jonka lukemisen ja oppimisen luovasta tuskasta ja riemusta lopussa vielä pieni videopätkä).
Aloitin parisen kuukautta sitten estenomin opinnot ja vaikka monella onkin hieman harhainen käsitys siitä, että estenomit mukamas tekevät samoja juttuja kuin kosmetologit, kampaajat ja meikkaaja-maskeeraajat, niin tahtoisin musertaa ne mielikuvat kertomalla, että estenomit ovat aivan oma ammattiryhmänsä. Samantyyppiistä myyntityötä nämäkin kosmetiikan moniosaajat voivat kyllä harjoittaa ja monilla estenomeilla onkin taustalla edellämainittujen tyyppisiä opintoja, mutta estenomiksi valmistuminen ei tarkoita millään lailla sitä, että olisi saanut koulutusta meikkaukseen, kauneushoitojen tekemiseen tai hiusten laittamiseen. Sen sijaan estenomit ovat ammattilaisia kosmetiikan lainsäädännössä, alan kaupallisella puolella ja varsinkin kosmetiikan kemiassa.
Ja tästä päästäänkin siihen kemiaan.
Luulin aluksi rakastavani kemiaa. Olinhan etukäteen jo vuosia tankannut päähäni INCI-juttuja vaikka kuinka paljon ja saanutkin niihin ihan opetustakin kosmetiikkamyyjäksi muutamia vuosia sitten opiskellessani. Asia kiinnosti minua valtavasti ja halusin oppia siitä kokoajan lisää. Kemian olisi siis pakko olla minun juttuni!
Ensimmäisen maanpinnallepudotuksen sain estenomien pääsykokeissa. Olin jostain syystä kuvitellut, että pääsykokeissa riittää, kun suurinpiirtein hallitsee kemian termit ja tyytynyt vain vilkuilemaan pääsykoekirjaksi maaräytynyttä lukion ykköskurssin kemian kirjaa sieltä täältä. Olikin melkoinen hämmennys, kun sain eteeni pääsykokeiden kemian osion, josta en ymmärtänyt tuon taivaallista. Olin valmis luovuttamaan koko pääsykokeet sen nähtyäni, mutta koska olin muutenkin kokeissa sillä idealla, että katsotaan nyt, niin ensivuonna sujuu paremmin, joten veikkailin, arvioin ja laskelmoin ja kuin ihmeen kaupalla pääsin vielä läpikin. Pisteet eivät varmasti ole ollet huimat, mutta ainakin ne riittivät.
Kun koulu sitten alkoi, oli edessä kemian lähtötasotesti. Testi pohjautui samaan lukion kemian ykkäskurssiin, johon pääsykokeetkin olivat pohjautuneet. Jos lähtötasotestistä selvisi, saattoi kemian peruskurssin sivuttaa, mutta mikäli ei, oli edessä kertauskurssi. Tiesin kertauskurssin olevan minulle välttämätön ja testiä aikani katseltuani palautinkin sen opettajalle tyhjänä. Ihan hävetti, kuinka vähän olisin tiennyt, joten ajattelin itseni kannalta olevan vähemmän noloa vaan palauttaa koko paperi tyhjänä ja mennä nöyrästi kertauskurssille.
Ajattelin, että homma lähtee sujumaan opettajan johdolla. Asiat käytäisiin hitaasti ja helposti läpi ja oppisin perusteet muitta mutkitta. Pyh. Tunti tunnilta tunsin oloni typerämmäksi enkä vaan ymmärtänyt, mistä opettaja ja muut ihmiset vastauksiaan vetivät. Ihan kuin kaikki muut olisivat saaneet käteensä jonkun salaisen teoksen, josta olisivat kyenneet lukemaan asioita selkokielellä ja minä yrittäisin kahlata läpi sitä lukion kemiankirjaa, jonka lauseista en vaan ymmärtänyt mitään. Vaikka kuinka luin tekstiä, ei se vaan jäänyt päähäni. ”Hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala… f**k this, en edes pidä kalasta!”
Kemia tuntui siis todella, todella haastavalta. Yksikään termi ei jäänyt päähäni enkä edes hahmottanut kokonaisuuksia. Kuinka jaksollista järjestelmää luetaan? Mikä on vedyn kemiallinen merkki? Entäs typen? Mistä ihmeestä te muut tiedätte, kuinka monta sidosta hiili muodostaa? Mitä tarkoittaa poolinen? Mikä ihmeen kovalenttinen sidos? Tai millaisia vastauksia opettaja edes haluaa minulta saada kysyessään funktionaalisia ryhmiä? Mistä ihmeestä me edes puhumme?
