Don’t want it to be boring

En ole rannallalöhöilijätyyppiä, mutta koska eilen oli sunnuntai, ajattelin ottaa rennosti ja maata auringossa rantatuolissa iltapäivän.

Suunnitelma kariutui hieman jo siinä vaiheessa, kun astuin hotellista ulos ja huomasin, että uima-altaalle paistaa sittenkin tiettyyn aikaan päivästä aurinko ja että altaalla oli useita vapaita aurinkotuoleja. Jäinkin siis huomattavasti mielummin makaamaan altaalle ilmaiselle tuolille sen sijaan, että olisin kävellyt rannalle asti ja maksanut tuolivuokraa kolme euroa.

Totaalisesti suunnitelma kariutui 40 minuuttia myöhemmin. Minulla oli kuuma, aurinko porotti, otsallani oli hikipisaroita ja kiinnostukseni paikallaanmakaamista kohtaan oli täysi nolla. Varsinkin, kun säpsähtelin vähän väliä pystyyn lähelläni pörräävien ötökäiden vuoksi. Pyrähdin uima-altaassa, hipsin takaisin huoneeseeni, kävin suihkussa ja päätin lähteä kaupungille. Kävely auringossa on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin siinä makailu!

Vaatteiksi valitsin valkoiset shortsit ja ruskean tuubitopin.

Tuttuun tapaan lähdin kävelemään rantakatua kohti vanhaakaupunkia, joka siintää kuvassa kaukana. Oma hotellini on tosiaan aivan rantakadun toisessa päässä, joten vanhaankaupunkiin on yhteen suuntaan noin kolmen kilometrin matka.

Matkalla pysähdyin yhdelle kadun kymmenistä pikkumarketeista ostamaan jäätelöä. Sitä syöden istahdin rantaa reunustavalle muurille katselemaan rannallaloikoilijoiden touhuja.

Jäätelön syötyäni jatkoin matkaani, jolla ei oikeastaan ollut sinä päivänä minkäänlaista päämäärää. Oli sunnuntai, joten (lukuunottamatta rantakdun liikkeitä) useat liikkeet olivat joko kokonaan kiinni tai sulkeneet ovensa jo aikaisin alkuiltapäivästä.

Saatoin rauhassa kävellä katuja ristiin rastiin etsien niitä mielenkiintoisempia ja pienimpiä poikkukatuja.

Rethymnonissa kävellessä ei tarvitse pelätä tulevansa ryöstetyksi, hakatuksi tai muuten vaan tapetuksi, vaikka päätyisikin syrjäisimmillekin kaduille.

Pieni kaupunki tuntuu turvalliselta, sillä se on turstikaudella niin keskittynyt turisteihin ja heidän huolenpitoonsa, ettei siellä oikein muuta toimintaa vaikuta olevankaan. Ainoat miehetkin, jotka tulevat juttelemaan ovat ravintoloiden sisäänheittäjiä, mutta jotka hekin päästävät turistin melko helpolla menemään hänen jatkaessaan kulkuaan kipakasti.

Jossakin vaiheessa etsin keskeltä vanhaakaupunkia mukavan ravintolan, jossa kävin haukkaamassa tuttuun tapaan kreikkalaisen salaatin ohikulkijoijen menoa katsellen.

Matkaa jatkaessani ihastelin kreikkalaisten talojen pieniä ihastuttavia ykstyiskohtia.

Pienillä kaduilla ja niiden taloissa oli ihanan välimerellinen ja rento tunnelma.

Kävelyä kertyi tuonakin päivänä arviolta lähes kymmenen kilometriä, mutta noissa maisemissa ja tunnelmissa kävellessä matka ei tuntunut ollenkaan pitkältä.

Palasin hotellilleni ennen kahdeksaa ja päätin viettää loppuillan siellä rauhassa puuhaillen.

Koska olin viime kesänä ystäväni kanssa reissussa Kreetan Plataniaksessa ja kävimme Hanian kaupungissakin, ajattelin jättää tuossa Kreetan toiseksi suurimmassa kaupungissa käynnin tällä kertaa väliin. Emme silloin pyörineen kaupungissa kauaa emmekä löytäneet oikein mitään erityistä, mutta nyt kun minulle on selvinnyt, että kaupungista löytyy mm. Sephora ja monia muita vaateliikkeitä ja että minun täytyisi vaan löytää kaupungin uudempi puoli, tekisi mieleni sittenkin hirveästi käydä siellä vielä.

Näin maanantaina matkassa ei ole järkeä, sillä useat liikkeet sulkeutuvat jo klo 16, mutta huomenna viimeistä kokonaista lomapäivääni viettäessä voisin kyllä mahdollisesti sinne asti mennä. Bussimatkahan ei kestä kuin sen tunnin ja hintaa lipulla on vain kuutisen euroa.

Katsotaan siis, mitä keksin näille viimeisille lomapäivilleni.

PS. Eiliselle keksin myös yhden todella hauskan tempun: pudotin rakkaan Canonin Powershot G12 -kamerani maahan jalkani livettyä katukivetykseltä, minkä seurauksena LCD-näyttö rikkoontui totaalisesti. Kyllähän tuolla vielä kuvia räpsii, mutta onhan se ihan totaalisen rikki siis. Onneksi minulla on kuitenkin vakuutus ja vahinkoilmoituksen tekeminen oli netissä helppoa.

3 kommenttia artikkeliin ”Don’t want it to be boring”

  1. Olen vältellyt charter-matkoja ja rantakohteita kun ruttoa mutta iisin reissusi rapsaa lukiessa voisin ajatella matkaa esim. myöhään kesällä jolloin turisteja olisi jo vähemmän liikkeellä. Kirjoitat todella upeasti!

  2. aijai, tekisi mieli itselläkin etelän lämpöön.. vaan vielä kuukausi töitä ja sitten 4 viikkoa lomaa.. ehkä sitä johonkin äkkilähdöllä vois suunnata.. 🙂
    näytät muuten olevan aika hyvässä ja timmissä kunnossa, treenailetko jotain ihmeempää vai ootko luonnostaan noin sutjakka?

Kommentointi on suljettu.