Tykkään matkustaa yksin. Toisin kuin joku ehkä olettaa, ei se kuitenkaan tarkoita, ettenkö haluaisi matkustaa esimerkiksi mieheni kanssa. Nautin aivan mielettömästi myös hänen kanssaan matkustamisesta, sillä on ihanaa nähdä ja kokea asioita yhdessä, mutta nautin myös siitä, että matkustan välillä yksin.
Onneksi tämä ei ole juttu, jossa minun täytyisi valita vain toinen vaihtoehto, vaan voin matkustaa sekä yksin että yhdessä tilanteesta, matkasta ja matkan tarkoituksesta riippuen.
Tälle kuukauden kestävälle Pariisin reissulle yksin lähteminen oli tavallaan oma valintani ja tavallaan myös pakon sanelemaa.
Oli täysin oma päätökseni lähteä heti töiden loppumisen jälkeen tekemään jotain uutta ja jännää, sillä minusta tuntui, että tarvitsin siihen rakoon jotain sellaista, mikä saisi minut odottamaan uutta elämäntilannettani vain ja ainoastaan pelkällä innolla. Muuten olisi se vaara, että vain hyperventiloisin muutoksen myötä startannutta uutta elämänvaihettani sohvan nurkasta.
Oli myös selvää, että jos töiden loppumisen jälkeen lähtisin jonnekin, täytyisi minun juuri nyt tehdä se yksin, sillä miehelläni oli meneillään töissä erittäin kiireinen jakso ja juuri nyt olisi täysi mahdottomuus, että hän voisi lähteä minnekään – eikä hän juuri nyt edes halunnut, sillä hän nimenomaan oli valinnut saada olla mukana soittamassa uudessa musikaalissa, joka oli juuri samassa ensi-iltaansa Tukholmassa.
Vaikka romanttinen Pariisi olisikin ihanaa kokea puolisonsa kanssa täytyy myöntää, että olen nauttinut siitä tämän reissun ensimmäisen viikon aikana paljon myös yksin. Tämä on neljäs reissu, jonka viimeisen parin vuoden aikana olen tehnyt yksin ja yksin matkustamisessa on minusta jotain sellaista aivan erityistä, mitä suosittelen jokaista kokeilemaan.
Aloinkin eilen Pariisin katuja ristiin rastiin kävellessäni miettiä, mitkä ovat niitä asioita, joista yksin matkustamisessa itse aivan erityisesti pidän. Lopputuloksena syntyi tällainen viiden kohdan lista:
1. Täysi vapaus päättää omasta reissuohjelmasta
Tämä kohta on se listan itsestäänselvyys, mutta ylivoimaisesti yksin matkustamisen parhaita puolia. Yksin matkustamisessa on minusta ihanaa juuri se, että voin päättää täysin itse, mitä haluan tehdä, minne haluan mennä ja kauanko haluan siellä olla ilman, että ketään muuta tarvitsee huomioida.
Kun matkustaa jonkun toisen kanssa, on olennainen osa yhteistä matkaa tehdä asioita yhdessä ja siksi myös kuulostella, mitä kumpikin milloinkin haluaa. Koska on okei käydä vielä yhdessä Sephorassa, käydä viidennen kerran samassa puistossa tai mennä museoon. Yksin matkustaessa saa kuitenkin olla totaalisen itsekäs, sillä jokainen matkan minuutti on vain itseään varten.
2. Spontaanit muutokset
Voin suunnitella etukäteen haluavani tehdä jotain, mutta keksiä sitten aivan yllättäen haluavani tehdä jotain ihan muuta. Saatan suunnitella, että vietän päiväni kävelleen paikkaan X, mutta matkalla sinne saatan nähdä niin monta kiinnostavaa juttua, että päädynkin lykkäämään alkuperäiseen määränpäähäni menoa seuraavalle päivälle.
