
Kertauksen vuoksi kerrottakoon, että työskentelen siis laivalla parfymiosastolla tilaavana myyjänä/”parfymiassarina”, eli minun vastuullani on paitsi tilausten hoito myös kaikki muut myymälän pienet juoksevat asiat.
Työrytmini on tällä hetkellä sellainen, että olen aina kahdeksan päivää töissä ja kahdeksan vapaalla. Käytännössä lopetan siis lähes poikkeuksetta työt kahdeksannen päivän iltana klo 00:00 (joskus harvoin vasta yhdeksännen päivän aamuna laivan tultua satamaan), mutta koska laiva on tässä vaiheessa vasta ohittanut Ahvenanmaan, joudun odottamaan aamuun asti, jotta pääsen kotiin ellen sitten tahdo pistää uimiseksi. Pääsen siis laivalta yhdeksäntenä päivänä, joka on samalla myös ensimmäinen kahdeksasta vapaapäivästäni. Onneksi asun lähellä satamaa, sillä kauempana asuvilla tämä ensimmäinen vapaapäivä voi kulua pitkälti matkustamiseen.
Minulta kysytään usein, että miltä laivalla työskentely tuntuu. Onko uuvuttavaa olla töissä niin pitkään putkeen? Kaipaisinko maatyön säännöllistä rytmiä ja mahdollista viikonloppujen iloa?
Laivatyössähän on ensinnäkin aivan sama, mikä viikonpäivä on menossa. Täällä ei tunneta käsitettä ”viikonloppu” tai ”pyhäpäivä” oikeastaan millään lailla (okei, humalaiset suomalaiset nuoret miehet paljastavat usein käsillä olevan viikonlopun) ja jos tilauksien hoitaminen ei olisi vastuullani, olisi minulle aivan herttaisen samantekevää, mikä viikonpäivä milloinkin on. Täällä ei tunneta mitään sunnuntain tuplapalkkoja eikä iltalisiä. Vuoteen mahtuu vain pari päivää (laskettavissa yhden käden sormilla), joina palkka on muita päiviä suurempi ja joulu ja juhannus nyt vaan ovat fiilikseltäänkin työpäiviä muiden joukossa.
Ainoat tärkeät päivät minulle ovat sunnuntain jäätelöpäivä, jolloin henkilökunnan ruokalassamme (messissä) on tarjolla jäätelöä ja kastikkeita ja saan rakentaa oman ihanan jäätelöannokseni sekä torstai, joka on joka viikko joko pannari- tai lettupäivä.
Olen tykästynyt kahdeksan päivän rytmiini niin kovasti, etten usko, että suostuisin kovin helpolla vaihtamaan sitä ”arkisin yhdeksästä viiteen” -tyyppiseen työhön maissa. Työni sopii tällä hetkellä täydellisesti elämäntilanteeseeni ja aion pitää siitä kiinni vielä pitkään.
Ja kuinka monen ikkunasta on keskellä kesäyötä näin komeat maisemat merelle?
Minulta on myös kysytty, mitä teen maatyöläisen korviin varsin pitkiltä kuulostavilla vapaillani.
Noina päivinä otan rennosti ja teen ihan mitä minua itseäni huvittaa. En mieti niitä vain pitkinä viikonloppuina vaan ajattelen ne lomina. Saan nukkua ja kukkua pitkään, nähdä ystäviä ja perhettä, pyöriä kaupungilla, käydä lenkillä ja salilla, hemmotella itseäni ja hoitaa juoksevia asioita… olla ja nauttia elämästä.
