Kerroin maanantaina, että rohkaistuin irtisanomaan itseni nykyisestä työpaikastani. Olen periaatteessa ollut unelmahommissa, mutta silti tuntenut, että unelmahommia on tällä hetkellä vähän liikaa varsinkin blogitöiden ohella toteutettaviksi ja että tahtoisin mielelläni keskittyä juttuihin, joista eniten nautin – niin kuin vaikka tähän bloggaamiseen.
Sain toipua repäisevästä liikkeestäni kotona kyhjöttäen yhden ruotsalaisen pyhäpäivän verran, jonka jälkeen palasin jälleen keskiviikkona työpöytäni ääreen oloni päätöksestäni oikeastaan aika helpottuneeksi tuntien. Töitä jatkuisi vielä muutaman kuukauden verran, kunnes uusi seuraaja on löytynyt ja perehdytetty hommiin, mutta sitten saisin keskittyä ihan tasan niihin juttuihin, jotka onnellisuushermojani eniten kutkuttelisivat.
Aamupäivääni sattui kuulumaan keskiviikkona jo kuukautta aiemmin sovittu palaveri, jonka tarkoituksena oli sopia yhteistyökuvioista erään yrityksemme valikoimaan kuuluvan tuotemerkin kanssa. Palaverin kuluessa keskustelu eteni kuitenkin varsin yllättäville raiteille. Kävi nimittäin ilmi, että yritys kaipaisi kipeästi juuri sellaista henkilöä, jolla olisi minun tietoni ja osaamiseni. Rupattelu saikin yhtäkkiä täysin uuden ja ennalta arvaamattoman suunnan, kun pääsin ehdottamaan, että voisin olla ratkaisu heidän ongelmaansa.
Lähdin yllättäväksi kääntyneestä palaverista takaisin toimistolle hilpein mielin. Keskustelu oli saattanut poikia minulle aivan mahtavan työmahdollisuuden juuri sellaisten juttujen parissa, joita työssäni eniten rakastan ja vieläpä minua suuresti kiinnostavan yrityksen toimesta, joten hymyni oli tietysti korvissa jo pelkästä ajatuksesta, että uusia työmahdollisuuksia voisi todellakin tulla vastaan vaikka heti sitä myötä, kun entisiä vain rohkenee jättää taakseen ja avata suunsa. En minä kenenkään toisen leipiin heti ainakaan halunnut, mutta ajatus projektiluontoisesta rykäisystä minua kiinnostavan puuhan parissa houkutteli.
Kerroin asiasta heti innostuneena kaverilleni, joka tuumi sitä hetken ja heitti ilmoille yllättävän ehdotuksen: Eikö sinun kannattaisi perustaa juuri tuollaisten projektien ympärille yritys, sille olisi varmasti kysyntää? Tai vielä parempi: Mitäs jos yhdisistettäisiin osaamisemme ja perustettaisiin sellainen yhdessä entistä monipuolisempana?
Minun ei tarvinnut tuumia heittoa montaakaan sekuntia – sehän oli aivan loistava idea ja suorastaan niin nerokas, että ihan ihmetytti, miksi en ollut edes tajunnut miettiä sitä ennen! Päätimme heittää idean hautumaan ajatuksiimme lomani ja tulevan häämätkäni ajaksi ja palata siihen myöhemmin.
En tiedä, kuuluuko tulevaan syksyyni ihan oikeasti puuhailua kummankaan eilen sattumalta kohdalleni osuneen työkuvion parissa, mutta jo tämä pelkkä konkreettinen osoitus siitä, että maailma on täynnä avoimia ovia, mahtavia tilaisuuksia ja upeita mahdollisuuksia riitti tsemppaamaan minua ja vahvistamaan, että tein ehdottomasti oikean valinnan päättäessäni painaa nykyisen työpaikkani oven takanani kiinni tämän kesän jälkeen.
Mistä sitä ikinä tietää, mitä uskomattomia juttuja voikaan tapahtua, kun silmät, korvat ja mielen vain pitää avoinna!
Ihailen kovasti sun asennetta ja päättäväisyyttä! <3 rohkean päätöksen teit. Niin se vaan on, että kun uskaltaa sulkea yhden oven niin monta uutta aukeaa. Oon lueskellut sun blogia niin kauan kuin muistan vaikka elän itse hyvin minimalistisesti eikä kosmetiikkauutuudet niinkään kiinnosta. Sun tarinoita on vaan tosi kiva lueskella 🙂 onnea ja tsemppiä uusiin bisneksiin!
Oon niin iloinen sun puolesta kun asiat näyttää järjestyvän niin hyvin! Ja näistä postauksista saa intoa ja rohkaisua omiinkin päätöksiin 🙂