Take what you need and be on your way and stop crying your heart out


Hold up
Hold on
Don’t be scared
You’ll never change what’s been and gone





May your smile (may your smile)


Shine on (shine on)
Don’t be scared (don’t be scared)
Your destiny may keep you warm

Cos all of the stars

Are fading away
Just try not to worry
You’ll see them some day

Take what you need
And be on your way
And stop crying your heart out




Get up (get up)


Come on (come on)
Why’re you scared? (I’m not scared)
You’ll never change
What’s been and gone



Cos all of the stars

Are fading away
Just try not to worry
You’ll see them some day 

Take what you need
And be on your way
And stop crying your heart out



Cos all of the stars

Are fading away
Just try not to worry
You’ll see them some day 

Take what you need
And be on your way
And stop crying your heart out




-Oasis, Stop Crying Your Heart Out

73 kommenttia artikkeliin ”Take what you need and be on your way and stop crying your heart out”

  1. Mulle tuli melkeen itku. Aivan tajuttoman herkkä postaus. Oikein superpaljon onnea tuleviin uusiin juttuihin:)

    Vastaa
  2. Menikö teillä nyt kantapäät lopullisesti erilleen?
    Ettekö palaa yhteen?
    Olen hieman hämmentynyt tästä postauksesta.

    Vastaa
  3. huh,itkin jo ennenkö edes klikkasin biisin soimaan. huojentavaa nähdä,että sussakin on ns inhimillinen puoli,ettei kaikki pyörikään kosmetiikan ympärillä,ja äärettömän iso hatunnosto että jaat sen meidän lukijoiden kanssa 🙂 tulevaisuus varmasti pelottaa,ja niin sen toisaalta kuuluu vähän tehdäkin.muistat vaan,että ihminen kehittyy sillon kun se on oman tutun mukavuusalueensa ulkopuolella. hirmuset tsempit täältäkin! kyllä se elämä kantaa <3

    Vastaa
  4. *huoh* Elämä on valintoja. Toisiin valintoihin ei voi juurikaan vaikuttaa – ja taas toiset ovat todella vaikeita vaihtoehtoineen.

    Katse eteenpäin, sillä halusipa tai ei, aika multaa muistot – ja kultaa ne, jotka multaamatta jäivät. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin aina avautuu uusia.

    Vastaa
    • Sitäpaitsi Lontoo on tönöttänyt siellä samalla paikalla paljon kauemmin kuin Helsinki, niin että kyllä se vielä siellä samassa paikassa seisoo kun lopetat opiskelusi. Läheisistä ihmissuhteista taas ei ikinä tiedä missä mallissa ne ovat kuukauden, vuoden, kahden tai kymmenen vuoden kuluttua. Kaikenlaista voi tapahtua ihan yhtäkkiä, ja minä tarkoitan ihan todella KAIKENLAISTA!

      Joskus elämässä pitää tehdä päätöksiä siitä, elääkö toisen ihmisen (työn) ehdoilla, ja jos tekee sen myönnytyksen, saattaa melko varmasti ajatella jälkeenpäin, että jäi jostakin paitsi kun ei toteuttanut(kaan) itseään. En tiedä, mikä sinun tilanteesi on, mutta tuli vaan mieleen. Tätä ei tarvitse julkaista, oli vaan ajatelma sinulle. Pää pystyyn.

      Vastaa
  5. This song you posted will tell how you feel at the moment. You are a strong woman and i know you will be fine. Life is difficult and beautiful at the same time. Consolation for us is we are molding our own future so no one really knows what lies ahead.CHEERS to you my dear for the courage and simply being you.

    Vastaa
  6. Kylläpä alkoi kurkkua kuristaa.. 🙁
    Nyt vain tsemppiä ja halauksia uuteen elämään! <3
    hanski

    Vastaa
  7. Ethän vaan lopeta blogiasi! Olen saanut sinulta niin monia hyviä vinkkejä. Joka ilta klo 19 on ollut Ostolakossa-aika. Anu

    Vastaa
  8. Lähdön hetki on varmasti ollut vaikea, nuo kuvat kyllä ilmaisee sen paremmin kuin tuhat sanaa. Voimia siihen, että pääset surun yli. Ja onnea tulevaan, ihailen rohkeuttasi tehdä isoja siirtoja elämässä. 🙂

    Vastaa
  9. Kiitos että jaat tämänkin elämästäsi, me lukijat kun välitetään siitä bloggaajasta siellä kosmetiikkapurkkien takana<3 Ja minkä tunnelman oletkaan tähän postaukseen vanginnut :') Tsemppiä ja voimahali!

    T: vakkari-lukijasi Sanni, jota edelleen harmittaa kun ei vuosia sitten työpaikaltasi (yllättäen kotikaupungissani) sinut bongatessaan uskaltanut tunnustautua lukijaksi. Herranjestas se taisi olla vieläpä silloin kasvottoman Golden Girlin aikoihin! Vuodet vierii 🙂

    Vastaa
  10. Uskomattoman surullinen postaus! Murhe on käsinkosketeltava.

