Ruotsissa asuminen on pääosin mukavaa, mutta joskus on niitä heikkoja hetkiä ja huonoja päiviä, joina muuten varsin pienen ja vähäpätöisen kuuloiset, suomesta poikkeavat asiat aiheuttavat kovaa ihmetystä, hämmästystä tai joskus jopa suoranaista ärsytystä. Tämä postaus käsittelee niitä pienen pieniä juttuja, jotka ovat viimeaikoina pyörineet mielessäni.
Ruotsalaiset eivät juo piimää, ne syövät sitä.
Fil tai filmjölk kääntyy suomeksi piimäksi (långfil on puolestaan sitten meidän viiliä) ja minulle se on aina ollut juoma. Suomalaisissa mainoksissa piimää juodaan ja työpaikan tai koulun ruokaloissa se on maitojen ja muiden juomien rinnalla tarjottava juomavaihtoehto, jota laitetaan lasiin. Täällä piimää kaadetaan kulhoon, josta se lusikoidaan suuhun tyypillisesti myslin tai vaikkapa murojen kanssa. Tämän vuoksi piimäpurkiien sisältö myös ilmoitetaan painona eikä litroissa.
Hillomunkeissa ei koskaan ole vadelmahilloa sisällä.
Minusta vadelmahillo nyt vaan kuuluu hillomunkkeihin. Myynnissä voi toki olla myös omenahillolla täytettyjä munkkeja, mutta vadelmahillo on se perusjuttu, jota saa yleensä aina. No, täältäpä ei. Myynnissä on AINA omena- ja vaniljamunkkeja, mutta ei koskaan vadelmamunkkeja. TAHDON vadelmaillolla täytetyn munkin!
Berliininmunkin päällä ei ole vaalenpunaista kuorrutetta.
Jos minun pitäisi nimetä yksi leivosherkku, jota söisin lopun elämääni, olisi se berliininmunkki. Se on suurinta herkkuani, mutta harmi vaan, ettei niitä näytä oikein löytyvän ruotsista. Olen nähnyt kaupoissa usein berlinermunk-nimellä myytäviä munkkeja, mutta ne ovat aivan tavallisia (taas) omenahillolla täytettyjä sokerimunkkeja. Lopettakaa kiusaaminen, ne eivät hitto vie ole mitään berliininmunkkeja!
Bussista ei voi ostaa bussilippua.
Tämä kiukuttaa sellaisina aamuina kun on astumassa bussiin ja huomaa, että bussilippu on unohtunut tai mennyt vanhaksi. Tämä on fiksua, järkeenkäypää ja bussikuskien aikaa säästävää, mutta kiukuttaa silti ihan suunnattomasti – varsinkin silloin, kun minulla on muualta tulevia vieraita, joille täytyy aina muistaa hankkia omat ladattavat bussikortit.
Täällä on aakkosia ja äänteitä, joita en osaa sanoa.
Kun asuin Suomessa kuulin tietysti vain suomenruotsia. Sitä nuottinsa puolesta suomelta kuulostavaa kieltä, joka onkin kuitenkin ruotsia – paitsi että se on joiltakin osin hitusen vanhanaikaista ja aakkoset ääntyvät kuten suomen kielessä ja sekaan voi hyvin pudotella suomenkielisiä sanoja (”Har du din kännykkä med dig?”). Minulle kuitenkin uskoteltiin, että se on ruotsia.
Ruotsiin muutettuani olen kuitenkin tajunnut, että elämäni Suomessa on ollut yhtä suurta huijausta. Esimerkiksi E, U ja Y ovat kirjaimia, joita suuni ei vaan taivu sanomaan ruotsalaiseen ääntämistapaan ja minun ruotsalainen numero seitsemän kuulostaa englanninkieliseltä kengältä tai jos oikein yritän niin siltä, että kurkussani on limaa ja yritän irroittaa sen. Sanavarastossani on lisäksi sanoja, joita kukaan ei kuulemma ole käyttänyt sitten 50-luvun eikä kukaan ymmärrä, miksi viittaisin kanelipulliin bitch slapilta kuulostavalla korvapuustilla tai pyykkipoikiin niiden kirjaimellisella käännöksellä.
Yksi yhdysviivasääntö on typerä.
