Bangkok ja ylipäätää Thaimaa on yksi niistä paikoista, johon keskituloinen suomalainen voi tulla leikkimään hyvätuloista. Ympäristö antaa siihen vaivattoman mahdollisuuden ja vaikka meidän tavoittaanamme ei ollutkaan tulla leikkimään Bangkokiin hyvätuloisia, halusimme silti kokeilla, millaista olisi vaivaton elämä ja sen tuomat mahdollisuudet.
Oman vaivattoman elämämme päärakennuspalikkana on hyvällä sijainnilla oleva asuntomme, joka ei sisältä ole yhtään sen luksuksempi kuin tukholmalainenkaan asuntomme on, mutta jonka ympärillä on hyvät puitteet helppoon elämään.
Maksamme Bangkokissa n. 60 neliön asunnostamme kuukaudessa vuokraa n. 1150 euroa, minkä lisäksi maksettavanamme ovat sähkölasku, vesilasku, nettilasku ja mobiililiittymämme. Olemme laittaneet Tukholman omistusasuntomme vuokralle ja kiitos Tukholmassa vallitsevan valtavan vuokra-asuntojen kysynnän, voimme vuokrata asuntoamme sellaisella hinnalla, että katamme sillä kaikki täällä asumiseen menevät peruskustannuksemme. Voisi siis melkein sanoa, että elämme täällä ilmaiseksi.
Talo, jossa asuntomme sijaitsee on hyvin moderni. Ylimpien kerrosten asunnot ovat kaikki kaksikerroksisia loft-asuntoja ja omamme on niistä pienintä ja epäilemättä myös edullisinta mallia. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että naapureinamme on varsin hyvin toimeentulevia ihmisiä, jotka viettävät rauhallista elämää perheidensä kanssa. Pintapuolinen ihmisten tarkkailu hississä on luonut mielikuvan siitä, että talossa asuu lapsiperheitä, joissa on työssäkäyvä, hyvin toimeentuleva isä ja kotona lasten kanssa oleva äiti sekä paljon ulkomaalaisia, työssakäyviä ihmisiä.
Taloamme ympäröivät useat neljän ja viiden tähden hotellit, joten alue on mukautunut niiden mukaiseksi. Täällä on siistiä, turvallista ja miellyttävää. Tämä alue ei ole millään tavalla stereotyyppinen bangkokilainen lähiö, mutta emme varsinaisesti tulleet hakemaankaan sellaista, vaan lähinnä vain paikkaa, jossa voisimme molemmat keskittyä itseemme ja omiin projekteihimme. Siihen tämä kaikki antaakin täydelliset puitteet.
Talomme aula on melko massiivinen. Ovien edustalle ei pääse kulkematta porttivahtien ohi, jotka vaikuttavat olevan hyvin perillä kaikista talon asukkaiden liikkeistä. Talon alaovella on vastassa ovimies, joka avaa ovet, tervehtii ja käsien ollessa täynnä kauppakasseja usein myös tilaa hissin ja osaa lähettää sen puolestamme oikeaan kerrokseen – siitäkin huolimatta, ettemme ole koskaan edes kertoneet, missä kerroksessa asumme.
Aulassa on lisäksi vastaanottotiski, jonka kautta sujuu monien arjen asioiden hoito. Samasta kerroksesta löytyy myös taloemannän toimisto, josta voi tilata asuntoonsa esimerkiksi siivouksen ja kysyä kaikista muista mieltä askarruttavista asioista. Meillä käy asunnossamme siivoaja (tai no, oikeasti heitä tulee kerralla neljä!) kahdesti viikossa ja maksamme siitä kuukaudessa noin 100 euroa. Rahaahan sekin tosin on, mutta sillä ajalla, jonka säästämme siivoamisessa ehdimme tehdä töitä ja tienata sitä rahaa.
