Tavallisimpia hetkiä ovat ne, kun asiakkaalle täytyy demostroida tuotteen olevan deodorantti ta kasvovoide. Siinä sitten esitetään pantomiimina tuotteen levittämistä kainaloihin tai kasvoille asiakkaan saadessa ahaa-elämyksiä.
Suihkugeelin demostroimisen näkemin on myös aina yhtä hauskaa: myyjä hieromassa itseään kuin suihkugeeliä levittäessä ja nostaessaan harallaan olevat sormensa päänsä päälle pitäen suihkun kaltaista suhinaa ”ssshhhhh….” Tilanne nostaa ulkopuolisen huulille väkisinkin hymyn. (Tai no, joskus kyllä itse myyjän ja asiakkaankin huulille.)
Astetta vaikeampaa on jo kertoa, että tuotteesta on päivä ja yövoiteet. Yövoide on vielä melko helppo, sillä sen kun vain näyttää voiteen levityksen ja laittaa sen jälkeen kämmenet yhteen ja kallellaan olevan pään alle. Päivävoide onkin sitten jo astetta hankalampi. Siinä saa voidetta käteen ottaessaan jo helposti venytellä aamuvenyttelyjä, levitellä voiteen, heilua päivän tekemisten tahtiin ja vaihtaa sitten käteen yövoiteen, jota levittää kasvoille ja esittää jälleen nukkumaanmenevää, jolloin asiakas saa kuin parhaassakin sananselitysleikissä arvata, mistä on kyse. Yksi mahdollisuus on toki myös demostroida herätyskellon pärinää ennen aamuvenyttelyä (myös kukonkiekaisut ovat hienoja hetkiä), jolloin sananselitysleikki helpottuu entisestään.
Olen toki nähnyt myös kollegani demostroivan päivävoidetta piirtämällä ilmaan aurinkoa. Siitä niin vaan kahdella kädellä palloa ilmaan piirtämään ja molemmilla käsillä sen ympärille sakaroita.
Toisaalta samainen kollega on myös yrittänyt selventää turistille sanaa ”reindeer milk” kulkien kädet päänsä päällä sarvina ja demostroiden sen jälkeen lypsämistä ilmassa omien rintojensa edessä… Voitte uskoa, ettei poronmaito ollut prosessin jälkeen turisteille yhtään sen selvempi juttu, mutta kaikilla oli ainakin hauskaa.
Turistien kanssa kommunikoidessa käytetään usein laskinta, piirretään paperille, osoitellaan ihmisiä, esineitä ja värejä. Itse olen jopa laulanut kesken myyntitilanteen Happy Birthday -kappaletta, kun eräs aasialainen mies ei millään ymmärtänyt, mitä luvuillani tarkoitin yrittäessäni kirjoittaa hänelle, että hänen katsomansa voiteet olivat joko +20, +30 tai +40 vuotiaille.
Välillä töissä huomaa, ettei sillä kielitaidolla niinkään ole väliä ja taantuu täysin sen heikoimman turistin tasolle. Ei ole mitään väliä, vaikka osaisit käyttää hienoja sanoja ja lauserakenteita, kun kukaan ei kuitenkaan ymmärrä. Yksinkertainen palikkakieli on se, jolla pärjää usein parhaiten.
Uudenvuodenristeilyllä riittä, kun osaa sanoa ”this, this, the same” yrittäessään myydä venäläiselle asiakkaalle tuoksupakkausta, jonka asiakas saa pelkän tuoksun hinnalla tai yrittäessään vaihtaa asiakkaan kassalle tuomaa testeriä myyntituotteeseen. Kesälomaristeilyllä riittää puolestaan, että osaa sanoa ”change, change” kun aasialainen asiakas tahtoo tuoda takaisin ostamansa tuotteen ja ottaa hyllystä jo uutta.
Ja niin, mitä tulee siihen ruotsiin, niin mokailen yhä säännöllisesti, kun senat menevät sakaisin på svenska också. Ei ole kovinkaan montaa viikkoa siitä, kun kiitin epähuomiossa hyttysiä (”Tack myggor!”) ja pienen kielimuurin vuoksi tuli jonkun aikaa sitten livautettua asiakkaalle täyden laivan kommentoimisen sijaan, että kaikki matkustajat olivat humalassa… Eli turha minun on niille turisteille toisaalta naureskella, kun itselläni ei ole toinen kotimainenkaan kieli täydellisesti hallussa aina.
