Vaikka minulla onkin vielä pientä opittavaa Tukholmasta enkä voi sanoa vielä ihan kaikella tapaa sopeutuneeni tänne, on kaupungissa kuitenkin yksi asia, josta olen hurmioitunut aivan täysin.
Tukholmalaiset miehet.
Okei, tuo oli ehkä hieman liian suppeasti sanottu, sillä en ole niinkään ihastunut tukholmalaisiin miehiin (yksi riittää, kiitos) vaan siihen, millainen sukupuoliroolien jako (tai oikeammin sanottuna niiden totaalinen puuttuminen) tässä kaupungissa yleistetysti on ja kuinka mielenkiintoiselta ja mahtavalta se tuntuu tällaiselle ”perinteisessä Suomessa” eläneelle.
En tiedä, onko tähän tullut muutosta viimeaikoina, mutta sen pienen ”minun Suomeni” -kuplan sisällä tällaista ei ainakaan ole ollut.
Tykkään aivan suunnattomasti siitä, kuinka monet minulle päähän iskostuneet, suomalaisessa kulttuurissa selkeät sukupuoliroolit on käännetty tässä kaupungissa päälaelleen. Älkää käsittäkö väärin, minusta itsestäni on nimenomaan ihanaa, etteivät tietyt asiat ole täällä miesten tai naisten juttuja, mutta varmasti lähes jokainen Suomessa kasvanut huomaa ympärilleen katsoessa eron siinä, mihin on totuttu. En siis ole itse missään tapauksessa ihminen, joka jakaisi hommat miesten ja naisten töihin, mutta kun luette postaukseni ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan.
Mehän kaikki tiedämme, että tukholmalaiset miehet panostavat usein pukeutumiseen. He ovat usein melko sliipattuja ja muotitietoisia ja käyttävät esimerkiksi värejä suomalaisia rohkeammin. Kesä oli ylivoimaisesti parasta aikaa näiden yksityiskohtien bongaamiselle ja muistan edelleen sen päivän, kun bussimatkalla bongasin ensin miehen vaaleanpunaisissa shortseissa (vau!), toisen pienissä kukkashortseissa (oho!) ja kolmannen, jolla oli pienet vaaleanpunapohjaiset kukkashortsit (ohhoh!). Kaikki nämä miehet edustivat coolisti tyttöystävän/vaimon rinnalla ja olivat vaan ihan hemmetin viileitä.
Katselin joskus teini-ikäisten poikien joukkoa. Minusta tuntuu, että siinä iässä yllättävän moni vähänkään perinteisesti miehekäs asia kaveripiirissä on tosi gay ja kaikki tahtovat kuulua joukkoon. Katseeni kiinnittyin yhden pojan kukallisiin lenkkareihin. Minun mittakaavallani ne olivat todella naiselliset, minkä vuoksi ajatus siitä, että niitä edes tehdään täällä 43-kokoiseen jalkaan miestenosastolle myytäväksi hymyilytti. Ja kaikkein eniten hymyilytti se, että teini-ikäinen poika oli halunnut ne ostaa ja käytti niitä nyt tyytyväisenä. Niiden kantaja oli kuitenkin nimittäin jälleen ihan pirun cool -selvästi kaikkien mielestä.
Kävelin kerran bussipysäkiltä kotiin ja naapuripihalla oltiin juuri viritelty lihoja pihagrilliin. Vaimo oli kyykyssä grillin edessä ja piti huolta lihojen valmistuksesta ja mies leperteli sylissään olevalle iloiselle pikkuvauvalle muutaman metrin päässä. Nautin näystä miettien, että suomalaisessa mielessäni tämä vaan olisi automaattisesti aina toisin päin.
Moni Tukholmaan muuttanut nainen on huomannut, kuinka joka puolella tuntuu näkyvän tyylikkäitä miehiä, jotka kantavat lapsiaan kaupungilla rintarepuissa -vaikka sitten siihen puvun takkiin pukeutuneina. Suomessa sitä ei nyt ihan joka kadunkulmalla näe, vaikka homma alkaakin yleistyä, mutta Tukholmassa asia tuntuu olevan itsestäänselvyys. Mainitsin asiasta joskus Ruotsalaiselle ja hän katsoi minua ihmeissään kysyen, että miten muutenkaan niitä lapsia sitten kannettaisiin. Tottakai hänkin kantaisi omaansa rintarepussa, varsinkin jos he lähtisivät kahdestaan kaupungille. Sydämeni suli.
