Tiedättekö sen blogeissa jo pidempään kiertäneen haasteen, jossa bloggaajat kertovat epäsuosittuja mielipiteitään eli sellaisia, jotka jätetään yleensä sanomatta, koska ne eivät ole kovin yleisiä tai sitten niitä ei vain koeta olevan ihan sopivaa toitottaa ääneen?
Minullakin olisi nyt vihdoin jaettavana yksi mielipide, jota olen pihdannut blogin puolella tunnustellen samalla sisälläni, voisiko näkemykseni asian suhteen muuttua. Lopputulos on kuitenkin ollut, että ei ilmeisesti voi ja nyt on aika sanoa oma epäsuosittu mielipiteeni ääneen.
Olen asunut Tukholmassa kohta kolme vuotta, mutta olette ehkä huomanneet, että en kirjoittettele blogissani liiemmin Tukholmaan liittyviä postauksia. En kerro kivoista paikoista, lempparijutuistani tai muutenkaan ruotsalaisesta arjestani liiemmin muuten kuin töiden osalta.En myöskään laittele someen tai blogiin kivoja kuvia Ruotsista. Syy tähän on hyvin selkeä.
En pidä Ruotsista. Siinä, nyt se tuli sylkäistyä ulos.
En vain voi sille mitään. Kun muutin tänne olin varma, että ihastun maahan lopulta ja olen yrittänyt pitkään antaa maalle mahdollisuuden. Kesäisin Tukholma onkin kaunis kaupunki, mutta pikkuhiljaa yhä useampi asia maassa ärsyttää enkä ole enää lopulta ollut edes kiinnostunut ruotsalaistumaan. Kuljen työpaikan ja kodin väliä eikä koko maa tunnu innostavan minua enää tippaakaan.
Kaikilla on varmasti erilaisia kokemuksia Ruotsista, mutta omien kokemuksieni pohjalta en ole erityisemmin nauttinut täällä asumisesta ja omista kokemuksistahan se maassa viihtyminen nimenomaan onkin kiinni eikä muiden.
Aluksi ajattelin, että onpas ihanaa, kun nuo ruotsalaiset ovat niin kohteliaita ja positiivisia aina. Nyt se suoraan sanottuna vituttaa.
Olen tottunut siihen, että Suomessa sanotaan suoraan, kun jokin asia on pielessä, jotta asia voidaan korjata. Ei siinä ketään syyllistetä, vaan kerrotaan vain, että jokin juttu ei toimi, jotta voidaan keksiä, kuinka se saadaan toimimaan. Täällä ikävistä asioista mainitsemista tunnutaan välttelevän viimeiseen asti, sillä niiden mainitseminen otetaan tyypillisesti hyvin henkilökohtaisesti ja koetaan suorastaan loukkauksena.
Oli kyse sitten työpaikan palaverista tai talonyhtiön kokouksesta, ei kukaan viitsi sanoa ääneen, jos jokin asia on hoidettu huonosti eikä siitä voida vahingossakaan jutella. Sitä pidetään epäkohteliaana eikä kenenkään mieltä haluta pahoittaa. Jos jotain mainitaan, loukkaantuu joku asiaan liittynyt siitä ihan taatusti verisesti kokien kyseessä olleen henkilökohtaisen hyökkäyksen juuri häntä vastaan.
Omia virheitään ei tavallisesti myöskään haluta myöntää, vaan niistä ollaan mielellään hiljaa ja toivotaan, ettei kukaan huomaa ja vaikka huomaisikin niin luotetaan, ettei se kuitenkaan ole epäkorrekti ja mainitse niistä. Muiden virheitä nyt ei varsinkaan sanota ääneen. Minusta varsin suomalaiselta tuntuvan mentaliteetin mukaan huudan itse kovaan ääneen, että voi ei ja apua, tein virheen, voisiko joku auttaa keksimään, miten korjaan sen, jottei tilanne pahennu. Jos taas näen, että joku asia on mennyt pieleen mainitsen siitä mielelläni, mikäli tieto voi vaikuttaa jonkun elämään. Ei siinä ole kyse syyllisen lynkkauksesta vaan tapahtuneen ratkaisemisesta.
