Kun puhun siitä, että kahden hengen taloutemme ruokakulut ovat noin 240 euroa kuukaudessa, on moni suuremmalla budjetilla syövä kiinnostunut kuulemaan vinkkejä siihen, kuinka ruokakuluja voisi pienentää.
Päätinkin siis koota tähän postaukseen omia vinkkejäni siihen, kuinka ruokakuluissa voi säästää.
Jätin näistä vinkeistä pois edellisessä postauksessa käsittelemäni punalapputuotteet, eli postauksen säästövinkit liittyvät ihan tavalliseen kulutuskäyttäytymiseen.
Uskon, että postauksen vinkit ovat useimmille itsestäänselvyyksiä, mutta oli aihe sitten mikä tahansa, niin jokainen varmasti tunnistaa, ettei pelkkä jonkin asian tietäminen riitä siihen, että myös toimisi sen mukaan.
Postauksen vinkit ovat siis enemmän pientä kertausta ja yhteensummausta erilaisista tavoista, jotka voivat tuoda säästöä ruokakuluihin.
Jokainen vinkki ei varmasti sovi jokaiselle ja kaikkien erilaisiin elämäntilanteisiin, eli vinkeistä voi poimia vain juuri ne itselleen mieleiset ja sopivat.
Jokaisen ei tietenkään myöskään tarvitse haluta säästää ruokakuluissa. Eri elämäntilanteet tarkoittavat erilaisia mahdollisuuksia ja voimavaroja ja sekin on täysin okei.
Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit mielelläsi säästää ruokakuluissa ja kaipaisit siihen ideoita, lue läpi alla olevat vinkit ja katso, voisiko niistä jokin olla avuksi juuri omassa elämäntilanteessa.
1. Katso tarjoukset
Se helpoin ja monille varmasti itsestäänselvin tapa säästää ruokakuluissa on hyödyntää tarjouksia.
Niitä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse mennä pällistelemään kauppaan asti, sillä nykyään ne voi usein katsoa helposti netistä ja oman tulevan viikon ruokalistan voi suunnitella valmiiksi niiden mukaan.
Ei siis tarvitse päättää, että kotona syödään jauhelihaa hinnasta huolimatta, jos juuri sillä viikolla olisi kalaa tai kanaa tarjouksessa.
Esimerkiksi Lidlin verkkosivuilta voi katsoa ajankohtaiset tarjouslehdet ja Citymarkettien tarjoukset löytyvät täältä.
Tarjoustuotteita löytyy toki monesti myymälöistä lisää. Hedelmä- ja vihannesostoksiinkin voi siis usein ottaa hieman suurpiirteisemmän otteen ja päättää, että ostaa kaupasta salaattiin sopivia vihanneksia ja välipalaksi sopivia hedelmiä, mutta tekee valinnan niistä vasta kaupassa nähdessään, mitä nyt on edullisinta hankkia.
2. Vertaile kilohintoja
Myös kilohintojen vertaaminen on ikuinen klassikko säästövinkkien listalla, mutta siitä tekee silti aina hyvää muistuttaa. Liian usein sitä tulee nimittäin tarttuneeksi tuttuun tuotteeseen huomaamatta edes, että vieressä olisi huomattavasti edullisempi tuote.
Me ostamme esimerkiksi usein salaatin pohjaksi mieluummin punakaalia tai valkokaalia kuin tavallista salaattia, sillä ne sopivat siihen tarkoitukseen hyvin ja tulevat usein edullisemmiksi.
Halvinta ei tietenkään tarvitse aina ostaa, sillä joskus kalliimpi tuote vastaa omia mieltymyksiään enemmän. Syöminen olisi varmasti tylsää, jos ainoa merkittävä kriteeri ruualle olisi hinta. Usein edullisemmalle vaihtoehdolle kannattaa kuitenkin antaa edes kokeeksi kerran mahdollisuus.
Toisaalta on kuitenkin hyvä myös miettiä, mitkä ovat omat arvot ja millaiset asiat ovat juuri itselleen tärkeitä. Joissakin elintarvikkeissa voi tietoisesti olla valmis maksamaan siitä, että tietää tuotteen olevan vaikkapa ekologisesti tuotettu tai että se on kotimaista.
Jos taustalla ei kuitenkaan ole tällaisia periaatepäätöksiä ja tuttuihin tuotteisiin tarttuu vain tavan vuoksi, kannattaa tehdä pientä hintavertailua, jottei huomaamattaan tule maksaneeksi niistä liikaa.
Kilohintoja verratessa on kuitenkin aina tietysti hyvä myös muistaa, ettei kaikkea tarvitse aina isoa määrää, vaikka suuremman pakkauksen kilohinta olisikin matalampi – varsinkaan esimerkiksi yhden hengen taloudessa.