Koko kurssi oli minulle siis täyttä hepreaa. Vihasin sitä ja vaikka osallistuin jokaiselle oppitunnille toivoen saavani ahaa-elämyksiä, en koskaan saanut niitä. Minä en vaan ymmärtänyt mitään.
Lopulta päätin, että hemmetti vieköön, jos melkein kaikki muutkin ymmärtävät, mistä hommassa on kyse, en minä vaan voi olla niin tyhmä, ettenkö ymmärtäisi. Päätin, että nyt saa riittää. Minä piru vieköön opettelen nämä asiat, sillä minua nimenomaan kiinnostaa se kosmetiikan kemia ja jos se vaatii näiden perusjuttujen opiskelun niin sitten minä hitsit vieköön opiskelen nämä! Opiskelemaanhan tänne on tultu ja jos kerran jätin työnikin tätä koulua käydäkseni olisi vähintäänkin kohtuullista, että sitten myös käyttäisin aikani opiskellen.
Luin kirjan kappaleita läpi. Highlightailin erivärisillä kynillä niistä asioita. Tein muistiinpanoja. Minulla on nyt viimeisen kemiantunnin jälkeen vajaat parisen viikkoa aikaa loppukokeisiin ja päätin, että teho-opiskelen asiat. Lähdin ihan perusteista. Opiskelin alkuaineiden lyhenteitäkin Älypään kemian visan avulla. Selostin kavereilleni atomin rakennetta. Tein käsitekarttoja. Katselin YouTubesta videoita. Tein lisää käsitekarttoja. Pikkuhiljaa heprea alkoi muuttua ruotsiksi ja sitä kautta enää vaan savoksi. Nyt mennään jossain turun tienoilla: asioissa alkaa olla jotain järkeä, mutta muutama homma vielä mietityttää.
Löysin sisäisen koulunörttini viime perjantain ja lauantain välisenä yönä, kun vielä klo 02:15 istuin käsitekarttani edessä todeten, että ymmärsin, mitä termi ”funktionaalinen ryhmä” tarkoittaa ja mitä eri ryhmiä minun tuli hallita. Oli aivan mieletön tunne huomata, että olen ihan oikeasti tajunnut jonkun jutun! Niin hassulta kun se kuulostaakin, en todellakaan haikaillut tuona yönä opiskelijabileitä ja kännitanssimista vaan sain paljon suuremmat kiksit siitä, että tajusin, kuinka tunnistan ketonin tai amidin! Puhumattakaan siitä, että olisin lauantaiaamuna joutunut miettimään, kenen kanssa otin ja mitä otin. Muistin tasan tarkkaan aamulla pirteänä herätessäni, että eetterissä kaksi hiilivetyketjua on kiinnittynyt samaan happiatomiin. Mieletön fiilis!
Ehkä tämä on sitä aikuisena opiskelun suurinta riemua kun saa suurimmat sävärit siitä, että oikeasti tajuaa oppineensa jotain. Olkoonkin, että lähipiirini on kemiankertausteni yhteydessä hieman masentanut minua kyselemällä huvittuneena, enkö juuri kertonut oppineeni asian, joka opetettiin peruskoulussa tai että netistä katselemani opetusvideot ovat yläasteikäisille suunnattuja. Pyh, sanon minä. Vaikka olisivatkin, niin veikkaan, etteivät ne ainakaan suurimmalla osalla aikuisväestöä ole aktiivimuistissa!
Tällä hetkellä kemian kertauskurssin tentti siis lähestyy, mutta en enää panikoi sen suhteen yhtä pahasti kuin vielä muutama viikko sitten. Atomin rakenne on hallussa, ymmärrän poolisen ja poolittoman sidoksen eron ja vahvat ja heikot sidokset tarkoittavat minulle jo jotain. Osaan lisäksi nimetä rakennekaavasta erilaisia funktionaalisia ryhmiä sekä riittävissä määrin nimetä erilaisia molekyylejä. Ainemäärän, konsentraation ja massan laskeminen ovat vielä hieman työn alla, mutta eiköhän niistäkin hyvä tule. Ainakin termi ”Avogadron vakio” on jo tullut tutuksi.
