Muutan ensi viikolla Suomeen

Minun pitäisi muutaman päivän kuluttua muuttaa Suomeen. Havahduin tähän tosiasiaan toista viikkoa sitten.

Kun alkuperäiset suunnitelmamme lähteä huhtikuussa reput selässä kiertämään Aasiaa peruuntuivat koronan vuoksi, meinasi meille mieheni kanssa jo silloin tulla tarve muuttaa hetkeksi Suomeen.

Olimme nimittäin ehtineet tehdä omistusasunnostamme vuokrasopimuksen ja Tukholman hullun asuntotilanteen vuoksi täältä on varsin haastavaa saada noin vain vuokra-asuntoa.

Suomesta meille olisi ollut tarjolla sellainen, joten olimme jo ehtineet buukata matkaliputkin, kun vain muutamia tunteja ennen lähtöä vyyhti alkoi täällä päässä purkautua ja vuokralaisemme suostui lopulta vuokrasopimuksen purkuun (johon meillä ei ollut siinä vaiheessa automaattista mahdollisuutta ja laki oli vuokralaisemme puolella).

 Ostolakossa muutto Suomeen Virve Fredman

Jäin kuitenkin tyytyväisenä ja helpottuneena Ruotsiin. Kun maailman tilanne on epäselvä, tuntuu aina kieltämättä parhaalta olla omassa kodissa – siitäkin huolimatta, että se on Ruotsissa, jonka valitsema koronalinja kieltämättä suorastaan hirvitti minua varsinkin keväällä.

Kotona kaiken saattoi kuitenkin järjestää haluamallaan tavalla ja viihdyn asunnossamme, joten sinne vetäytyminen ei ollut ongelma.

Koska matkustustilanne oli kuitenkin muuttunut enkä halunnut vain jäädä odottelemaan, palaisiko maailma jossain vaiheessa sellaiseksi, että reput selässä maailmalle lähtö olisi taas mahdollista, päätin päivittää suunnitelmani.

Olen koulutukseltani estenomi ja nyt minulla oli loistava tilaisuus hakea opiskelemaan myös estenomin ylempi AMK-tutkinto, josta olin kovasti haaveillut. Ehdin sopivasti mukaan yhteishakuun, käytin keväällä aikaa pääsykoekurssin suorittamiseen ja juhannuksen tienoilla sain kuulla päässeeni sisään.

Opinnot suoritetaan päätoimisesti omalla ajalla, eli lähiopetuspäiviä on vain kolme peräkkäistä päivää kerran kuukaudessa. Koska niitä on niin vähän, on tietysti tärkeää, että niihin pääsee osallistumaan – varsinkin, kun kaikki kurssitehtävät tehdään ryhmissä, joiden jäsenet on mukavaa tavata edes joskus.

Olin keväällä hakiessani ja yhä kesäkuussa sisään päästessäni toivonut, että tilanne koronan suhteen rauhoittuisi syksyyn mennessä siinä määrin, että voisin suorittaa opintoni ongelmitta. Siinä vaiheessa tuntui, että sitten joskus syykuussa alkaviin opintoihin oli niin pitkä aika, että mitä tahansa voisi vielä tapahtua, joten en alkanut murehtia asiaa turhaan.

Jos tilanne helpottuisi koronan suhteen, voisin mennä kahden maan välillä ja ajoittain viipyä pidempään läheisten nurkissa. Jos tilanne taas ei helpottuisi, olisi todennäköistä, ettei lähiopetusta edes järjestettäisi ja voisin suorittaa opintoni Ruotsista käsin.

 Ostolakossa muutto Suomeen Virve Fredman

Reilu viikko sitten havahduin kuitenkin siihen, että asiasta oli yhtäkkiä tullut ajankohtainen. Olin jostain syystä ajatellut, että opintoni alkaisivat syyskuun lopulla, mutta itseasiassa ensimmäinen lähiopetuspäivä olisikin jo 10.9.

Oppilaitokseni oli myös tiedottanut, että muut opiskelijat pidettäisiin etäopetuksessa, mutta opintonsa aiemmin tänä vuonna aloittaneet tai nyt aloittamassa olevat olisivat lähiopetuksessa. Näin kampuksella olisi vähemmän väkeä, mutta uudet opiskelijat saisivat hyvän startin.

Koska tulen Suomeen Ruotsista, tarkoittaa tämä tietysti sitä, että minun on oltava ennen lähiopetusta Suomessa kaksi viikkoa karanteenissa.

Karanteenin vuoksi olisi myös haastavaa matkustaa kahden maan välillä, sillä se tarkoittaisi, että viettäisin toistuvasti parin viikon karanteeneja.

