Lonely or not?

Olen asunnoton ja minulla oli tiedossa tämä yksi kymmenen päivän vapaajakso, jolle minulla ei ollut mitään ohjelmaa.

Jotain olisi mukavaa keksiä sen sijaan, että olisin vain pyöritellyt vanhempieni luona peukaloitani ja käynyt silloin tällöin pillimehulla ystävieni kanssa odotellen, että Englantilaistunut Herrasmiehenikin tulisi taas parin viikon kuluttua Suomeen. Tai toivonut sormet ristissä lisää työpäiviä.

Mitä olen halunnut aina tehdä, mutta en ole saanut kuitenkaan aikaiseksi?

Vastaus: Matkustaa ulkomaille yksin.

Sitäpaitsi pieni loma etelän lämmössä tekisi minulle muutenkin nyt hyvää. (Varsinkin nyt, kun tein juuri kymmenen vuorokauden aikana 110 tuntia töitä poistumatta kertaakaan edes laivasta.)

Tein siis pientä nettisurffailua, löysin mukavan kohteen ja varasin sen samantien.


Kuva täältä.

Keskiviikkoaamuna luvassa on siis lento Kreikkaan, jonka auringossa aion ottaa aikaa itselleni, rentoutua ja nauttia elämästä ihan vaan oman itseni seurassa.

Yksin reissaaminen on kokemus, jota en ole koskaan aiemmin kokenut, mutta jonka olen halunnut kokea. En tiedä, tykkäänkö siitä. En osaa sanoa, olenko yksin lomaillessani äärimmäisen rentoutunut vai tylsistynkö vain kuoliaaksi. En tiedä, onko minulle vapauttava tunne mennä miten haluan ja koenko itseni superitsenäiseksi ja oikeaksi survivoriksi vai koenko vaan olevani totaalisen yksinäinen raasu muiden nauttiessa lomasta yhdessä. Enkä tiedä, saanko yllättävän sosiaalisuudenpuuskan ja teen tuttavuutta muiden ihmisten kanssa vai erakoidunko vain mielummin.

Tahdon kuitenkin lähteä ottamaan selvää näistä asioista, joten ylihuomenna minua tosiaan kutsuu Kreikka.


Kuva täältä.

Oletteko te matkustaneet yksin? Millaisia fiiliksiä yksin matkustaminen teissä herättää?

31 kommenttia artikkeliin ”Lonely or not?”

    • (pakko vastata tähän :D)

      Hinnat ovat ehkä hiukan kallistuneet, mutta ainahan turistialueilla on kalliimmat hinnat kuin pikkkukylissä niiden ulkopuolella ja aluekohtaisia eroja löytyy. En usko, että hinnat taivaaseen olisi hypänneet ja kaupoista varmasti saa edullisestikin vaatteita, koruja yms. loppuunmyynnistä, turistialueilla tuskin tälläistä on.

      Mä oon muuten käynyt Rethimnonissa, se on ihana paikka ♥ Tosin alkaa olla jo aika nähnyt, oon käynyt siellä kaksi kertaa. 😀

      Hyvää reissua, Virve! Mulla on vielä 8½ yötä odottelua jäljellä niin mä pääsen Kreikan suuntaan, tosin vähän pohjoisempaan suunnataan. 😀

      Vastaa
  1. Viime kesänä kävin juurikin Kreikassa yksin äkkilähdöllä, eikä kaduta yhtään. Rantalomalla olin ollut viimeksi lapsena ja tarkoituksena oli pitää totaalinen rentoutumisloma. Sitä se olikin. Koko loman ajan sai mennä täysin oman mielen mukaan tekemättä kompromisseja lomaseuran vuoksi. Muutaman kerran lähinnä illalla tuntui vähän yksinäiseltä mutta muutoin ennemminkin nautti siitä yksinolosta. Lähtisin uudestaankin jos olisi tilanne että kukaan kaveri ei pääsisi.