Postauksen lopputulemana onkin, etten enää itseasiassa inhoa kemiaa samoissa määrin, kuin mitä sitä vielä muutama viikko sitten inhosin. Jos joku asia tuntuu pirun haastavalta, on epäilemättä helpointa vaan heittää hanskat tiskiin ja todeta, ettei edes jaksa alkaa tahkoamaan sen kanssa, kun ei siitä mitään kuitenkaan ymmärrä. Ja tottahan se on, että alku on aina hankala. Jos kuitenkin viitsii nähdä hieman vaivaa ja tankata asian päähänsä ihan vaan sillä kiukun ja raivon määrällä miettien, etten minä saamari vieköön voi olla näin tyhmä etten tajuaisi juttuja, joita kaikki muutkin ovat kyenneet tajuamaan ja on valmis uhraamaan hommalle muutamia tunteja sieltä täältä niin voin taata, että se fiilis, jonka itselleen saa huomatessaan tajuttuaan homman on aivan mieletön!
Tsemppiä siis vaan muillekin kemian kanssa tahkoaville! Ei ole helppoa ei, mutta siitä voi kyllä päästä kärryille!
Loppukevennyksenä vielä video siitä, kuinka opiskelin funktionaalisten ryhmien rakenteita. En tiedä, kuinka asiallisilta ja hillityiltä te näytätte asioita opiskellessanne, mutta vaikka tiedostin tietysti aluksi kameran läsnäolon en ajatellut sitä ja näytänkin normaalistikin juuri tuolta opiskellessani. Tilanne ei siis ole millään lailla lavastettu.
Video osoittaa myös loistavasti sen, millaisia multitaskingin kuningattaria naiset ovat. Itse ainakin näytän kykenevän yhtäaikaisesti paitsi opiskelemaan kemiaa, myös joogaamaan, tanssahtelemaan, soittamaan rumpukomppia, välillä anomaan apua joltakin korkeammaltakin taholta sekä kääntämään suurimman osan asioista vielä viittomakielellekin kaiken tuon hiustenlaiton oheella… (Enkä muuten enää yhtään ihmettele, että niitä hiuksia on joka paikassa!)
Lisävinkkinä sanoisinkin, että sen oman parhaan oppimistavan löytäminen auttaa paljon!
Että namaste vaan kaikille!
PS. Kuten videolta näkyy, on huoneeseeni aiemmista puheistani huolimatta ilmestynyt pari tarpeellista sisustuselementtiä. Jutellaan niistä toiste enemmän! Ja juu, kun minä fokusoidun johonkin muuhun, on huoneen siisteys sivuseikka…
Mahtavaa, hyvähyvä! Hienoa, että jaksat panostaa perusopintoihin. Nimittäin sitten, kun syventävässä raaka-ainetietoudessa taotaan päähän tavaraa, niin nuo pitää tulla aivan ulkomuistista etu- ja takaperin silmät kiinni, muuten on kivinen tie edessä. Pärjäät varmasti hienosti ja sitä enemmän innostuu, mitä enemmän huomaa oppineensa 😉 Aina on niitä, jotka menevät ykkösellä läpi kemman kursseista, koska eivät jaksa panostaa, mutta näytä sinä niille miten hommat hoidetaan!
Kiitos tsemppauksesta! 🙂
"Ainemäärän, konsertaation ja massan laskeminen ovat vielä hieman työn alla, mutta eiköhän niistäkin hyvä tule."
Toivottavasti tuo "konsertaatio" on vain typo, oikea suure on konsentraatio, jos puhumme termistä, jonka yksikkönä on moolia tilavuusyksikössä. 😉
Älä välitä, jos kaikki kemia ei ole heti hallussa. Olen itse lukenut lukiossa kaikki kemian kurssit ja yliopistossakin pari (ne olivat kyllä epäorgaanista kemiaa), enkä muista enää eri funktionaalisten ryhmien ominaisuuksia. Vaatisi kertaamista.
Tsemppiä opiskeluun!
Haha, oli puhdas typo (korjasin), mutta kertonee jo siis riittävissä määrin tämän hetkisestä tasostani. 😉
Kiitos lohdutuksesta ja tsemppauksesta! 🙂
Hyvä Virve, opiskelet kemiaa ihan oikein! Karu totuuus on nimittäin se, että kemiassa jos jossain on ihan välttämätöntä ymmärtää ensin ne perustermit, jos haluaa sisäistää myös vaikeammat asiat. Itse opiskelen diplomi-insinööriksi ja opintojen alkuaikojen orgaanisen kemian kurssi oli kyllä melkoista tuskaa niille opiskelukavereilleni, jotka eivät olleet lukiossa kemiaa kuin sen yhden kurssin lukeneet. Monellakaan heistä ei ollut tuolloinkaan kiinnostusta opetella noita funktionaalisia ryhmiä ja tenttiin opiskelukin oli sitten lähinnä ulkoa opetteleua. Eihän siitä toki ykköstä parempaa kenellekään juuri tullut, jos edes sitäkään 🙂 Eli vaikka tuo alusta opettelu vie aikaa niin on se varmasti vaivan arvoista!