Olin jo opiskelemaan hakiessa toki päättänyt, että jos vain pääsen sisään kouluun, järjestän elämäni sitten sen mukaan. Olin vain tietysti mielessäni toivonut, ettei tilanne vaatisi ihan kovin suuria järjestelyjä.

Havahduin kuitenkin tosiaan toista viikkoa sitten tajuamaan, että tilanne vaatii melko suurta järjestelyä, eli tilapäistä muuttoa Suomeen.

Olin tiedostanut sen mahdollisuuden, mutta myönnän, että en ollut siihen ehkä ihan henkisesti valmistautunut.

 Ostolakossa muutto Suomeen Virve Fredman

Kun muutin Suomesta Lontooseen vuonna 2012 tunsin, että olen siellä kotona. Suomi on minusta ihana maa, jossa käyn mielelläni, mutta en tunne silti olevani siellä kotona, vaikka tunenkin sen rakkaaksi kotimaakseni, jossa ei ole mitään vikaa. Tätä on joskus hankalaa selittää muille.

Palasin Suomeen opiskelemaan estenomiksi 2013, mutta 2014 pääsin jälleen palaamaan yhdeksi lukukaudeksi Lontooseen vaihto-opiskelun myötä. Kun sitten palasin Lontoosta Suomeen vuoden 2014 lopussa, olin jo tavannut nykyisen puolisoni ja heti vuodenvaihteessa 2015 muutin hänen kanssaan Ruotsiin.

Pidin opintojeni vuoksi asuntoani Suomessa muutaman kuukauden ajan ja matkustelin kahden maan välillä, mutta keväällä 2015 saatoin vihdoin luopua siitä ja jäädä pysyvästi Ruotsiin, jossa asun nyt tosiaan kuudetta vuotta.

Asuminen Ruotsissa ei ole tuntunut yhtä kotoisalta kuin Lontoossa, mutta tunnen täällä silti olevani enemmän kotona kuin Suomessa.

Vuosien varrella täällä oleminen ei tosin ole aina tuntunut helpolta, mutta viimeisten kuukausien aikana olen huomannut alkaneeni viihtyä täällä. Arvelen, että syy tähän muutokseen on päivätöiden lopetus, minkä jälkeen oloni on muutenkin ollut parempi uupumuksen väistyttyä ja stressin laskettua. Näiden myötä koko elämä tuntuu muutenkin mukavammalta.

 Ostolakossa muutto Suomeen Virve Fredman

Nyt olisi kuitenkin jälleen edessä tilanne, jonka vuoksi minun on toistaiseksi muutettava Suomeen. Olen ollut opettajaani yhteydessä varmistaakseni käytännön asioita ja minulle on itsestäänselvää, että kun kerran olen opiskelemaan päässyt, järjestän elämäni sen mukaan.

Kun syksyllä 2013 muutin Lontoosta Tower Bridgen nurkalla sijainneesta rakastamastani asunnosta vantaalaiseen opiskelijasoluun 26-vuotiaana mietin, että olenko liian vanha soluelämään opiskelija-asunnossa ja olenko hullu, kun teen tällaisia muutoksia. Minullahan oli hyväpalkkainen työ ja elämässäni sellaiset puitteet, joista olin haaveillut. Onneksi kuitenkin tein sen.

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin 33-vuotiaana olen jälleen tekemässä samaa ja vaihtamassa tukholmalaisen omistusasuntomme vantaalaiseen soluhuoneeseen. Naurattaa ja kieltämättä hieman hirvittää, mutta silti se tuntuu todella hyvältä.

Edellisestä hyppäyksestä seurasi niin paljon hyvää, että haluan sen kannustamana uskoa, että niin varmasti tästäkin.

Kaikki on tällä hetkellä Ruotsissa kuitenkin niin mukavasti, että se mukavuudenhaluinen minäni pysyisi mielellään tässä tilanteessa. Laittaisi kouluun viestiä, vetoaisi koronatilanteeseen ja lykkäisi sen varjolla opintoja. Se olisi niin kätevää ja ennen kaikkea mukavalta tuntuvaa.

Olen muutenkin viime kuukausina päätynyt sattumalta tekemään Ruotsissa mukavia työprojekteja oman yritykseni kautta ja arki on ylipäätään tuntunut olevan täynnä mielekästä ja kiinnostavaa puuhaa.

Työprojektien myötä olen kuitenkin toistuvasti ollut hieman epämukavuusalueella, mutta tuskailun ohella myös nauttinut siitä – varsinkin jälkikäteen. Tiedän siis, että askeleet epämukavuusalueelle tekevät aina hyvää.

Uskon siis, että on vain hyvästä tuupata itsensä epämukavuusalueelle myös Suomeen muuttamisen myötä.