Joskus voi olla okei maksaa kilosta kaksi euroa sen sijaan, että ostaisi kolmella eurolla kolme kiloa, jos ei ole tarvetta suuremmalle määrälle.
3. Tule hintatietoiseksi
Poliitikkoja pilkataan usein siitä, että he ovat niin omassa kuplassaan, etteivät tiedä edes maitolitran hintaa.
Uskoisin, että vaikka moni meistä tietäisikin maitolitran hinnan, on silti paljon perus elintarvikkeita, joita käytämme säännöllisesti, mutta joiden hintaan emme tule kiinnittäneeksi huomiota ja ostamme niitä esimerkiksi tottumuksen vuoksi tai siksi, että kyltti hyllynreunassa kertoo niiden olevan tarjouksessa.
Jos ei kuitenkaan ole kiinnittänyt huomiota siihen, paljonko jonkun tuotteen tavallinen (kilo)hinta on, saattaa helposti mennä lankaan – kaikki tarjoustuotteet eivät nimittäin automaattisesti ole edullisia, sillä joku toinen brändi voi myydä samaa tavaraa normaalistikin edullisemmalla hinnalla.
Hintoja saattaa tulla katsoneeksi enemmän sellaisten tuotteiden kohdalla, joita myydään nimenomaan kilohinnalla (esim. kasvikset) tai litroittain (esim. maitotuotteet), mutta muiden elintarvikkeiden kohdalla ymmärrys niistä hämärtyy helposti.
Kun esimerkiksi ostin Suomessa asuessani ruisleipää, huomasin toisiaan hyvin paljon vastaavien leipien kilohinnoissa valtavia eroja ja toiset leivät saattoivat olla jopa 50-100 prosenttia kalliimpia esimerkiksi brändäyksensä vuoksi.
Aina välillä tekee siis hyvää katsoa, mitä mistäkin maksaa ja verrata tuttujen tuotteiden kohdalla kilohintaa muihin vastaaviin ympärillä oleviin tuotteisiin.
Jos mahdollista, kannattaa myös verrata, mitä sama tuote maksaa muissa kaupoissa.
Esimerkiksi täällä Ruotsissa meidän kauppalaskumme olisivat huomattavasti suurempia, mikäli tekisimme ostoksia vain K-kauppoja vastaavassa ICA:ssa, sillä ICA:n ”tarjouksessa” olevat elintarvikkeensa ovat usein kalliimpia kuin muissa kaupoissa, joissa voimme myös käydä.
Ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että jokainen ostoskorin tuote pitäisi löytää heti parhaaseen hintaan. Minä ainakin tulen kokoajan hintatietoisemmaksi kun vertailen yksi usein käyttämämme tuote kerrallaan ohimennen kaupassa käydessäni, että kannattaako vastaava tuote jatkossa hankkia sieltä.
Me esimerkiksi syömme aamuisin lähes aina puuroa, joten kerran päätin, että tulevilla kerroilla eri kaupoissa käydessäni tarkistan, mistä kaurahiutaleet löytyisivät edullisimmin – kaurahiutaleiden kilohinnat kun ovat olleet täällä Ruotsissa huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa.
Nyt siis tiedän, mistä kaupasta minun kannattaa puuroni ostaa. Samalla tavalla olen oppinut, mistä muita peruselintarvikkeita kuten papuja, tomaattimurskaa ja pastaa on parasta ostaa, jos ne haluaa edullisimmin. Kun sitten käyn näissä kaupoissa, ostan näitä kotiin reilummin.
4. Suosi sesongissa olevia tuotteita
Tämä kohta on ehkä hieman turhaa jopa laittaa omaksi vinkikseen, sillä sesonkituotteiden suosimisessa on usein juuri se etu, että ne ovat tarjouksessa niiden runsaan tarjonnan vuoksi.
Halusin kuitenkin laittaa tämän omaksi kohdakseen, sillä tässä yhteydessä on hyvä vinkata, että Satokausikalenterilla on oma kännykkäsovelluksensa (Satokausi – suosi sesonkia!), jossa on ajankohtaisia vinkkejä kauden elintarvikkeista.
Sen kautta voi katsoa esimerkiksi, mitä kasviksia nyt on sesongissa, lukea niistä tietoa sekä myös inspiroitua resepteistä, joissa niitä on käytetty.
Kun oppii, mitkä tuotteet ovat sesongissa, on helppoa googletella ruokaideoita jo ennen kuin tuotteita on edes ostanut.
Kun tuotteet sitten näkee kaupassa tarjouksessa, on kynnys niiden ostoon matalampi kun tietää, mitä niistä voi kotona tehdä – itse tosin seison usein jo kaupassa puhelin kädessä tarkistamassa, millaisia reseptejä jostakin minulle uudesta jutusta voisi syntyä.