Täytyy toki lisätä, että haastava se kurssi oli monille niistäkin, jotka olivat kemiaa lukiossa useammankin kurssin lukeneet 🙂
Siltä se minustakin alkaa tuntua, että on tosiaan vaivan arvoista! 🙂
Olipa hauska kirjoitus! Näitä lisää. Mieluusti lukisin enemmän opiskeluihisi liittyviä postauksia, miten elämäsi "uusi välilehti" on käynnistynyt. Harkitsen itsekkin opiskelua näin aikuisiällä ja olisi kiva lukea ja kuulla muiden kokemuksia, kuinka pärjäät taloudellisesti jne…
Näitä varmasti tulossa! 🙂
hahaaa.. voi ei tulee ensimmäin vuosi amk:ssa mieleen kun opiskelin bioanalyytikoksi. Se kemian ja fysiikan 11.5 op repi karvat päästä. Teippasin wc:n täyteen kaavoja ja tasapainoreaktioita ja aina ku kävin pytyllä opettelin uuden asian! ja siinä sivulla oppi myös tuo mies kemian perusteita sillä hänkin intoutui istumaan istunnolla tutkien mun orgaanisen kemian maailmaa!! 😀 2 tuli molemmista kursseista joka tarkoitti 70 % menneen oikein.. numero ei häävi mutta 3 pisteen päässä olisi ollut 4 joten arviointi aivan hanurista ! eipä ne numerot pääasia opiskeluissa ole mutta kyllä harmittaa muutaman pisteen ero arvosanojen välillä. Onnea ja menestystä opintojen tielle ja täytyy sanoa että sun blogisi on todella mukavaa luettavaa .. olet ihanan välitön persoona!
Hahaha, kuulostaa juuri sellaiselta, mitä itsekin voisin harrastaa! 😀
Ja kiitos! 🙂
voin sanoa noin kuukausi sitten kemian ykköskurssin käyneenä, että onpas epäselkeitä muistiinpanoja sulla. omasta mielestäni esim. kirjast ati netistä löytyy paljon selkeämpi looginen taulukko ja juuri tämän taulukon selkeys oli minulle todella ratkaiseva juttu kurssin onnistumisen kannalta. kannattaa todellakin tehdä netissä kemian tehtäviä, esim. pedanetin tehtävät ovat todella hyviä. kirjan tekstiä ei kannata alkaa paukuttamaan päähäsä, sillä suurin osa siitä on todellista diibadaabaa, jota ei tulla todellakaan kysymään kokeessa. opettele konsentraation- ja moolimassan kaavat ulkoa (ja se avogadron vakio) niin pääset paljon helpommalla. Laskuihin semmoinen vinkki, että etsi aina aluksi tahtävänannosta mitä asoita tiedetään ja kirjaa ne ylös, jonka jälkeen lähdet pyörittelemään kaavoja. Lisäksi kannattaa opetella yksiköt, sillä pisteitä tippuu jos mooleja ainemääriä merkitsee väärillä yksiköillä. Älä haksahda molaarisuuden kompaan, sillä M voi tarkoittaa molaarisuutta tai atomimassaa.