Myös monet muut pienet asiat järjestyvät täällä vaivatta. Talon jokaisessa kerroksessa on oma roskahuone, talossa on asukkaiden käyttöön tarkoitettu kuntosali, squash-kenttä, kirjasto, allasalue sekä jopa lasten leikkihuone. Jostakin talon syövereistä löytyy myös sauna. Kaikki pyykkinsäkin voisi halutessaan pesettää melko edullisesti talon pyykkäyspalvelussa. Taloa kiertää lisäksi pehmustettu tie, jota pitkin voi vaikka lenkkeillä rakennuksen ympäri, kuten moni vanhempi asukas näyttää tekevän.
Talon välittömässä läheisyydessä on hyvä ruokakauppa ja jopa hierontapaikka, josta saa esimerkiksi kuudella eurolla tunnin selkä- tai jalkahieronnan. Ruokakaupasta on hyvä hakea pientä purtavaa ja ja juotavaa, mutta vaikka meillä onkin kotona keittiö, ei ruuanlaitto ole kannattavaa, sillä se tulee vain kalliiksi ulkona syömiseen verrattuna. Asuntomme läheisyydessä on paljon ruokalumahdollisuuksia, joita hyödynnämme aktiivisesti. Maittavan lämpimän ruuan saa 1-2 eurolla, joten ruokaankaan ei tarvitse täällä kuluttaa.
Asumme aivan BTS-ilmajuna-aseman vieressä, mutta taloltamme on myös hyvin lyhyt kävelymatka Siamin alueen ostoskeskuksille, jotka tarjoavat kaiken mahdollisen ja vielä vähän enemmänkin. Tällä suunnalla tuntuu olevan kokoajan jotain meininkiä ja tapahtumaa, mikä tekee alueella liikkumisesta mielenkiintoista. Lähellä taloamme on myös Lumpini-puisto, joka on Bangkokin suurin puisto. Siellä voi käydä juoksemassa, kävelemässä tai ihan vain viettämässä aikaa. Puistossa voi myös osallistua esimerkiksi erilaisiin ohjattuihin puistojumppiin ja siellä on välillä myös tapahtumia. Esimerkiksi tänään siellä soittaa Bangkokin sinfoniaorkesteri.
Fiinissä talossa asuminen tuntuu yhtäaikaa sekä hyvältä että kieltämättä vähän myös kiusalliselta. En ole tottunut, että niin moni kumartelee ja pokkuroi minulle ja myönnän, että tuntuu hyvin vaivaannuttavalta olla kotona, kun neljä arviolta ikäistäni ihmistä puunaa asuntoa. Tekee mieli kysyä, että voisinko auttaa ja teenkin monet jutut etukäteen itse, ettei siivojien tarvitsisi. Julkisissa tiloissa pyörii jatkuvasti siivoojia ja muuta talon henkilökuntaa, mikä sekin tuntuu hämmentävältä.
Rakastan kuitenkin ympäristön mahdollistamaa elämän helppoutta, jonka ansiosta voin keskittyä täysillä työhöni, mutta myös nauttia vapaa-ajastani. Olen ahnehtinut itselleni tänne ihan mukavasti hommia tehtäviksi, mutta ainakin ulkoiset puitteet varmistavat, että niistä suoriutuminen on huomattavasti helpompaa kuin mitä se kotona Tukholmassa olisi. Siivoamisesta, ruuanlaitosta ja ja työmatkoista luopuminen tuovat kaikki arkeen lisää aikaa ja terveellinen ruoka, vaivattomat liikuntamahdollisuudet sekä kiinnostava asuinympäristö auttavat pitämään huolen myös mielen ja kehon hyvinvoinnista.
Myönnän kuitenkin, että tällaisten varsin ideaalien puitteiden keskellä eläessä tulee huomaamattaan ottaneeksi huonon omatunnon siitä, jos ei jonakin päivänä ole tehokas ja saa omasta mielestään tarpeeksi aikaan. Asetan itselleni melko paljon tavoitteita ja monet niistä ovat joskus vähän liiankin korkealla, joten tunnen helposti syyllisyyttä siitä, etten aina kykene täyttämään niitä, vaikka täällä kaikelle on annettu niin hyvät puitteet.