Okei, onhan tuo kahdeksan päivän töissä- ja vapaallaolo joskus hankala juttu, kun jotain pitää sopia. Erityisesti tämä on korostunut, kun olen joutunut tekemään ajanvarauksia esimerkiksi lääkäriin. Ei ole kerran eikä toisen, kun ajanvaraajalla on meinannut mennä hermot, kun olen sanellut hänelle, koska olen Suomessa ja koska voin tulla, varsinkaan kun en voi edes sanoa, että joka toinen viikko Suomessa ja joka toinen viikko poissa vaan kahdeksan ja kahdeksan jakaantuu loppujen lopuksi ihan toisella tavalla… Tokihan olisin myös joka toinen iltapäivä Suomessa työviikkoni aikana, mutta jos vielä lähtisin sitä selittämään ajanvaraajalle, olisi hänellä varmasti jo pää niin totaalisen pyörällä, etten saisi ikinä mitään aikaa minnekään. Helpointa siis vaan kertoa aina kaikille aikoja varatessani, että olen työni vuoksi aina kahdeksan päivää Suomessa ja kahdeksan päivää reissussa.
Nautin ihan suunnattomasti yksinolosta ja aina välillä yritän järjestää vapaaviikkoja, jolloin minun ei tarvitse nähdä ketään ja saan mennä aivan omilla ehdoillani. Toki tällaisia totaalisen yksinäisiä viikkoja on lähes mahdotonta pitää, sillä käytännössähän se tarkoittaa sitten sitä, että olen yhteensä 24 päivää putkeen eristyksessä perheestäni ja ystävistäni, mikä ei ole ollenkaan mukavaa enää. Yritän kuitenkin järjestää jokaisella vapaallani edes muutaman peräkkäisen päivän, joina saan olla ihan vain itsekseni. (Yrittämiseksi tämä yleensä jääkin…)
Minulta on myös kysytty, kuinka tällainen rytmi toimii parisuhteen kannalta. Ikäväkyllä minun täytyy sanoa, etten tiedä, sillä en ole koskaan oikeastaan kokeillut ”normaalia” parisuhdetta yhdessä työni kanssa. Wannabe-insinöörin ja minun parisuhdehan laitettiin pakettiin melko pian työni alkamisen jälkeen työrytmistäni täysin johtumattomista syistä ja sen jälkeen olin reilut puolisen vuotta ilman parisuhdetta. Tällä hetkellä elän vielä toistaiseksi etäsuhteessa Englantiin eikä työni sinäänsä häiritse seurusteluani, sillä päivittäinen kommunikointi onnistuu Messengerin, Skypen, Whatsappin, tekstiviestien ja vaikka tavallisten puheluidenkin kautta. Lomien ajoittaminen samaan aikaan tosin on välillä vaikeaa…
Uskon kuitenkin olevani itse sellainen ihminen, jolle tämä kahdeksan päivän rytmi toimisi hyvin ihan normaalissakin suhteessa, jossa kaksi ihmistä elää samassa maassa ja samassa kaupungissa (ja vaikka samassa asunnossakin). En ole sellainen ihminen, joka jatkuvasti tarvitsee toisen ihmisen läsnäoloa ja tahdon viettää aikaa omassa rauhassani. Kun kuitenkin on totaalisen rakastunut, tulee väkisinkin viettäneeksi kokoajan aikaa toisen kanssa ja jossakin vaiheessa arki tulee sitäkautta helpommin vastaan. Toiveenani olisikin siis, että myös parisuhteeni toinen puoli osaisi suhtautua asiaan samalla lailla.
Olen kuullut työkavereiltani, kuinka hyvää kahdeksan päivän poissaolo voi parisuhteelle tehdä. Suhde ei ole välttämättä niin arkinen aina (työkaverini mies on joka kerta siivonnut asunnon ja ostanut kukkia ja kuohuvaa hänen tullessaan kotiin!) eikä toisen läsnäoloa pidä itsestäänselvyytenä, jolloin toista myös osaa arvostaa enemmän ja sen ehkä tulee näyttäneeksikin paremmin, jolloin suhteessa pysyy tietynlainen kipinä yllä paremmin. Suhteeseen ei siis ihan niin helpolla tule sitä ”äh, taas toi on tossa” -fiilistä ja pieni ikävöinti piristää hommaa kummasti. (Minusta on myös ihanaa, että toinen työkaverini kymmenen vuoden naimisissa olon jälkeen yhä ikävöi aina töissä ollessaan hulluna miestään ja kotiin mentyään he ovat niin helliä ja halihalipuspus-meiningillä ettei mitään rajaa. Kuinka mahtavaa!)