Tottakai ruotsalainen kohteliaisuus on välillä mukavaakin. Esimerkiksi ruotsalaiset kollegani kauhistelevat kuullessaan, miten suorasanaisia ja suorastaan ilkeitä asioita suomalaiset asiakkaat voivat asiakaspalveluun tekemissään yhteydenotoissa kirjoittaa. Olen toki itsekin näistä usein järkyttynyt, sillä en ole eläissäni kokenut livenä yhtä huonosti käyttäytyviä ihmisiä kuin millaisiin verkkokaupan asiakaspalvelussa törmää ja minä olin sentään töissä humalaisten turistien keskellä ruotsinlaivalla. Voin siis vain kuvitella, kuinka kauhuissaan korrektit ruotsalaiset ovat näistä esimerkkejä kuullessaan ja välillä käy kieltämättä vähän kateeksi, kuinka paljon kohteliaampia viestejä Ruotsin asiakaspalvelu vastaanottaa.
Koska tiedän, etteivät ruotsalaiset tykkää kovin avoimesti kertoa, missä asiassa olisi parannettavan varaa, yritin esimerkiksi innostaa kollegoitani käyttämään työpaikallani anonyymia aloitelaatikkoa kehitysehdotuksien jakamisessa. Toistaiseksi kaikki laatikkoon tulleet aloitteet ovat olleet suomalaisilta tulleita lukuunottamatta kahta ruotsalaisten laatikkoon jättämää arvoitusta. Jep, edes anonyymi laatikko ei saa heitä kertomaan, että jonkin asian voisi hoitaa toisella tavalla.
Asioita ei myöskään yleensä voi Ruotsissa sanoa yhtä suoraan kuin Suomessa. Kaikkea täytyy kierrellä, kaarrella ja kaunistella. Olemme käyneet mieheni kanssa kymmeniä keskusteluja tilanteissa, joissa minun on tehnyt mieli lähettää milloin millekin ruotsalaiselle taholle hyvin suora viesti tai sanoa asiat hyvin suoraan kokematta ollenkaan ihmeelliseksi asiaksi tehdä niin, mutta mieheni on ollut aivan kauhuissaan aikeistani.
Työpaikallani olen nykyään se tyyppi, jolle kollegani ovat laittaneet yksityisesti viestiä pyytäen tukeani asioihin, jotka ovat heidän mielestään pielessä, mutta johon he eivät ole saaneet vaikutettua. Nykyään jopa nimittäin nautin (salaa tietenkin) siitä, että saan sanoa asioita suoraan tilanteen sitä vaatiessa ja ketään tietenkään henkilökohtaisesti loukkaamatta.
Arvostan ja ikävöin siis suomalaista suoruutta, vaikka koenkin suomalaisten usein vetoavan siihen ihan vain käytöstapojen puutetta selitellessään. On olemassa kultainen keskitie, jossa asiat voi sanoa suoraan, mutta ystävällisesti. (Tämän tosin moni suomalainenkin saisi vielä oppia.)
On myös ollut lohduttavaa, etten ole ollut yksin näiden havaintojeni kanssa ja monet muut täysin eri ympyröissä pyörivät allekirjoittavat samat ajatukset ja kokemukset.
Aluksi ruotsalaisten yltiöpositiivisuus ja optimistinen suhtautuminen ihastuttivat minua. Onhan se mahtavaa, että koko kansa vaikuttaa niin iloiselta ja kaikessa aina vain sen hyvän puolen näkevältä. Parin vuoden kokemuksella olen oppinut, että se ei silti tarkoita sitä, että asiat oikeasti menisivät hyvin ja ykkössääntöni onkin nykyään, ettei koskaan saa luottaa siihen, mitä ruotsalaiset lupaavat.
