Tulimme Lontooseen tiistai-iltana ja pääsimme hotellille kahdeksan maissa. Majotuimme, menimme ajoissa nukkumaan ja keräsimme voimia keskiviikolle, jolle meillä oli sovittuna muutama asuntonäyttö.
Aluksi suuntasimme Canada Waterille, joka on idyllisen näköinen asunalue jonkun matkan päässä Tower Bridgeltä. Englantilaistuneella Herrasmiehelläni oli hirveä himo päästä muuttamaan alueelle kuudennen kerroksen asuntoon, jossa oli oma kuntosali ja oviemispalvelu, mutta ikäväksemme asunto vapautui vasta muutaman viikon kuluttua.
Tapasimme Canada Waterilla kuitenkin mukavan nuorehkon välittäjän Adamin, jonka autoon hyppäsimme ja joka kuskasi meidän toiselle miellyttävälle asuinalueelle. Alue sijaitsee reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä Tower Bridgeltä ja vaikka asunnosta itsestään ei ollutkaan kummoiset näköalat, näytti sen vierestä kuvatessa maisema tältä:
Ei huono sijainti!
Asunto, jota välittäjä vei meidät katsomaan oli ns. pankkiirialueena tunnettu asuinalue, jolla asui paljon hyvätuloisia ihmisiä niin vuokralla kuin omistusasunnoissakin. Suomeksi tämä siis tarjoitti sitä, että alue oli rauhallinen ja naapurusto miellyttävää, eli siellä on turvallista liikkua, mitä arvostan itse suuresti joutuessani viettämään asunnolla paljon aikaa itsekseni Englantilaistuneen Herrasmieheni työn luonteen vuoksi.
Itse asunto oli siisti, yhden makuuhuoneen asunto, jossa oli hieno kylpyhuone, avokeittiö ja isohko aidattu kivetyksellinen piha. Asunnossa oli hyvin vähän säilytystilaa, mutta se oli hyvässä kunnossa, tarpeeksi moderni ja valoisa asunto, jossa saatoimme hyvinkin nähdä itsemme.
Koska asunto oli kuitenkin vasta ensimmäinen näkemämme asunto sovimme, että palaamme mukavalle välittäjälle asiaan myöhemmin saman päivän aikana.
Seuraavaksi suuntasimme asunnolle, josta olin itse erittäin kiinnostunut, mutta jonka sijaintia Englantilaistunut Herrasmieheni vierasti. Elephant & Castlen metroaseman vieressä kohoava Strata Tower on vakuuttava näky Lontoon siluetissa, sillä tuo 43 kerroksinen torni on kaupungin korkeimpia asuintaloja.
Olimme sopineet näytön Ivana-nimisen naisen kanssa (joka vastaili sähköposteihin etukäteen huonosti ja unohti myös kuitata tapaamisajankohdan hänelle sopivaksi) ja kun menimme talon vieressä sijaitsevalle toimistolle ja kerroimme ensimmäiselle silmiimme toimistossa sattuneelle naishenkilölle tulleemme tapaamaan Ivanaa, kehotti hän meidät istumaan ja odottamaan. Hetken kuluttua sama nuori, pitkä ja vaalea naishenkilö tuli luoksemme ja lähti viemään meitä kohti asuintaloa -esittelemättä edes itseään meille!
Oletimme henkilön siis olleen tämä samainen Ivana, jonka kanssa näytöstä oli sovittu ja ilmeisesti hän olikin, mutta hänen käytöstapansa olivat niin huonot, että tyypistä jäi heti huono maku edellisen loistavan välittäjän ollessa vielä vertailupohjana.
Ivana vei meidät 36. kerroksessa sijaitsevalle asunnolle, joka oli upea. Etsimme vain kalustettuja asuntoja ja tuo nykyaikaisesti sisustettu asunto oli täysin makuuni.
(Kuvat toisesta, vastaavasta asunnosta.)