5. Vältä ruokahävikkiä
Jokainen roskiin päätyvä elintarvike on tuotettu turhaan, minkä lisäksi siihen on tietysti myös mennyt turhaan rahaa.
Ruokahävikkiä voi vähentää olemalla perillä siitä, mitä kotona on ja suunnittelemalla, mitä kotona olevista elintarvikkeista voi kokata, jotta ne eivät päätyisi hävikkiin.
Kauppaan lähtiessä voi siis miettiä, että kotona on paljon perunoita, eli ostoksia olisi hyvä tehdä perunat mielessä pitäen ja niihin pohjautuvia aterioita suunnitellen.
Yksi tapa torjua ruokahävikkiä on myös muistaa hillitä liiallinen intoilu alennettuja tuotteita bongatessaan. Vaikka jokin tuote olisi hyvään hintaan, kannattaa se tietysti ostaa vain jos on varma, että ehtii käyttää sen eikä se päädy roskiin kotona.
On kuitenkin hyvä muistaa, että viimeinen käyttöpäivä -merkintä on eri asia kuin parasta ennen -merkintä, eli ruoka ei välttämättä vanhene sillä minuutilla, kun vuorokausi vaihtuu pakkauksessa esitettyyn tuomiopäivään.
Viimeinen käyttöpäivä -merkintää kannattaa usein toki noudattaa, sillä sitä käytetään elintarvikkeissa, jotka ovat herkkiä pilaantumaan.
Parasta ennen -päiväys sen sijaan on usein hieman huolettomampi, eli monet tuotteet voivat olla hyviä sen jälkeenkin. Aiheesta voi lukea lisää esimerkiksi täältä.
Toinen keino ehkäistä ruokahävikkiä on kiinnittää huomiota ruuan säilytykseen.
Monia elintarvikkeita voi esimerkiksi pakastaa ja googlettamalla löytyy paljon yllättäviäkin vinkkejä siitä, mitä ruokia voi (tai mieluummin ei kannata) pakastaa ja kuinka ne säilyvät pakastettuina. Ostin itse esimerkiksi Suomessa Lidlistä usein punalaputettua ruisleipää todella halvalla pakkaseen.
Myös säilyttämällä joitakin elintarvikkeita jääkaapissa keittiön pöydän sijaan voi niistä saada pitkäikäisempiä.
Meillä esimerkiksi omenat ja banaanit ovat lähes poikkeuksetta jääkaapissa. Siellä banaanien kuori voi tummua jopa lähes mustaksi, mutta kuoren sisällä voi silti olla täysin normaalissa kunnossa oleva, tummumaton banaani. (Banaaneja voi toki myös pakastaa ja niitä voi käyttää jäisistä banaaneista tehtyyn banaanijäätelöön tai smoothiessa.)
Samalla tavalla omenat säilyvät meillä jääkaapin viileydessä viikkoja.
Jos taas ostan tarjouksesta sellaisia hedelmiä, jotka on pakattu verkkopussiin tai rasiaan, otan ne yleensä pois pakkauksestaan heti kotona ja käyn ne läpi.
Syöntikypsät menevät jääkaappiin odottamaan syöntiä, mutta kypsymistä odottelevat puolestaan levittelen keittiön tasolle ja tarkkailen keittiössä puuhaillessani aina välillä, mitä niille kuuluu, jotta joku niistä ei ole huomaamattani alkanut homehtua.
Vaikka ruokahävikkiä on hyvä yrittää välttää mahdollisimman paljon, sattuu jokaiselle silti varmasti välillä inhimillisiä unohduksia.
Jääkaapista voi löytyä joskus unohtunut rasiallinen ruuantähteitä tai pöydällä ollut hedelmä on yhtäkkiä homeessa, vaikka olisi ihan varma, että vielä eilen se oli ihan raaka.
Tällaista sattuu kaikille välillä eikä kenenkään tarvitse mielestäni ruoskia itseään siitä. Olennaista on vain pyrkiä huolehtimaan, ettei niin käy toistuvasti, mikäli asiaan on mahdollista vaikuttaa itse omalla käytöksellään.
6. Valitse omat nopeat ”turvaruuat”, joihin löytyy kotoa aina ainekset
Kun aika on kortilla, tulee usein helpommin oltua höveli ruokakulujen suhteen.
Silloin ruokakuluissa säästäminen ei tunnu prioriteetilta. Onkin ymmärrettävästi tärkeintä vain saada nopeasti jotain ruokaa, joten kaupasta saattaa silloin ostaa jotain tavallista kalliimpaakin ihan vain siksi, että pääsisi äkkiä ja helposti syömään – usein paremmalta tuntuu jopa idea ulkona syömisestä tai vähintään take away -ruuasta.