Mutta niin, mitä tulee siihen työrytmiini… Minulta on myös kysytty, tuntuuko kahdeksan päivän ympärivuorokautinen ”työpaikalla” oleminen raskaalta.
Käytännössähän kahdeksan päivää tarkoittaa neljää risteilyä Helsingistä Tukholmaan. Ensimmäinen matka menee aina nopeasti tilanteen tasolle pääsyä yrittäessä. Toinen matka alkaa olla jo rutiinia. Kolmas matka tuntuu yleensä ihan turhalta: johan täällä on monta päivää oltu eikä vielä edes voi ajatella, että olisi viimeinen matka menossa! Kun kolmannesta matkasta kuitenkin selviää ja edessä on enää neljäs ja viimeinen matka, tuntuu jo voittajalta. Viimeinen matka meneekin sitten kotiinpääsyä ajatellessa ja suurta helpotusta tuntiessa. (Ja ne, jotka tekevät rytmiä kymmenen vapaalla ja kymmenen töissä kertovat, että viidenteen matkaan mennessä on jo niin laitostunut, että se menee rutiinilla läpi melko nopeasti, mutta ne kaksi lisävapaapäivää tuntuvat sitten sitäkin nautinnollisimmilta.)
Koska kahdeksan päivän aktiivista työrupeamaa seuraa kahdeksan päivän totaalinen aivojen nollaaminen, ei työ loppujen lopuksi ole kovin raskasta. Itse olen taipuvainen jatkuvaan stressaamiseen töissä ollessani, mutta kotiin päästyäni osaan kyllä unohtaa koko työpaikan olemassaolon täysin ja keskittyä rentoutumaan.
Suurin syy, miksi rakastan laivan työrytmiä on se maailman mahtavin tunne, kun laiva tulee satamaan ja kävelen kassieni kanssa ulos laivasta. En usko, että kovin monessa muussa työssä tuntee kotiin pääsystä yhtä suurta riemua! Aivot voi nollata täysin, lomafiiliksen voi kääntää päälle ja ihan vaan iloita siitä, että pääsee kotiin. Monessa ”tavallisessa” työssä kun on aikalailla itsestäänselvyys usein, että aina työpäivän päätteeksi pääsee omaan kotiin. En ole koskaan ennen osannut arvostaa kotia ja omaa rauhaa niin paljon, kuin mitä nyt olen sitä oppinut arvostamaan ja se on aivan mahtavaa. Tätä fiilistä en vaihtaisi!
Edelliset laiva-aiheiset postaukset löytyvät täältä.
Ja niin, kysyä saa jälleen, jos aiheesta jotain tuli mieleen!
Lopuksi en vaan voi tehdä muuta, kuin laittaa tähän yhden maailman kamalimmista kappaleista ihan vaan kaiken sen huumorin vuoksi:
ystävä on töissä laivalla myöskin, tosin pitkänmatkan rahtilaivalla, kuukauden töissä ja kuukauden kotona, onhan tuo oma maailmansa 🙂
Kiva kun teit nyt postauksen tästäkin 🙂 Ois kiva tietää, että katsotko myös hammastahnojen inciä? Tuli yks ilta tuo mieleen, kun kuitenkin katsot incit aina läpi 🙂
– Nelli
Työ laivalla kuulostaa kyllä kivalta 🙂 Kunpa itsekkin löytäis joskus unelmatyönsä 😉 Se on aina kiva kuulla kun ihmiset löytää oman alansa, ja sä olet selvästi löytänyt omasi!
p.s. toi biisi on vallan mainio ja Lonely Island on ihana! ;D <3
Pystyn samaistumaan suhun jollainlailla… olin aiemmassa työpaikassani psykiatrisessa sairaalassa yötöissä, ja tein vuoroja rytmillä 5 yötä, 5 vapaata (+ nukkumispäivä, eli se päivä jonka aamuun yövuorot loppuvat) eli periaatteessa 6 vapaata.