Asunto oli upea, mutta välittäjä kamala. Mistään ei ollut varaa joustaa ja hän oli kylmä kuin mikä eikä ollut edes vaivautunut käymään 10 metriä hänen toistonsa vieressä sijaitsevan talon asunnossa etukäteen niin, että olisi siistinyt sitä hieman. Asunnossa kuulemma majoittui väliaikaisesti sillä hetkellä joku heidän työntekijöistään ja sen kyllä näki, sillä tavaroita oli hujan hajan siellä täällä ja makuuhuoneen ovenkahvassa roikkuivat rintaliivit…
Hän lupasi mailata meille asunnon tiedot ja muita papereita, muttei tietenkään koskaan palannut asiaan. Hyvä, sillä asuinalue ei tosiaan miellyttänyt asuinkumppaniani ja daami itsessäänkin oli jo niin kamala.
Kolmas katsomamme asunto oli myös reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä Tower Bridgestä.
Meidän oli tarkoitus tavata asunnon välittäjä talon edessä ja viisi minuuttia tapaamisesta myöhässä paikalle polki pyörällä hengästynyt, reilu parikymppinen poika, joka ei myöskään kätellyt meitä tai muutenkaan tehnyt kummempaa tuttavuutta, vaan parkkeerasi vain pyöränsä ja lähti esittelemään asuntoa meille.
Grange Walkilla Southwarkissa sijainnut asunto oli moderni, upea ja uusittu yhden makuuhuoneen toisen kerroksen asunto, johon olisin ilomielin itse majoittunut. Asunnon ainoa ongelma oli, ettei siellä ollut yhtään säilytystilaa keittiön kaappeja lukuunottamatta. Muuten asunto oli upea, avara, siisti ja valoisa ja olisin koska vaan muuttanut sinne. Itseasiassa jos välittäjäpoika olisi ollut vähänkin enemmän samankaltainen kuin ensimmäinen tapaamamme välittäjä, olisimme varmasti helposti suostuneet muuttamaan tuonne!
Näimme siis vain kolme asuntoa, mutta meidän oli tehtävä ratkaisuja. Kaksi asuntoa nimittäin miellyttivät meitä paljon sijaintinsa puolesta ja toinen joustavan ja hyvän välittäjänsäkin puolesta. Ja koska täällä asunnon vuokraaminen ei ole niin yksinkertaista kuin Suomessa, kallistuimme ensimmäisen näkemämme asunnon puoleen.
Ollessamme katsomassa asuntoa, oli sen alkuperäinen pyyntihinta 365£ viikko. Välittäjä kuitenkin kertoi, että hinnassa on varmasti tinkimisen varaa ja koska Englantilaistunut Herrasmieheni on hyvä taktiikkapeluri ja neuvottelija, päätimme lähteä leikkiin.
Ensinnäkin meidän oli kokoajan täytynyt esittää, ettei meillä ole mikään kiire asunnon saannin suhteen. Jos kuitenkin sopiva asunto löytyisi, voisimme neuvotella sen hyvään hintaan ja olla niin reiluja, että muuttaisimme vaikka heti, sillä se on parempi vuokranantajalle kuin asunnon tyhjilläänpitäminen. Itse kiehuin sisimmässäni tämän taktikoinnin kanssa, sillä naisena olen enemmän tunneihminen ja huono pokerinkin pelaaja vielä…
Täällä leikki voi lähteä käyntiin sitten, kun vuokralle tahtova tekee asunnosta virallisen vuokratarjouksen. Tämän virallisen vuokratarjouksen tekemisestä täytyy kuitenkin maksaa parisen sataa, joka kuitenkin tarjouksen läpimennessä sisällytetään vuokranmaksuun ja mikäli tarjous ei mene läpi, palautuu se tarjoajalle. Rahaa ei siis tuossa voi hävitä, mutta tällä panttaussysteemillä vältetään turhaa työtä.