Meillä toimiva idea on ollut pitää kotona aina varalla ainekset helppoon ja nopeaan ruokaan. Sellaiseen, joka syntyy hetkessä ja ei vaadi suuria valmisteluja, mutta joka ei kuitenkaan maksa paljon. Jokaisella on varmasti ne omat mieltymyksensä ja ne omat suosikkinsa.
Vaikka syömmekin mielellämme terveellisesti ja kiinnitämme huomiota ruuan laatuun, eivät ne ole noissa tilanteissa prioriteettilistan kärkipäässä. Kun on hemmetinmoinen nälkä, haluaa syödä NYT.
Tällaisia tilanteita varten kotoa löytyy esimerkiksi nopeasti valmistuvia nuudeleita, pakkasesta niiden kaveriksi äkkiä sopivia kasviksia, heti syötäviksi sopivia purkitettuja papuja ja kikherneitä sekä soijakastiketta ja hapanimeläkastiketta.
Näistä voi sitten koota nopeasti jaksamisensa mukaan aterian – ja joskus on tietysti myös niitä hetkiä, kun pelkät nuudelit riittävät ja vasta ne syötyään kykenee miettimään, mitä muuta voisi syödä.
Tärkeintä onkin vain tietää, että kotona on ainekset nopeasti valmistuvaan ruokaan, joten ylimääräisiä juttuja ei tarvitse ostaa.
7. Älä mene ruokakauppaan nälkäisenä
Edelliseen kohtaan liittyy tietysti jälleen yksi säästölistojen klassikoista, eli kehotus olla menemättä kauppaan nälkäisenä.
Tämä on tietysti hyvä ohje pitää mielessä, jos ruokakaupassa käynnin ajankohdan voi valita, mutta totuushan on, että aina ei vain voi.
Joskus ruokakauppaan tulee siis päädyttyä töiden tai harrastuksen jälkeen nälissään (ja mahdollisesti myös väsyneenä), eikä silloin todellakaan ole mitään hyötyä siitä, että järkitasolla tietää, ettei niin pitäisi tehdä.
Kun itse menen ruokakauppaan nälissäni, tunnen palavaa tarvetta olla pitämässä sipsi-iltaa, haluan sipsien kaveriksi karkkia ja jäätelöä, mielellään myös popparia ja kun homma kerran lähtee niille raiteille, voin jo ihan hyvin pitää samalla myös pizzaillan – jonka jälkiruuaksi tarvitsen todellakin donitsin.
Lopputulos on, että vaikka noista jokin juttu voisi toki muutenkin päätyä ostoskoriini, en ihan oikeasti olisi ollut ostamassa niitä kaikkia, ellei minulla olisi ollut niin hemmetinmoinen nälkä kauppaan tullessani.
Itselläni on näihin tilanteisiin kahden kohdan strategia. Kun ensinnäkin tiedän edellisen kohdan mukaisesti, että kotona on olemassa helpot aineet nopeaan ruuanvalmistukseen, voin lakata stressaamasta, mitä sellaista ostan kaupasta nyt, joka tyydyttää kotona nälkäni.
Koska nälkä on usein kuitenkin todella kova, olen sopinut itseni kanssa, että tällaisissa tilanteissa voin ostaa jotain pientä, minkä syön kotimatkalla.
(Joku muu on tietysti voinut olla niin fiksu, että pitää laukussaan valmiiksi eväspatukkaa kriisien ehkäisyksi.)
Tällaisia tilanteita varten itsensä kanssa voi sopia jo etukäteen, mitä se jotain pientä on.
Voi esimerkiksi päättää tarkemmin, että se on pähkinöitä tai banaani tai suklaapatukka tai jättää homman avoimemmaksi ja päättää, että se voi olla mitä tahansa, mutta kunhan se ei maksa yli 1,50 euroa.
Jokainen tietää järjellä, että olisi parempi syödä kunnon ateria kuin pieni suklaalevy, mutta pidän itse myös siitä, ettei aina tarvitse olla järkevä.
Aikuisena oleminen on joskus täynnä vastuuta ja vakavuutta, joten jos ehkäisen yhdellä euron suklaalevyllä sen, etten päädy ostamaan kotiin valtavaa kasaa herkkuja, voi se olla siinä tilanteessa ihan hyvä idea. Kaikki on suhteellista.
8. Käy joskus omien kauppojesi tarjonta läpi ajatuksella
Tämä vinkki ei tietenkään varsinkaan näin korona-aikaan sovi jokaiseen tilanteeseen, mutta jos joskus on aikaa, tilaa ja muuten vain mahdollista, niin suosittelen kävelemään omien ruokakauppojen hyllyvälit läpi ajatuksella.