Oli kyse sitten ruotsalaisesta kollegasta, kaupan myyjästä, lääkäristä, liikekumppanista, postimiehestä tai ihan mistä tahansa, en enää luota kenenkään sanomisiin yhtään, sillä kaikki yrittävät vain olla niin mielettömän positiivisia unohtaen realiteetit. Ruotsissa ne asiat eivät nimittäin todellakaan mene aina hyvin, vaikka ihmisten käytös vaikuttaisikin siltä.
Jos vaikkapa verkkokaupan tilaus saatetaan hyvällä tuurilla sääolosuhteiden ollessa suotuisat ja jumalten ollessa puolella toimittaa jopa päivässä, sanoo Ruotsalainen sen toimitusajaksi päivän. Suomalainen lisää siihen muutaman päivän lisää ja puhuu silti vain toimitusaikaennusteesta, jota ei kuitenkaan voida taata. Eipähän toinen ainakaan pety, vaan korkeintaan yllättyy positiivisesti.
Kaipaankin suomalaista ”vituikshan se kuitenkin menee” -asennetta, jonka ansiosta asioiden pieleen menemiseen myös osataan varautua. Pessimistisyys kun ei ole aina huono asia ja varasuunnitelma on hyvä olla. Kysyn usein yksityiskohtia, worst case scenarioita ja muita mielestäni varsin realistisia juttuja. Töissä saan pahaa silmää, kun haluan sopia asiat pilkun tarkasti, jottei juttuihin jää tulkinnanvaraa. Se koetaan varmasti outona. Kun myös kysyn ruotsalaisilta, että mikä on vaihtoehtoinen toimintasuunnitelma, jos jotain menee pieleen, ei kellään ole sellaista. Miksi se muka menisi pieleen? No en tiedä, mutta voin esittää teille heti kymmenen mahdollista skenaariota, jotka voivat mahdollisesti toteutua ja haluaisin olla varautunut niihin!
Suomalaisena haluan myös, että kaikki säännöt ovat täysin selvillä ja niitä myös noudatetaan. Ruotsissa kuitenkin tuntuu, että sääntöjä kohdellaan ennemminkin suosituksina, joita voisi olla hyvä noudattaa, mutta joiden mukaan menemistä ei pidetä niin tärkeänä. Jos jossakin lukee, että asian on jotenkin, niin minusta sen on myös oltava niin ja tämä vaikuttaa olevan yleinen suomalainen asenne. Olen saanut oppia, että jos suomalaisten mielestä jossakin on omasta mielestä epäkohta niin se kyllä kerrotaan, vaikka asia ei edes koskisi itseään. Pitäähän kaiken olla reilua! Ruotsissa kaikki ovat niin positiivisia eikä kukaan halua siksi valittaa, joten sillä ei varsinaisesti ole mitään väliä ettei asia mennytkään niin kuin sen piti. Eihän se nyt ole niin vakavaa! Eipä…
Ihan eniten minua ärsyttää, että kaikesta täytyy myös aina sopia palavereja sekä palaveriin valmistelevia palavereja. Suomalaisena haluaisin, että mieleen juolahtaneesta asiasta voitaisiin vaikka heti hieman keskustella kun kaikki ovat jo valmiiksi paikalla, mutta ei – asiasta täytyy mielummin sopia palaverissa. Tämä selittynee sillä, että kukaan ei varsinaisesti halua itse ottaa vastuuta yksittäisistä päätöksistä, joten kaikesta pidetään mielellään yhteinen palaveri, jossa asiasta päätetään eikä vastuu mistään näin ollen ole yksittäisen ihmisen. Eipähän ainakaan voi syyttää yhtä ihmistä, jos jotain menee vikaan.
Eräs kohdalleni sattunut ilmiö, joka ei kuulemma ole vain minun huonoa tuuriani vaan myös yleisempi juttu on myös sitten noiden palaverien ja muidenkin tapaamisten jatkuva peruminen viimetipassa, kun siihen ei ehditäkään osallistua tai tajutaan, ettei sitä tarvitakaan. Tottakai pännii järjestä aikataulunsa muiden palaverien mukaan ja sitten kuulla juuri ennen sitä, ettei palaveria pidetäkään. Suomalainen kun on tottunut, että jos palaveri on kutsuttu, niin se myös sitten pidetään, sille tehdään aikaa ja siellä käydään asiat läpi.