Haha, ulkopuolisen silmiin ovat varmasti sekavia, mutta minun silmissäni juuri sellaiset, jotka olen ulkoa oppinut (opin visuaalisesti tekstejä, eli muistan, missä se epämäärisen muotoinen punainen palkki oli ja että sen sisällä oli kolme sanaa). Se noissa käsitekartoissa ideana onkin, että ovat itse itsensä näköisiksi tehtyjä. 🙂
Kiitos kovasti vinkeistä, otan niistä ehdottomasti vaarin! 🙂
Uskomattoman hienoa asiaan paneutumista ja hauska video! 😀
Kiitoksia, kiitoksia! 🙂
Tulipa tää postaus hyvään saumaan ! Opiskelen lukiossa neljättä vuotta ja roikkumaan jäänyt kemian ykköskurssi ei oikeen ota tuulta alleen 😀 Kävin sen kurssin kolme vuotta sitten ekana vuonna enkä päässyt läpi, nyt se sitten olisi pakko käydä. Hitsi vie että jossain älypäässäkin voi "opiskella" kemiaa! Taidampa kokeilla. Et paini näiden asioiden kanssa yksin, mullekin nää on ihan hepreaa. 😀 Oon sentään oppinut jotain rakennekaavoista ja miten niitä piirretään, ja että hiilellä pitää olla aina neljä sidosta ja vedyllä yksi, hapella kaksi ja typellä kolme. Menikö oikein? Noo tsemppiä sullekin kemian opiskeluun 😀
Kuin myös tsemppiä sinnekin! Lue, lue ja lue ja lue asiat vielä useasta eri paikasta, niin jossakin varmasti kerrtoaan niin, että sytyttää. Suosittelen myös YouTube-videoita. 🙂
Se vähä mitä oon matemaattisista aineista oppinut on tullut kemian tunneilla. Mä en tajua mitä vaikeaa voi olla sellaisessa laskussa tms. jolla on ihan selkeästi joku tarkoitus! (Peruskoulussa ja lukiossa kun matikassa lähinnä opetellaan "työkalujen" käyttöä, kemiassa ja fysiikassa on musta selkeämmät tavoitteet) lukion ykköskurssihan on vallan helppo, sanoo hän joka veti kutosia ja vitosia lyhyestä matikasta 😀 puhuttiin miehen kanssa jostain polttoaineeseen lisättävästä yhdisteestä, tää ei voinut mitenkään ymmärtää miten "rikin saa nesteeksi" (nimessä tuli siis rikki). Mä sit tämmösenä oman elämän kemistinä kaivoin kyseisen aineen rakennekaavan netistä ja näytin missä on mitäkin ja miksi se rikki siellä hengaa ja vielä nesteessä 😀
Minäkin tykkään kyllä laskea kunhan vaan keksin sen tarkoituksen. Kemia oli täyttä hepreaa, kun laskettiin pakokaasuilla ja autonmoottoreilla, mutta kun samoja juttuja lasketaan hajuvesillä ja luomiväreillä, on hommassa jo järki! 🙂
Ei mulla muuta ku et näytin itse varmaan identtiseltä kun luin kauppatieteellisen pääsykokeisiin! Ehkä se jotenkin liittyy tähän visuaaliseen oppimiseen, että samaan aikaan pitää "piirtää" niitä juttuja mitä ajattelee 😀 ( Ainakin arvaan, että piirtelit niitä käsitekarttojasi!)
Tsemppiä, kova työ pakitaa! Terv. Kauppatieteden fuksi vuosimallia 2013!
Juu, piirtelin ilmaan sitä, kuinka mikäkin atomi on liittynyt toisiin atomeihin. 😀
Mulla ei oikeestaan ole mitään oikeaa kommentoitavaa, halusin kai vaan sanoa, että tsemppiä! 😀 Tosi hyvältä näyttää. Kun perusteet kerran opettelee kunolla, siihen on sitten päälle hyvä jatkossa rakentaa.
Kiitos tsemppauksesta! 🙂
Olipas mielenkiintoinen postaus. Itse taistelen nimittäin kemian kanssa kemian opettajana ja opetan mm. tuota lukion ykköskurssia. Kiinnostavaa nähdä millä tavoilla olet opiskellut aihetta. Mä kun yritän todella nähdä vaivaa keksiäkseni tapoja joilla kemiasta tulisi ymmärrettävää…varmaankin aika usein epäonnistuen. 😀
Mä olen kokenut käsitekartat aina tosi hämmentävinä, mutta taas se nähdään miten eri tavalla ihmiset oppivat asioita. Mulle paras tapa oppia oikeastaan mitä tahansa on selittää kyseistä juttua mielessään niinkuin opettaisi sitä jollekin toiselle.
Ihana kuulla, että oikeasti näet vaivaa, sillä nuo ovat varmasti monille muillekin todella, todella hankalia asioita ja vaativat juuri sen ihanan opettajan, joka osaa selittää että mitä, miten ja miksi. 🙂
Ihan mielettömät opiskelumetodit ja video kyllä pelasti päänsärkyisen iltani 🙂 Itse uskon siihen, että kun tarpeeksi vaan haluaa oppia, niin kyllä sitä oppii! Oma motivaatio on se homman ydin, varsinkin tuollaisissa haastavammissa asioissa. Ja jokaisella on se oma tapansa oppia. Tsemppiä kovasti opiskeluihin!