Yhden yövuoron pituus oli aina 11 tuntia + työmatkat tunti suuntaansa, joten pitkiksi vuoroiksi meni ja periaatteessa oli aina 5 päivää ihan pihalla maailmanmenosta!
Siinä oppi kummasti kyllä arvostamaan ihan sellaista asiaakin vaan kuin nukkuminen ja oma sänky! 😀 Ja kun noi kuuden vapaat alkoivat niin se fiilis oli kyllä väsynyt, mutta niin onnellinen. Tottakai pari päivää meni ihan vaan rytmiä kääntäessä, mutta kyllä se tuntui silti aina sellaselta minilomalta että oksat pois 🙂
Olin just laivalla ja mulla "heijaa" päässä vielä seuraavana päivänä maissakin, mietinkin että eikö kellään laivalla työskentelevistä ole alussakaan tuota ongelmaa että "tasapainoelin" tms. sekoilee? Onko siihen mitään apua vai helpottaako se vaan ajankanssa? Laivalla olo on ihan kivaa mutta tuo ällö olo ja huimaus inhottaa, nimenomaan sit maissa jo. Nii ja olo siis ei johdu edellisillan humalasta kun juomassa en ollut. Kiitos jos vastaat 🙂
Nim: Huimaa
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Mites, jaatko kämpän jonkun työkamun kanssa vai oletko oman hyttisi herra?
Saatko mennä juhlimaan aina työ ajan päätteeks muiden laivan matkustajien kanssa baariin?
Yksi asia jäi askarruttamaan – onko teillä mitään mahdollisuutta harrastaa liikuntaa laivalla ollessanne, vai jäävätkö kaikki liikuntaharrastukset sitten aina joka toiseksi kahdeksan päivän periodiksi pois?
Saako kempparien ym. liikkeiden myyjät samalla tavalla prosenttiosuudet laivan myynneistä palkan päälle kuin "oikea" henkilökunta?
Kiitoksia tästä, näitä on kiva lueskella!
Olin itsekin ihan juuri laivailemassa (sillä punaisella merkillä), ja sinun laivajuttujen lukemisen jälkeen katseli hieman ihan eri silmin joitain asioita. Kuten, että joissain laivan hyteissä oli ikkunalla kasveja! Taisivat siis olla niitä henkilökunnan asumuksia ne! 🙂
(Sivumennen sanoen, olin muuten todella pettynyt Viking Mariellan tax free:n kosmetiikkapuoleen. Menin sinne puolivalmiina haalimaan mukaani Cliniqueta, mutta eikö mitä, esimerkiksi meikkipuuterista oli saatavilla tasan kolmea sävyä! Jäipä ostamatta. Osa voidetestereistä oli ihan kuivahtaneita ja muutenkin tuntui, että oli jotenkin ankeeta ja kämästä. Ostin isolla rahalla saman merkin tuliaisia äidille ja kälylle, eikä ensimmäistäkään näytettä laitettu mukaan (heillä on siellä kuulemma tapana näin, koska on kaikki muutenkin niin halpaa…). No hyvä mulle, (omat) rahat säästyi ja tein sitten sen edestä harkitumpia paula's choice- ja mineraalimeikkiostoksia netistä jälkikäteen.)
Mutta oli mulla muistaakseni jotain kysyttävääkin tästä ihan aiheesta. Onko laivaduunissa mitään ikäviä puolia? (Saat sen kuulostamaan yksinomaan tosi siistiltä!)