Minusta tuntuukin usein, että elämäni Ruotsissa on kuin piilokameraa ja että jos jokin voi mennä pieleen, menee se myös pieleen. Tai ei se mene, mutta ruotsalaiset laittavat sen menemään pieleen (koska onhan nyt aikuista ja realistista käytöstä syyttää asioiden pieleen menemisestä kokonaista yhtä kansaa).
Minulla on sääntönä niin yksityiselämässä kuin töissä Suomi-tiimin kesken, että mihinkään, mitä ruotsalaiset sanovat ei luoteta ja jos jonkin asian vain voi tehdä ilman ruotsalaisia, niin se myös tehdään. En ole säännön takana yksin, vaan se perustuu koko tiimin kokemuksiin, joista kaikki ovat aloittaneet varsin optimistisin mielin, mutta lopulta kohdanneet realiteetit. Minulla on paha asennevamma, joka on kehittynyt viimeisten vuosien aikana ja joka ei näytä väistyvän.
En jaksa enää edes yrittää olla positiivinen tämän maan suhteen. En kuitenkaan tykkää valittamisesta huvin vuoksi ja minusta onkin ihan turha valittaa, jos ei aio tehdä asialle mitään. Valitan kyllä ja paljonkin, jos jokin on pielessä, mutta mielelläni kerron samaan hengenvetoon, mitä aion itse tehdä asian eteen, jotta voin lakata valittamasta.
Viime keväänä sainkin Ruotsista lopullisesti tarpeekseni ja onnistuin saamaan miehenikin haluamaan lähteä täältä ainakin hetkeksi pois. Meillä kummallakaan ei ole pienintäkään hinkua muuttaa Suomeen, mutta molemmilla oli kiinnostus lähteä ulkomaille, joten voin kertoa, että olen jo henkisesti toinen jalka lentokoneessa ja aivan suunnattoman onnellinen siitä, että pääsen tästä maasta pian pois ainakin puoleksi vuodeksi Thaimaahan muuton myötä.
Kivat teille kaikille, joilla on positiivisia kokemuksia Ruotsista. Täällä ne ovat nimittäin melko kortilla. Keskityn töihini, kuljen kodin ja konttorin väliä ja annan muiden asioiden olla. Luojan kiitos, kohta olen jo muualla. <3
Pitävätkö kaikki muut Ruotsista?
Heh, siitä päätellen mitä olen Thaimaasta kuullut, mikään noista ongelmista ei siellä ratkea. Hauska postaus 🙂 mä olen käynyt Ruotsissa pari kertaa ja haaveillut sinne muutosta. Epäilen että mä pärjäisin siellä hyvin, koska mäkin olen enemmän kiertelijätyyppiä enkä osaa sanoa asioita suoraan.
Ei varmasti ratkea Thaimaassa, mutta itse en tosiaan ole menossa sinne töihin vaan saan viettää kuherruskuukautta maan kanssa puolen vuoden lomalla, jolloin henkisestikin tuntuu, että kaikki on ok kun on vain lomalla. 🙂
Voisit tosiaan kyllä viihtyä Ruotsissa! 🙂
😀 en kestä. Ihan paras juttu!
Ja nyt ymmärrän ruotsalaista trendiä neutraalistaa kaikki sukupuolet, ettei vaaaaaan kukaan loukkaannu. V*tuiksi sekin meni 😀
Ai että. 😀
Eevi
Kyllä, jos jostakin voi loukkaantua niin ruotsalaiset haluavat aina varmistaa, ettei kukaan vaan voi loukkaantua… 😀
Hei Virve! Näiden kokemusten valossa sinulla onkin sitten jo hyvin kokemuspohjaa siitä, miten asettua thaimaalaiseen kulttuuriin.