Minulle on itsestään selvää kirjoittaa ”Peppi Pitkätossu -kirjat” välilyönnillä ennen yhdysviivaa, mutta ruotsissa kirjoitetaan ”Pippi Långstrump-böcker” ilman välilyöntiä ja minusta se tuntuu typerältä. Siitä heräävä kysymykseni voikin olla hassu, mutta koska minulle on muutenkin selvinnyt jo suomenruotsalaisten pelaavan välillä ihan omilla säännöillään niin haluaisinkin kuulla, kumpaa kirjoitustapaa suomenruotsalaiset käyttävät?
Tämä on loistava esimerkki niistä pienen pienistä asioista, jotka voivat ärsyttää välillä suurestikin. Varsinkin, jos joku ruotsalainen menee ominpäin töissä vaikkapa ”korjaamaan kirjoitusvirheeni” ja vaihtaa teksin ”Mario Badescu -tuotteet” tilalle ”Mario Badescu-tuotteet” ihanaa ystävällisyyttään.
Kurkkuja myydään usein kappalehinnalla.
Kurkku on vain yksi esimerkki tyypillisestä kappalehinnalla olevasta myyntiartikkelista vihannesosastolla, mutta varsin tyypillinen sellainen. Tiedän, että pienemmissä marketeissa Suomessakin voidaan myydä kurkkuja kappalehinnalla, mutta minusta tuntuu, että täällä niitä myydään lähes aina kappalehinnalla eivätkä ne todellakaan ole joka kerta keskenään saman kokoisia. Ei sillä, että sillä olisi kellekään väliä, mutta onhan se nyt ärsyttävää maksaa pienemmästä ja isommasta kurkusta molemmista 15 kruunua.
Banaanit eivät ole koskaan tarjouksessa.
Tältä minusta ainakin tuntuu. Ne maksavat aina 19-29 kruunua kilo eikä missään tunnu ikinä olevan yhtä hyviä tarjouksia kuin Suomessa, jossa niitä myydään 0,99 euron kilohintaan usein ihan normaalistikin.
Ruotsalaiset ovat liian korrekteja vitsailemaan suomalaisista.
Ongelmahan on siinä, että minä en ole yhtä korrekti ja minusta olisi ihanaa saada laukoa ääneen havaintojani ruotsalaisista ja nauraa sitten ruotsalaisten vastapallona heittämille huomioille suomalaisista. Tämä ei kuitenkaan omien kokemuksieni mukaan useinkaan toimi, sillä ruotsalaiset ovat ihan liian kohteliaita heittääkseen ääneen mitään vitsejä suomalaisten alkoholinkäytöstä, rakkaudesta ilmaisiin ämpäreihin tai yleisestä jäykkyydestä. He hymyilevät laukomilleni, minusta tietysti ihan hulvattoman hauskoille sutkautuksille ystävällisesti, mutta saavat minut kuitenkin silti tajuamaan, että minun olisi ehkä kannattanut sittenkin olla hiljaa.
Euro on evro ja Google on Googel.
Joo, ne nyt vain ovat ruotsalaisten mielestä evro ja Googel, koska ne sopivat helpommin ruotsalaiseen suuhun. Evro siksi, koska ruotsalainen U-kirjain ääntyy hieman eri paikassa kuin meidän U-kirjaimemme, joten ”euro” ei tule luontevasti ulos Googlen kanssa olen tullut siihen tulokseen, että nämä varmaan vaan kiusallaan ääntävät sen erilailla kuin muu maailma ollakseen uniikkeja…
(Kuten huomaatte, liittyy suurin osa ylläolevista jutuista ruokakauppaan, sillä sinne työpäivän päätteeksi nälissään mennessä huomaa yhtäkkiä todella paljon ärsyttäviä asioita, jotka eivät muuten koskaan vaivaisi mieltä.)
Onko jollakin teistä jaettavina vastaavia huomioita?
En tiedä, mutta repesin tuolle Minions-kuvalle 😀 Täytyy muuten sanoa, että oli pakko käydä katsomassa Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta tuota väliviiva-asiaa ja kas, opinpa uutta, en nimittäin olisi muistanut tuollaista sääntöä!
Minusta suomalainen sääntö on paljon loogisempi, joten tuo ruotsalainen sääntö ihmetyttää minua suuresti.