Kiitos! Motivaatiostahan se tosiaan lähtee. 🙂
Mulla oli lukiossa just toi kurssi, oli kamalaa. Se lukeminen oli sellaista pakkopullaa, tunneilla en ymmärtänyt mitään koska opettajan puheesta ei saanut selvää ja se oli hirveää 😀 Mutta seiska tuli, niistäkin pisteistä puolet monivalintatehtävän loistavista arvauksista… 😀
Minäkin muistan kurssin olleen lukiossa aikoinaan kamala. Suoritin sen englanniksi mitään ymmärtämättä ja sain monivalintatehtävien ansiosta myöskin sen seiskan. 😛
Ihan mahtava video 😀
Kiitos. 🙂
hyvä Virve!! luulen, että tällaiset postaukset auttaa muitakin tsemppaamaan ja näyttää, että omalla asenteella ja sillä, että on valmis näkemään vaivaa, voi saavuttaa vaikka mitä! kun oppimisessa on ihan uskomattoman tärkeää se oma asennoituminen. jos ajattelee, että joku on kivaa/tykkää siitä, sen oppii hurjan paljon helpommin kuin inholla ja paniikilla 🙂 tsemppiä, kyllä ne asiat siitä lähtee sujumaan 🙂
Kiitos! Toivottavasti joku tosiaan sai tsemppiä edes hieman omiin juttuihinsa. 🙂
"enkö juuri kertonut oppineeni asian, joka opetettiin peruskoulussa tai että netistä katselemani opetusvideot ovat yläasteikäisille suunnattuja. Pyh, sanon minä. Vaikka olisivatkin, niin veikkaan, etteivät ne ainakaan suurimmalla osalla aikuisväestöä ole aktiivimuistissa!"
No siis ei varmasti! Kovalenttinen sidos kuulostaa tutulta, mutta siinä se. Ja täällä ihminen, joka 99% varmasti sai kaikista peruskoulun kursseista ja lukion siitä yhdestä pakollisesta kurssista kympin. Jos en kymppiä, niin ysin jostain, mutta veikkaan aika tasaista kymppiä. Miksi en muista mitään? Koska ei kiinnostanut. Opettelin ne silloin, koska ne piti opetella silloin ja ne olivat minulle helppoja. Kiinnostus oli kuitenkin luokkaa nolla, joten oksensin ne viimeistään lukiossa ulos itsestäni.
En muista, mitä hyötyä oli derivoinnista tai integroinnista. En ole kumpaakaan tehnyt ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Matematiikka oli mulle vielä vahvempi alue kuin kemia ja jopa itse asiassa ihan kivaa ristisanojen täyttämisen kaltaista aivojumppaa. Mutta ei, en tee mitään lukiossa oppimallani derivoinnilla. Vaikka se oli kivaa! o.O
Mutta nyt noista on sulle hyötyä, joten jutut jäävät päähänkin! Etenkin, jos on niin kuin ymmärsin, että teillä jatkuu tuo kemian opiskelu niin pitkälle, että tietoa rakentuu tiedon päälle. Ihan samaan tapaan yhteenlaskua ei voi enää koskaan unohtaa, vaikka derivoinnin voikin, koska se on siellä perusteissa ja sitä tulee koko ajan käytettyä.
Videosi näyttää aika lailla tismalleen samalta kuin meikäläisen opiskelu silloin, kun pitää opetella jotain ulkoa ennen tenttiä ja selostan erilaisia periaatelistauksia, mind-mappeja tai muita päästäni ulos itsekseni ääneen. 😀 On aika pitkä aika siitä, kun olen joutunut opiskelemaan matemaattis-luonnontieteellisiä asioita, joten en muista, miltä silloin näytin. 🙂
Totta, että kun tietoja ei tarvitse, unohtuvat ne. Nyt kun hommaa sitten taas nimenomaan lähdetään kasaamaan näiden tietojen päälle, on tämäkin heti mielekästä. 🙂
Ihana videoa ja mielenkiintoinen postaus! Tsemppiä opintoihin ja jos niistä joskus jotain kirjoittelet tännekin postauksen muodossa niin mielelläni niitä luen! 🙂
Kiitos, lupaan kirjoitella! 🙂
Tuo sun opiskeluvideo piristi päivää todella paljon! Tuli vaan mieleen että näytänkö täsmälleen samalta kun opiskelen… Pitänee seuraavan opiskeluhetken tullessa ottaa kamera käteen ja pistää se nauhoittamaan.