Yksin matkustaessa on ihanaa, ettei asioita välttämättä tarvitse suunnitella ja kaiken voi tehdä oman fiiliksen mukaan. Ei tarvitse ajatella, pettyykö matkaseura, jos emme teekään, kuten oli etukäteen sovittu. Viime hetkellä voi päättää, ettei haluakaan maksaa sisäänpääsystä jonnekin tai ettei joku juttu sittenkään kiinnosta. Voi pyörähtää kurkistamaan sille kiinnostavalle sivukadulle, vaikka oikeasti oli tarkoitus kävellä katua suoraan määränpään luokse. Voi myös päättää, ettei tänään haluakaan tehdä yhtään mitään ja se on täysin okei.
3. Oman vuorokakausirytmin sanelu
Olen iltakukkuja ja aamunukkuja, joka lähtee käyntiin vasta puolen päivän jälkeen. Reissussa on mukavaa saada pitää valoja päällä myöhään yöhön ja sitten taas rauhassa nukkua juuri niin pitkään kuin itseään nukuttaa. On mahtavaa, ettei kukaan ole kyselemässä, että mihin aikaan noustaan ylös, koska ollaan lähdössä ja voisiko valot jo sammuttaa.
Vastaavasti taas on ihanaa, jos joskus sattuukin heräämään poikkeuksellisen aikaisin eikä enää saa unta ja voi vain pompata sängystä ylös ja päättää, että sen päivän rytmi onkin ihan erilainen. Ei tarvitse odotella, että myös toinen herää ja on valmis nousemaan.
4. Ruokailu
Moni kammoksuu yksin matkustamisessa yksin syömistä, sillä se tuntuu ajatuksena usein jopa kiusalliselta. Sitä miettii, että mitä ne kaikki muut minusta ajattelevat, kun syön yksin ja näyttääkö se säälittävältä. Kun sitten kuitenkin kerran sitä kokeiltuaan tajuaa, ettei ketään ihan oikeasti kiinnosta tippaakaan, syökö joku yksin, löytää uudenlaisen vapauden.
Minulle itselleni ruokailujen vapaus on yksin matkustaessa aivan erityistä, sillä olen todella pihi matkailija enkä useinkaan raaski käyttää eurojani ravintolaan, vaan ostan mielummin kaupasta ruokaa ja syö sitä silloin kun huvittaa.
Painajaiseni on matkaseura, joka tahtoo rytmittää ruokailuaan säännöllisesti kellon kanssa, vinkuu nälkää ja heikkoa oloa tai on muuten vain hankala ja nirso syömistensä suhteen. Tykkään syödä, mutta en kestä, jos asiat pyörivät liikaa syömisen ympärillä.
Menen matkustaessa itse ruokakauppaan ja etsin, mitä sieltä saa halvalla. Jos sieltä ei saa mitään tarpeeksi halvalla, lähden pois ja menen toiseen ruokakauppaan. Jatkan tätä niin kauan kuin löydän jotain sopivaa edullisesti. Aloitan ruuan katselun ajoissa, jotta nälkä ei iske pahana yhtäkkiä ja sovitan kauppapyörähdykset päivän reitilleni.
Jos olen reissussa jonkun muun kanssa, en voi leikkiä tätä leikkiä, sillä silloin minusta tulisi se hankala ja nirso. Silloin sanon, että mennään minne vaan ja kaikki käy. Voin maksaa hyvässä seurassa syödystä ateriasta aina välillä, mutta jatkuvasti en laita paljon rahaa ruokaan.
5. Itsevarmuus lisääntyy
Kun matkustaa jonkun toisen kanssa, voi aina turvautua toiseen. Karttaa ei ole pakko katsoa ihan niin tarkasti, kun voi luottaa, että toinen ehkä tekee niin tai jos ei tee, voi eksyä yhdessä ja löytää sitten taas yhdessä perille.
Kun matkustaa yksin, on kaikesta huolehdittava itse. Uudessa maassa ja uudessa kulttuurissa voi tuntua turvallisemmalta matkustaa yhdessä toisen kanssa, sillä kun ei esimerkiksi ole täysin varma käytöskoodista jossakin tilanteessa, voi siitä keskustella matkaseuran kanssa ja jos jotain menee pieleen, voi hihitellä nolona yhdessä. Ei tarvitse tuntea olevansa yksin se ainoa hölmö.