    Vastaa
  2. Nostan hattua! Kuulostaa ihan mielettömän hienolta 🙂 Vaikkei loma ihan napakymppi olisikaan (tai sitten se on, etkä enää koskaan tahdo matkaseuraa, who knows?!), on varmasti aikamoinen kokemus tuo yksin matkustaminen kuitenkin. Ehkä joskus itsekin uskaltaudun 😉

    Vastaa
  3. Saanko kysyä, että onko tämä sinun englantilaistunut herrasmiehesi siis alkujaan suomalainen? 🙂

    Vastaa
  4. itse oon miettinyt usein kyseistä vaihtoehtoa mut en oo vielä uskaltanut! muista kertoa kaikki sit mitkä fiilikset sulla oli yksin reissaamisesta 🙂

    kaisu

    Vastaa
  5. Yksinään matkustaminen on kyllä omanlaisensa kokemus. Itsehän repäisin ja kävin viime kesänä kolmen viikon reilillä yksin. Harvoin tuli edes yksinäinen olo, sillä hostelleissa oli juttuseuraa ja kaveritkin netin päässä. Ehkä myöhemmin kaveria olisi kaivannut muistojen jakamiseen, mutta vapaus liikkua omaan tahtiinsa oli mahtavaa. Suosittelen kyllä jokaiselle, sekä reilaamista että yksin matkustamista. Maita tuli kierrettyä seitsemän ja kaupunkejakin parikymmentä. Mieli tekee jo toiselle, mutta ehkä tällä kertaa lyhyemmälle reissulle, sillä olihan se myös välillä (fyysisesti) raskasta. 🙂

    Vastaa
  6. Yksin matkustaminen on ihanaa, mut joskus on kiva käydä kavereiden/perheen kanssa reissussa. Huomasin NYCissä yksin käydessäni että oli mahtavaa olla yksin niin isossa kaupungissa. Tiesin missä haluan käydä ja missä en, sain haahuilla ja eksyä ilman että tarvitsis hermostuttaa matkakaveria. Kivaa reissua =)

    Vastaa
  7. Itse matkustan aina mieluummin yksin kuin kaksin. Kun siihen tottuu siitä on vaikea päästääö irti 😉 Teet mitä tahdot tai olet tekemättä up to you = parhautta 🙂

    -Felicity

    Vastaa
  8. Olin pari vuotta sitten kiertelemässä muutamaa Keski-ja Etelä -Euroopan maata yksikseni, ja voin sanoa että se oli yksi parhaista kokemuksistani ikinä!

    Yksin matkustaminen ei ollut luonteelleni mitenkään itsestään selvä valinta, mutta siihen kohtaan elämää se oli juuri oikea ratkaisu. Oli ihanaa huomata, että nautin yksinolosta ja tulin itseni kanssa mainiosti reissussa toimeen. 😉 Nautin siitä, että sain mennä ja tulla juuri niin kuin huvittaa.

    Kreikka kuulostaa ihanalta, nauti reissusta! 🙂

    Vastaa
  9. Oi! Kerrothan sitten lomastasi! Itse suunnittelen omalle kesälomalleni elokuussa yksin matkustamista, mutta en osaa päättää, haluaisinko kaupunki- vai rantaloman! 😀

    Vastaa
  10. Oi tuo ensimmäinen kuva suorastaan huutaa Mamma Miaa! Täällä yksi kateellinen jolla on hädin tuskin varaa matkustaa junalla opiskelijahinnoilla sadan kilometrin päähän vanhempien luokse, saati sitten tehdä yhtäkään pidempää reissua. Toivottavasti postaat paljon kuvia joista minäkin voin nauttia. Ihanaa lomaa!

    Vastaa
  11. Wau! Yksin reissaaminen on parasta ikinä!!! 🙂 Mun täytyy valitettavasti todeta, että se on jopa parempaa kuin poikaystävän kanssa reissaaminen…. Puhumattakaan kavereiden kanssa reissaamisesta (kokemuksena yksi "huikea" bile-rantaloma 19-vuotiaana…).
    Yhen ensimmäistäkään kompromissia ei tartte tehdä.