But oh boy, how I enjoy our multicultural work environment!
Toisaalta ihailen kuitenkin jollain tapaa näiden kielitaidottomien rohkeutta. Ei minulla olisi itselläni pokkaa lähteä keskellä arabialaista tavarataloa kyselemään myyjältä suomeksi, että olisiko heillä minulle pinkkiä burkhaa ja miten se puetaan päälle helpoiten ja mitä sen alla kannattaa käyttää ja kuinka se pestään ja miten se kannattaa kuivata!
Olen siis toisaalta hieman sillä rajalla, onko mielestäni ihailtavaa rohkeutta vai naurettavaa tyhmyyttä tulla juttelemaan minulle kiinaa, mutta niin kauan, kun sen jutteleminen johtaa hykerryttäviin ja nauruhermoja kutkutteleviin tilanteisiin, niin onko sillä niin väliäkään, mitä mieltä minä olen asiasta?
Muita kielitaidottomien kanssa kommunikoivia? (Tai sitä edes yrittäneitä?)
Hauska postaus 😀 Olen itse todella huono kielissä ja nolottaa pelkkä ajatus, että joutuisin tuollaisiin tilanteisiin.
Meillä on tapana tallentaa hauskimmat kielikukkaset nk. Pyhään kirjaan.
Niitä on kiva lukea jälkikäteen.
hei oletko kokeillut kakkuripsaria ? olen miettinyt sellaisen hankintaa,mutta olisi kiva ensin tietää jonkun mielipide sen käytettävyydestä 😀 Ainakin siis isadoralla on tämmöinen. ( http://sokos.s-verkkokauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/BrandiTuote/isadora-build-up-cake-mascarakakkuripsivari/371527/39403/39403/39403/39403 )
Nämä sinun laiva-postaukset ovat aina hauskoja! 😀
Minusta se on todella rohkeaa, että jos ei osaa vieraita kieliä niin sitten puhutaan sitä kieltä mitä osataan oli se sitten suomea, kiinaa tai venäjää. Niin kuin itsekin kirjoitit niin yleensä asiat selviävät tavalla tai toisella 🙂 Itsellänikään ei ikinä riittäisi pokkaa mennä vaikka sinne arabialaiseen tavarataloon ostamaan suomeksi burkhaa, mutta esim. enoni ei osaa suomen lisäksi oikein mitään kieliä ja hän on reissanut pitkin pohjoismaita autolla ja puhunut siis maasta riippumatta suomea ja hyvin hän on pärjännyt 😀
niiin totta, ettei kielitaidolla välttämättä pärjää – monesti ulkomailla 'heikon englanninkielentaidon maissa' mieheni hoitaa tankero-englannilla asiat kun kukaan ei tajua mitä yritän sanoa vaikka kuinka englanti se toinen kieli mitä olen kotona oppinut puhumaan :D.
Opetan talvisin hiihtoa (maastohiihtoa, laskettelua ja lautailua) ja aina on niitä asiakkaita, joiden kanssa ei ole yhteistä kieltä. Varsinkin venäläisillä riittää rämäpäisyyttä, joten joskus saa olla helisemässä. Sen verran osaan venäjää, että pystyn käskeä pysähtymään, kääntymään, jarruttamaan ja odottamaan. Ja vähän lajisanastoa. Mutta onneksi on kehonkieli ja venäjänkieliset rinnesäännöt 😀
😀 Hauska postaus. Piti ihan ääneen tirskua!
