Päivä 301: Laivakuulumisia

No niin, kotona tosiaan taas!

Työharjoitteluni tosiaan tapahtuu laivalla, kuten moni olikin jo hoksannut. Lähdin siis kokeilemaan, kuinka erilaista samanlainen kosmetiikan myyntityö, jota normaalisti maissa teen, voi laivalla olla. Ja erilaistahan se tosiaan oli!

Ensinnäkin laivalle nimenomaan tullaan shoppailemaan, ei vaan katselemaan ja tappamaan aikaa. Laivalla raha polttaa taskussa ja kaikki on niin halpaa, että tuhlaamaan on pakko päästä! Loppuillasta pienessä hiprakassa olevat matkustajat ovat myös varsin lystikkäällä päällä ja ostosten määrä ja hinta kasvaa ihan rinta rinnan promillejen kanssa. Ostoksien tekoon ei tarvitse keksiä hyviä syitä yhtä aktiivisesti kuin maissa. Syyksi riittää se, että tavara on halpaa.

Myös erikoisia tilanteita on huomattavasti maamyyntiä enemmän. Esimerkiksi eräänä iltana minua tuli ottamaan kädestä venäläinen setä, joka talutti minut käytävälle kurkistamaan, miltä siellä soittava pianistityttö näyttää, jotta voin valita tytölle sopivan tuoksun, jolla mies voi sitten tämän ihailunsa kohteen yllättää. Harmikseni minä en puhunut venäjää ja hänestä ei mitään muuta irronnutkaan kuin tätä kaunista kieltä papupadan lailla. Siinä minä sitten ojentelin hänelle tuoksutikkuja hänen esittäessään (lopulta) pantomiinina millaisia tuntemuksia mikäkin tuoksu hänessä herätti. Lopuksi päädyimme Lancomen Hypnose Senses -tuoksuun, joka sai hänet liitelemään pilvissä pienen balleriinan tavoin… Ja ei, en halunnut käydä enää katsomassa, mikä pianistin reaktio tähän humalaisen venäläisen miehen ihailijapostiin oli.

Olin aluksi hieman huolissani, kuinka jopa yli kymmenen tunnin työpäivät tulevat sujumaan, jos minut yllättää matkapahoinvointi ja nukun yöni huonosti laivan keinuessa ja kolistessa. Onneksi otin oman tyynyni mukaan (paras mukaani pakkaama asia!) ja nukkuminen ei todellakaan tuottanut minulle mitään ongelmia. Kun työpäiväni loppui puolenyön paikkeilla, olin todellakin valmis vain kaatumaan sänkyyni enkä olisi voinut vähempää välittää, vaikka laivalla toistuisivat Titanicin tapahtumat. Myös matkapahoinvointilääkkeet ja korvatulpat saivat molemmat olla rauhassa lääkepussissani.

Eniten olin innoissani, mutta samalla myös hieman kauhuissani Tax freen tuotevalikoimasta. Pari minulle vähemmän tutumpaa sarjaa täytyy opiskella vielä tarkemmin, mutta eiköhän kaikki muuten suju hyvin. On kuitenkin ihanaa, että tulee jotain uutta myytävää! Eniten harmia tuottaa vielä se, että valikoima on useiden sarjojen kohdalla huomattavasti maamyynnin valikoimaa suppeampi ja aina kun kuvittelen vieväni asiakkaan juuri oikean tuotteen luokse saan huomata, ettei sitä olekaan myynnissä. Tuoksupuolen laaja valikoima puolestaan on ihana juttu, vaikka oikeaa hyllypaikkaa saakin vielä jonkun verran miettiä. Melko nopeasti pääsin kuitenkin kärryille minulle uusista tuoksuista, sillä niiden opiskelusta tykkään kovasti. Ja vaikkei nippelitieto kaikista meikki- ja ihonhoitotuotteistakaan ole vielä täysin hallussa, sujuu homma kuitenkin hyvin. Avuton, turhautunut tai hyödytön olo ei onneksi tullut missään vaiheessa.

Mutta siis kuten sanoin, olen tästä työharjoittelumahdollisuudestani todella innoissani! Eihän tämä tosiaan mitään glamouria ole, mutta aivan mielettömän mielenkiintoista ja opettavaista. Ja vihdoinkin pääsee kielipääkin hieman harjaantumaan, sillä kieliä tulee normaalissa työssäni puhuttua paljon harvemmin kuin luettua. Englanti sujuu tietysti ihan hyvin, mutta ruotsin käyttöä jännitin hieman. En ole suomenruotsalainen, kuten lähes kaikki laivalla asiakaspalvelussa työskentelevät tuntuvat olevan, vaan minulla on takana pelkkä lukioruotsi (peruskoulussa jätin sen opiskelun hieman vähemmälle…), mutta olen kyllä pärjännyt melko hyvin. Perussanasto on toki ihan hyvin hallussa ja joudun normaalissa työssäni muutenkin lukemaan ruotsia päivittäin, mutta kauneudenhoitoalan erikoissanastoa saa vielä hieman hakea. Onneksi ruotsalaiset puhuvat mielellään myös englantia, joten kun oikein on sormi mennyt suuhun, on puheen voinut sujuvasti vaihtaa englanniksi ja asiakas lähtee paikalta tyytyväisenä. (Hhmm, tässä taisin paljastaa, millä suunnalla liikkennöin…)