Tuntuu kuitenkin ihanalta päästä ainakin kerran elämässään nauttimaan sellaisesta elämänvaiheesta, jossa kaiken saa tehdä omilla ehdoillaan. Olen määritellyt itse päivärytmini, työprojektini ja kaiken muunkin, joten nyt ehkä jopa hieman huolestuttaa, kuinka täältä palattuani osaan jälleen palata tekemään asioita enemmän muiden ehdoilla. Kun ympäristö vielä mahdollistaa näin totaalisen itseensä keskittymisen voi olla suorastaan haastavaa kohdata kesällä jälleen ne ruotsalaiselämän realiteetit.
Ennen niiden kohtaamista aion kuitenkin ottaa kaiken ilon irti siitä, että saan keskittyä tässä ympäristössä rauhassa kaikkiin työjuttuihini ja samalla myös rentoutua kaiken sen ajan edestä, jonka olen viimevuosina unohtanut rentoutumiseen käyttää. Yritän olla tehokas, mutta silti samalla myös itselleni armollinen sekä löytää sen työn ja vapaa-ajan välisen tasapainon, joka minulta on jo pitkään ollut hukassa.
Kenellä muulla on ollut vaikeuksia löytää tasapainoa työn ja vapaa-ajan välille?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Aika ihanteelliselta kuulostaa, täytyy myöntää. Mutta sä taidat olla sitä samaa suorittajaluonnetta, joka ei kai koskaan ole omaan osuuteensa täysin tyytyväinen, vaikka olisi millaiset olosuhteet ympärillä – joten tärkeintä lienee keskittyä nyt olosuhteiden salliessa tasaamaan hyvinvoinnin ja suorittamisen puntit ja sitten kesällä kotopuolessa suorittaa pientä uudelleenohjausta tämän tiimoilta. Näin siis blogin perusteella tulkittuna. 🙂
Itse luulin olevani semisti balanssissa töiden ja vapaa-ajan osalta, mutta se varmaan tarkottaisi sitä, että yöt kuluisivat nukkuessa eivätkä säikähdyssäpsähdellen keskeneräisten työasioiden herättämänä. Mutta jos verrataan menneisiin suhdanteisiin, niin kaikenlaiset ylimääräiset tykytykset ja pakokauhukohtaukset ovat tiessään, joten ehkä olen ainakin matkalla kohti tasapainoa, jos en vielä ihan perillä paistattelisikaan. 🙂 Lienee hikipinkoisten suorittajien rasite, jonka kanssa pitää oppia elämään järkevästi.
Kelpais muuten mullekin! Ihana asunto ja talo, fantastista kun joku muu siivoaa ja jännä, ettei edes kannata kokata kotona.
Lataa sinä vaan siellä kaikessa rauhassa akkujasi, äläkä ota paineita mistään, mikä ei liity tähän hetkeen. Stressiä sinun elämässäsi tulee varmasti vielä riittämään, joten tuolla voit opetella, mikä sinua parhaiten rentouttaa ja mikä stressinselätyskonsti sinuun oikeasti tepsii. Jos siellä on tosiaan oikea saunakin, sekin voi toimia kuin stressinsulatusautomaatti.
Olet siellä Bangkokissa kuin moderni tutkimusmatkailija, jolla teltta on vaihtunut loftiin ja tutkimuskohteena on ötököiden sijasta kosmetiikka 😀
Super hyvä postaus!