Mä olen välillä funtsinut, että pitäisi ehkä mennä venäjän kielen kurssille, heikäläiset kun aika harvoin osaa mitään muuta kuin venäjää :/ Ja mä osaan just pari sanaa, joilla ei käytännössä edes tee mitään myyntitilanteessa 😀 Monta kertaa on jäänyt myynti väliin, kun en itse ymmärrä ja asiakas ei osaa selittää mitään muuta kuin venäjää, eikä tajua lähteä edes pantomiimi-linjalle 🙁
en tiedä oonko vaan sokea vai etkö oo julkaissut sen ihanan hajuveden voittajaa? 😮
Itse olin töissä Helsingin keskustassa ja yllättävää oli että vanhemman polven venäläisten kanssa saattoikin pärjätä saksalla! Ei tulisi se kieli ekana mieleen, mutta toimi, sain ainakin jotain myytyä. Jos tulee maahan ummikkona mutta kuitenkin yrittää itsekin parhaansa että tulisi ymmärretyksi, on kyse varmaankin rohkeudesta, mutta jos tulee pölisemään omaa kieltään eikä millään ymmärrä ettei toinen puhu sitä kieltä… voisi puhua tyhmyydestä ja kenties jopa ylimielisyydestä. Vähän samoja kokemuksia kuin TERHENillä tuossa. Tarttis varmaan opetella sekin kieli, koska kyllä ne mokomat ostais vaikka mitä. =/
Täällä naureskeltiin ihan ääneen, kun kuvittelin noita tilanteita 😀
Ihanasti aina piristää päivää nää siun tälläset postaukset. Ja muutenkin blogisi on aivan ihana 🙂
Itse työskentelen työpaikassa, jossa on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä ja yhteinen työkieli on suomi. Hassua on ollut huomata kuinka oma suomenkieli muuttuu yksinkertaiseksi huonoksi suomeksi töissä, koska sillä tavalla muut ymmärtävät minua paremmin 🙂
Nyt on pakko heittää sinua kysymyksellä! Olen ahkerasti lakkaillut kynsiäni monta kuukautta. Mutta viikko sitten huomasin että kynteni ovat muuttuneet keltaisenoransseiksi! Olen ollu tnyt lakkaamatta viikon kynsiä mutta ne ovat vielä päistä kellertävät. Miten voin ehkäistä että tällaista ei tapahtuisi uudelleen ja mikä sen edes aiheuttaa? Käytän aluslakkaakin… Ja milloin voin taas alkaa laata kynsiäni?
Kuulostaa niin tutulta! Itse työskentelen lentokentällä ja kyllä se elekieli ja yksinkertaiset ilmaukset ovat sielläkin kova sana 😀
pärjään työssäni ok:sti englannilla ja ruotsilla, mutta olen huomannut myös ettei kieliopillisesti oikeilla lauseille ei tee monesti englantia-vähän-puhuvien kanssa mitään 😀 brittien kanssa taas itselläni on ongelmia, kun olen itse tottunut töissä olemaan ihan hyvä englannissa (paljon käy puolalaisia & bulgarialaisia jne asiakkaita), mutta itse en aina ymmärrä brittien puhetta vaikke he ymmärtäisivät minun.
paljon venäläisiä palvelleena olen kuitenkin sitä mieltä, että olisi hyvä joko heidän opetella vähän englantia tai itseni käydä joku venäjän alkeiskurssi…(tosin venäläisherrat tuntuvat minusta hyvin töykeiltä kun tulevat 5 cm päähän kasvoista ja huutavat naama punasena jotain venäjäksi, enkä ymmärrä sanaakaan. siinä vaiheessa yleensä levittelen vaan käsiäni ja toistelen etten ymmärrä [enkä haluakaan ymmärtää].. mutta jos joku viitsii ryhtyä käsipantomiimikieleen, niin sillon jaksan palvella heitä :D) venäläisrouvat ovat kuitenkin kovia ostamaan kosmetiikkaa suomesta, joten tulevaisuutta silmällä pitäen olisi ehkä hyväkin puhua venäjää edes muutama hassu lause 🙂
Olen töissä lentokentän läheisyydessä, joten välillä putkahtelee meillekin heitä, jotka eivät puhu oikein mitään kieltä. Meillä on töissä yksi, joka on huvikseen opiskellut alkeita monestakin kielestä (myös venäjästä), eikä hänkään ole saanut heistä paikalla ollessaan sen kummempaa irti.
Jokunen kuukausi luokseni tuli tällainen asiakas, joka ei sanonut muuta, kuin "catalog, catalog" ja teki leimaavaa liikettä käsillään, käytännössä siis hakkasi nyrkkiään toisen käden kämmeneen. Yritettyäni ensin leimasinhyllyllä näytellä tuotteita niiden joukosta sekä varmuuden vuoksi muita toimistotarvikkeita, hain paikalle yllä mainitsemani työkaverin. He jonkin aikaa keskustelivat hyllyjen välissä, ja kun asiakas lähti, hän kertoi, ettei ollut saanut selville mitä asiakas halusi.