 Ostolakossa muutto Suomeen Virve Fredman

Mieheni jää Ruotsiin ja muuttoni Suomeen on (näillä näkymin ainakin) vain tilapäinen. Olen hakenut huonetta opiskelijasolusta, mutta en ole vielä saanut sitä.

Onneksi minulla on Suomessa rakkaita läheisiä, joilta saan apua ja joiden kanssa pääsen myös viettämään Suomeen palattuani pitkästä aikaa enemmän yhteisiä hetkiä. Olen käynyt viime vuosina Suomessa todella vähän ja edellinen vierailu oli viime syksynä.

Koronan myötä läheisten apu Suomeen tullessa on tärkeää, sillä en voi esimerkiksi hypätä lentokentältä julkisiin kulkuneuvoihin ja kahden viikon karanteeni tarkoittaa, etten voi edes itse mennä ruokakauppaan. Majoitun aluksi perheeni luokse ja toivon, että saisin pian huoneen opiskelijasolusta.

Aion muuttaa pelkillä käsimatkatavaroilla, sillä saan lainaan välttämättömät kodin tarvikkeet patjasta vuodevaatteisiin ja keittiötarvikkeisiin läheisiltäni. En siis aio alkaa rakentaa erityisempää pesää Suomeen.

Toisaalta on siis mukavaa tulla Suomeen, mutta myönnän, että samalla koronan vuoksi se tuntuu jotenkin erilaiselta. On eri asia valita olla Suomessa pidempiä ajanjaksoja kuin tietää, ettei voi koronarajoitusten vuoksi noin vain palata omaan kotiin puolisonsa luokse aina välillä.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin asennoitunut tähän yhtenä uutena seikkailuna, joka jälleen tuuppaa elämääni eteenpäin. Jokainen uusi vaihe elämässä vie onneksi elämää aina eteenpäin jollakin tavalla ja voin sitten jälkikäteen asioita tarkastellessa miettiä, että onneksi tuli tuokin tehtyä, sillä sen ansiosta olen nyt tässä. 

Ostolakossa muutto Suomeen Virve Fredman

Millaisia muutoksia teidän syksynne tuo mukanaan?

8 kommenttia artikkeliin ”Muutan ensi viikolla Suomeen”

  1. Oot puhunut muuttavasi pelkillä käsimatkatavaroilla, niin miten hoidat kosmetiikkapuolen, jos on isompia purkkeja, joita ei saa ottaa? 🙂

    Vastaa
    • En ota mukaan mitään isompia purkkeja, eli tosiaan vain käsimatkatavaroihin menevät kosmetiikat tulevat mukaan. Minulla ei ole kotona enää liiemmin varastoa muuten kuin kasvojen hoitoon tarkoitetuista tuotteista, jotka ovat yleensäkin 30-50 ml kokoisia ja ne menevät pieneen tilaan, eli tarvittavat mahtuvat käsimatkatavaroihin. Kosmetiikka on kuitenkin todella riittoisaa. 🙂

      Vastaa
  2. Onnea koulutukseen pääsystä. Olen opiskellut maantiedettä ja tutkinut paljon maasta ja maahan muuttoa. Erityisesti olen tutkinut minne maailmankansalainen asettuu, jos asettuu pysyvästi. Erityisesti muuttosyyt ja halut nuorempana ja miten ne muuttuvat vanhemmiten. Yllättävä huomio on ollut, että useimmiten se oma paikka löytyy ja myös se että niin moni haluaa takaisin kotimaahan. Mutta ehkä suurin yllätys on ollut syy eli turvallisuus, terveydenhuolto, koulutus jne. paluuseen. Halutaan vahvistaa ja turvata jatko. Tutkimusten rinnakkaistuloksena on tullut myös yhteiskunnan hyväksyntä tätä halua, tahtoa ja arvoa kohtaan. Eli moni pitää vääränä hakea pelkkää hyötysuhdetta kustakin maasta. Erityisesti tämä korostuu Suomessa. Täällä useimmiten koetaan kun puhutaan eläkeläisvirrasta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta että yhteiskunnan verorahoilla tuettu toiminta valuu itse maksajien tavoittamattomiin. Koetaan että on väärin hakea näitä etuja. Miten itse koet? Koetko hakevasi etuja suomalaisesta järjestelmästä? Koetko että koulutusarvon vienti pous maasta on oikein koulutuksen maksajaa kohtaan?

    Vastaa
    • Mielenkiintoisia ajatuksia, kiitos kun jaoit! <3

      Varmasti tosiaan juurikin niin, että jos muuttaa maahan, jossa noita ei ole, niin niitä todellakin alkaa kaivata ja ikävöidä. Täällä Ruotsissa noiden kannalta on Suomeen verrattuna niin samanlainen tilanne, että ehkä siksi nimenomaan niiden vuoksi ei ole ollut kaipuuta Suomeen – muuten kuin nyt tutkinnon osalta, jota ei muualta saa.