Olen itsekin viimeaikoina pohtinut Suomen hintatasoa. Alkaa tosissaan ketuttamaan kun vertaa hintoja halvempiin maihin ja oikeasti tajuaa miten kallista kaikki täällä ovat. Mutta silti palkat ovat pieniä ja verotus kovaa. Nauti täysillä siellä asumisesta, odotan lisää vastaavia postauksia! 🙂
Kuullostaapa aika unelma elämältä <3 Itsekin saan kyllä tällä hetkellä mammalomalaisena täysin määrätä oman päivärytmini, mutta toki iso maha asettaa omat haasteensa ja jännitystä tuo myös pian sylissä oleva nyytti, joka mullistaa elämän totaalisesti. Itsekin olen hieman jopa peloissani siitä kuinka sitten aikanaan työhön paluu omine rytmeineen tulee sujumaan, varsinkin kun siihen on tämä uusi elämänpalanen vielä saatava asettumaan oikealla tavalla – mutta eiköhän siitä selvitä.
Ihana lukea sinun taipaleestasi siellä kaukana idässä 🙂
Tiedätkö missä silmänympärysnaamioita myydään Thaimaassa? Oletko löytänyt jotain mitä voisit suositella?
Erilaisia silmänympärysnaamioita löytyy täältä oikeastaan kaikkien kemppareiden naamio-osastoilta. Suosittelemisen arvoisia ovat esimerkiksi japanilaisissa kemppareissa sekä Evenandboy-kosmetiikkamyymälöissä myytävät Kose Clear Turn Eye Zone Mask -silmänympärysnaamioit, joista löytyy postaus täältä. 🙂
Tunnistan tunteen. Toisaalta, jos haluaa elämässään jotakin saavuttaa, on myös uhrattava – ainakin aikaa. Jälkeenpäin ajatellen tosin tuskin kukaan tulee muistamaan sinua tehdyn työn kautta, näin olen itse ajatellut, häärättyäni kiireisessä businesselämässä aikani. 1-3 ulkomaanmatkaa viikossa, lyhyitä yöunia jne. jne. Loppujen lopuksi en edes aina aamuisin heti tiennyt, missä maassa olen. Vieläkin herään joskus hämmentyneeseen tunteeseen.
Liki pari vuotta sitten minua pyydettiin konsulttikeikalle Sveitsiin. Lähdin alunperin neljäksi kuukaudeksi. Nyt se on venähtänyt niin, että pääsiäisenä olisi tarkoitus palata Suomeen – ellei taas tule jotakin akuuttia. Todennäköisesti tosin taas päädyn johonkin muuhun maahan tilapäisesti, mutta se on sen ajan murhe.
Mitä opin täällä Sveitsissä on se, että firmalla, jossa teen töitä, on ihan oma politiikkansa työaikojen suhteen. Ellei ole esimerkiksi aamuisin kokouksia, voin mennä töihin milloin haluan, ja taas tehdä työni omaan tahtiini ja siihen vuorokauden aikaan kuin haluan ja MISSÄ haluan, ja sehän minulle sopii. Täällä ymmärretään se, että ihminen on tuottavimmillaan, kun saa itse kontrolloida työaikojaan, ja sen soisin myös Suomessa opittavan.
Minä taas en ole jotenkin kovin sosiaalinen ja kaverillinen ihminen, joten toivon, että minut sitten edes muistetaan työstäni… 😀 Mutta olen kyllä sen verran kotihiiri, että arvostan sitä, että voin tulla yöksi aina kotiin, eli tuollainen jatkuva ulkomaille reissaaminen ei olisi varmastikaan minun juttuni. En ihmettele yhtään, ettei aina edes muista, missä menee!
Tuo työajan joustavuus on kyllä sellainen juttu, joka antaa ainakin itselleni paljon. Tukholmassa työskennellessäni sain melko hyvin sanella oman rytmini ja tulin konttorille lähes poikkeuksetta muita myöhemmin, mutta kukaan ei puuttunut asiaan, koska kaikki myös tiesivät, että teen töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin. Joustava työaika tekee työstä paljon mukavampaa. 🙂
Tuossa leikissä on se vaara, että siihen tottuu ja jonain päivänä havahtuu siihen, että on muuttunut sellaiseksi ihmiseksi, millainen ei halua olla… En nyt tarkoita sinua nimenomaisesti, vaan ihan yleisellä tasolla.