Sydämeni sulattavat myös miehet, jotka käyvät yhdessä työntelemässä lastenrattaita. Uskallan väittää, että Suomessa näkee verrattain harvoin miehiä keskellä kaupunkia työntelemässä lastenrattaita (kuinka usein näette miesten tulevan niiden kanssa Suomessa bussiin?) ja vielä sitäkin harvemmin kaverusten tekevän sitä keskenään. Harva mies lähtee Suomessa kaupungille rattaita työntelemään ja ottaa vieläpä mukaan kaverinsa, sillä jokuhan saattaisi vaikka luulla, että se on heidän yhteinen lapsensa. Way too gay ja ehdottomasti mukavuusalueen ulkopuolella!
Ylipäätään tukholmalaiset isät ovat ehkä yksi suloisimmista asioista ikinä. Katson välillä Ruotsalaisen Facebookin uutisvirtaa ja hihittelen miesten lapsipäivityksille. Kyllä suomalaisetkin miehet laittavat lapsistaan juttuja Facebookkiin, mutta yleisesti kyseessä on joko joku hauska juttu tai onnittelun aihe. En tiedä, onko miehelläni sitten vain ihan äärettömän tukholmalaisia kavereita vai mistä homma johtuu, mutta kyllä ne päivitykset herkistävät. Kuvissa näkyy pieniä suloisia ihmisiä tekemässä milloin mitäkin arkisia asioita ja päivitysten tekstit ovat täynnä sokeria, keijupölyä ja hattaroita. Edes suomalaiset äitikaverini eivät päivitä yhtä siirappisia ja tunteidentäytteisiä ”rakastan tätä pientä silmäterääni maailman eniten voi kuinka onnekas olenkaan saadessani viettää aikaa tällaisen pienen kullanmurun kanssa kyllä minua on siunattu pus pus hali hali rakastan tätä ihanuutta” -päivityksiä!
Minusta tukholmalaiset miehet ovat älyttömän herttaisia ja tuo tukholmalaisuus on ehdottomasti heidän parhaita piirteitään, sillä se ei tarkoita silti käytännössä, että he olisivat jotenkin neitimäisiä. Sitä nimittäin harva on. Siksi minusta onkin vaan niin hauskaa, kun nuo partasuiset äijät tuovat syntymäpäivänään töihin prinsessakakkua (”Mikä siinä on hauskaa, sehän on vain kakun nimi?”), pukeutuvat trendikkäästi ja pitävät huolta itsestään tehden sen kaiken kuitenkin vaan niin coolisti, että se on osa heidän miehekkyyttään.
Olen kosmetiikka-alalla tottunut, että suomalainen kosmetiikkayrityksessä työskentelevä mies on vain siellä töissä ja pitää huolen jostakin yrityksen osa-alueesta tuntematta liiemmin tuotteita tai tuotemerkkejä, joita yritys myy. Meillä töissä asia on aivan toisin ja sisäänostosta sekä tuotevalikoimasta huolehtii nimenomaan miespuolinen pomo ja kolmen sisäänostajan tiimi, joista kaksi on miehiä. Ja damn, miten hyvin he asiansa hoitavat ja jaksavat jutuista innostua kokematta yhtään, että se söisi heidän miehisyyttään! He ymmärtävät, että he tekevät sitä työkseen eivätkä selvästikään koe, että asia jotenkin söisi heidän miehekkyyttään. Ja miksi se söisikään, sillä hehän tekevät huippuhyvää tulosta ihan vaan siksi, että ovat oikeasti kiinnostuneita alasta. Ja mitä pahaa siinä on, jos joskus tärkeällä hetkellä tahtoo näyttää vähän pirteämmältä ja saada hieman apua peitepuikosta?
Kuten postauksen alussa sanoin, olen aivan ihastunut tähän ruotsalaiseen sukupuoliroolitukseen tai pikemminkin sen puutteeseen.
(Lopuksi vielä pakko sanoa, että jaksan aina nauraa Hönökakalle.)
Mitäs sanotte tukholmalaisista miehistä?