    Ainoat huonot puolet yksin reissaamisessa on ensinnäkin se, että joudut pärjäämään ihan itse kaikken tavaroiden kanssa. Toisekseen, yksinmatkustelu rajoittaa kohdemaita jonkun verran. Itse en esim. lähtisi ikinä yksin suurimpaan osaan Etelä-Amerikan maihin, islamistisiin maihin, moniin Afrikan maihin tai muuten vain vähänkään vaarallisempiin tai epäilyttäviin paikkoihin.

    Mahtavaa reissua!!! 🙂

    Vastaa
  12. Vaihtoaika Kreikassa <3 Elämäni ensimmäinen reissu yksin tehtynä ja heti pidemmän kaavan mukaan. Voin todellakin suositella lämpimästi.. 🙂 Lähtisin taatusti uudelleen vastaavanlaiselle pitkälle reissulle, jos tilaisuus tulisi. Ja silloinkin YKSIN. 😀

    Vastaa
  13. Aivan mahtavaa, been there, done that!

    Ei aikuisen ihmisen tarvitse aina tehdä kaikkea poikaystävän tai jonkun kaverin kanssa. Ihanaa, että on vielä muitakin, jotka osaavat nauttia "yksinäisyydestä" ja joiden mielestä seurustelu ei tarkoita sellaista joint-at-the-hip -meininkiä…=)

    Vastaa
  14. Itse kävin vuosi sitten yksin viikon pakettimatkalla nollaamassa aivoja pitkän ja vaikean talven jälkeen. Se meni yllättävän kivuttomasti, iltaisin oli vähän tylsää mutta kirjoja lukiessa nekin menivät.

    Siitä sain kimmokkeen ja läksin talvella kuukaudeksi Aasiaan. Tämä tosin pakon sanelemana, kun kukaan kaveri ei mukaan päässyt mutta myös ajatus siitä että reissaa kunnolla yksin houkutteli. Ja reissu meni ihan loistavasti! Tutustuin moneen upeaan ihmiseen ja opin luottamaan itseeni ihan eri tavalla. Suosittelen ehdottomasti yksin reissaamista, saat varmasti matkasta ihan eri tavalla irti kun voit mennä oman mielen mukaan ja pitämään itse itsellesi seuraa 🙂 Ja viikko menee omassakin seurassa helposti, itse kehittelin kaikenlaisia ajatusleikkejä ja piirtelin omia haavekarttojakin, kun kerrankin oli aikaa omille ajatuksille.

    Vastaa
  15. Parisen kertaa matkustanut ihan yksin ja se on aivan ihanaa. Matkani ovat keskittyneet suurkaupunkeihin ja rakastan sitä tunnetta, kun en tunne ketään ja kukaan ei tunne minua, asun aika pienessä paikassa, jossa näkee tuttuja joka puolella niin anonyymina seikkailu on piristävää. Nautin suunnattomasti, kun sai mennä miten itse halusi, sai olla juuri niin pitkään museoissa/kahviloissa/puistossa/kaupoissa kun itse halusi eikä tarvinnut tehdä ainuttakaan kompromissia. Työskentelen lasten parissa ja työpäiväni ovat useinmiten täynnä meteliä ja joudun puhumaan paljon niin välillä on kivaa olla viikon pari ihan hiljaa.
    Ainoa, mikä on vähäsen ikävämpää yksin mennessä, on se, että ei voi jakaa muistoja tai päivän tapahtuimia toisen/toisten kanssa.

    Johanna

    Vastaa
    • Kuten Johannakin, rakastan sitä tunnetta suurkaupungissa, kun kukaan ei tunne ja voi olla yksin siinä ihmisvilinässä. Yksin matkustaminen on erittäin miellyttävää, saa tehdä mitä haluaa ja olla paikoissa niin pitkään kuin haluaa. Olen hieman liian "kiltti" seurassa, joten matkaseura yleensä "päättää" sitten tahdin. Yksin ei ole mitään ongelmia pärjätä. Viimeksi olin NYC:issa yksin, mahtavin matka ikinä.