hannamaria
http://hannamariav.blogspot.fi
Haha, tulehan sitten kertomaan, että näytitkö! 😉
Mielestäni matikka/fyssa/kemia rakentuu aina edellisen opitun asian päälle. Eli tosiaan kaikki on opeteltava alusta, ja sitten siirryttävä tietyssä järjestyksessä eteenpäin. Vaikka se vaatisi peruskoulun oppimäärän kertausta, eli olet tehnyt aivan oikein. 🙂 Toisaalta, kun kaiken on opetellut alusta saakka, on oppiminen oikeasti helppoa. Esim. taas kielissä voi skipata suosiolla tietyt sanastoaiheet (esim. ruokien nimet), ja olla silti hyvä omassa ammattisanastossaan.
Totta, tällaisissa jutuissa on tosiaan hallittava perusjutut eikä voi suoraan skipata siihen, mikä itseään kiinnostaa vaan. 🙂
Haha , ihana tuo video 😀
Kiitos. 🙂
mulla loppui juuri viikko sitten lukion kemian ykköskurssi ja toi alun kuvailu ois voinut tulla sanasta sanaan mun suusta! paitsi että loppukurssistakaan en ymmärtänyt yhtään mitään.onneks pakollisia kemiankursseja on kuitenkin vaan yks <3 tsemppiä sulle! :-))
Kiitos tsemppauksesta! 🙂
Hauska tuo video! Jotenkin tunnistan itseni noista jalkojen halailuista ja erinäisistä joogaposeista 😀
Tuo on muuten varmaan totta, mitä Sonia sanoi, että kemian ym perusteet ja derivoinnit on kadonneet aivoista koska ei niitä ole tarvinnut sen kurssin jälkeen. Oon itse ollut tasainen ysimiikan oppilas kemiassa ja fysiikassa, joten on ne asiat joskus ollut hallussa, mutta koska oon suuntautunut kieliin myöhemmässä elämässä, sinne peruskursseille ne asiat on saaneet jäädä. Että ei kyse ole pelkästään kiinnostuksesta vaan käyttöasteesta. Tsemppiä tenttiin, jos asenteesta saisi arvosanan niin se olisi ainakin hyvä 🙂
Käyttöaste tosiaan vaikuttaa paljon. 🙂
Kiitos tsempistä, toivotaan parasta tentin kanssa! 🙂
kerranki itse tunsi itsensä viisaaksi sun postauksia lukiessa! 😀 oon juuri ton kemian 1. kurssin käynyt ja kokeesta nappasin 9 1/2, joten noi moolimassat, funktionaaliset ryhmät sunmuut on kyllä hallussa.. Yleensä juurikin kun lukee sun postauksia tulee itselle vaan ahaa elämyksiä kaikenmaailman kosmetiikkajutuista, mitä ei ennen tiennytkään 🙂
Mutta onnea sulle kokeisiin ja kyllä ne siitä päähän vielä menee tuolla asenteella varsinkin!! 🙂
Kiitos! Ihana kuulla, että jollakin ne ovat noin hyvin hallussa. Antaa toivoa minullekin, että kun kerran joku muukin osaa, niin pakkohan minunkin on ne ymmärtää. 🙂
Pakko nyt ensimmäistä kertaa kommentoida sulle 🙂 Näin kemistinä työpäivän jälkeen oli hauska lukea tekstisi. Mukavaa huomata miten hyvin olet sisäistänyt peruskäsitteet. Ei muuta kuin tsemppiä "syvemmille vesille" ja kemian jatko-opintoihin! Pärjäät varmasti hyvin, kun olet nähnyt noin paljon vaivaa perusteiden rakentamisessa.
Kiitos! 🙂
Hienoa, Virve! Juuri noin se pitää hoitaa! Ei todellakaan kannata luovuttaa, kun alkaa tuntumaan vaikealta. Etenkin, kun tarvitset noita asioita varmasti tulevaisuudessa. Ja mielestäni käsitekarttasi ovat juurikin hyviä, sellaisia, mistä juuri sinä hyödyt. 🙂
t. tuleva kemisti 😉
Kiitos! 🙂
Mä oon pari vuotta sitten valmistunut farmaseutiksi ja meidän opintoihin kuului kanssa tosi paljon kemiaa. Itse kirjoitin kemian lukiossa ja yliopistolla kemian opinnot alkoi oikeastaan suoraan siitä mihin lukiossa jäätiin. Minusta ne kaikki epäorgaanisen ja orgaanisen ja lääkeaineiden ynnä muut kemian kurssit oli mukavia ja osittain jopa helppoja. Ei tarvinnu hirveämmin lukea. Mutta voi luoja ne oli pihalla, ketkä oli lukeneet vain sen yhden kemian kurssin tai parhaassa tapauksessa ei yhtään. 😀 Mutta hei tsemppiä lukemiseen, se kemman ykköskurssi on aika simppeli kun sen saa päähänsä taottua!