Me on myös hekoteltu Hönö-leivälle, jota täytyy ostaa aina Haaparannassa käydessä. 😀
Hihi 🙂
Hahaha, multa on mennyt tällainen hönökaka ihan ohi, kiitos nauruista! Täytyy ehdottomasti yrittää bongata tämä seuraavalla kauppareissulla. Muutin itse Tukholmaan reilu vuosi sitten, tukholmalaisen miehen perässä tietenkin 😉 En ole tarkemmin analysoinut suomalaisten ja ruotsalaisten eroista mutta olen nauttinut avoimemmasta ja positiivisesta ilmapiiristä täällä. En kaipaa takaisin suomeen! Ps. Kihlatulla on vaaleanpunaiset sekä vaaleankeltaiset shortsit, ja on muuten pirun cool ne jalassa 😀
Täällä on kyllä tosiaan ihanan avoin ja positiivinen ilmapiiri! 🙂
Kelpais mullekkin kuvailemasi kaltainen Tukholamalainen mies ;D Harmi ettei niitä tänne Espooseen kovin usein eksy (tai voisi sitä itsekkin ehkä joskus poistua täältä opiskelijasolusta…).
Espoosta jos jostakin niitä suomalaisia versioita luulisi nimenomaan löytyvän. 😉
Kuulostaa kiinnostavalta, miehiä kukallisissa kengissä ja shortseissa 😀 sydäntä lämmitti etenkin tuo kuvaus ruotsalaisista isinä, mahtavaa, ja kuulostaa siltä, että lapsien äiditkin ehtii olla myös muitakin kuin pelkkiä äitejä 🙂 Suomessa kun olet lapsen saatuasi vain ja ainoastaan äiti seuraavat 18 vuotta, ja kun olet "vain" äiti niin ethän sä nyt kaipaa mitään apukäsiä lapsen kanssa… 😀
Onneks oma mies on hyvin ruotsalaisen tyyppinen, lapsia ei oo mutta kissoja löytyy, ja kissanhoitovuorot 😀 mies nousee viikonloppuisin ja hoitaa kateille aamupalat ja leikkii ja lepertelee niiden kanssa niin mä saan vetää unta palloon ihan rauhassa, muuten nuo karvakorvat käy herättämässä mut viimeistään 7 kun nälkä jo kurnii… 🙂
Kuulostaa ihanalta! 🙂
Suomenruotsalaisissa miehissä on paljon samaa. Enkä yhtään ihmettele, koska he seuraavat varsin aktiivisesti ruotsalaista mediaa. Pehmous on pop! 😀
Todellakin on! 🙂
Kuulostaa siltä että meidän täytyy miehekkeen kanssa muuttaa äkkiä Ruotsiin! 🙂
Mieheni ilmoitti aikoinaan heti tutustuttuamme, että tahtoo ehdottomasti ainakin yhden lapsen – ja että hänen haaveissaan on jäädä koti-isäksi useammaksi vuodeksi. Sydänhän siinä suli. Varsinkin, kun itse en ole koskaan haaveillut lapsen kanssa kotiin jäämisestä. Kuten joku jo kommentoikin, Suomessa lapsen saatuaan naisesta tulee automaattisesti vain äiti, ja minua ahdistaa ajatuskin ihan suunnattomasti.
Tässä muutaman vuoden sisällä mies on alkanut huolestua hieman ympäristön reaktioista hänen haaveeseensa. Ei haluaisi olla ainoa isi hiekkalaatikolla, kun sen aika tulee. Ulkomaille muuttokin on ollut (useasta muustakin syystä toki) harkinnassa jonkin aikaa. Alan olla entistä vakuuttuneempi Ruotsista! 😀
Niin ja onhan tuollainen meininki aivan äärimmäisen puoleensavetävää. Ainakin minusta. 🙂
Haha, tänne vaan tai sitten selvittämään noilta muutamilta kommentoineilta, jotka eivät nähneet eroa Suomen välillä, että minne Suomessa kannattaa muuttaa. 😉
Onneksi näitä cooleja uroksia (no ainakin lastenhoidon suhteen, vaaleanpunaisia sortseja taitaisi olla turha markkinoida siipalle) löytyy täältä Suomestakin. Omani kyllä kantoi mukulaa pienenä ympäriinsä ja nykyään etenkin, kun itse en enää meinaa jaksaa yli 12-kiloista pitkiä matkoja kantaa. Ja käy nappulan kanssa kirjastossa yms, rattaiden kanssa julkisilla 😉 Mutta totta on, että ei ole miehet paljon lastenvaunutreffeja harrastaneet. Minusta on jotenkin paljon luonnollisempaa, että mies kantaa lasta, kun se näyttää käyvän niin paljon vaivattomammin. Itse on ihan kummallisessa asennossa hiki otsalla, kun mies vaan koppaa mukulan kevyesti käsivarrelle ja kävelee menemään.