Teimme tarjouksen, jossa lupasimme maksaa asunnosta 325£ viikossa ja olevamme valmiita joustamaan siitä, mikäli vuokraisäntä vaihtaa meille ainakin asunnon patjan ja voimme hankkia uuden ruokapöydän ja lisää säilytystilaa hänen piikkiinsä. Olimme tehneet salapoliisityötä ja selvittäneet asunnon olleen tyhjillään jo lähes kymmenen viikkoa joten tiesimme, että on kaikkien edun mukaista saada asunto vaan pian vuokralle, joten meillä oli neuvotteluetu. Koska välittäjä oli fiksu ja tehokas mies, oli hänkin ehdottomasti samalla linjalla. Hänen välityspalkkionsa nimittäin on kiinteä eikä riipu vuokran suuruudesta, joten hänenkin etunsa mukaista on, että hän pääsee pian eroon asunnon välutyksestä (joudumme maksamaan hänelle joka tapauksessa parisen sataa puntaa).
Teimme tarjouksen illalla puoli seitsemältä ja välittäjä vastasi, että saamme asunnon hintaan 330£/viikko sisältäen uuden patjan. Hyväksyimme tarjouksen heti.
Tehokas ja mahtava välittäjä lähetteli meille vielä illalla ennen kello yhdeksää tarpeellisia dokumentteja ja papereita. Ihan mieletön tyyppi! Täyttelimme papereita aamulla ja lähettelimme niitä eteenpäin.
Jos meistä toinen ei olisi lähetellyt viestejään alunperin sujuvalla englannin kielellä huippuyliopiston sähköpostiosoitteesta ja voinut kertoa arvostetusta työnantajastaan, olisi homma aivan mahdotonta. Minun Suomen mittapuullani hyvällä työpaikalla kun ei täällä ole paljoa arvoa…
Välittäjälle tuli toimittaa tiedot viimeisen vuoden aikaisista vuokranantajista sekä työntantajista. Pomoni töissä oli saanut pitkän listan kysymyksia vastattavakseen kysymysten käsitellessä ainakin nykyistä työnkuvaani, palkkaani sekä edellistä työpaikkaani. (Ihan tarkkaa sisältöä en tiedä.) Samoin edellinen vuokranantajani oli saanut mystisen kaavakkeen itselleen ja soittelin hänelle sen perään vielä äsken (torstaina) kello kuuden jälkeen hänen yrittäessään täydentää sen tietoja.
Olin ihan tosi purskahtaa itkuun tajutessani kellon olleen Suomessa jo niin paljon, että toimistoajat olivat menneet ohi ja homma voisi viivästyä perjantaille! Onneksi maailman ihanin välittäjä hoito homman kuntoon, jotta asia saattoi edistyä.
Nyt tilanne on se, että odottelemme, mitä tapahtuu. Jos kaikki dokumentit ja todistukset menevät läpi, saamme lauantaina muuttaa asuntoon.
Olen aivan hermoromahduksen partaalla täällä, sillä en ymmärrä systeemeistä mitään. On noloa ja ikävää, kun joku jostain soittaa tahtoakseen minun tekevän jotakin asuntoasian suhteen ja minulta tuntuu menevän puolet ohi hänen käyttämänsä terminologian vuoksi. Yritä siinä sitten esittää fiksua aikuista ihmistä, kun kielimuuri meinaa iskeä vastaan…
Toivottavasti homma ratkeaa pian.
Mahtavaa, että saitte tuon käyntiin, toivottavasti pääsette muuttamaan piakkoin! 🙂
Mä en kyllä rehellisesti sanottuna tajua, miksi ne vaativat työnantajalta ja entiseltä vuokranantajalta tietoja ties mistä, kuulostaa tosi oudolta. Luulisi, että asunnon saisi vuokrattua vähemmilläkin tiedoilla.
Joo niin luulisi, mutta täällä se on normaali käytäntö. Kuinka ihanan helpolta Suomi kuulostaakaan nyt! 🙂
Minä kanssa ihmettelin ensinkin teidän vuokraa? 1663e/kk. Haetteko tarkotuksella "ökyasuntoa" vai onko hintaluokka yksinkertaisesti noin korkea
terveisin. söisin makaronia jos tuollaisia joutuisi maksamaan.
