Tämän vuoksi päädyin Torreviejaan

Kuten olen aiemmissa postauksissani kertonut, lähdin joulukuun alussa viettämään aikaa Espanjan Torreviejaan ja aluksi muutaman viikon reissuksi kaavailtua matkaa on nyt pitkitetty jo lähes viiden kuukauden visiitiksi, eli palaan Ruotsiin näillä näkymin vasta toukokuuksi.

Kun olen puhunut täällä ja erityisesti Instagramissani Torreviejasta, olen saanut toistuvasti saman kysymyksen:

”Miksi juuri Torrevieja?”

Päädyin Torreviejaan oikeastaan sekä hieman sattuman että ihan konkreettisen tuuppauksen vaikutuksesta – joku voisi ehkä sanoa jälkikäteen, että kyse oli varmaan kohtalosta.

Lue myös: Vuoden 2022 teema: Eat, pray, love – Omaa tietä etsimässä

Olen kertonut blogissani aiemmin, kuinka aloitin viime keväänä pitkästä aikaa päivätyöt kiinnostavassa työtehtävässä, mutta kuinka myös jouduin lopettamaan ne vain paria kuukautta myöhemmin terveyden petettyä.

Matala ferritiini uuvutti keväällä kehoni ja sen myötä myös mieleni täysin. En kuitenkaan osannut hellittää tahtia, vaan yritin väkisin puskea yhä kovempaa ymmärtämättä, että nyt pitäisi jarruttaa, sillä en tiennyt matalasta ferritiinistäni.

Fyysinen väsymys vaikutti myös henkiseen jaksamiseen ja lopulta lopputuloksena oli paitsi matalan ferritiinin löytyminen, mutta myös utmattningssyndroman diagnosointi (suomeksi lähinnä vastaava on työuupumus).

Näiden myötä lopetin siis päivätyöt ja oloni ollessa kesällä pahimmillaan niin fyysisesti kuin henkisestikin tuntui, etten jaksa innostua mistään.

Asiat, jotka olivat ennen tuottaneet iloa ja innostusta olivat yhtäkkiä menettäneet merkityksensä ja en vain jaksanut mitään.

Makasin kesällä sängyn pohjalla ja mietin, koska elämästä oli tullut näin kurjan tuntuista ja mikä sen tarkoitus ylipäätään edes oli.

Ainoa tekeminen, joka minua jaksoi kiinnostaa oli kirjojen lukeminen ja kuuntelu, joten ahmin läpi lukuisia teoksia.

Lue myös: Matala ferritiini laittoi olon ja elämän sekaisin

Eräs kirja, johon oloni ollessa kurjimmillaan törmäsin oli Sirkku Passisen kirjoittama Vanha nainen Espanjassa.

Sirkku oli kirjaa kirjoittaessa viisissäkymmenissä oleva nainen, joka ei hallinnut liiemmin kieliä, mutta päätti silti ottaa omasta työstään irtioton ja vuokrata asunnon juurikin Espanjan Torreviejasta yhdeksäksi viikoksi voidakseen paeta Suomen talvea ja tutustua paikalliseen elämänmenoon.

Kirja sattui silmiini hetkellä, kun paitsi oloni oli surkea, oli myös kaukokaipuuni kova, joten kiinnostuin siitä tämän yhdistelmän myötä.

Kun koronatilanne ei sillä hetkellä vielä rokottamattomana sallinut omaa matkustamista, tuntui hyvältä lukea edes muiden matkoista.

Torrevieja ei sitäpaitsi ollut minulle ihan täysin vieras paikka, vaan jo aavistuksen tuttu vuosien takaa.

Seurustelin kymmenisen vuotta sitten tyypin kanssa, jonka perheellä oli loma-asunto juurikin Espanjan Torreviejassa.

Yhdessä viettämiemme vuosien aikana tulin käyneeksi asunnolla muistaakseni kolmesti ja vaikka en koskaan viettänytkään siellä pitkiä ajanjaksoja, muistin kirjaa lukiessani aivan yhtäkkiä, kuinka hyväksi olin siellä joka kerta oloni tuntenut.

Oloni oli ollut siellä joka kerta jollain käsittämättömällä tavalla levollinen ja rauhallinen.