Siis ihan oikeasti ajatuksella silmäillen, mitä kaikkea sieltä löytyy ja mihin hintaan. Itse tykkään uudessa kaupassa käydä hyllyvälit läpi selvittäen, mitä sieltä löytyy edullisesti.
Vetovoiman lain mukaisesti näkee tietysti juuri niitä juttuja, joita etsii, eli kun etsii keltaisia autoja, alkaa niitä yhtäkkiä nähdä. Tai kun on raskaana, näkee yhtäkkiä kaikkialla raskaana olevia naisia. Tai jos tahtoo koiran, on joka puolella söpöjä koiria. Tai jos tahtoo tietynlaisen takin, on kaikilla muilla sellainen.
Tähän ei liity mitään magiaa ja hölynpölyä, vaan kun päättää (tietoisesti tai alitajunnassaan), mihin huomionsa kiinnittää, alkaa etsiä ja sen myötä myös nähdä sellaista. Muuten sitä tuskin edes huomaisi.
Kun siis alkaa etsiä, mitä löytyy edullisesti ja katse harhailee hintalapuissa, löytää usein paljon edullisia tuotteita ja saattaa sen myötä huomata aivan uusia juttuja.
Voi vaikka huomata, että linssit, joista ei koskaan ole kokannut itse mitään ovatkin aika edullisia ja inspiroitua kokeilemaan niitä. Tai todeta, että purkitetut pavut voivat olla keittiön kaappeihin hyvä ja edullinen perustuote, joista saa vaikka mitä.
Oma viimeisin löytöni on Eldoradon valkosipulikastike, joka oli huomattavasti muiden kauppojen vastaavia tuotteita edullisempaa, sisällöltään minusta ihan hyvää, sillä onhan se vain pieninä määrinä käytettävä lisuke ja sopii täydellisesti esimerkiksi niin uunijuuresten kuin salaattienkin kaveriksi.
En yleensä käytä salaatinkastikkeita, sillä maustan salaattini itse, joten en olisi koskaan varmasti törmännyt siihen ellen olisi eräänä hiljaisena iltana mennyt tutkimaan, mitä edullisia tuotteita juuri niiltä hyllyväleiltä löytyy.
9. Mieti, säästätkö oikeasti ostoksia keskittämällä
Välillä tuntuu, että suomalaisilla varsinkin on todella uskollinen ajatusmalli ostosten keskittämisestä. Kun kaikki ostokset ostaa saman ketjun kaupasta, saa siitä plussaa tai bonuksia ja niiden kerryttämisestä sitten palkitaan.
Monien kohdalla tämä pitää varmasti paikkansa, mutta mikäli oman talouden kulut ovat pienet, kuten esimerkiksi yhden hengen talouksissa tai muuten vain pienemmällä budjetilla elävissä kodeissa, ei ostosten keskittäminen tiettyyn kauppaan vain periaatteen vuoksi ole aina se toimivin säästöniksi.
Ruokakaupoissa voi olla erilainen valikoima ja brändien omat tuotteet saattavat olla välillä huomattavasti toisen kaupan tarjontaa edullisempia, minkä lisäksi eri kaupoissa on tietysti omat tarjouksensa.
Jos siis on mahdollista vertailla eri kauppojen hintoja ja käydä ostoksilla eri kaupoissa, voi ostoksissaan säästää usein huomattavasti enemmän, kuin mitä saisi rahallisia tai rahan arvoisia bonuksia vain johonkin keskittämällä.
Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta asioida eri kaupoissa, mutta mikäli se on jollekin mahdollista, suosittelen vertailemaan normaalihintoja sellaisissa elintarvikkeissa, joita käyttää usein sekä katsomaan eri kauppojen ajankohtaiset tarjoukset.
Ei myöskään ole tietysti mitään järkeä ”säästää” ajamalla autolla kauppaan pidemmälle, jos bensakulut menevät yhteen säästöjen kanssa tai jopa ylittävät ne.
Voi kuitenkin esimerkiksi miettiä, voisiko vaikka viikonloppuna tehdä kävelyn pidemmällä olevaan ruokakauppaan, josta saa ehkä jotain perusjuttuja edullisemmin.
Me esimerkiksi kävelemme usein noin neljän kilometrin päähän ruokakauppaan reput selässä ja ostamme sieltä erityisesti niitä edullisia elintarvikkeita, jotka säilyvät pidempään.
Näin saa sekä (hyöty)liikuntaa että myös säästää rahaa.