    Suorastaan pelottaa, että joudut tänne kammottavaan, synkkyydessä rypevään Suomeen takaisin tuollaisen koettelemuksen jälkeen ja vielä syksyä vasten. Huh sentään.

    Kaikkea hyvää ja toivottavasti kestät tänne paluun.

    t. jälleen yksi vakkarilukijasi

    Vastaa
  11. Täällä yksi joka voi samaistua jonkin verran tilanteesesi, ero tuli keväällä ja nyt lähden ulkomaille vaihtoon syksyksi. Niin se elämä vain joskus koettelee mutta pakko sitä on joskus tehdä rohkeitakin päätöksiä ja toden teolla ottaa oma elämä haltuunsa 🙂 Tsemiä siis, ollaan rohkeita ja itsenäisiä naisia!

    Vastaa
  12. "Ovia avataan ja ovia suljetaan. Niin elämän talossa kuljetaan." Koskettava, rohkea postaus. Kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen. Ehkäpä pian huomaat saaneesi jotain vielä parempaa tilalle?

    Vastaa
  13. Huhh..miten kuvasi toivatkaan omia muistoja mieleen. Puoliksi tyhjennetyt kaapit, tyhjät huoneet ja laukkuröykkiö.. Kodista ja suhteesta lähteminen on vain niin kamalaa. Kotimatka menee itkien, mutta kun pääsee kiinni uuteen, niin kyyneleet pikku hiljaa kuivavat. Muistot eivät katoa koskaan, eikä niiden tarvitsekaan. Olet rohkea ja voimakas nainen, selviät varmasti kaikesta mihin ryhdytkään. Heikkouden tunnustaminen se vasta rohkeaa onkin. Tsemppiä syksyyn ja ollaan kuulolla..
    Jade

    Vastaa
  14. Virtuaalinen halaus jälleen kerran yhdeltä vakkarilukijalta! Onnea ja voimaa uuteen elämänvaiheeseen, se alkaa ensimmäisestä askeleesta.

    Vastaa
  15. Paljon tsemppiä uuteen elämään! Se on aina haikea ja vaikea hetki, kun vanhan "elämän" joutuu jättämään taakseen, mutta onneksi sinulla on varmasti paljon kaikkea hauskaa ja uusia kokemuksia luvassa lähitulevaisuudessa. Itse ainakin suosittelen heittäytymään avoimin mielin opiskelijaelämän syövereihin ja ottamaan siitä kaiken irti menemällä uusiin ympyröihin mukaan ja jos yhtään vaan kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti (ainakin aluksi) kiertää myös opiskelijabileissä 😉

    Vastaa
  16. Voi miten surullista 🙁
    Ja miten kliseiseltä se kuulostaakin: time heals all wounds. Useimmat meistä olemme olleet siinä missä sinä olet nyt. Ja selvisimme. Mikä ei tietenkään poista sinun tuskaasi tällä hetkellä. Iso hali ja kaikkea hyvää sinulle Virve!!!!!
    T. Anna

    Vastaa
  17. "Miten voi olla koti-ikävä jos on jo kotona"…… Uskomattoman kaunis postaus. Halaisin jos voisin. <3

    Vastaa
  18. Ihan mielettömän koskettavaa, Virve. Kuvat puhuu niin paljon.. Tsemppiä ja jaksamista, uusi elämä ja uudet seikkailut odottavat sinua <3

    Vastaa
  19. Jos on kamalaa lähtijällä, niin on varmasti myös sillä, joka jää. Sun tulevissa kaapeissas ei oo muistoja ja herrasmehen jätämää tyhjää tilaa. Varmasti ottaa koville hänelläkin katsoa tyhjiä aukkoja kodissa. Tsemppiä teille molemmille.
    Miten mulla silti on tässä haikeudessakin tunne, että elämä yllättää sut vielä aika tavalla 🙂 olet rohkea käänteissäsi ja rohkeille tapahtuu uskomattomia asioita!

    Eevi

    Vastaa
  20. Tsemppiä paljon Virve! 🙂

    Harvoin on missään blogissa törmännyt näin koskettavaa postaukseen, kiitos kauniista kuvista ja niiden jakamisesta.

    Vastaa
  21. Vau mikä postaus. Rohkea. Puhuttelevia kuvia. Kyllä tuli tippa linssiin, enkä oo vielä ees kuunnellu biisiä… Ihana biisi kylläkin

    Vastaa
  22. Surullisen haikeita kuvia ja tekstiä …. voin vain kuvitella sun fiiliksiä totutellessa uuteen elämäntilanteeseen. Mutta hei, sä et vielä tiedäkään, mitä kaikkea ihanaa tulevaisuus tuo sulle tullessaan! Kaikki ovet ovat auki, sä kyllä pärjäät ja selviät <3

    Vastaa

Jätä kommentti