Eräs ystäväni (joka on todella kiltti ja herttainen ihminen) kertoi aikanaan palanneensa Dubaista Suomeen juuri em syystä. Suomessa, Ruotsissa ja Lontoossa köyhänä tai normaalituloisena asuessa säilyi ihan erilainen kosketuspinta todellisuuteen, kuin Dubaissa verrattain rikkaana, länsimaalaisena naisena…
Mutta nauti ja yritä rentoutua. Ei tuollaista kovin montaa kertaa elämässä varmasti tule koettua!
Niin voi tosiaan toki käydä. Itselläni on tosin tällä hetkellä suurimpana tavoitteena oppia olemaan se sellainen huoleton ja stressaamaton ihminen, jollaiseksi täällä voi päästä itsensä kehittämään. 🙂 Niin kauan kun ei ota ympäristön tarjoamia etuuksia itsestäänselvinä ja muistaa olla niistä kiitollinen on varmasti turvallisilla vesillä. 🙂
Itse asiassa varsinkin Itä-Aasiassa epäonnennumero on yleensä 4, Japanissa se voidaan esimerkiksi ääntää samoin kuin kuolemaa tarkoittava sana, ja siksi joistakin rakennuksista puuttuukin kerros numero neljä, eikä 13. Tälle on ihan oma nimityskin, ”tetraphobia”. Tosin teidän alueella ollaan selvästi enemmän länsimaisia kun se onkin numero 13 joka puuttuu 😀
Aah, kiitos tästä mielenkiintoisesta infosta! 🙂 Olen vain kiinnittänyt Aasiassa matkustaessa huomiota tuohon kerroksen 13 usein puuttumiseen, mutta nyt täytyykin alkaa miettiä, että missä kaikissa maissa se on puuttunut. 🙂
Edit. Piti heti alkaa googlettaa eli ehkä kyse ei olekaan ollut vain alueellisesta ilmiöstä vaan hotelleihin liittyvästä jutusta: https://www.huffingtonpost.com/orbitzcom/unlucky-13-the-truth-behind-hotels-missing-13th-floors_b_6848290.html
Hienoa, että olette saaneet tällaisen mahdollisuuden ja varsinkin instastoriesien kautta on ollut kiva seurata! Aiottehan ottaa tästä mahdollisuudesta kaiken irti ja kierrellä myös muualla Thaimaassa ja Aasiassa?
Ihan kauheasti ei ehditä kierrellä, mutta tämän kuun lopussa mennään Kuala Lumpuriin ja parin kuukauden kuluttua Honkkariin. 🙂
Olin aikoinaan opiskelijavaihdossa Vietnamissa. Asunto oli edullinen, mutta muutoin nautimme kaupungin ylellisyyksistä häpeilemättä. Kynnet lakkautettiin kerran viikossa, käytiin ihanissa spaissa hemmotteluhoidoissa, hyvillä kampaajilla, upeissa ravintoloissa, luksushotellien pooleilla jne. Oli kivaa aikaa, mutta tajusihan sen että se oli ”lomaa”. Oli ihan virkistävää päästä kotiin ja siivota, pestä pyykkiä itse ja laittaa ruokaa.
Tällä hetkellä toivon, että mies olisi kiinnostunut lähtemään juurikin jonnekin lämpimään työkomennukselle, jotta voisin ottaa ”hoitovapaata” ja lähteä sinne kotirouvaksi lapsen kanssa.
Joo, Aasiassa voi kyllä elää herroiksi ja nauttia kaikista ylellisyyksistä edullisesti. 🙂 Tästä ottaa nyt ilon irti kun tosiaan tietää, että on ”lomalla”, mutta ehkäpä tähän kevään myötä jo alkaa vähän kyllästyä. Nyt tämä tuntuu vielä kuitenkin niin ihanan helpolta! 🙂