Harmi.
Voi kyllä, samanmoisia tilanteita tulee vastaan hotellin respassa. Suurin ryhmä ehdottomasti kielitaidottomat venäläiset, lisäksi vanhempia aasialaisia ja ihan eurooppalaisiakin. Laskin, paperille piirtely ja pantomiimi ovat tulleet tutuiksi. Puhelimessa onkin sitten vähän hankalampaa, ei auta muuta kun lyödä luuri korvaan.
Venäläisistä asiakkaista lapset monesti osaavat hyvinkin englantia, melkeen mitä nuorempi lapsi, sitä paremmin tuntuu osaavan. 😀 Kiinalaisista taas olen miettinyt, että kun he tietänevät kiinan olevan maailman puhutuin kieli, luulevatko he sitten niin että sitä kiinaa tosiaan puhutaan tasaisesti ympäri maailmaa?? Mene ja tiedä. On kuitenkin ihanaa olla eri kansallisuuksien kanssa tekemisissä, vaikka tietyt tilanteet saattavat raastaa hermoja. 🙂
-M-
Olen töissä ratsastustarvikeliikkeessä, ja eräs päivä myymälään tuli joukko venäläisiä, jotka eivät puhuneet sanaakaan englantia tai suomea. Ryhmän miehellä oli mukanaan piirros, joka kyllä muistutti enemmän nasan avaruusalusta kuin mitään hevostarviketta 😀 Yritimme pomon kanssa selvittää mitä he tulivat hakemaan, mutta valitettavasti emme päässeet yhteisymmärrykseen. 😀
Mä osaan suomea (of course), ruotsia (keskipitkä 10), saksaa (lyhyt 10) ja pari vuotta sitten yläasteella opiskelin ranskaa ja arvosana 9. Sen sijaan englanti on aika vaikeeta, mutta numero silti 8.
Eli uskon, että näillä kielitaidoilla selviää. 😉
Ihanaa aloittaa päivä ku sain nauraa postauksellesi kippurassa! Olet huippu<3
Kielitaitoinen anonyymi tässä yläpuolella, jahka pääset lukiosta ja töihin, saatat huomata, että todellisuus onkin koulua ihmeellisempää. Varsinkin, kun englanti on kielistäsi heikoin. 😉
Edes äidinkielenään kieltä puhuvat eivät puhu kuin oppikirjoissa kerrotaan, on murteita ja puhekieltä, sekä muuten vaan epäselviä puhetapoja.
Tulee kyllä töissä ihailtua aasialaisten (ja venäläisten) rohkeutta. Minä en uskaltaisi lähteä reissuun toiselle puolelle maapalloa osaamatta sanaakaan englantia tai paikallista kieltä. 🙂
Vaikka ymmärrän suht hyvin, niin en puhu englantia kovin sujuvasti, mutta sillä ei tunnu olevan töissä väliä. Äidinkielenään englantia puhuvat paikkaavat hienosti puhettani, kun jään etsimään oikeita sanoja ja taas muut turistit eivät kuitenkaan ymmärtäisi mitä sanon.
Täällä itärajalla käy t o d e l l a paljon venäläisiä, osalla on asunnot jne, ja shoppailevat mieluusti täällä, sillä rahasta ei taida olla puutetta? Se vaan, ettei osaa sitä venäjää 🙁 Opiskelin koulussa, mutta tyhmänä jätin kesken, kun ei ollut tietoa tästä työstä… Ymmärrän sentään kysymykset, puhunko venäjää ja paljonko maksaa. Onneksemme kaikille työntekijöille, meillä on nyt venäjänkielinen työntekijä 🙂 Hän saa myytyäkin enemmän, kun kuuntelee ja ymmärtää.
Mutta pantomiimi on tuttua. Oon oppinut aika hyväksi, on ihan selkeetä, jos asiakas kyselee lapselle nuhaan lääkettä jne 😀
Ja tosiaan, vaikka itsellä sujuu mm. enkku hyvin, niin jotenkin se kielitaitoi taantuu aina sen asiakkaan tasolle, jos hän huonommin puhuu. Parempi, ettei sekoita asiakasta kokonaisilla lauseilla 😉