Ajatus siitä olosta ja aavistuksen tutuista paikoista sai minut tarttumaan Sirkun kirjaan ja fiilistelemään hetkeksi sitä, millaista elämä Torreviejassa voisi olla.

Minusta tuntui sillä hetkellä muutenkin, että olin oloni puolesta täysin kypsä työntekoon ja valmis palaamaan vähintäänkin sille testieläkkeelle, jolla olin ollut jo reilun vuoden ennen uusinta houkuttelevaa työmahdollisuuttani.

Tuo mainitsemani kirja sisälsi varsin tarkkaa kuvausta Sirkun matkasta ja sitä lukiessa minulle tuli sellainen olo kuin puhuisin omien vanhempieni kanssa ja kuuntelisin heidän matkakertomuksiaan – tosin sillä erotuksella, että omat vanhempani ovat kylläkin kieliä puhuvia konkarimatkailijoita.

Kirjasta jäi minulle hyvä fiilis ja se jätti mieleeni muistutuksen jo unohtuneen Torreviejan olemassaolosta.

Lue myös: Talveksi Espanjaan

Kun sitten syksymmällä olin saanut molemmat rokotukseni ja maailman tilanne näytti helpottavan, aloin tuntea yhä vahvemmin, että minun olisi vihdoin päästävä jonnekin.

Sitä tunnetta on vaikeaa selittää niille, jotka eivät tunne kaukokaipuuta, mutta ne, joille se on tuttu tunne ymmärtävät varmasti, mistä puhun.

Kävin läpi erilaisia vaihtoehtoja ja selvittelin, minne ylipäätään olisi mahdollista lähteä tässä maailman tilanteessa.

Thaimaa ja erityisesti diginomadien suosima Chiang Mai olivat vahvana ehdokkaana maan tekemien erityisten matkajärjestelyjen vuoksi, joiden avulla Thaimaan turisteista pitkälti riippuvaista taloutta yritettiin tukea.

Koska kuitenkin toivuin edelleen sekä matalan ferritiinin aiheuttamasta yleisestä heikkoudesta että utmattningssyndroman vahvoista (erityisesti henkisistä) oireista, tuntui jo pelkkä matkanjärjestelykin vaikealta.

Siinä missä olin ennen ollut hyvä suunnittelemaan, järjestelemään ja toteuttamaan, oli uupumus vienyt minulta ne kyvyt täysin.

Tiesin, mitä kaikkea Thaimaaseen matkustaminen sillä hetkellä vaati eikä paperitöiden järjestäminen olisi ollut terveellä mielellä temppu eikä mikään, mutta siinä tilassa se tuntui haastavalta.

Kaipasin jotain helpompaa ja silloin mieleeni nousi Torrevieja.

Lue myös: Kotona maailmalla

Tutkin sen lisäksi lukuisia muita paikkoja EU:ssa, sillä matkustaminen EU:n sisällä tuntui vallitsevan koronatilanteen ja sen aikaansaaman epävarmuuden vuoksi sekä helpoimmalta että jollakin tavalla myös turvallisimmalta.

Yksi tärkeä kriteeri oli miellyttävän sään lisäksi löytää paikka, jossa eläminen olisi edullista.

Halusin löytää paikan, josta saisin siinä tilanteessa paitsi edullisen majoituksen, mutta jossa voisi ylipäätään olla edullista elää.

Torreviejasta löytyi suomalaisten suosimaa Fuengirolaa helpommin edullisia majoituksia Airbnb:n kautta ja jotenkin Torrevieja vain veti mielessäni minua puoleensa enemmän.

Toki asuntoja voi vuokrata muutenkin kuin Airbnb:n kautta, mutta kuten mainitsin, ei olotilani ollut uupumuksen myötä sellainen, että olisin jaksanut alkaa järjestellä lukuisia yksityiskohtia.

Jos asunnon vuokraa yksityisesti, voi vuokran lisäksi maksettavaksi (tai jopa itse järjestettäväksi) tulla erilaisia kuluja kuten vesimaksua, sähkölaskua ja internettiä.

Airbnb:n kautta oli helppoa löytää edullinen majoitus, jossa kaikki ne kuuluivat hintaan ja majoituksen sai varattua parilla klikkauksella.

Esimerkiksi majoitus, jossa itse olen 3,5 kuukautta maksaa minulle 409 euroa kuukaudessa. Kyseessä on noin 50 neliön huoneisto ja hintaan kuuluu kaikki internetistä sähköön ja veteen.

