En todellakaan aavistanut, että asiat olisivat tässä maassa näin hankalasti hoidettavissa! Kaikki on ihan hemmetin vaikeaa ja monimutkaista eikä tilannetta yhtään helpota se, että Englantilaistunut Herrasmieheni, joka asiat osaisi hoitaa, on aamusta iltaan töissä (ja välillä jopa yötkin poissa), jolloin minun pitäisi osata hoitaa asiat. ”Kyllä sä osaat, hoidat vaan,” hän kehottaa.
Ensinnäkin minun oli kolmantena asunnollisena päivänäni tehtävä sähkösopimus.
”Käyt vaan pyytämässä siltä Building Managerilta sähkömittarilukeman ja soitat sinne yhtiölle,” ohjeisti Englantilaistunut Herrasmieheni ja ryntäsi töihin.
Teen siis mitä? Miksi täällä ei riitä, että soitan sähköyhtiölle ja kerron osoitteeni, johon haluan sähköä tulevan? Miksi minun pitää itse selvitellä lukemia? Ihan tosi, tulkaa pois kivikaudelta!
Ystävällinen Building Manager lupasi hoitaa lukeman minulle puolessa tunnissa postilaatikkooni. Ottaen huomioon, että itse odotin samaan aikaan vielä tuntia aiemmin vuokranvälittäjäni tekemää lupausta, että hän soittaisi minulle viiden minuutin kuluessa, en todellakaan olisi uskonut, että täällä voi joku hoitua silloin, kun asia luvataan hoitaa. Eikä muuten tämäkään tietenkään hoitunut…
Olen jostain syystä luullut, että asioiden hoitamisen yhteydessä käytetty käsite ”mañana” koskisi vain Etelä-Eurooppaa, mutta olen nyt saanut kantapään kautta oppia, että jos kerran brittien ilmasto ei riitä eteläeurooppalaisena olemiseen, on heidän näköjään välttämättä yritettävä edes jollain tapaa löytää keino samaistua heihin -ja olkoon se sitten ”mañana-lmiö”.
Vajaata tuntia myöhemmin menin Building Managerin toimistolle uudelleen.
”Did you had time to check the reading from the electricity meter?”
”No, give me ten minutes, my darling.”
Aloin olla jo kurkkuani myöten täynnä tyhjänpanttina asunnossa pyörimistä!
En voisi poistua asunnosta, sillä patja saatettaisiin toimittaa lyhyelläkin varoitusajalla, mutta koska en päässyt kaupungille hoitamaan itselleni pankkitiliä, en myöskään voinut hoitaa muita asioita. Ja koska en myöskään päässyt liikkeeseen hoitamaan meille ihan oikeaa nettiä (en usko, että siitä tulisi puhelimessa mitään, joten haluan olla livenä paikan päällä), en voinut hoitaa asioita netin kautta tai muutenkaan edes vaan tappaa aikaa netissä.
Kun mittarilukema vihdoin saapui, yritin soittaa sähköyhtiölle. Vihaan soittaa täällä yhtään minnekään palvelunumeroon, sillä jokainen niistä on täynnä näppäilyä ja linjojen valintaa.
Koko puhelu alkoi lähtökohtaisesti sillä, että minua pyydettiin näppäilemään sopimusnumeroni. Eihän minulla ole sellaista, minähän vasta halusin sellaisen! Ai, ette tunnistaneet hiljaisuuttani, pitää näppäillä uudelleen. No ei minulla edelleenkään ole sitä! Ei, minua ei myöskään helpota tieto siitä, että löydän sen laskustani, jos minulla ei ole vielä laskuja kauttanne!
Lopulta sain tiedon siitä, että uudenkin sopimuksen voi tehdä. Pienen jonottelun jälkeen sainkin sitten jo suorittaa hyvin koomisen sopimuspuhelun.
Ensinnäkin nimeni on näille aivan mahdoton niin etunimeni kuin sukunimenikin osalta. En edes yritä lausua sitä heille vaan tavaan sen vaan suosiolla. Sähköpostiosoitekin on aina yhä vaikea.
Sanottakoon heti alkuun, että brittienglanti on ääntämisensä vuoksi minusta todella hankala kieli saada selvää puhelimessa, varsinkin kun linjat eivät yleensä ole parhaat mahdolliset. Kieli kuulostaa melkoisen pahalta ja epäselvältä usein puhelimitse (verrattuna selkeämpään amerikanenglantiin), ja jouduin pyytämään asiakaspalvelijaa useaan otteeseen toistamaan, mitä hän halusi minulta kysyä.