10. Tarkasta kuitti ostosreissun päätteeksi
Kun ruokakaupan ostokset on ladottu hihnalle ja maksu on suoritettu, saattaa helposti sanoa kassalle, ettei tarvitse kuittia tai sitten sen ottaa tottumuksesta, mutta ei edes vilkaise sitä. Joillakin ketjuilla kuitin voi saada suoraan puhelimeensa.
Kuitti kannattaa kuitenkin aina silmäillä läpi ostosreissun päätteeksi tarkistaakseen, että se näyttää ainakin suurinpiirtein oikealta, vaikka ei jokaisen ostoksen tarkkaa hintaa muistaisikaan.
Kassalla voi nimittäin sattua välillä inhimillisiä virheitä, järjestelmässä voi olla vääriä hintatietoja tai kuitille on muuten vaan voinut sujahtaa jotain, mitä siellä ei pitäisi olla.
Me opimme tarkoiksi vuosia sitten lähikauppamme opettamina, sillä oikeastaan jokaisella kauppareissulla kuitilla oli virhe.
Tarjouksia ei esimerkiksi oltu syötetty kassajärjestelmään oikein, kassa ei huomannut punaista lappua tai myyjä erehtyi luulemaan vihannesta joksikin muuksi vihannekseksi ja veloitti siitä välillä jopa moninkertaisen hinnan (täällä vihannekset punnitaan usein vasta kassalla).
Yksi ärsyttävimmistä jutuista onkin huomata vasta kotona kuittia katsellessa, että elintarvike, jonka on ostanut juuri siksi, että sen sai nyt punalapputuotteena alennettuun hintaan onkin mennyt kassasta normaalilla hinnalla.
Siinä vaiheessa asialle ei voi enää oikein tehdä mitään, sillä on vaikeaa todistaa jälkikäteen, että kyse oli punalapptuotteesta, mutta jos asian huomaa jo kaupassa, voi myyjälle osoittaa, että ostetussa tuotteessa oli itseasiassa alennukseen oikeuttava tarra ja tilanne voidaan korjata heti.
(Eri asia toki, jos kyse on saamatta jääneestä kampanja-alennuksesta. Tällöin alennuksen voi varmasti saada jälkikäteenkin, kun kuitista kuitenkin näkee, että tuote on ostettu kampanjan aikaan.)
11. Mieti, mikä on oikeasti fiksua säästöä
Kun elintarvikkeiden hintoja alkaa vertailla ja ruokakustannuksissa innostuu säästämään huomaa usein, että syöminen onnistuu yllättävän halvalla.
Mielestäni on kuitenkin todella tärkeää miettiä, mikä on loppujen lopuksi oikeasti säästöä.
Pelkkää patonkia, kaurapuuroa ja makaroonia syömällä säästää kyllä varmasti rahaa, mutta jos säästäminen tarkoittaa, ettei ravinnosta saa hyvinvoinnin kannalta tärkeitä rakennuspalikoita kuten riittävästi proteiinia, kuitua ja vitamiineja ja että ruokavalio painottuu nopeisiin, ravintoarvoiltaan vähäisiin hiilihydraatteihin, voi se olla toki hetkellistä säästöä, mutta sitä tehdään oman hyvinvoinnin kustannuksella eikä se välttämättä tule pitkässä juoksussa enää edulliseksi.
Perusterveellinen ruokavalio on osa hyvinvointia ja se onnistuu usein edullisellakin budjetilla.
Satokauden vihannekset ja hedelmät ovat pullollaan hyvinvointia tukevia ainesosia, proteiinia saa muualtakin kuin lihasta (esimerkiksi linsseistä, pavuista ja kikherneistä) ja kuitua saa niin kasviksista kuin myös ruisleivästäkin, jota saa edullisesti.
Aina toisinaan kun puheeksi tulee, että meidän kahden hengen taloutemme ruokakulut ovat noin 4 euroa per henki päivää kohti, saan kuulla oletuksia siitä, ettei ruokavaliomme ole varmasti terveellinen, emme taatusti saa riittävästi vitamiineja, elämme höttöhiilareilla ja ettei tuohon hintaan voi saada riittävästi proteiinia.
Varsinkin kuluneen vuoden aikana terveellisen ruokavalion merkitys on korostunut minulle paljon ja kuten olen aiemmin todennut, syömme perusterveellisesti ja ajattelen, että hyvinvointia tukeva ravinto on välttämättömyys, jos haluan pysyä terveenä. Siksi se on meillä prioriteetti.
Emme siis ole päättäneet, että ruokaamme saisi mennä vain 240 euroa kuukaudessa. Olemme itse vain todenneet, että kun syömme niin, että kehomme saa ruokavaliosta tarvitsemansa rakennusaineet, voimme hyvin ja ruokavaliomme tukee terveenä pysymistämme, ovat ruokakulumme kuukaudessa tavallisesti tuon verran.