Ihana kuulla. Ja ovat suomalaisetkin miehet kyllä ihania isiä. Jokainen, joka omistautuu lapselleen on. 🙂
Siellä on myös paikanniminä Hölö ja Mörkö reitillä Tukholmasta alas Tanskaan päin. 🙂
Ruotsissa on kautta vuosisatojen päästy niin helpolla, että sukupuolineutraalius ei ole koskaan ollut koetuksella, vrt. raskaat sodat täällä meillä.
Tuo oli hyvä pointti! 🙂
Vuosisatojen?! Tiesit kai, että Ruotsi on yksi maailman eniten sotinut maa.
Ne vain loppuivat 1800-luvulla.
Ja se kaupungilla näkyvien isien määrä johtuu Ruotsin vanhempainvapaalaista, joka on valovuosia edellä Suomea.
Ruotsissa tosiaan vanhempainvapaalla oleva saa melko pitkäkin aikaa 80% palkastaan, minkä vuoksi hyvätuloiset miehet jäävät mielellään kuukausien isyysvapaalle ja heillä on aikaa olla kaupungilla lasten kanssa. 🙂
Muistan, kun joitain vuosia sitten perheemme ruotsalainen ystäväperhe tuli meille kylään. Tuon viikon aikana bongasin perheen n. 13-vuotiaiden kaksospoikien päältä esim. vaaleanpunaisen kauluspaidan, kukkakuvioiset shortsit ja tiukat valkoiset pillifarkut. Siskoni kanssa noloina teineinä naureskelimme pojille salaa pohtien, mahtavatko he olla homoja, mutta ei, ainoastaan ruotsalaisia. Eivätkä edes tukholmalaisia.
Hihi, täällä ei paljoa stressata teineinäkään noissa jutuissa. 🙂
Mun miestä harmittaa suunnattomasti, kun Suomessa ei myydä tarpeeksi värikkäitä vaatteita… 😀 Tosin hän onkin syntynyt Ruotsissa, liekö sellainen kaipuu väreihin ja kauniisiin asioihin tarttuu mukaan jo synnäriltä?
Haha, varmasti tarttunut sieltä syntyessä! 😉
En jaksa uskoa, että ne kaikki täällä vaunujen kanssa busseilevat miehet olisi tukholmalaisia. Tai kaikki että kaikki vaunut kera kahden miehen olisi pariskuntia. Tai että värikkäisiin shortseihin, housuihin tms. pukeutuneet olisivat edellä mainittuja. Ilmeisesti Tukholmassa tätä on enemmän, mutta en ole jäänyt täälläkään paitsi kyseisistä näyistä 🙂
Ihanaa, että sitä näkyy Suomessakin jo enemmän. Itä-Vantaalla ja Itä-Helsingissä sitä nimittäin näkyi vähemmän. 🙂
Aikamoisia yleistyksiä 😉 meilläkin mies ottaa lapsen mukaan kauppaan, lepertelee hänelle ja mä voin hyvin sytyttää grillin.
Samaisen miehen kanssa rakennettiin pihaan terassi ja tehtiin iso betonivalu molemmat yhdessä. Mies kantaa lasta ja pitää sylissä ja suunnitteli vanhempainvapaalla isätreffejä. Ei siis muuta eroa ruotsalaismiehiin kuin kieli ja kukkashortsit 🙂
Eevi
Minusta on ihanaa, että tuota näkee Suomessakin. Postaus oli tosiaan vain kärjistäen yleistävä, sillä tottakai "tukholmalaistyyppisiä" isiä on Suomessakin. Täällä sitä vain näkee enemmän. Miespuolinen kollega on juuri jäämässä 7 kuukaudeksi isyyslomalle, mikä on minusta ihanan herttaista. 🙂
Mainittu pukeutumistyyli ei ehkä niinkään omaa silmää miellytä (tai ehkä miellyttääkin, kun joku sen hyvin kantaa), mutta juurikin tuo mainitsemasi hyvä itsetunto on asia, jota ihailen miehessä ^_^ Miehekkyys ei ole tunteiden näyttämättä jättämistä eikä pukeutumis- tai ammatinvalintakysymys, vaan ihan jotain muuta, paljon moninaisempaa. Minäkin haluan!