Yksin matkustaessa huomaa, kuinka sujuvasti selviääkään monista tilanteista ihan itse. Sen huomaaminen tuo tietynlaista itsevarmuutta ja vahvuutta, joka ei vain näy matkustaessa, vaan jää evääksi myös muualle elämään. Kun täytyy itse keksiä, kuinka erilaisista tilanteista selviää, saa siitä paljon varmuutta.
Mitä enemmän itsensä asettaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja huomaa, että selviää asioista ihan hyvin, sitä laajemmaksi oma mukavuusalue kasvaa ja sitä varmemmaksi itsestään sekä kyvystään hoitaa asioita ja pärjätä tulee.
Minulle tämä jälkimmäisin on erityisesti naimisiinmenon myötä tullut yhä tärkeämmäksi. On niin helppoa vain ajatella, että se oma puoliso hoitaa aina tietyt jutut, joten niitä ei tarvitse itse tehdä. Matkustaessa kaikesta joutuu kuitenkin aina vastaamaan itse ja on hyvä muistutus itselleen, että voi itsekin tehdä kaiken eikä ole riippuvainen toisesta. Ikävimpien tehtävien hoitamisen myötä muistaa myös paremmin olla kiitollinen siitä, että toinen arjessa hoitaa ne jutut.
Yksin matkustaminen antaa siis muistutuksen siitä, että parisuhteen ja avioliiton myötä minä en ole korvautunut täysin meillä.
Tykkäättekö te matkustaa yksin?
Lue myös: Määmatka – miksi yksin matkustaminen kannattaa
Tykkään matkustaa yksin ja ajattelen yksinmatkustamisesta aika samaan tapaan kuin sinäkin. Toki on ihanaa matkustaa myös mieheni kanssa tai koko perheen voimin, mutta yksinkin se on nautinto. Mielestäni parasta yksin matkustamisessa on juuri se vapaus tehdä ja mennä miten haluaa, voi muuttaa suunnitelmia vapaasti, syödä missä ja miten haluaa. Just tuo, että voi käydä vaikka viidessä Sephorassa ja viettää tunnin jokaisessa on mahtavaa, siihen aika harva matkaseuralainen taipuisi.
Pariisista kannattaa käydä myös Versaillesissa, hurmaava paikka.
Jes, Versailles ehdottomasti listalla! 🙂
Tämä on kuin minun kynästäni! Allekirjoitan joka sanan! Ohmy
Oon itse suhun verrattuna täysin ääripää mitä matkusteluun tulee 🙂
Rakastan matkustamista ja käytän matkusteluun kaikki liikenevät rahat ja lomat, mutta en ikinä lähtisi reissuun yksin tai pihistelee reissatessa. Tai no kerran olen lähtenyt sukellusreissulle yksin, mutta tiesin että siellä on samanhenkistä porukkaa niin ei tarvitse olla yksin.
Parhaita reissuja on, kun vuokrataan isolla kaveriporukalla huvila tai sitten kaksin miehen kanssa. Olen introvertti ja tarvin kyllä reissussakin omaa aikaa, mutta ratkaisen sen lomalla niin että käyn yksin vaikka hieronnassa välillä. Sanon kyllä aina suoraan että nyt kaipaan omaa aikaa mutta hyvät ystävät ja mies tietää sen. Mun lomailuun kuuluu aina myös tärkeänä osana kunnon hotelli. Joskus parikymppisenä saatoin budjettimatkailla mutta nykyään jäisin ennemmin kotiin kuin lähtisin pihistelemään lomalle. Varsinkin miehen kanssa matkustaessa nautitaan eniten pitkistä illallisista, joille on kiva panostaa meikkiin ja pukeutua hyvin. En osta Suomesta ollenkaan vaatteita vaan otan reissuun ylimääräisen tyhjän matkalaukun ja shoppailen ulkomailla.