      Huonoja puoliakin toki on. Iltaisin voisi tosiaan olla kiva tehdä jotain, kenties istuskella drinkillä, mutta se tuntuu jotenkin hölmöltä (varsinkin kun ei viehättävänä naisena välttämättä halua miespuolista seuraa). NYCissä tätä ongelmaa ei ollut, sillä kaupunki valvoo kanssasi, menet katsomaan Broadway-musikaalia ja juttelet väliajalla vierustovereiden kanssa ja kello onkin jo yksi yöllä kun haukkaat esityksen jälkeen jotain syötävää ja suuntaat hotellille. Jotain matkajuttuja voisi olla myös kiva jakaa matkaseuran kanssa. Amerikoissa tuntemattomallekin tosin on ollut helppo hehkuttaa jotain ihanaa juttua matkasi varrella johtuen juuri amerikkalaisten tavasta olla yli-innostuneita tai ylipuheliaita näin suomalaisen mittapuun mukaan. 🙂

      Pakettimatkalla en ole yksin käynyt, tosin pakettimatkalla en ole edes seurassa käynyt aikuisena, ostan aina lentoliput ja majoituksen erikseen. Voisihan sitä joskus koittaa tuollaistakin rantalomapakettia ihan itsekseen. (okei sitten kun vauvani on aikuinen :D) Mukavaa matkaa.

      Vastaa
  16. Vietin vuosi sitten pääsiäisenä yksin viikon Irlannissa ja ai että se oli huippua. Sain mennä juuri niinkuin halusin ja tehdä ihan mitä halusin. Kukaan ei valittanut kun luuhasin Dublinin vaatekaupoissa tai urputtanut, miksi pitää taas mennä katsomaan kirkkoa tai jotain muuta. Ihana viikko <3

    Haittana on tosiaan se mainittu, ei ole ketään kenen kanssa jakaa muistoja.

    Vastaa
  17. Olen matkustanut paljon yksin, koska minulla ei ole ollut samanhenkisiä ystäviä(siis jotka haluaa matkustaa/on varaa), varsinkaan nuorena. Iltaisin oli tylsää istua ravintolassa syömässä kirjan kanssa, muuten en kaivannut seuraa. Sai mennä juuri sinne minne halusi.

    Vastaa
  18. Kävin yksin reilu vuosi sitten New Yorkissa. Suunnilleen kaikki, mikä matkaillessa voi mennä pieleen meni pieleen. Peruttuja lentoja, kadonneita matkatavaroita, jumalaton nuhakuume jne. Kaikesta selvisin kunnialla yksin, reissun päätyttyä olo oli melko voittamaton. Puhumattakaan siitä, kuinka mahtavaa oli lomailla vain omien aikataulujen ja mielihalujen puitteissa. Sain kiertää vapaudenpatsaat ja empire statet ja muut "pakolliset" kaukaa ja kuluttaa kokonaisia päiviä museoissa. Nyt hirvittää vaan se, että entä jos joskus pitää lähteä jonkun toisen ihmisen kanssa matkalle. 😀

    Vastaa
  19. Mahtavaa reissua! Itselläkin on listalla tuo yksin reissuun lähteminen, pakkohan sekin on kokea.
    Rethymnon on käymistäni Kreikan kohteista (ja näitähän riittää) ainoa, jossa sää oli erikoisen vaihteleva ja jopa vettä tuli niskaan, ajankohta oli kesäkuun puolen välin tienoilla – toivottavasti sinua aurinko hellii 🙂 Paikka on kiva, mutta yliopistokaupunkina tähän aikaan jo hieman hiljaisempi. Ei Kreikkaa silti voita mikään muu maa <3

    Vastaa

Jätä kommentti