Minusta on jotenkin hauskaa kun suomenkieliset pitävät Suomessa puhuttua ruotsia jotenkin vähemmän ruotsina kuin Ruotsissa puhuttu ruotsi. Esimerkiksi englannin kielessä on eroavaisuuksia riippuen siitä onko se Yhdysvaltojen englantia, Iso-Britannian englantia tai Australian englantia (tähän päälle paikalliset variaatiot).. eikä kukaan kyseenalaista sitä että eikö englanti olisi näissä eri maissa englantia. Entäs sitten espanja? Siinä onkin eroa aikalailla myös. Joskus nostetaan esille että pitäisikö Suomessa opettaa riikinruotsia että kun tämä meidän ruotsi täällä Suomessa sisältää ruotsalaisten mielestä vanhanaikaisia sanoja. Samalla voisi kysyä pitäisikö argentiinalaisten opetella kolumbialaisten puhumaa espanjaa kun se on helpompi ymmärtää? Jokaisessa maassa opetetaan tietenkin sitä omaa versiota, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Mielestäni on viisautta opetella jokaisen kohdemaan oma sisäinen sanasto. Se on rikautta se kun tuntee ja taitaa monen maan omat sanat ja sanonnat! 🙂
En sanoisi sitä missään tapauksessa vähemmän ruotsiksi, mutta minulle tuli rehellisesti sanottuna yllätyksenä, kuinka erilaiseksi ruotsiksi ruotsalaiset ”minun ruotsini” kokevat. (Samalla lailla ajattelevat varmasti vaikkapa Jenkit kuullessaan intialaisten englantia.) En siis tarkoita, ettäkö Suomessa pitäisi opiskella ”ruotsalaisten ruotsia”, sillä ruotsiahan opiskellaan Suomessa maan kaksikielisyyden vuoksi eikä Ruotsiin muuttamista varten, joten suomenruotsin osaaminen on Suomessa se tärkeämpi juttu. Nyt tänne muuttaneena on ollut kuitenkin hassua huomata, miten paljon arkailen ruotsin puhumista tajuttuani, että minun oppimani ruotsi kuulostaa varsin erilaiselta kuin työkavereideni ruotsi ja ettei vaikkapa kihlattuni aina ymmärrä, mitä sanaa tarkoitan erilaisen ääntämykseni vuoksi. 🙂
Suomenruotsalainen täällä hej! Ilman välilyöntiä suomenruotsiksi, eli ihan niinkuin Ruotsissa.
Olen asunut Göteborgissa ja tehnyt joitain havaintoja ruotsalaisista.
Handsfree. Ihan kadulla kävellessäkin on näköjään syytä pitää kädet vapaina.
Ei saa peittää. On ihan oikeasti ainoa suomenkielinen fraasi, jonka ruotsalaiset osaa.
Laktoosi-intoleranssi. Koska ruotsissa myydään Valion laktoosittomia tuotteita, luulivat ruotsalaiset ystäväni ihan tosissaan, että kaikki suomalaiset ovat laktoosi-intolerantteja.
Kiroilu. Ruotsalaiset ovat aivan liian kohteliaita kiroillakseen. Sjutton ja va fan ovat jo tosi pahoja sanoja. Lätkäottelussa erotuomarille ja hävinneelle joukkueelle huudettiin, että he ovat ihan roskia (Vilka sopor ni är!) naama punaisena. Suomessa erotuomaria olisi kutsuttu v***n puusilmäksi.
Semla. Suomessa sämpylä, ruotsissa laskiaispulla.
Löytyi paljon samoja havaintoja! Jokainen johon tutustun ja kuulee minun olevan Suomesta sanoo aina tuon klassisen ”ei saa peittää” -fraasin. Ja eipä täällä tosiaan kauheasti kiroilla, minkä vuoksi mies on aina ihan kauhuissaan kun kuulee minun kiroilevan tietokoneelle. Minusta tosin ruotsalaiset kuulostavat vaan hellyyttäviltä jos he joskus sattuvat lateleman satanshelvettensä… 😀
Joo, sama ”ei saa peittää” -huomio täällä. Ihan käsittämätöntä että koko kuningaskunta tietää suomeksi tämän lauseen, suomessa kun ei ikinä lue patterissa tota tekstiä. Myöskin pari muuta rasittavaa asiaa; ”moi moi mukulat”, uskomattoman hidas liikkuminen julkisissa, siis ei osata mennä sisään tunnelbanaan tai ulos, sama toistuu kaikissa muissakin julkisissa. Ihmiset ei väistä kadulla kävellessä, ne tulee vaikka päin. Mustaa huumoria pidetään todella sopimattomana, aina pitää mainita ”muminsvenska” kun suomalainen dialekti huomataan, pannarit onkin pääruoka, ei jälkkäri.
