Vapautumisprosessi

Kun on töissä laivalla ja poissa kotoa aina vähintään sen kymmenen päivää, on kotiinlähtöaamussa aina sellainen erityinen tunnelma. Se on mieletön tunne, kun tietää voivansa nollata aivot kymmeneksi päiväksi ja keskittyä omiin, itselleen tärkeisiin asioihin ja luottaa siihen, että jos työpaikalla tapahtuu jotain erityistä tai olen unohtanut tehdä jotain, hoitaa vastapari homman kuntoon.

Vapaille valmistautuminen alkaa edellisenä iltana, kun usein paniikinomaisesti juoksen ympäri laivaa hoitaen viimehetken hommiani. Selaan toimistossa sähköpostia läpi ja tarkistan, että olen hoitanut kaikki sen välityksellä tulleet asiat kuntoon. Tarkistan, että kaikki toimituksiin ja tilauksiin liittyvät tarpeelliset asiat on hoidettu. Katson myymälässä, että oman vastuualueeni hyllyt ovat kunnossa. Tarkistan, että olen valmistellut muille työntekijöille heidän seuraavan päivän mahdolliset hommat valmiiksi. Yritän pitää huolen siitä, että saatan kaikki aloittamani jutut loppuun, ettei työparilleni jäisi mitään sellaista, johon olisi vaikea hypätä sekaan ja hoitaa homma vamiiksi puolentoista viikon poissaolon jälkeen.

Aina kaikkea ei muista tai edes voi hoitaa täysin loppuun ja vaihtoparille on jätettävä viestiä. Kirjoitamme muutenkin vaihtoparini kanssa aina toisillemme ”vaihdon”, eli kerromme, mitä passimme aikana on tapahtunut, onko jotain erityisiä puutteita tai vikoja toimituksissa, onko ilmoitettu uusista koulutuksista, telineistä tai jopa uusista sarjoista tai ihan vaan joistain erityisistä tuotteista. Tämän vaihdon avulla vaihtopari pääsee helpommin kärryille siitä, mitä myymälässä on tapahtunut hänen poissaollessaan.

Vaihtoparille saa soittaa, laittaa viestiä tai lähettää sähköpostia tämän ollessa vapailla, mutta sitä tietysti pyritään välttämään, sillä kaikki kunnioittavat toisten vapaita. Jotenkin sitä ei itse pahastu ollenkaan, jos joku soittaa vapaillani ollessa kysyäkseen, minne olen piilottanut jonkun tietyn paperin, mutta kynnys soittaa toiselle onkin sitten jo huomattavasti suurempi. Sitä mielummin selvittelee asiaa itse viimeiseen asti sen sijaan, että häiritsisi toisen vapaita.

Kun työvuoroni viimeisenä iltanani loppuu ennen puolta yötä, menen hyttiini ja kasaan yleensä tavarani laukkuuni vasta siinä vaiheessa.

Yritän aina ensimmäisenä muistaa tilata hyttiin siivouksen, sillä vaihtoparini asuu hytissäni silloin, kun itse olen vapaalla. Mikään ei nimittäin ole kurjempaa kuin se, että aamulla töihintultuaan huomaa iltapäivävapaille päästessään, ettei hyttiä ole edelleenkään siivottu ja että lakanoiden vaihtaminen ja muu pikkuhomma jää itsensä tehtäväksi.

Hyttisiivoajat siivoavat hytin pintapuolisesti vaihtaen lakanat ja pyyhkeet sekä pyyhkäisten lattiat ja pinnat kostealla, mutta pyrimme helpottamaan heidän hommaansa hieman poistamalla lakanat sängyistä jo valmiiksi sekä ihan vaan sulkemalla roskapussit valmiiksi.

Meillä on hytissä myös hieman siivousvälineitä ja pesemme itse esimerkiksi vessan/suihkun lattian ja lavuaarin sekä vessanpöntön. Tai ainakin minä pesen.

Vien illalla myös työvaatteeni pyykkiin. Minun ei tarvitse itse pestä niitä vaan jätän ne vaan pyykkipussissa pyykikärryyn, josta ne viedään pesulaan pestäviksi ja palautetaan nimelläni laivaan.

Meillä on myös tapana, että vaihtoparin työvaatteet haetaan hänelle valmiiksi hyttii odottamaan ennen hänen tuloaan, sillä vaatevarasto on auki vain tiettyinä aikoina päivästä ja töihintulo on huomattavasti mukavempaa, kun työvaatteet odottavat valmiiksi hytissä puhtaina.

Myös avaimet on tärkeää muistaa jättää vaihtoparille. Jokaisella on oma hyttiavain ja jokaiseen hyttiin on kaksi erilaista avainta (ja näiden vara-avaimet), joilla pääsee kulkemaan ovesta, mutta jotka ovat koodattu niin, että toinen käy hytin toisiin kaappeihin ja laatikoihin ja toinen toisiin. Itse ainakin pidän kaappini ja laatikkoni lukitsemattomina, mutta nämä voisi myös lukita halutessaan. Hyttiavaimen lisäksi jokaisessa hytissä on avainnippu, jossa ovat muut työn kannalta tärkeät avaimet. Tämä avainnippu on aina tärkeää muistaa jättää hyttiin vaihtoparille, sillä ilman sitä toinen on pulassa.

Yksi mukava tapa, jonka useimmat muistavat tehdä on myös laittaa hytin lämmitys nollille. Ei, tässä ei ole kyse mistään ikävästä jekusta vaan tähän on järkevä selityskin.

Itse pidän lämmitystä aina kunnolla hytissäni päällä siellä ollessani, mutta koska laivan ikkunoita ei sattuneista syistä voi avata tuuletuksen vuoksi, on kohteliasta laittaa ilmastointi viileälle muutamiksi iltapäivän tunneiksi, jolloin hytissä raikastuu ilma paremmin. Vaihtopari saa sitten iltapäivävapaille tullessaan säätää lämpötilan itselleen sopivaksi.

Kun laiva sitten alkaa lähestyä satamaa, on aamiaisen jälkeen aika kerätä omat kimpsut ja kampsut kasaan (joita kertyy jostain syystä aina oudon paljon kuitenkin loppujen lopuksi) ja rynnätä oville odottamaan niiden aukemista ja laivasta ulospääsyä.

Autotta matkustavat pääsevät laivastamme ulos kahdesta kerroksesta ja on aina melkoista taktikointia valita, mitä ovea kannattaa käyttää, jotta pääsee parhaiten pois ihmistungoksen alta. Itse yritän aina kärppänä olla ensimmäisten ulosjuoksijoiden joukosta, sillä tuo laivasta ja terminaalista ulosjuoksu aloittaa virallisesti vapaapäiväni.

Asun niin lähellä satamaa, että olen ratikalla kulkiessani alle puolessa tunnissa yleensä kotona. Taistelen laukkuni ja romppeeni kotiin ja huokaisen helpotuksesta sulkiessani kotioveni perässäni.

Vihdoin kotona ja yksi ihana kymmenen päivän vapaajakso taas edessä!