Minun oli tarkoitus räpsiä tältä ensimmäiseltä reissulta kuvia, mutta arvatkaa vaan jaksoinko! Olin ihan pirun väsynyt jokaisen päivän jälkeen, sillä vaikka olen kyllä tottunut menemään vasta keskellä yötä nukkumaan, en todellakaan ole tottunut yhdistämään sitä seitsemältä heräämiseen.Olen ehdottomasti iltavirkku ja aamutorkku ja inhoan päivällä olevien vapaahetkien tuhlaamista päiväuniin ja mielummin kulutankin muutamat vapaatuntini maissa uusia paikkoja tutkien ja pieniä seikkailuja harrastaen. (Ylpein olen muuten ehdottomasti siitä, että osasin ominpäin matkustaa Tukhlmassa metrolla ja ostaa vieläpä lipunkin!)

Onko lukijoiden joukossa joku, joka on työskennellyt tai peräti työskentelee laivalla? Mielelläni kuulisin konkarin suusta kommentteja!

Nyt tämä väsynyt matkustaja lähtee nauttimaan vapaapäivistään, joita sattuneesta syystä tosiaan tulikin useita. Laivalle palaan taas kahden viikon kuluttua.

6 kommenttia artikkeliin ”Päivä 301: Laivakuulumisia”

  1. Olen työskennellyt opiskelujen ohessa Silja Europalla jo yli viisi vuotta. Parfyymimyymälässä työskenteleminen on aina ollut haaveena, mutta ei minulla ole mahdollisuuksia päästä sinne. 🙂

    Saatko henkilökunta-alennusta eli slabia työharjoittelussa ollessa? Sillä saa tuoksuista n. 50% pois, sama muussakin kosmetiikassa. Lumenesta saa parhaat alennukset, välillä yli puolet pois! Kalleimmista merkeistä saa huonommin alennusta.
    Tämä slabi saa kyllä kosmetiikkafriikin pään sekaisin! Välillä on tullut tuhlattua iso osa palkasta pelkkiin purnukoihin..

    Terv. 30 hajuveden onnellinen omistaja

  2. Anonyymi: Tässä pätkä Ulkoasiainministeriön tekstistä:
    "Pohjoismaiden kansalaiselta ei vaadita Ruotsiin matkustettaessa passia. Henkilön on kuitenkin voitava todistaa henkilöllisyytensä viranomaisen myöntämällä kuvallisella henkilötodistuksella (passi, henkilökortti tai ajokortti). Myös lasten tulee voida todistaa henkilöllisyytensä. Muiden maiden kansalaisilla tulee olla passi tai EU-jäsenmaiden kansalaisilla henkilökortti.
    Lentoyhtiöiden tavoin myös laivayhtiöt edellyttävät nykyisin, että kaikkien matkustajien henkilöllisyys voidaan todentaa."

    päivi: Omaa korttia ei ole vielä ollut, mutta varsin avuliaita työkavereita kyllä. 😉
    Jos ikinä vaan pääsisin tuonne oikeasti töihin, sekoaisi pääni kyllä täysin noiden hintojen kanssa. 🙂

    Anonyymi: On. 🙂

  3. Arvasin, että laivalle suuntaat työharjoitteluun jo silloin kun ensimmäisen kerran mainitsit tuosta työharjoittelusta! Itselläni ei ole mitään kokemusta laivalla työskentelystä (eikä ikä edes siihen vielä riittäisi), mutta isoveljeni on työskennellyt Viking Linen Gabriellalla monia vuosia. Nyt veikka on koulun penkillä, mutta jouluksi on taas suunniteltu Gabriellalle palaamista, tosin hieman eri hommissa. Ennen veikka pyöri myös Tax Freen puolella, mutta nyt perämiehen jutut ovat enemmän hänen alaansa. 🙂

    Tuo alennuskorttijuttu on kyllä aivan mahtava! Hyödynnän aina veikan korttia laivalla ollessani… 😉

  4. Hei!

    Työskentelin opiskeluaikana pari vuotta sitten laivalla tax freessä ja myös parfyymissä. Olen aina ollut kiinnostunut kosmetiikasta, mutta mitään alan koulutusta minulle ei ollut. Aluksi sormi meni suuhun kerran jos toisenkin, mutta pikku hiljaa opin tuotteet kokeneempien myyjien ja konsulttien avustuksella.

    Mielestäni huvittavimpia olivat aivan pihalla olevat miehet, jotka halusivat tuoksun tyttöystävilleen. Näile tapauksille olisi voinut myydä ihan mitä tahansa.

    Laivatyöskentely oli kaiken kaikkiaan hyvä kokemus!

    Christal

Kommentointi on suljettu.