Joo, tuo ”moi moi mukulat” on myös fraaseja, jonka kaikki osaavat… mistä ihmeestä se tulee?? 😀
”Moi mukulat” oli suomenkielinen lastenohjelma joskus 1980-90- luvulla…
Kiitos! 🙂
Repesin…pienenä sokerihiirenä ja ulkosuomalaisena täällä Keski-Euroopassa. Meillä ”Berliner” on täytetty punaviinimarjatahnalla, erittäin teollisen oloisella ja ei se ole minunkaan mielestä oikea ilman vaaleanpunaista sokerikuorrutetta. Kurkut, granaattiomenat, avocadot ja lähes kaikki eksoottisemmat hedelmätkin myydään kappalehinnalla. Suoranaista vääryyttä.
Maitotuotteita käytetään erittäin harvoin ruokajuomana.
Ja sitten kananmunat – Suomessa munat löytyivät viileästä maitotuotteiden tapaan (ainakin ennen muinaan) ja täällä ne ovat huoneenlämmössä. (Joskin minä ne tuikkaan aina jääkaappiin??!!) Erikoisuutena mainittakoon myynnissä olevat keitetyt kananmunat (ei viilennettyä myyntipaikkaa) kaikissa sateenkaaren väreissä. En ole uskaltautunut kokeilemaan.
Oluttuopin voi tilata spritellä tai kivennäisvedellä lantrattuna, pätee myös valkoviinilasilliseen.
Kuulostan kenties ihan supernegatiiviselta tämän viestin jälkeen, mutta; mulla on tullut ruotsalaisten kavereiden kanssa keskustellessa useinkin sellainen olo, että he suhtautuvat Suomeen ja suomalaisiin hieman kuin johonkin jälkeenjääneeseen/yksinkertaiseen pikkusisarukseen. Että jotenkin eivät edes välitä vitsailla, eivätkä tunne samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin suomalaiset saattavat kokea – ihan siis sillä kliseisellä tavalla, että Ruotsi on meille se ”rakas vihollinen”.
Saakohan tästä ajatuksesta kiinni ja oletko kokenut samaa? 🙂 Mulla ei siis ole yhtikäs mitään ruotsalaisia vastaan, päinvastoin! Mutta jotenkin joskus on tuntunut ikäänkuin siltä, että Ruotsi nojautuisi enemmän Norjaan ja Tanskaan päin, ja Suomi vaan sitten vähän niin kuin hengailee tässä kainalossa kuitenkin, vaikka he koettavat olla huomaamatta siinä määrin ettei huvita edes vitsejä keksiä meistä. 😛
No… joo! 😀 Jotenkin usein tuntuu, että suomalaisiin on sellainen hieman väliinpitämättömän neutraali suhtautuminen. Me viitsitään kertoa ruotsalaisista vitsejä, koska he ovat nimenomaan niitä rakkaita hölmöläisiä, mutta suomalaiset eivät kauheasti näitä puolestaan kiinnosta. Kysyin jo pari vuotta sitten mieheltäni, että mitä mieltä ruotsalaiset ovat suomalaisista kun meidän suomalaisten näkemys oli tullut hänelle selväksi mahtavien vitsieni kautta. Hän vain totesi, että ei oikeastaan mitään mieltä, sillä he eivät oikein edes ajattele suomalaisia. Eli allekirjoitan täysin sanomasi.
Saksassa Berliinin munkissa ei ole myöskään pinkkiä sokerikuorrutetta, vaan ne on tommosia kuten Ruotsissa. Ovat sekaisin siis kaikkialla!