Mun painajainen olisi siis tuollainen Pariisinreissu, jolla olet ja varmaan sun painajainen olis reissata mun kanssa 🙂
Hahhah, mutta ihanaa vain, että meitä on moneksi. 🙂 Veikkaan, että et ole ainoa, jolle reissu minun tyylilläni olisi se totaalinen painajainen… 😀
Blogissasi on tiettyjä teemoja joista puhut paljon, matkailu on eräs niistä. Tykkään näistä eri teemoistasi paljon ja pidän siitä että kerrot niistä informatiivisesti, kirjoituksistasi voi oppia.
…Siksi palautteena pyydän että kirjoittaisit myös matkailusta yhtä yksityiskohtaisesti. Tarkoitan tällä sitä että esim. itse en ole koskaan matkaillut yksin. En osaa yhtään sanoa mistä lähtisin ensimmäiseksi katsomaan matkoja ja mitkä asiat olisivat asioita mitkä pitäisi matkaa ennen tarkistaa. Opin esimerkiksi juuri että jatkolento pitäisi olla samalla lipulla… Ei ollut aavistustakaan. Ja olen kiinnostunut miten airbnb toimii, mistä tietää että ei joudu jonkun ketkun huijaamaksi 😀 Kaikenlaista tällaista tulee mieleen kun on epävarma matkustaja
Kiitos kivasta postausideasta! En ole itsekään mikään yksinmatkustamisen ammattilainen, mutta täytyy miettiä, jos aiheesta saisi jonkun hyvän postauksen. 🙂
”Painajaiseni on matkaseura, joka tahtoo rytmittää ruokailuaan säännöllisesti kellon kanssa, vinkuu nälkää ja heikkoa oloa tai on muuten vain hankala ja nirso syömistensä suhteen. Tykkään syödä, mutta en kestä, jos asiat pyörivät liikaa syömisen ympärillä.”
Tämän kohdan olisi voinut ilmaista asiallisemminkin, esim. ”minulle ei sovi matkaseura, jolle kellontarkka syöminen on ehdottomuus”. Ainakin vinkumisesta puhuminen heikkouden tunteen ilmaisemisen kohdalla kuulostaa aika karulta. Sairaana ihmisenä tuo kuvailusi osuu muhun, ja katkelma laittaa vähän miettimään, että tunnistaako nyt joku sun aiempi matkaseura itsensä tästä… Tuntuisipa pahalta lukea tätä tietäen että se viittaa juuri itseen. Tulipa taas tästä vähän sellainen pieni muistutus taas siitä, miten vähän ihmisillä näyttää olevan empatiaa sille, että kaikille asiat ei toimi samalla tavalla eikä ole aina niin helppoja kuin itselle.
Tiedän, että tässä ei nyt tarkoitettu henkilökohtaisesti juuri minua, mutta tässä nyt kuitenkin kuvattiin mun elämää vähän karusti, melkeinpä ilkeästi ilmaistuna. Jos haluan lukea sellaista tekstiä, avaan esim. Iltasanomien kommenttipalstan. Blogin kuitenkin avasin saadakseni jotain mukavaa lueskeltavaa iltapalalle.
Pahoittelen, jos ilmaisu loukkasi, se ei ollut tarkoitukseni tietenkään. En kirjoittaessani ajatellut, että tekstin voisi ajatella noin. Yritän olla jatkossa fiksumpi, kiitos kun sanoit. <3 Oma elämäni pyöri aikoinaan niin tiiviisti ruuan ympärillä eikä se todellakaan tehnyt minua onnelliseksi, joten nykyään pysyn itse mielelläni kaukana ruuan erityisestä miettimisestä.
En ole itse koskaan matkustanut tuollaisessa seurassa, jonka kuvailin painajaisekseni, eli ei tosiaan ollut kyse kenenkään matkaseurani kuvailusta vaan ihan vain siitä, että minulle henkilökohtaisesti olisi todella epämieluisaa matkustaa niin - aivan kuten se toisen ääripään tyyppi kokisi totaalisensi painajaisensi matkustaa minun kanssani. 🙂
Saan matkustella yksin sen verran työmatkoilla, että vapaa-ajalla ei enää haluttaisi lähteä yksin.