      Oma tavoitteeni lisäkouluttautumisella Suomessa on jatkaa sitä, mitä aiemmat estenomiopinnot saivat minut tekemään: auttamaan ulkomaalaisia kosmetiikka-alan firmoja tulemaan Suomen markkinoille ja vastaavasti myös auttamaan suomalaisia firmoja laajentamaan ulkomaille.

      Tämän vuoksi en siis itse koe, että "veisin koulutusarvoa pois maasta", kun tavoitteenani on nimenomaan tehdä asioita, joilla Suomeen saadaan ulkomaalaisten yritysten kautta lisää verotuloja, lisää työpaikkoja ja työmahdollisuuksia sekä sen lisäksi tosiaan edistää suomalaisyritysten mahdollisuuksia laajentaa liiketoimintaansa Ruotsissa ja muualla ulkomailla.

      Toistaiseksi minulla on siis kokemusta etupäässä työtehtävistä, joissa toimin Suomen ja muiden maiden välisenä linkkinä, josta koen Suomen talouden hyötyvän. Juuri tämän lisääminen oli lähtökohtaisesti tavoitteeni, kun hain Suomeen jatkamaan opintojani. Yksi opintojen teemoista on nimenomaan tämä kansainvälistyminen. 🙂

      Aloitin esimerkiksi juuri eilen työprojektin eräälle ulkomaalaiselle yritykselle, joka on vastikään rantautunut Suomeen ja tarvitsi siinä apua. Teen toki myös projekteja suomalaisille, Suomessa toimiville yrityksille, eli sitäkin kautta hyödynnän koulutustani aivan samalla tavalla kuin Suomessakin asuva tekisi.

      En usko, että oma moraalini sallisi kuitenkaan tulla hakemaan Suomesta enää ilmaista koulutusta, jonka vain "veisin" ulkomaille, mikäli en aikoisi hyödyntää sitä Suomeen liittyvissä asioissa. Sen kokisin itsekin ehkä hieman epäreiluksi, jos vain katson Suomen näkökulmasta.

      Vastaa
    • Olen asunut Alankomaissa 20 vuotta ja muuttamassa takaisin Suomeen parin viikon päästä. Tiesin aina muuttavani ulkomaille ja opiskeluaikoina opiskelin myös Italiassa ja loppujen lopuksi asetuin sitten Alankomaihin. Pari vuotta sitten olisin vielä sanonut, että tuskin muutan enää Suomeen takaisin. Mitä sitten tapahtui? No, rakastuin vanhaan tuttavaan Suomesta ja koska hänellä on alaikäinen lapsi ja minulla ei, niin on yksinkertaisesti helpompaa, että minä muutan takaisin Suomeen . Olihan se vaikea päätös kun jätän hyvän työn rakkauden takia, mutta kuitenkin tämä päätös tuntuu oikealta. Hieman jännittää, mistä löydän töitä yms mutta tuskin maltan odottaa muuttoa. Itse toivoisin, että pääsisin takaisin työelämään myös Suomessa, jotta voin jakaa maailmalla hankittuja tietojani Suomessa.

      Vastaa
      • Onnea uuteen jännittävään ja samalla kuitenkin hurjan ihanaan elämäntilanteeseen. <3

        Loistava muistutus siitä, kuinka elämä voi tosiaan yllättää eikä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Kaikkea voi tosiaan aina suunnitella, mutta kaikenlaista voi myös tapahtua aivan yllättäen. 🙂

        Toivottavasti saat hyvän startin Suomessa ja pääset hyödyntämään maailmalla opittua työelämässä hyvältä tuntuvalla tavalla!

        Vastaa
  3. ’–’ Odotan mielenkiinnolla ”aikuinen introvertti soluhuoneessa etäopiskelemassa”-tarinaa. Varmasti ainakin erilaista ja uutta blogeissa! Minulla tuo ei olisi pelkästään epämukavuusaluetta, vaan ihan tuskaa korona-aikaan, kun ei edes omaa kylppäriä olisi. Mutta me ollaan erilaisia. Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin.

    Vastaa
    • Katsotaan, kuinka lähtee sujumaan. Aiemmilla kerroilla soluasuminen on sujunut ihan hyvin ja kun asuu tuntemattomien kanssa, ei ole tuntunut ahdistavalta, sillä ei ole ollut mitään velvoitetta pitää ihmisille seuraa yms. Toivottavasti on kivat kämppikset, ensi viikolla se selviää! 🙂

      Vastaa

Jätä kommentti