Suomessa tosiaan opetetaan suomenruotsia ja näin ruotsin opettajana koen myös painetta alkaa puhua suomenruotsia vaikka itselle riikinruotsi olisi se luontevampi. Tietenkään ääntäminen ei ole viiden opiskeluvuoden jälkeenkään täydellistä mutta koen järkevämpänä puhua sitä jotta oppilaat oppisivat kuulemaan myös toisenlaista ruotsia. Kaikki matsku (kirjat, cd-levyt) kun tietenkin on suomenruotsia. Ikävä kyllä oppilaat eivät sitten välttämättä ymmärrä yhtään mitä puhun. 😀
muutenkin tuttuja juttuja löytyi tästä tekstistä! Mutta ruotsissahan banaaneja saa monesti ilmaiseksi jos ovat vähän mustuneita! Ainakin muutama vuosi sitten sai kun siellä asuin. Niissä luki jotain ”tuliko nälkä, ota tästä banaani niim jaksat kauppareissun”. Ne olivat kyllä vissiin lapsille tarkoitettuja….:D
Joo, lapset saavat tosiaan monissa kaupoissa ottaa ilmaiseksi niitä vähän tummuneita banaaneja nälkäkiukun ehkäisemiseksi. 🙂
Täytyy kyllä myöntää, että kun olin itse teini-ikäinen pakkoruotsin inhoaja oli helpompaa, että koulussa sentään opiskeltiin sitä suomenruotsia, joka sopi suuhun ääntämisineen ja pahin ongelma oli sanojen muistaminen ja kieliopin opiskelu. Ei tullut sellaista ”apua, äännänkö väärin ja nolaanko itseni” -tunnetta mitä monilla aremmilla tulee esimerkiksi englannin tunneilla. 🙂
Minua taas riikinruotsi olisi motivoinut enemmän ruotsin opiskeluun. Suomessa en kuitenkaan tarvinnut ruotsia mihinkään, mutta Ruotsissa käydessä olisi ollut kiva osata. Minulle kielissä kiehtovimpia juttuja on se nuotti, joka nyt suomenruotsissa on aika tylsä.
Muutenkin, jos esimerkiksi Savossa ei opetella äidinkielentunnilla savolaismurteita vaan yleissuomea, niin miksei koulussa voisi opettaa myös sitä standardiruotsia.
Sama täällä. Olisin ollut innoissani, jos koulussa materiaalit olisivat olleet riikinruotsia – puhumattakaan siitä jos opettaja olisi puhunut ”oikeaa” ruotsia. Sekin on kyllä totta, että oma ääntäminen olisi silloin hirvittänyt, kun taas suomenruotsin tunneilla tällainen pelko ei juolahtanut mieleenkään. Suomenruotsi kun on suomea ruotsin sanoilla 😉
Näin toisena tukholmalaistuneena täytyi tulla kommentoimaan omat havainnot ja vinkit 😀 Jos suomalaista berliniinmunkkia (tai karjalanpiirakkaa tai muuta hyvää) tekee mieli, niin kannattaa suunnata Hötorgshallenin Finska butikeniin, sieltä löytyy! Ja toi Googel tulee siitä, kun kaikki ruotsalaiset ääntää aina kansainväliset nimet niinkuin ne olisi englanniksi… Suosittelen lataamaan myös SL:n sovelluksen puhelimeen, saa bussilipun ostettua parissa sekunnissa, jos kortti sattui kotiin unohtumaan:)
Siis ne banaanit!!! Olen (tai siis olisin) banaanien suurkuluttaja ja usein seison täällä Ruotsissa telineen edessä ja käännyn tyhjin käsin pois, koska ei vaan voi! En ymmärrä, miten voi olla mahdollista tällainen hintaero! Ja kappalehinnoitellut kurkut (ja greipit) tuntuvat myös tyyriille, saattaa tosin olla vain illuusiota… Samaten ärsyttää asioida H&M:llä yms kaupoissa, joissa hintalapuissa näkyy myös hinta euroissa, kymmenellä jaettuna tietysti… Kurssin muutos tietysti hieman vähentää tätä vitutusta.
Laktoosittomuudesta puheen ollen, täällä on mielestäni paljon harvemmin tarjolla laktoositonta vaihtoehtoa, Suomessa se on itsestäänselvyys!