Homma sujui melko hyvin, kunnes daami kehotti minua menemään tarkistamaan sähkömittarini kunnon (pelkkä lukema ei siis riittänyt). Minullahan ei siis ole sitä tässä asunnossa, mutta hän oli sitä mieltä, että minun olisi tarkistettava kaikki mahdollinen sen kuntoon liittyen. Roikkuuko siitä ylimääräistä kaapelia, onko se oikealla korkeudella, onko se ehjä ja ainakin seitsemän muutakin asiaa sen kuntoon liittyen. Tyydyin toteamaan, ettei minulla ole mittaria tässä, mutta uskoisin Building Managerin reagoineen jotenkin, mikäli hänen mittareissaan olisi vikoja. Tyhmää ehkä, mutta en minä pääse täältä mitään mittarin kuntoa tarkistamaan kesken puhelun! Ja ihan tosi, ei Suomessa edes tarvitse pyytää asukasta tarkistamaan, missä kunnossa hänen mittarinsa on, kun sen pitäisi lähtökohtaisesti olla täysin kunnossa!
Loppujen lopuksi sain kuin sainkin sähkösopimuksen tehtyä ja vieläpä omalla nimelläni ja ilman tilinumeroa. Uskomatonta, mutta totta!
Lisäksi sopimusta tehdessäni sain vielä viestiä, että patjammekin olisi kohta ovellamme. Ja olihan se, oikean levyisenäkin jopa vielä tällä kolmannella kerralla! Sivuseikka on se, että se on useamman senttiä liian lyhyt sänkyymme, mutta en jaksanut enää välittää tästä asiasta….
Nyt jään vaan innolla odottelemaan ensimmäistä sähkölaskuani, sillä sen saatuani voin luultavasti vihdoin avata pankkitilin!
Postauksen kuvituksena kuvia Tower Bridgestä, jonka lähellä asuntomme sijaitsee.
Hah. Tasta tulee elavasti mieleen oma kettuuntuminen aikalailla kaikkeen kun muutin tanne vuosia sitten. Kylla suomalaisella on aikapaljon hampaitten kiristelya edessa kun mitaan yrittaa saada toimimaan suomen tehokkuuteen tottuneena.
Vinkkina myos, etta esim pankkiasioitten jne hoitamisen onnistuminen myos riippuu usein paljolti siita, millainen paiva virkailijalla on… Oon kuullu monesti etta ihmiset on menny ensin yhteen konttoriin jossa on kieltaydytty ja seuraavassa on samoilla papereilla kaikki onnistunu hyvinkin vikkelaan.
Eli jos karsivallisyytta riittaa niin hyokkaisin seuraavaan pankkiin yrittamaan uudestaan. Itse sain tilin avattua pelkalla vuokrasopimuksella ja Osuuspankin kirjeella Natwestissa alle puolessa tunnissa.
Olet muuten muuttanut aika lahelle missa itse asun… jos tormaan Borough Marketilla niin tulen ahdistelemaan.
Joo, tuossa maassa ei kyllä toimi asiakaspalvelu eikä infrastruktuuri.
Kannattaa muistaa viljellä mahdollisimman paljon "please" ja "could you perhaps" ja tämäntyyppistä, ilmeisesti paljon on (kuten edellinenkin kommentoija kirjoitti) kiinni ihmisen päivän laadusta ja tähtien asennosta…
Joo, kuulostaa aivan tutulta, mutta onneksi kaikkiin noihin asioihin tottuu! Oikeasti 🙂 Olen itse asunut Enkuissa nelisen vuotta, nyt tosin olen Suomessa. Sain itse avattua pankkitilin Enkuissa kun näytin silloiseen SUOMIosoitteeseeni tulleen tiliotteen suomalaisesta pankistani! 😀 Kannattaisi ehkä pyytää, jos se on mahdollista, tiliotteesi lähetettäväksi Enkkuosoitteeseesi. Se saattaisi olla avuksi. Joskus pitää vähän soveltaa… Ja mitä noihin ajokorttijuttuihin tulee, selität vaan, että meillä Suomessa ajokorteissa ei ole osoitetta ja, että se silti oikeuttaa ajamiseen EU:ssa. Passin ja ajokortin pitäisi riittää!
Sähköjuttujen kanssa kannattaa muuten olla varuillaan. Lämmitys on Briteissä hirveän kallista. Meidän 1 bedroom flatin lämmitys maksoi talvella kolmen kuukauden ajalta 300puntaa! Oli pikkunen yllätys. Kaikesta tästä viisastuneena opimme myös, että sähköfirmaan kannattaa lähettää ennen laskun tuloa(yleensä 3kk välein) mittarin lukemat, tai he lähettävät teille arviolaskun edelliseen laskuun pohjautuen. Se saattaa tilanteesta riippuen vähemmän tai enemmän ja tasauslasku tulee kun firman äijät kerran vuodessa käyvät lukemassa niitä mittareita. Olemalla itse aktiivinen välttyy ylläreiltä!
Tsemppiä ja jos tarvitset muita vinkkejä niin mulle voi aina lähettää vaikka mailia 🙂
Mitäh kuulostaa tosi vaikeelta tää sun muuttaminen. Itellä se onnistu niin helposti. En vaan tajua:D ja mun mielestä britti englanti on just paljon selvempää kun amerikkalainen kun jotenkin se kuulostaa niin muminalta mun korviin.
Onpas tehty kaikki niin hankalaksi.