Ja tuosta vuokrakäytännöstä, suomalaisittain kuulostaa naurettavalta (uteliaalta kyttäykseltä)vaatia tuollaisia tietoja työnantajalta yms. (edellisen vuokra-antajan haastattelun vielä ymmärtäisin, sekin pintapuolisesti.)
Ja tämä käytäntö on siis kaikkialla, ei vain näissä "kalliissa ökyasunnoissa" ?
Itse olen myös asustanut maassa, jossa on suuret tuloerot ja yhteiskunta on jakautunut selvemmin eri luokkiin kuin Suomessa. Tälläisessä tilanteessa on eduksi järkeillä, haluaako mahdollisesti asua turvallisella ja kohtuulisen hyvämaineisella alueella tinkien muista kuluista. Myös ruoka on monessa maassa (myös Briteissä) edullisempaa kuin Suomessa! Eli kulut jakautuu erilailla riippuen kulttuurista ja yhteiskuntarakenteesta. Ps. Itse maksan pikkuisesta kaksiosta täällä Espoossa 1100kk, paljoa halvemmalla ei alueella pääse ja ei tämä mikään öky ole!
Joo, kyseessä eivät tosiaan ole ökyasunnot millään lailla, vaan ainoastaan turvallisemman alueen asunnot (Elephant&Castlen asunto ei kelvannut oikein alueensa puolesta, sillä ei ole välttämättä niin turvallinen). Ja kun on alue, jossa on turvallisempaa, on siellä usein myös hyvin työssä käyviä ihmisiä, jotka myös vaativat asunnoiltaan hyvää lattua -> kaikki asunnot ovat sellaisia.
Lontoon hintataso on Suomea huomattavasti tietysti kalliimpaa. Jos vuokra on paljonkin alle 300£/viikko, on asunto todella "perusbritti", eli likaiset kokolattiamatot, hiiriä juoksee sisään ja home haisee. Tämän vuoksi olen itse valmis maksamaan siitä, että saan hyvän Lontoo-elämyksen.
Toisaalta meitä on myös kaksi jakamassa kulut ja itse maksoin Helsingin Kalliossa n. 700 euroa kuussa 29 neliön yksiöstä. Nyt maksaisin vain toistasataa euroa enemmän isommasta, pihallisesta asunnosta aivan London Bridgen vieressä. Koska täällä tosiaankin esim. ruoka on edullisempaa ja avopuolisokin säästää yli 1000£ vuodessa voidessaan kävellä töihin hyvän sijainnin ansiosta, on vuokra hyvin kohtuullinen. En siis itse pidä Lontoon hintatasoon nähden asuntoa millään lailla ökyasuntona ottaen huomioon, että monien saman kokoisten asuntojen hinnat alkavat lähempää neljääsataa/viikko ja nousevat jopa kuutenkin sataan. 🙂
Kallista, mutta elämä on. 😛
Joo nuo pääkaupunkiseudun asunnot on kyllä järkyttävän kalliita tällaselle oululaiselle, joka maksaa 64 neliön parvekkeellisesta kaksiosta hyvällä paikalla, poikaystävänsä kanssa yhteensä 600 €, eli 300 euroa kuussa 😀
Moikka! Asun taalla Atlantin toisella puolella isossa miljoonakaupungissa ja kylla vuokra-asunnon etsiminen tosiaan on hieman erilainen prosessi taalla kuin Suomessa. Taalla lisaksi pitaa usein olla myos ns. credit history/check tehtyna. Noran kysymykseen miksi niita tietoja sun muuta vaaditaan on ihan se, etta ihmiset voivat valehdella ja koska asunnot ovat tosi kalliita, halutaan tarkistaa etta ihmisella on oikeasti varaa maksaa vuokra ja etta he ovat ns. hyvia vuokralaisia. Myos tyonpaikkaa hakiessa suosittelijat ovat tarkeita. Tama on erityisen tarkeaa jos tyopaikka on joku hieman 'tuntemattomampi' paikka. Ihmiset liiottelevat suosituksiaan ja saavutuksiaan tosi paljon – olen ainakin itse huomannut haastatellessani tyonhakijoita (kaikki ovat olleet tarkeassa roolissa!) – joten vuokranantajan eduksi nama background checkit ovat. Ei huolta kuitenkaan – kunhan olet siella asunut jonkun aikaa ja saat paikallisia ystavia niin nama tallaiset asiat alkavat tuntua ihan normaaleilta. Ja kylla jos vuokraa suoraan yksityiselta vuokranantajalta monet myos ymmartavat jos iahn kaikkia papereita ja suosituksia ei ole koska on juuri muuttanut maahan jos selkeasti asian selittaa ja muuten on reippaan ja luotettavan oloinen. Anteeksi tokero kieli; en ole kirjoittanut mitaan suomeksi pitkaan aikaan. Tsemppia Lontoon elamaan!