Äitini asuu Eskilstunassa ja muutaman kerran vuodessa luonnollisesti vierailen hänen luonaan. Ja tottakai menemme aina yhdessä ruokakauppaan. Ja joka kerta hämmennyn HeVI-osastolla siitä kappalehinnasta 😀 ja sekin, että saikos nyt näitä avokadoja kaksi vai kolme sillä ja sillä hinnalla 😛
Olin ruotsalaisten kanssa monta vuotta töissä Egyptissä ja siellä se kansallisuus ei todellakaan ollut liian korrektia olla vitsailematta suomalaisista. Välillä kyllä meni hermo ihan totaalisesti. Itse en voinut sanoa mitään ruotsiksi edes ruotsalaisille asiakkaille, kun työnantajan puolelta oli paineita puhua ruotsia. Asiakkailta kun saattoi tulla räkäinen Nauru päälle 🙁
Ei siis ole ollut suosikkikansallusuuteni. Parhaiten pohjoismaalaisista olen tullut norjalaisten kanssa toimeen.
Egyptissä taas ruokakaupoissa nälkäisenä 11h työpäivän jälkeen asioiminen oli tuskaa. Leipä yhdestä paikasta, hedelmät toisesta ja itse ruokakaupassa valitset söisitkö purkkipapuja vai ostaako kuivattuja papujaa. Makaronia ja riisiä löytyy montaa sorttia. Sontaisia kananmunia piti aina ravistella, ovatko tuoreita. Musliä sai kaupungin laidalla olevasta hypermarketisya. Ruokailu oli siis yksipuolista ja olisi ollut ilo taistella vain berliininminkeista
Tosi kiva kyllä lukea maiden eroista
Voi kuinka hellyttävän söpö kirjoitus! <3 Voin melkein kuulla sen Pikku-Virven väsymys-harmistus-tuhisemisäänen ja silkkaa turhautumisitkua vääntävän kaksivuotiaan, kun mikään ei ole oikein eikä kivaa ja kaikki on ihan ahterillaan 🙂
Ihan sama mikä meidän oikea ikä on, mutta joskus sitä vaan on liian pieni ja väsynyt ollakseen järkevä aikuinen. Mä niin ymmärrän sua <3
Ja nuo munkkijutut! Ne pitäis viedä kiireimmän vilkkaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen pikakäsittelyyn! Kammottavaa, kerrassaan kammottavaa.
Joo, juuri se päiväkoti-ikäinen Virve nousee esiin noita asioita turhautuneena tuskaillessa… 😀
Haha, samaistun kaikkiin muihin ”ongelmiin” paitsi tuohon yhdyssanaviivaan – minä olen kyllä oppinut kirjoittamaan sen ilman mitään välilyöntejä, enkä jostain syystä muista ikinä törmänneeni tuohon välilyöntiversioon? :’D
Jos yhdysviivan jälkeinen sana viittaa useampaan sitä edeltäneeseen sanaan niin silloin vitä ennen kuuluu välilyönti suomessa (”Mario Badescu -tuotteet”, mutta ”suomalaiset Lumene-tuotteet”). Jos viiva on kiinni sanassa, määrittelee se vain sitä sanaa, jossa viiva on kiinni. (En ole opettaja tai kieltä syvemmin opiskellut, joten selvennykseni ei ehkä ole se terminologialtaan paras… 😀 )
Kerro niitä sanoja, joita kukaan ei ole käyttänyt sitten 50-luvun. Olisi kiva tietää, ovatko ne omassa sanavarastossani. 🙂
Koitan koota näistä postauksen johonkin väliin! Nyt ei tule heittämällä litaniaa, mutta juuri viikonloppuna käytin jotain sanaa, josta mieheni totesi, ettei sitä kukaan käytä enää. 🙂
Kiva postaus! Itselleni tuli mieleen ainakin aderton (nyk arton), jota ei enää käytetä mutta jonka olen itse oppinut koulussa vuonna miekka ja kivi. Käsittääkseni kukaan ei myöskään kysy enää ”hur står det till”. Olisi hauska kuulla muitakin vastaavia!
Aiemmin ruotsalaisten kanssa työskennelleenä mua sieppasi ihan suunnattomasti se, että (varsinkin vähän nuoremmat naispuoliset) työkaverini nauroivat minun ruotsilleni. Saattoi olla vähän kummallista ääntämistä jne, mutta oikeasti tuolloin puhuin ruotsia aika hyvin. Itse he eivät tietenkään osanneet kumpaakaan virallista työkieltä kovinkaan kummoisesti. Ja mä puhuin kuitenkin tuolloin neljää vierasta kieltä melko sujuvasti! Myöhemmin en enää viitsinyt vaivautua. Mulle sai puhua ruotsia ja otin informaatiota vastaan på svenska, mutta kaikki antamani ohjeistus tuli englanniksi tai italiaksi.