Niinhän se on, että ei se pukeutumistyyli vaan se itsevarmuus ja täällä se tosiaan korostuu, kuinka itsevarmoja miehet ovat kokiessaan, että voivat vetää päälle lähes mitä tahansa. 🙂
Ihana postaus! Minäkin haluan muuttaa tukholmaan nyt! 😀 Sen verran on kyllä korjattava, että lapsia kannetaan mieluiten ergonomissa kantorepuissa tai kantoliinassa. Rintareppu (esim se baby björnin vanha malli) on sellainen, etä siinä käyttöohjeiden mukaan lasta on turvallist apitää vain 15-20min kerrallaan, mielellään ei montaa kertaa päivässä. Mutta kantaminen on niin jees <3 Lapsi lähellä isiä tai äitiä!
Hyvää infoa! Meillä kun on mies niin kovasti fiilistellyt nimenomaan baby björnista ja täytyy sanoa, että en ole kyllä syventynyt asiaan yhtään sen ollessa vielä melko kaukana tulevaisuudessa omalla kohdallani ja tuskin on hänkään. 😉
Omaan korvaani kaikki kuulosti tavalliselle ja itsestäänselvälle. Mutta mieheni ei olekaan suomalainen. Eikä ruotsalainenkaan. Hän on itseasiassa aika konservatiivisesta maasta kotoisin. Mutta vaaleanpunaiset vaatteet tai lapsen kanto rintarepussa on hänelle arkipäivää enkä itsekään sitä ole koskaan ihmetellyt. Minkä olen pistänyt huomioon on, että kyllä täällä Suomessakin on paljon osallistuvia isiä. Joka leikkipaikassa on isiä keskenään lasten kanssa, ja on niitä rintareppujakin heillä näkynyt. Miehiä näkyy paljon vaunujen ja rattaiden kanssa, mutta harvemmin tosiaan näkee kahta miestä vaunulenkkeilemässä. Ja olen kuullut parjattavan, miten miespuoliset mustat ja muslimit eivät hoida lapsiaan, mutta ainakin heitä näkyy valtavasti lastensa kanssa leikkipaikoissa. Hoitavat ja vahtivat lapsia siinä missä äiditkin. Eli ei se kansallisuus tai muu sellainen näemmä kyllä hirveästi vaikuta, miten ja millä tavoin osallistuvia miehet ovat.
Suomessa on runsaasti osallistuvia isiä ja aivan loistavia sellaisia. Kaikki ei näy samalla lailla ulkoisesti, mutta se ei silti tosiaan tarkoita, etteivätkö suomalaiset isät olisi aiva yhtä ihania isiä kuin muutkin. Lähinnä monissa julkisilla paikoilla näkyvissä asioissa välillä koen, että isät eivät ehkä toteuta sitä isyyttään yhtä pehmosti kuin nämä mainitsemani tukholmalaiset, vaikka osallistuvatkin hommaan ihan samalla lailla. 🙂
No niin, tää postaus on nyt PAKKO näyttää kaikkneen päivineen mun ysiluokkalaisille. Blogistasi tuli juuri virallista opetusmateriaalia yläasteen ruotsin tunneille 😀
Hahaha! Mahtavaa! 🙂
Kerrohan heille myös, että juuri eilen katselin kahta ala-asteikäistä veljestä menossa kouluun, joilla molemmilla oli lähinnä Marimekon perinteistä olkalaukkua muistuttavat sinisellä maastokuviolla kuvioidut kangaskassit koululaukkuina (kuluneet ja selvästi runsaasti käytetyt) ja näyttivät jälleen varsin cooleilta. Suomalaisella ala-asteella voisin kuvitella, että pojat olisivat varmasti saaneet melkoista kuittailua "käsilaukuistaan"… 😉