(Ensimmäiset kuusi viikkoa olen ollut noin sata euroa kalliimmassa majoituksessa, jonka varasimme yhdessä puolisoni kanssa.)

Lue myös: Mitä eroa on rahan säästämisellä ja kituuttamisella?

Kun sitten olin varannut matkan Torreviejaan, alkoi päätös tuntua jotenkin todella oikealta.

Luin ennen lähtöä ruotsalaisen tutkijan ruotsiksi kirjoitetun kirjan, joka esitteli Aurinkorannikolle muuttaneiden ruotsalaiseläkeläisten arkea (Pensionärsplaneten – Spaniesvenskar och pensionsmigration i en globaliserad värd, Anna Gavanas) ja se puolestaan sai minut edelleen hieman uteliaaksi Fuengirolan suhteen.

Harkitsin jopa aluksi, että puolisoni palattua Ruotsiin olisin osan ajasta Fuengirolassa, mutta edullista asuntoa ei löytynyt yhtä helposti ja koska minulla ei ollut mitään Torreviejassa oloa vastaan, päätin tällä kertaa ainakin pitäytyä siinä.

Nyt kun olen ollut täällä reilun kuukauden ja tehnyt parempaa tuttavuutta paikan kanssa, olen menettänyt tälle paikalle sydämeni täysin.

Muutkin paikat voivat varmasti olla mukavia ja voisihan niissä olla mukavaa käydä, mutta viime viikkoina olen vähitellen alkanut ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni tuntea, että on oikeastaan jopa aivan sama, millaisia ne paikat ovat ja voisiko jossakin potentiaalisesti ehkä olla parempi paikka.

Minusta tuntuu täällä nimittäin niin hyvältä, että ensimmäistä kertaa en edes välitä ajatella, mitä muuta jossakin muualla voisi olla.

Olin sitäpaitsi jo pitkään leikitellyt mielessäni ajatuksella, että haluan sitten eläkeläisenä Espanjaan ja nyt aloin jälleen miettiä, että miksi odottaisin niin pitkään, kun voin jo nyt lähteä selvittämään, olisiko elämä siellä sellaista, millaiseksi sen kuvittelin.

Uupumuksen myötä minusta oli alkanut muutenkin tuntua, että olisin ihan valmis palaamaan siihen testieläkeläisen elämään nyt heti ja elämään rentoa eläkeläiselämää bingoa ja petankkia pelaten, hyvää ruokaa syöden sekä elämänkokemusta kartuttaneiden eläkeläisten kanssa seurustellen.

Lue myös: Päätin jäädä testieläkkeelle – mitä ihmettä?

Kävin Torreviejassa edellisen kerran kesällä 2013. Asuin silloin vielä eksäni kanssa Lontoossa ja olin saanut juuri opiskelupaikan Suomesta.

Tarkan mietinnän jälkeen olin tullut siihen tulokseen, että paras ratkaisu on lopettaa silloinen parisuhteeni, jossa ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta joka ei vain tuntunut siltä loppuelämän suhteelta ja palata sitten yksin Suomeen opiskelemaan.

Olimme kuitenkin jo aiemmin sopineet kahden viikon lomasta eksäni perheen Torreviejan keskustan ulkopuolella olevassa loma-asunnossa ja vaikka nostinkin eron puheenaiheeksi juuri ennen matkaamme, lähdin silti eksäni kanssa reissuun.

Suurimman osan matkasta seuranamme oli pari hänen ystäväänsä ja vaikka kyse olikin eromatkasta, nautin siitä silti, sillä Torreviejassa oli vain jotain, mikä toi minulle hyvää ja levollista oloa.

Olin tuntenut sen saman tunteen aiemmilla lyhyemmillä visiiteilläni ja tunsin sen silloinkin.

Matka oli mukava, mutta ei toki tilanteen vuoksi ihan täysin leppoisa ja päätyi lopulta eksäni kanssa kaksin jäätyämme pieneen kinaan ja hän totesi minulle (täysin oikeutetusti) kiukustuneena, että olisin oikeastaan voinut jättää tulematta koko matkalle tässä tilanteessa.