Työmatkoilla oikeastaan tykkäänkin melkein enemmän käydä yksin kuin puolitutun työkaverin kanssa, jolloin pitää ottaa se toinen huomioon iltamenoissa (kun haluaisi nopeasti käydä tsekkaamassa ko. kohteen kiinnostavimmat jutut), ruokailuissa (kun haluttaisi vain syödä takeawayta hotellin sängyllä) tai kun haluaisi pikashopata kaupungin olennaisimmat liikkeet (usein mulle riittää vaan että pyörähdän ovella ja totean, että ei ollutkaan mun kauppa, mutta jos on jo sanonut toiselle, että käydään tuolla, pitää siellä sitten olla kauemminkin..).
Mutta muuten matkustaminen mun miehen kanssa täyttää nuo sun kohdat 😀 Saan aikalailla ite päättää ja järjestellä kaiken, meillä ei ole tiukkoja ohjelmia ja mennään vaan fiiliksen mukaan 🙂 Toisten (esim kavereiden) kanssa reissatessa huomaa aina hyvin, miten ihana sen oman miehen kanssa on reissata, ja miten meillä on tullut omat yhteiset tavat.
Puolituttujen kanssa on kyllä tosiaan hieman hankalaa matkusta juuri noista kuvailemistasi syistä.
Minäkin tykkään matkustaa mieheni kanssa, sillä hän ei liiemmin koskaan suunnittele yhtään reissuohjelmaa, vaan antaa minulle täyden vapauden aina päättää, minne mennään ja mitä tehdään. Usein yritän jopa nyhtää hänestä, että eikö hänellä nyt olisi kuitenkin jotakin mielessä, mitä hän haluaisi reissussa tehdä, mutta silti hän aina sanoo, että menee mielellään suunnitelmieni mukaan ja on niihin tyytyväinen. Toisaalta tämä on mukavaa, mutta toisaalta sitten kyllä kaipaisin jopa ehkä hieman sitä, että hän keksisi vierailtavaksi jonkun sellaisen paikan, jota en olisi itse keksinyt. 😀
Täällä kans ihan toisen ääripään tyyppi. En ikinä lähtisi ulkomaille ilman miestäni, koska hän nyt on parasta matkaseuraa minulle ja haluan jakaa asiat hänen kanssaan. Meillä on myös sen verran pienet tulot, että olisi todella karua että vain toinen pääsisi lomareissulle. Ulkomailla käymme noin 4-5 vuoden välein kaupunkikohteissa. Lomalla haluamme myös kunnon irtioton arjesta ja tämä tarkoittaa tarkkaan valittua 4-5 tähden hotellia (toki hyvällä tarjouksella) ja ruokailuja ravintoloissa. Viimeksi Pariisissa majoituimme Bercyn ”kaupunginosassa”, jossa oli ihan lähellä ihana puisto kalalampineen ja Bercy-village ihanine ruokapaikkoineen. Pariisissa pidän Louvresta, puistoista, katedraaleista, kahviloista, Disneylandista, eläinpuistoista ja lukemattomista muista tekemisistä. Suosittelen kokeilemaan myös Hopp-on hopp-off bussiajeluja ja kaupunkipyöriä.
Toisen kanssa on kyllä ihanaa saada jakaa matkan kokemukset, kun niitä voi sitten yhdessä jälkikäteen miettiä ja muistella. 🙂
Tykkään erittäin paljon matkustaa yksin ja olen tehnyt sitä nuoresta asti. Ehkä hienoin yksin tehty reissu on ollut viime vuonna tehty kuukauden USA:n reissu. Grand Canyon oli upea, siellä tosin kävin paikallisen ystävän kanssa.
USA:n reissu yksin kuulostaa huikealta. 🙂 Minulle taas on tullut viime viikkoina hirveän suuri kiinnostus matkustaa Kanadaan, joten katsotaan, päädynkö sinne yksin vai yhdessä jossakin vaiheessa.