Olen nimittäin nähnyt jotain dokumentteja tai lukenut juttuja, että jollekin/joillekin oli käynyt sosiaaliturvan kanssa heikosti. En muista tarkkaan, mutta olisiko se liittynyt tilanteeseen, jossa Suomeen rekisteröity laiva vaihdettiin Ruotsin (tmv) lipun alle tai jotain, ja sen seurauksena (?) jollain työntekijällä tuli isoja ongelmia sosiaaliturvan jne kanssa. Muistelen vain, että se oli tosi hämmentävää, että se nainen ja hänen perheensä tipahtivat "ei minnekään". En muista sitten, oliko tuossa taustalla joku erikoistilanne vai miten se meni.
Tätä on varmaan kysytty ennenkin, mutta tuleeko tilanteita, että asiakkaalle on maistunut buffetjuomat siinä määrin, että alkaa asiakaspalvelijaa inhottaa? Itsestä tuntui jo ihan pöljälle mennä _yhden_ kansibaarissa nautitun skumpan jälkeen sinne myymälän puolelle sössöttämään. 😀
-m-
Millaiset yleensä ottaen työtunnit ovat laivalla, vai onko edes semmoisia : D Eli siis vissiin ilta-iltayö töissä plus aamulla? Onnistuuko nukkuminen päivällä vai yöllä? Ja ah, buffet aamiainen joka aamu?
Jäätelöpäivä <3 Meille terminaalityöntekijöille ne päivät(varsinkin sunnuntait) on aina mukavia kun on "oikea" laiva laiturissa ja saadaan parempaa ruokaa messistä.
Nämä muusta kuin kosmetiikasta kertovat postaukset on muuten aina ihan loistavia! Ei niissä kosmetikkapostauksissakaan mitään vikaa ole, en vain ole erityinen kosmetiikkafriikki. Osaanpahan niiden ansiosta ainakin esittää tietävää ja suositella tuotteita kavereilleni 🙂
Voi ei.. laukku on lattialla levällään eikä siellä ole puoliakaan tavaroita vielä. silti istun koneella ja tapitan silmät blogiasi! kirjoitustyylisi on jo sinänsä sellainen että sitä on ilo lukea ja kun siihen yhtälöön lisätään vielä vaihtelevat ja mielenkiintoiset postaukset niin mitä muuta voi sanoa kun vau?! ja koska löysin blogisi noin kuukausi sitten, voin yhtäkkiä huomata että olen yli tunnin tuijottanut blogiasi muita sivuja vilkaisemattakaan!
Itse oikeastaan vihaan sitä, kun kaikki olettavat, että teet jotain ma-pe 8-16 työtä, tai ainakin, että haaveilet sellasesta. Kaikki muu on kummajaista, varsinkin jos ei edes tavoittele muuta.
Sinun työsi nyt on hyvinkin erilaista kuin monen muun. Itse teen pelkkää yötyötä ja jo se on hyvin eksoottista monen korvaan. En meinaisi jaksaa ainaista kyselyä miten jaksan työssäni, miten pärjään siellä yksin, ja milloin menen "kunnon päivätöihin". Huoh.
Meitä on moneksi, ja toivottavasti ihmiset valitsevat työnsä oman mielenkiintosta, ei normien, mukaan. 🙂
-M-
Mulle tuli sellanen mieleen (anteeks jos menee liian henkilökohtaseks!) että näkyyko toi, että joudutte tavallaan olemaan työpaikalla 24/7, miten palkassa? Onko teillä laivalla edes tuntipalkkaa, vai ilmotetaanko se jotenkin könttäsummana, että kahdeksan päivän vuorosta saa niin ja niin paljon. Plus saatteko syödä tavallaan firman piikkiin kaikki kahdeksan päivää vai miten? Ei mitään tarkkoja numeroita tietenkään tarvi kertoa! Oon ite tällä hetkellä työnhakijana ni käy kaikki tällaset mielessä 😀
Seilaatkos Serenadella vai Symphonylla? Aion isona itsekkin laivalle töihin. 🙂