Tässä postauksessa listattuja vinkkejä noudattamalla (sekä edellisessä postauksessa manitsemiani punalapputuotteita suosimalla) voimme siis syödä terveellisesti ja hyvin, mutta ilman, että se maksaisi paljon.
Jokainen voi kuitenkin tosiaan itse valita oman elämäntilanteensa mukaan, millainen prioriteetti ruuassa säästäminen omalla kohdalla on ja minkä verran siinä on mahdollista säästää.
Ruuassa ei tarvitse säästää, jos ei halua, mutta jos haluaa, onnistuu terveellinen ruokailu usein myös melko edullisesti.
Lue myös: BookBeat – kokeile äänikirjoja kuukausi maksutta
Käyn tietyssä tietyssä kaupassa ja sitten joskus tarjousostoksilla toisessakin lafkassa. Yhden hengen taloudessani kertyy paljon plussaa/bonuksia. Toisaalta olen kyllä huomannut että syön paljon enemmän kuin monet muut ikäiseni nuoret.
Ihailen meininkiänne 🙂 Itsellä ei jotenkin riitä energiaa ruokakaupassakäymisen optimoimiseen. Yritän käydä lidlissä yleensä, mutta ei tapahdu joka viikko. Lisäksi ruokahalu on välillä huono, jolloin täytyy ostaa sen perusteella, mitä voisi tehdä mieli, jotta tulee sitten myös syötyä. Sesonkikasvisten käyttö on villinnyt minua viime kuukausina, ja yksi takuuvarma ruokani on makaronilaatikko härkäpapurouheella siten, että osa makaronista on korvattu jättimäärällä kasviksia (juureksia, syksyllä kurpitsaa, mitä ikinä onkaan tarjouksessa). Ei tokikaan tule halvempaa kuin pelkästä makaronista, mutta saa helposti lisättyä kasviksia ruokavalioon. 🙂 Kaalivinkki oli myös hyvä. Pitääkin antaa kaalille mahdollisuus..
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Tässä oli paljon hyviä vinkkejä. Kannattaa tarkistaa myös, että on punninnut hedelmät ja vihannekset oikein. Itselle kävi kerran niin, että oli vahingossa tullut painettua viereistä nappia ja tuli pikkuisen kalliita perunoita. Ihme, ettei kassakaan huomannut kiinnittää asiaan huomiota, kun perunapussi maksoi noin 25 euroa. Onneksi huomattiin se pian ja kauppakaan ei ole kaukana kotoa. Banaanit säilyttäisin kyllä huoneenlämmössä. Jääkaappilämpötila on niille liian kylmä ja sen vuoksi ne mustuvat nopeasti.
Hyvä pointti tuokin, että voi tarkistaa laput jo ennen kassalle menoa. 🙂
Meillä tuo banaanien säilytys jääkaapin kasvislokerossa toimii hyvin, sillä huoneen lämmössä kestäisivät vain pari päivää, mutta jääkaapissa tosiaan tummuu vain kuori eikä banaani. Tosin jääkaapin kylmyyskin tosiaan vaikuttaa, eli jos on todella kylmä jääkaappi, niin kuoret mustuvat nopeammin. Meillä on ”normaaliviileä”, joten kestää aika pitkään, että kuoret tummuvat ja silloinkin tosiaan vain kuorten esteettinen ongelma. 🙂
Mä luulen että meillä suhteettoman suuri osuus kauppalaskusta tulee kahvista ja kahvimaidosta (olemme valinneet kalliin maidon arkeen), leivästä ja leivänpäällisistä, herkuista ja ainakin ennen lihasta. Niinpä luulen, että jos pitäisi säästää, kokeilisimme vähentää näiden tuotteiden päivittäistä käyttöä. Ei enää kymmentä kuppia kahvia per hlö päivässä, vaan vaikka 3. Joko aamu- tai iltapalalla leivän sijaan puuroa jne. Ennen kaikkea tämä olisi myös ilmastoteko, jonka voisi hyvin tehdä, vaikka ei olisi tarvetta säästää rahaa.
Voi että, aivan mahtava postaus! Sen lisäksi että tässä tulee konkreettisia vinkkejä säästämiseen, tämä myös perustelee hyvin ja antaa ymmärrystä, että terveellinen ja hyvinvoivan perheen ravinto ei välttämättä tarkoita kalliita ruokaostoksia. Edullisesti voi syödä hyvin! Kiitos. Aion suositella tätä listausta.