Tiedän, että hän oli oikeassa ja olen vuosikymmenen ajan ajatellut, että olin häntä kohtaan todella epäreilu ja oli todella itsekästä minulta lähteä siinä tilanteessa mukaan jo aiemmin varatulle matkalle, mutta en vain voinut silloin itselleni mitään.

Halusin silloin saada kokea Torreviejan vielä kerran, päästä siihen ihanan rauhalliseen tunnelmaan ja ehkä jopa harkita vähän uudessa ympäristössä, oliko eropäätös varmasti oikea.

Lue myös: Nämä kirjat auttavat hyppäämään ulos oravanpyörästä

Niiden kahden viikon aikana en tutustunut itse Torreviejaan yhtä hyvin kuin mitä nyt olen viimeisen kuukauden aikana tehnyt, mutta reissasimme silti porukalla melko paljon lähialueilla, söimme hyvää ruokaa, otimme rennosti ja tanssimme kerran yökerhossa aamuyön tunneille niin, että kenkäni pohjat kuluivat puhki.

Se reissu on edelleen yksi parhaita lomamuistojani ja kun olen miettinyt hetkiä, jolloin olen tuntenut oloni hyväksi, on siinä reissussa ollut jotain erityistä siitäkin huolimatta, että se oli parisuhteen päättänyt eromatka.

Tunsin asiasta kuitenkin tosiaan pientä syyllisyyttä viimeisen vuosikymmenen ajan, mutta nyt kun olen jälleen tullut Torreviejaan, jonne en ollut ikinä uskonut palaavani, ja tuntenut täällä oloni paremmaksi kuin oikeastaan koskaan, olen päästänyt tuosta syyllisyyden tunteesta irti.

Jos en olisi silloin tullut tänne tuolle matkalle, en usko, että olisin nytkään osannut hakeutua tänne, mikä puolestaan tarkoittaa, etten ehkä tuntisi oloani nyt näin hyväksi.

Viimeinen kuukausi on saanut aikaan valtavan harppauksen omassa olossani ja parantanut hyvinvointiani hurjasti.

Se on saanut minut näkemään asioita, innostumaan uusista jutuista, tutustumaan uusiin ihmisiin ja parantanut sekä fyysistä että henkistä hyvinvointiani lukuisilla tavoillani.

Tunnen olevani aivan eri ihminen kuin vielä marraskuussa puhumattakaan siitä, millainen oloni oli kesällä, kun ryvin totaalisissa elämän pohjamudissa.

Lue myös: Kun uupumuksesta tuleekin sairaus

Olen edelleen uupumukseni kanssa toipilas ja hoidan sitä etäterapialla ja siihen liittyvällä kuntoutusohjelmalla, mutta Torrevieja on antanut minulle täydelliset puitteet voida hyvin.

En ole mittauttanut ferritiiniäni vielä uudelleen, sillä sen nousu on hidas prosessi, mutta tiedän arvojen nousseen – olenhan nykyään jaksanut kävellä jopa yli 30 kilometrin päivälenkkejä.

Täällä on täydellinen ilmasto ulkoiluun ja niin paljon mielenkiintoista nähtävää, että haluan jatkuvasti liikkua ja sitä sekä kehoni että mieleni ovat tarvinneet voidakseen hyvin.

Olen alkanut käydä täällä erilaisissa aktiviteeteissa ja hakkinut harrastuksia, tutustunut uusiin ihmisiin ja yksinkertaisesti saanut takaisin sen elämänilon ja uteliaisuuden elämää kohtaan, jotka olivat uupumuksen myötä hetkellisesti kateissa.

Täällä oloni on siis tuntunut kaikin puolin juuri niin hyvältä ja levolliselta kuin mitä muistelinkin sen vuosikymmen sitten tuntuneen ja tällä kertaa oikeastaan vielä paremmalta, kun olen rakentanut tänne elämää ja tuttavuuksia.

Nyt kun olen viettänyt täällä kuukauden ja tutustunut paikkaan paremmin, on minulla tietysti jo pitkä lista syitä, joiden vuoksi viihdyn täällä (ja postailen näistä mielelläni toiste lisää), mutta tämä oli taustatarina sille, miksi päädyin juuri Torreviejaan.

Lue myös: Uskalla unelmoida pienesti

Onko teillä joku erityinen paikka, jossa tunnette poikkeuksellisen hyvää oloa?