Työ + blogi = ?

Kuluneen syksyn aikana olen useasta syystä saanut yhä uudelleen arvioida suhdettani blogiini ja miettiä, kuinka paljon se minulle merkitsee.
Myönnän ensinnäkin, että olen ihan vakavissani välillä ajankäyttöön liittyvistä syistä pallotellut mielessäni ajatusta siitä, että lopettaisin bloggaamisen. Olen miettinyt, kuinka paljon enemmän minulla olisi ”vapaa-aikaa” ja antanut ajatusteni laukata ja miettinyt, mitä kaikkea tekisin tuolla ajalla. Miltä tuntuisi, jos voisin oikeasti vaan töistä kotiintullessani ottaa täysin rennosti tai viettää viikonlopun löhöillen? Mitä minä silloin tekisin jos voisin nyt päättää?

No, ensinnäkin voisin lukea lisää alaan liittyviä kirjoja ja sitten minulla olisi vihdoinkin aikaa kunnolla testata enemmän kosmetiikkaa ja tehdä kivoja löytöjä ja kirjoitella niistä ja kaikesta muusta kunnolla ja… Niin, lopputulos on siis aina ollut, että minä tahtoisin kuitenkin kirjoittaa teille. En pääse siitä mihinkään. Siitä minä nautin ja vaikka se viekin välillä aikaa niin minä tarvitsen tämän oman intoilukanavani jonne voin purkaa kosmetiikkafiilistelyjäni.

Myönnän, ettei joka päivä aina huvita blogata. Mielessäni kyllä juoksee jatkuvasti blogipostauksien tekstejä, joita tahdon teille näpytellä, mutta varsinkin kuvaaminen vie harmittavan paljon aikaa. Näin pimeän talven lähestyessä on myös selvää, ettei siihen riitä valoakaan muuten kuin viikonloppuisin, joten aika on tosiaan välillä melko kortilla. Mutta silti bloggaaminen antaa minulle niin paljon ja on niin suuri osa minua, etten vaan voisi kuvitellakaan oikeasti luopuvani siitä ja teistä.

Kun sain syksyllä virallisen työtarjouksen eleveniltä olin tietysti onneni kukkuloilla -tai ainakin siihen asti kunnes tajusin, mitä se voisi pahimmillaan tarkoittaa. Mitäs jos se tarkoittaisi, että joutuisin rajoittamaan blogini aiheita joidenkin tuotemerkkien osalta tai pahimmillaan jopa lopettamaan koko bloggaamisen? Mitäs jos saisinkin kirjoittaa vaan meillä myytävistä tuotteista ja lopulta koko blogista tulisi pelkkä mauton yrityksemme mainoskanava, jossa kukaan ei enää kävisi?

Ajatukseni eivät olleet täysin tuulesta temmattuja, sillä tiedän monia tarinoita siitä, kuinka yritys on vaikuttanut työntekijäidensä bloggaamiseen. Eräs yritys olisi halunnut kieltää työnhakijaa bloggaamasta mistään muusta kuin yrityksen omista tuotteista, sillä olisihan se toki outoa, jos päivätyökseen yritykselle näkyvästi töitä tekevä ihminen päivittelisi illat pitkät blogiinsa postauksia kilpailijoiden tuotteista. Toinen yritys puolestaan tahtoi kieltää, ettei bloggaaja koskaan mainitsisi blogissaan heidän tuotteitaan sanallakaan, sillä kaikki kehut saatettaisiin tulkita piilomainonnaksi ja haukut puolestaan välittäisivät kuvaa tuotemerkistä, johon edes sen omat työntekijät eivät usko. Jos aikoo olla näkyvässä osassa yrityksen toimintaa voi oikeasti joutua miettimään, mistä saa kirjoittaa. Ja minä olin allekirjoittamassa paperia suomalaisen verkkokauppamme päälliköksi ryhtymisestä. Apua?