Muistan ikuisesti sen hetken, kun katselin weather channeliä ja jouduin hakemaan italialaisen mieheni paikalle ja kysymään: ”Mitä kieltä tuo tyttö puhuu?”. Tajusin ymmärtäväni, mitä meteorologi sanoo, mutta aivoni eivät osanneet eritellä, mitä kieltä hän puhuu. Kävi ilmi, että kieli oli italia, mutta aksentti oli niin rikssvenska, etten kyennyt tunnistamaan/erittelemään puhuttua kieltä.
Ja muutoin ei huolta. Mulla on sukulaisia, jotka ovat asuneet Ruotsissa jostain 50-luvulta lähtien ja silti ruotsalaiset, kuulemani mukaan, nauravat ja korjaavat heidän ääntämistään. Ei mulle tulisi mieleenkään nauraa, ainakaan ylimielisesti, jos yli kahdeksankymppinen isotätini kertoo käyneensä besastamassa (=tankkaamassa:D). Päinvastoin. Se on ihan mahtavaa, että Suomessa vieraillessaan tahtoo yhä käyttää kieltä.
Moikka! Tällä yksi tukholmalaistunut suomenruotsalainen. Olipa hauska lukea havaintojasi, ihan samoja asioita on itsekin tullut ihmeteltyä asuttuani täällä nyt reilun vuoden ajan. Pakko vielä lisätä pari juttua ruokakaupoissa tehtyihin havaintoihin:
– Hedelmiä ja vihanneksia ei täällä punnita itse, vaan ne punnitaan aina kassalla (Suomessa käydessäni nolottaa nykyään joka kerta kun seisin kassalla punnitsemattomien ostosten kanssa – näin nopeasti tähän käytäntöön tottuu)
– Täällä syödään (tuoreita) katkarapuja ihan hurjat määrät verrattuna siihen mitä Suomeessa. Muutenkin kalavalikoima on paljon laajempi.
– Yksi asia joka on huvittanut erityisesti on se, että täällä tuotevalikoimista löytyy ”lyx” sitä ja ”lyx” tätä, kun taas Suomessa myydään ”arkimaitoa” ja ”arkijugurttia” 🙂
Suomenruotsalaiset, niitä nyt ei kukaan tajua, ihan oikeasti täysin oma ryhmänsä 🙁 Nimimerkillä ”Yritetty on”.
Juu, se korrektius on käsittämätöntä. Nämähän ovat, minusta ainakin, aika huumorintajuisia mutta eivät sitten yhtä suoria kuin suomalaiset ja minulle käy noiden vitsien & havaintojen (omanikin ovat järestään kerrassaan briljantteja laukaisuja) samalla tavalla, hymy, hiljaisuus ja aiheenvaihto. Hyvässä hengessä toki.
Berliininmunkkeja ei ole, sen voit unohtaa. Perheyksikkömme on tehnyt asian tiimoilta erittäin laajaa, jollei suorastaan kaiken kattavaa empiiristä tutkimusta. Vadelmamunkit ovat myöskin hakusessa. Laskiaispullan luvatusta maasta on myös mahdotonta saada laskiaispullaa vadelmahillolla (minulta se tosin onnistuu, sillä olen onnekseni naimisissa kondiittorin kanssa).
Vielä on mainittava, että kuolema tulee joka kerta kun ruotsalainen ääntää englanniksi Geen tai Jiin. Justin, Janet, Jackson, aina Jii pehmeänä, ja tuo Gee pehmeänä myös, sen saaminen kovaksi on työn takana. Välillä pokka pettää 🙂
Listaa voisi jatkaa pitkään, hauskaahan tämä vaan on. Sanoo ”Täydellisen ihastuttava suomalainen”.
Kiitos kivasta postauksesta!
Ihana kommentti ja mukava kuulla, että muutkin ”täydellisen ihastuttavat suomalaiset” tuskailevat tässä yhteiskunnassa samojen ”ongelmien” kanssa. Vadelmahillollisen laskiaispullan perään olenkin haikaillut muuten, mutta kiitos, että säästit etsinnän vaivan sitten senkin suhteen. Jään vielä kuitenkin elättelemään toivoa niistä vadelmamunkeistä jos kerran ajatus berliininkunkeista on suostuttava kuoppaamaan… 🙂