t. lukijasi taalta kaukaa
Minä tulin vähän kateelliseksi tätä postausta lukiessa, itsekin kaipaisi jotain uutta ja jännittävää elämään 😉
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsette lauantaina muuttamaan!
Huh, ei kuulosta helpolta 🙂 Onneksi olette jo voiton puolella!
Minusta tuo on ihan kohtuullinen hinta. Me ostimme joskus taannoin W4:sta kämppää, ja se olikin mutkikas juttu. Vieläkin olen äimistynyt siitä, miten vaikeaksi tällainen kauppa onkaan osattu tehdä.
Omituista vaikka englantilaiset yleensä on tosi hyvätapaisia ja kohteliaita, niin kättely on kuulema tosi harvinen tapa siellä. Sisareni asuu Englannissa ja saa usein vieroksuvia katseita kun kohteliaana yrittää tarjota kättään ihmisille. Itsekin huomasin tämän siellä vieraillessani. Tosin tilanteen voisi olettaa olevan erilainen muodollisissa ja virallisissa tilanteissa.
Itsekin maksaisin mielelläni enemmän vuokraa puhtaasta ja homeettomasta asunnosta. Siellä kun se ei ole automaatio, tosin ei aina Suomessakaan.
Karoliina
Kyl toi hinta on ainaki Aussivuokratasoon iha vastaava. Täällä melkeen kallliimpaa välillä jos noin hienoja kämppiä haluaa. Toivottavasti tärppää!
Tsemppiä!!! Kyllä tuo varmasti vähän stressaa, kun on noin suuren elämänmuutoksen edessä ja vieraassa maassa kaikki on kuitenkin erilaista ja outoa. Mutta hyvin ja nopeastihan olette saaneet asiat rullaamaan! Ajattele positiivisesti. 🙂 Byrokratia ja terminologia ovat tietysti ihan erilaista kuin mihin on tottunut, mutta täytyyhän heidänkin ymmärtää, ettette ole "alkuasukkaita"? Tai ehkeivät jaksa jokaiselle ulkomaan elävällekään ihan vääntää rautalangasta, en tiedä… Oikein hyvältä kuitenkin kuulostaa, ota rennosti ja ajattele tätäkin vain rikastuttavana kokemuksena. 🙂
Voi kamala, miten monimutkaiselta tuo kuulostaakaan! Itse saimme nykyisen asuntomme siten, että laitoimme lehteen ilmoituksen, nykyinen vuokranantajamme soitti meille, tsekkasimme kämpän ja kirjoitimme samalla reissulle sopparin :–D Tsemppiä teille, ja toivottavasti saatte haluamanne asunnon!
Kylla se kovin monimutkaiselta kuulostaa; jopa nain samassa maassa asuvalle! Mina kun olen muutamassa asunnossa asunut taalla skotlannin puolella, ja missaan vaiheessa ei ole tuollaista taytynyt kayda lapi! Siina vaiheessa kun olen lahtenyt avaimia hakemaan ja vuokrasopimusta kirjottamaan, olen antanut vanhempien nimet takaajiksi (sillon kun omaa luottohistoriaa ei viela ollut!), ja bish-bash-bosh, muutto eteen! Viimeiset pari kamppaa on helpompia kun ovat olleet yksityiselta, ja talla hetkella asutaan kihlatun sedan asunnossa. 🙂