Kiitos, tämä alkaa onneksi jo kirkastua ja kemia olla lähempänä sydäntä. 🙂
Tämä oli ihan avartava postaus tällekin biokemistille, varsinkin kun välillä opetan myös kemiaa. 🙂 Sitä on välillä tosi vaikea hoksata, kuinka erilailla ihmiset hahmottavat ja oppivat tämmöisiä asioita, kun itselle kemia on aina ollut helppoa ja loogista. (Toisaalta, minä en ymmärrä ollenkaan, miten joku voi oppia vieraita kieliä helposti…) Tsemppiä opiskeluun, jatkossa vastaan tulevat kemian kurssit sujuvat varmasti hyvin nyt, kun opettelet nuo perusasiat kunnolla pohjalle. 🙂
Kiitos! Totta tosiaan, kuinka erilaiset asiat ovat toisille helppoja ja vastavasti taas vaikeita oppia. 🙂
Kiva että joku muukin näyttää tosi järkevältä kun opiskelee jotain. Mun pikkuveli aina naureskelee mulle sitä että kui mun tarttee kerrata asiat miljoona tuhat ja yks kertaa ja siitä kun mä selostan just tollei kaikkee omassa huoneessa… 🙂
Haha, kukin oppii tavallaan… toisten tavat vaan näyttävät hassummilta! 😀
Mahtava postaus! Itsekin kamppailen kemian kanssa tälläkin hetkellä. Lääketiede kiinnostaa mutta kemia ei vaan suju, ei edes ensimmäinen kurssi. Ihana kuulla että asiat voi oppia vaikka aiheet tuntuvatkin vielä heprealta 🙂 Keep going, tsemppiä!! x
Samoin, tsemppiä vaan sinnekin! Vaikeatkin asiat oppii ja niihin saa tolkun, kun jaksaa vaan käyttää opiskeluun aikaa ja työstää niitä mielessään tarpeeksi kauan ja kysyä kokoajan, että miksi, miksi ja miksi kun ei ymmärrä ja etsiä vastauksia. 🙂
Oli pakko kommentoida, kun postaus oli niin huvittavaa luettavaa. 😀 Itse opiskelen toista vuotta amk:ssa laboratorioanalyytikoksi, ja meidän kemian opinnot ovat haastavampia, lievästi sanottuna! 😀
Mutta tsemppiä opiskeluihin! 🙂 Jostain sitä on aloitettava. 🙂
Minäkin odotan, että päästään haastavampiin juttuihin nyt kun nämä perusasiat on saatu kerrattua pois. 🙂
HUIPPU video. Samaistun sataprosenttisesti. Huomista tenttiä odotellessa.
Toivottavasti tenttisi meni hyvin! 🙂
Mulle kävi aikanaan niin, että sairastuin rauhaskuumeeseen kun se lukion kemian kurssi alkoi ja sitten kun viimein palasin kouluun niin olikin jo kokeen aika heti seuraavalla viikolla 😀 Oli siinö mielessä kyllä lukion hankalin kurssi, kun en ollut ollut tunneilla kuin alkussa pari kertaa ja sitten pari kertaa ennen koetta. Mutta ihan hyvin pääsin sentään läpi… Mieheni on kemian insinööri joten jos vielä joskus tarvii kemiaa opiskella niin onneksi on apu lähellä 🙂
Tsemppiä opintoihin, kuulostaa todella mielenkiintoiselta!
Tulipa tuohon kirjoitusvirheitä, sori!
Voi ei, haastavaa ollut varmasti itsekseen kahlata kaikki läpi. :/ Vaikka toisaalta, enpä minäkään tunneilla mitään oppinut, vaan opiskelin itse lopulta asiat kotona. 🙂
Upea teksti! Pakko näyttää tyttärellenikin, jonka taistelutantereena tällä hetkellä on matikka. Periksi ei anneta, ei piru vie!
+ tekemään tästä kaikesta älyttömän hauskan näkösen "tanssin"