Kuten kaikissa aiemmissakin työsopimuksissani, oli tässäkin käteen samassani versiossa tietysti viittaus siitä, etten saa harjoittaa kilpailevaa toimintaa. Aiemmin se oli ollut selkeää, sillä kosmetiikkamyymälän rivimyyjän vapaa-ajallaan tekemät blogipostaukset eivät liiemmin suurten yritysten johtoa hetkauta, mutta voisivatko ne nyt hetkauttaa? Ja mikä kaikki laskettaisiin kielletyksi? Tottakai oli selvää, etten voisi enää vaikkapa laittaa blogiini suurimpien kilpailijoidemme mainosbannereita ja hyötyä niistä taloudellisesti, mutta missä sitten menee suoran kilpailijamme raja?
Kun sain työsopimukseni kotiin tutkittavaksi ennen sen allekirjoitusta myönnän, että olin sen yhden illan ajan melko peloissani. Joutuisinko jatkossa olemaan bloggaamatta kaikista niistä sarjoista, joita meillä ei elevenillä ole myynnissä? Oriflame ja Yves Rocher myyvät myös kosmetiikkaa verkossa, ovatko ne siis kilpailijoitamme, joiden tuotteita en voisi enää täällä esitellä? Entäs The Body Shop, jolla on oma verkkokauppansa ja omat myymälänsä, mutta jonka tuotteita on nykyään muillakin myynnnissä? Onko jokainen pienikin verkkokauppa kilpailijamme vai vaan ne isommat? Ja missä menee isomman raja? Voiko työsopimukseni oikeasti rajoittaa blogiminääni niin paljon?

Koska asia oli minulle tärkeä päätin, että minun on saatava kirjallisena itselleni ylös, mitä saan tehdä ja mitä en saa tehdä. Muuten en voisi allekirjoittaa sopimusta. Tulin kyllä miettineeksi, että mitä toimitusjohtajamme mahtaisi sanoa, kun tulen täräyttämään hänelle, että minä voin kyllä laittaa nimensä heidän laatimaansa sopimukseen, mutta vain sillä ehdolla, että hän laittaa nimensä minun laatimaani sopimukseen. En kuitenkaan halunnut alkaa miettiä asiaa liikaa, sillä blogini oli minulle sen verran tärkeä, että sen vuoksi oli pakko uskaltaa ottaa riski.

Myönnän, että olin hieman tulisilla hiilillä, kun seuraavana päivänä mainitsin toimitusjohtajallemme, että meidän pitäisi ennen sopimukseni allekirjoitusta vähän käydä läpi blogipuoltani ja mitä saan sen kanssa jatkossa tehdä.
”Toki, katson jos voin laittaa sinulle jotan ylös…” 
”Ei kun minulla olisi kyllä itselläni jo juttuja valmiina.” 
”Okei, no puhutaan niistä sitten kun käydään sopimus vielä allekirjoittaessa läpi.”
En tiedä, mitä toimitusjohtajamme odotti istuessani kanssani alas ja sanoessaan, että jos minulla tosiaan on jotain asioita blogiin liittyen mielessä, niin voisin kirjoittaa niitä hänelle ylös ja hän kävisi ne läpi. Mitä hän sitten ikinä minulta odottikaan ei se varmastikaan tosiaan pitänyt sisällään valmiiksi laadittua A4-mittaista sopimusta, jonka pokkana hänelle vastauksena ojensin.

Istuin hiljaa ja jännittyneenä kun hän tavasi paperia läpi. Olin tehnyt sen niin seikkaperäiseksi, ettei sen allekirjoittamisen jälkeen meille voisi koskaan tulla epäselvyyksiä sen suhteen, että mistä saisin kirjoittaa. Aavistin, että hän varmasti haluaisi keskustella sopimuksen sisällöstä eikä olisi kaikesta yhtä mieltä ja että joutuisin vielä neuvottelemaan sen ehdoista, mutta se olisi minulle ok. Pakkohan sitä olisi jossain varmasti antaa siimaa tällaisen tilaisuuden edessä.

Tottakai oli selvää, etten voisi enää hehkuttaa blogissani suuria selkeitä kilpailijoitamme, olivat ne sitten pelkästään verkossa tai verkossa ja kivijalkamyymälöiden kanssa toimivia. Mutta minä halusin, että voisin edelleen kirjoittaa mistä tahansa kosmetiikkasarjasta myytiin sitä meillä tai ei sekä Yves Rocherin ja Oriflamen kaltaisista yrityksistä. Halusin myös, etten joudu jättämään kertomatta teille, jos jonkun pienen yksittäisen kosmetiikan verkkokaupan valikoimista löytyy jotain erityisen ihanaa, sillä vaikka sinne nyt myyntiä menisikin, niin en silti koe sen kilpailevan samassa sarjassa satoja tuotemerkkejä tarjoavan yrityksen kanssa. Itseasiassa halusin luvan tehdä melko paljonkin…
Seikkaperäinen sopimusehdotukseni jätti minulle varsin paljon tilaa sulkien loppujen lopuksi oikeastaan pois vain selkeiden isojen kosmetiikkaa myyvien kilpailijoidemme mainitsemisen ja mainostamisen. Siksi olinkin aivan varma, että se ei varmastikaan menisi läpi ilman muutoksia.