Musta on aina vaan niin häkellyttävää, miten vähällä voi pärjätä ruoan suhteen! 😀 Ja olenkin sitä varmasti kommentoinutkin. Olisi ihan supermielenkiintoista, jos tekisin vaikka parin viikon kaikki ruoat -listauksen, vaikka suuntaa-antavine määrineen… Mun on nimittäin niin vaikea hahmottaa, miten noin pieneen summaan pääsee, olisi todella inspiroivaa nähdä jokin ihan esimerkkilistaus.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin syötte todella kasvispainotteisesti (oliko vielä niin, että puolisosi on vegaani?), enimmäkseen hyvin edullisia proteiinin lähteitä eikä paljoakaan hintavampia ”erikoistuotteita”? Otan kyllä haasteena kulkea enemmän kohti tuota… Olen sen verran ruokaharrastaja, että ajattelen, että vain tietyllä tavalla voi saada hyvää ruokaa, vaikka arjessa paljon yksinkertaisempikin riittäisi.
Minkä verran esim. viikkotasolla teillä menee aikaa ruoan suunnitteluun, hankintaan yms.?
Tuskin tulen itse pääsemään lähellekään tuota ajan- ja vaivankäytön takia enkä myöskään siksi, että en halua luopua kalliista mutta laadukkaasta lihasta, mutta aivan ehdottomasti tässä on hyvä tilaisuus kyseenalaistaa omaa kulutuskäyttäytymistä ruoan suhteen 🙂
Olen harkinnut tuollaista postausta, mutta en ole vielä toistaiseksi saanut siitä oikein kiinnostavasti kirjoitettua, joten parhaiten meidän aterioita ja ruokakaupan ostoksia voi seurata Instagram Stories -klipeissä, joissa niitä esittelen. Mutta jätän tämän postauksen mietintään! 🙂
Syödään tosiaan kasvispainotteisesti (ei olla kumpikaan vegaaneita) ja tosiaan valitaan edullisia tuotteita, mutta meille on ratkaisevaa se, että ruoka tukee hyvinvointia ja maistuu hyvältä.
Ruuan suunnitteluun ei oikeastaan mene aikaa, sillä emme liiemmin suunnittele. Ostamme asioita, joita kaupassa tulee vastaan hyvään hintaan ja ideat nousevat siitä ja kotona olevista ruuista aika spontaanisti, joten suunnittelua ei tosiaan liiemmin tarvita. Joskus on toki ihan hauskaakin miettiä, mitä voisi tehdä, kun kaapit ovat täynnä ruokaa, mutta silloin se on lähinnä hauskaa huvia.
Hankimme ruuan nykyään varsinkin kävelylenkkien yhteydessä, eli yksi kaupassa pyörähdys on muutaman minuutin per kauppa lenkin yhteydessä. Joillakin alueilla voi olla lähekkäin kolme isoa kauppaa vaikka ja sitten saatetaan pyörähtää kaikissa. Käydään kuitenkin reippaalla tahdilla ja napataan vain kori kainaloon, sillä sellaiset ostoskärryjen kanssa kaupassa hitaasti pyörimiset eivät ole meidän juttu. En siis osaa oikein sanoa, että kauanko ruuan hankintaan menisi, kun sitä ei tarvitse erikseen varsinaisesti mennä tekemään, vaan yhdistyy niin hyvin lenkkiin (menemme 30-40 litran reppujen kanssa kävelylle).
Meillä tämä on siis se nopein ja vaivattomin tapa, koska emme ole kovin innostuneita ruuanlaitosta ja aterioiden suunnittelusta. Jos suunnittelisimme enemmän ja menisimme varsinaisille kauppareissuille ostamaan reilummin, niin tuntuisi meistä turhan työläältä ajan ja vaivannäön kannalta. 🙂
Kiitos hyvästä postauksesta. Meillä on viisi henkinen perhe ja ruokamenomme ovat noin 500e kuukaudessa. Yksi tytöistämme on kasvis syöjä, mutta syö kyllä kalaa. Käytämme paljon aikaa suunnitteluun ja helpotusta tuo minun puutarha harrastus. Yleensä kokkailemme aikamoisia annoksia pakastimeen ja leivomme itse paljon. Viljelemme kesäaikaan salaattia ja muutakin mitä saamme pieneen pihaan mahtumaan. Hyvä keino on ollut laittaa kaiteiden reunoille viljelylaatikoita salaatille ja mansikalle. Altakastelu ruukuissa voi syötävää viljellä myös ikkunalaudalla näppärästi. Talvisaikaan olen käyttänyt ihan ikean roikkuvia lamppuja. Vaihdoin niihin vain kasvilamput tilalle. Jos innostutte, netistä löytyy hyvin tietoa viljelystä. Yksi hyvä apuväline kauppalaskun minimoinnissa on ollut Marttojen Pennin venyttäjän keittokirja. Toinen klassikko on Kotiruoka kirja.