Itsekin tykkaan hoitaa asioita kasvotusten, jotenkin se vieras kieli on helpompi ymmartaa kun nakee toisen kasvot ja suun liikkeet.
Taalla meillapain, Usassa, muuten kun soittaa mihin tahansa firmaan ja pitaa nappailla vaikka ja mita valintoja, jos vain aina valitsee nollan, se yhdistaa suoraan "customer representative" jolle saa sitten kertoa ihan omin sanoin asiansa. Toimiikohan tuo siellapain?
Anteeksi, mutta mua naurattaa nämä sun raportit 😀 Miten ihmeessä asiat Briteissä hoituu noin hankalasti, olen luullut sitä helpoksi maaksi, mutta kuinka väärässä olinkaan! 😀
Voimia sulle sinne! 🙂 Itse olisin varmaan kuollut stressiin tuossa vaiheessa!
Itselläni muutto edessä (Suomen sisällä onneks :D) ja luen näitä sun postauksia ja muistankin, miten helposti asiat hoituu Suomessa! Olen haaveillut myös että muuttaisin joskus ulkomaille, mutta koska stressinsietokykyni ja pinnani ovat erittäin lyhyitä niin ei siitä kyllä mitään tulisikaan.. Itse olen huomannut jo tollaisia ilmiöitä Suomen sähköyhtiöissä mitä sanoit, että hankala on avata uutta ainakaan niin että kilpailuttaisi. Itse olen asunut siis opiskelija-asunnossa, eikä ole sähkösopimusta.. Koita tässä sit "kilpailuttaa" sähkö, kun joka paikkaan halutaan tieto vanhasta yhtiöstä ja ei ole kohtaa, että ei ole sellaista 😀
Hang in there, Virve! Tuo vaihe on käsittämättömän rasittava juuri nyt, mutta kolmen kuukauden päästä naurat sille ja olet ylpeä itsestäsi kun suoriuduit siitä!
Itse asuin parhaan ystäväni kanssa viereisellä saarella Irlannissa, ja kun alkuun soittelin vuokra-asuntojen perään oli hyvin vaikeaa ymmärtää heidän murrettaan puhelimessa. Kun jotain vihdoinkin ymmärsi törmäsin kulttuurimuuriin: vuokranantajat eivät millään ymmärtäneet että olimme niin pahasti kämpän tarpeessa että meille ei ollut väliä oliko huoneessa kaksi erillistä vuodetta vai parivuode – tarvitsimme vain kämpän! "No love, what I'm renting is a double room. You need to look for a TWIN room. Best of luck!"
Katolilaiselle kulttuurille oli vissiin liian outo ajatus että ystävät voisivat pakon edessä muutaman kuukauden nukkua samassa (isossa) vuoteessa, sillä he eivät ottaneet kuuleviin korviinsa ehdotusta siitä että kuitenkin kaikesta huolimatta mielellämme vuokraisimme huoneen.
puolukalle, jonka kommenttia en julkaise: Hauska sattuma, kyseessä on varmaankin ollut juuri sama talo, vaikkakin eri välitystoimisto. Kiitos vinkeistäsi todella paljon! 🙂
Arvasinkin että et varmaan julkaise kommenttiani ja voi olla että muistan välitystoimiston väärin, itse muutin ko. rakennuksesta pois jo maaliskuussa 🙂 Oli pakko kommentoida, koska on hauskaa miten maailma on näin pieni ;)Kiitos ihanasta blogista, jään mielenkiinnolla seuraamaan Lontooseen sopeutumistasi!
On tosiaan hauskaa huomata, kuinka pieni maailma onkaan! Jos on muita vinkkejä ja/tai neuvoja kertoa, niin otan kaikki ilomielin vastaan. 🙂
Kyllä siihen brittiaksenttiin tottuu. Itselleni amerikan versio kuulostaa todella pahalta korvissani siihen brittiversioon tottuneena ja useamman vuoden Briteissä asuneena 🙂 Kyllä se helpottuu vielä!
Yksi käytännön vinkki näin monta vuotta Lontoossa asuneena, ja vieläkin siis, muista pitää jossain ylhäällä se sähkömittarin lukema. Saattaa nimittäin olla että sitä vielä tarvitsee, varsinkin jos edellinen asukas ei ole pyytänyt sähköfirmalta 'final bill' ja ne sitten innokkaina rupeavat hakemaan teiltä rahoja… Täällä kyllä saa jahdata ihmisiä monenkin kertaan ennen kuin alkaa tapahtumaan, me ollaan remontoitu taloa ja hermot on aika heikoilla….. Mutta onnea matkaan ja kyllä se aina pienten vaikeuksien kautta kääntyy voiton puolelle.
Tuo mainitsemasi brittienglannin ongelmallisuus johtuu varmaankin siitä, että asiakaspalvelussa on paljon maahanmuuttajia, joiden ääntämys on hiukan sitä sun tätä. Tosin suomalaiset ehkä kotonaan tottuvat myöskin hyvin amerikan englantiin, koska TV:stä sitä tulee tuutin täydeltä.