”Okei, tottakai tämä kaikki käy, lisään tämän tähän sopimukseen heti omaksi liitteeksi niin voidaan allekirjoittaa tämäkin heti.”
Mitä, eikö minua oikeasti haluta rajoittaa itsestäänselvyyksiä enempää?
”Emme me halua sinua missään tapauksessa rajoittaa, sillä onhan se meidänkin etumme, että meillä on työntekijä, joka tietää mitä alalla tapahtuu ja jonka blogi tukee hänen rooliaan alan asiantuntijana.”



Jos en ollut vielä sitä ennen rakastunut täysillä työpaikkaani niin siinä vaiheessa minulta meni viimeistään ne henkiset jalat alta. Olinko ihan todella oikeasti ollut niin onnekas, että voisin sanontaa uhmaten sekä syödä että säästää kakun?

Tähän loppuun en voi olla vielä vihjaamatta, että tässä alkavan talven aikana tulee blogin puolella tapahtumaan yksi melkoisen mittava ja ehkä jopa hitusen yllättäväkin muutos, joka on viimeistään muistuttanut minulle, että en vaan millään voisi kuvitellakaan luopuvani bloggaamisesta. Jätän vihjauksen siitä vielä ärsyttävästi ilmaan ilman tarkennusta, mutta lupaan, että jotain uutta ja ihan mahtavaa on tulossa ja että se ei liity tällä kertaa mitenkään eleveniin!

Työ + blogi = <3

18 kommenttia artikkeliin ”Työ + blogi = ?”

  1. Aiiivan mahhtavaa!! Ja vähänkö aion kenkälusikoida susta ulos tuon tulevan blogiyllärin..! ^_^ Iik, mitä se ikinä onkaan niin olen jo valmiiksi innoissani sun puolesta 🙂

  2. Oot niin ihana ja inspiroiva ihminen, en malta odottaa mitä blogin tulevaisuus tuo tullessaan 🙂 Ihanaa että oot löytänyt noin kivan kuuloisen työpaikan! Tuo toivoa että itsellekin voi jonain päivänä ehkä käydä yhtä hyvin 😀

  4. tosi mahtavaa, että on sattunut noin järkevä ja oikeasti viisas tyyppi sinne puikkoihin! noin sen pitääkin mennä.

  5. Oot sä kyllä niin mahtava. Harvalla olsii pokkaa mennä moisen listan kanssa vastaan kun tarjotaan työpaikkaa, hyvä että menit. Tämä blogi on kuitenkin niin erilainen muihin kauneusblogeihin verrattuna, että harmittaisi pirusti jos se katoaisi. 🙂

  6. Kiva kun ehdot hyväksyttiin ja että voit jatkaa samaan malliin blogin kirjoittamista! Olen ite ihan jännä siitä että eleven "aukeaa" myös meille suomalaisille! 🙂

  8. Kiitos Virve ihanasta ja ennen kaikkea hyödyllisestä blogista, jota olen saanut lukea jo vuosia! Kiva, ettet lopeta bloggaamista <3

  9. Uskomattoman kuuloinen työpaikka ja miten mielettömän COOL pomo! Tuollaisia on turha Suomesta etsiä, ei varmasti löydy.

    Siirrytkö Sannin kaveriksi Indiedaysiin? 🙂 Olisi jo aika sinunkin saada palkkaa bloggaamisesta, näet sen eteen niin paljon vaivaa.

    • Ollaan kyllä tosiaan onnekkaita kun on niin loistava pomo. 🙂

      En siirry Indiedaysiin, tuollaiset isot blogiportaalit eivät oikein ole minun juttuni. 🙂

Kommentointi on suljettu.