Aikataulut/niiden puute, pelkkä hymyileminen vaikeiden asioiden peittelemiseksi ja ihmisten loukkaamattomuus ovat siellä vielä ihan eri levelillä. Tuli välillä rehellisen ja kelloon sidotun suomalaisen kanssa pikku yhteentörmäyksiä siellä asuessani…
Joo, Thaimaa on varmasti hyvin mielenkiintoinen kokemus. Ajattelen sen kuitenkin puolen vuoden lomamatkana, mikä tekee siitä heti erilaisen. Siellä kun ei tarvitse samalla tavalla elää sitä työarkea yms. ja voi vaan ajatella eksoottisena lomakokemuksena. 🙂
Ah, olipa terapeuttista! Vaikka työympäristöni onkin tanskalainen, näen paljon yhtäläisyyksiä mainitsemissasi asioissa. Siis miksi jonkin suunnitelman pettämiseen varautuminen on niin älyttömän vaikeaa? Saan aina ylleni pahanilmanlinnun viitan, kun yritän varovasti kysyä, että voisiko tälle ja tälle vastuuhenkilölle nimetä varahenkilön, jos vaikka sattuisi niin että influenssa kaataa vastuugraafikon viikoksi sänkyyn ja koko firman loppuvuoden markkinointisuunnitelma kaatuu…Täysin fiktiivinen esimerkki, tietysti. Tanskan konttorilla työskentelee onneksi yksi suomalaissyntyinen kollega, jonka kanssa hiomme sitten varasuunnitelmia keskenämme, jotta voimme pelastaa edes oman osuutemme milloin missäkin proggiksessa. Erittäin mälsää näin, mutta koska olen kohta kolme vuotta yrittänyt nostaa pöydälle termin ”suunnitelma-B” ja kun ääneni ei vain kuulu oikeiden henkilöiden korvissa, oman mielenrauhan vuoksi on pakko etääntyä ja keskittyä hoitamaan omat hommat olosuhteiden puitteissa parhain päin. Hirveän raastava kokemus tunnolliselle hikarille, jollaiseksi olen sinutkin tässä vuosien varrella luokitellut. Raastavaa, mutta toisaalta olen oppinut vähän löysäämään omaa pipoa, kun korttipakkoja lattialta lakaistessa olen huomannut elämän sittenkin jatkuvan vielä. Mutta varmasti stressittömämpää olisi työskennellä vähän särmemmissä olosuhteissa.
Fun fact, tiimimme ruotsalaiset ovat yhtä tuskissaan tanskalaisten takki auki -asenteesta kuin minä. Omasta näkökulmastani Ruotsissa ollaan semisti samalla vastuu- ja huolestuneisuusasteella kuin meillä täällä jörölässä, mutta Tanskan huolettomuus liitelee ihan omissa sfääreissään. 😀
Olenkin kuullu hieman juttua tanskalaisista jopa ruotsalaisilta. Kävin Tanskassa keväällä ja ihastuin maahan jotenkin todella kovasti ja ehdotin jopa miehelle, että eikö voitaisi muuttaa sinne. Taitaa jäädä se muutto tekemättä… 😀
Mun mielestä Scandinavia and the world sarjakuva kertoo kaiken tietämisen arvoisen Tanskasta:) Seksiin ja päihteisiin meneviä tooooodella rennolla asenteella…
Itsellä on eniten kokemusta lähinnä Italiasta. Italia on ihan maa, kunnes alat ymmärtää mitä uutisissa sanotaan (tapettu, murhattu, raiskattu, löydetty kuolleena jne). Jopa suht sivistyneessä pohjoisessa on ihan normaalia,että jos pyydät edelläsi olevalta henkilöltä tietä esim. metron rappusissa, hän lyö sateenvarjon silmääsi, läpi takaraivon. Tai yhden tyhmän herjan kohteeksi joutuneen tytön poikaystävä skootteroi kotiin, hakee aseen ja ampuu kiusaajan… Noin 12-vuotiaana…
Yritäpä hoitaa italiassa paperiasioita. En jaksa edes mennä ihmisten paperiasioiden hoitamiseen, mutta koiralle passin hommaaminen menee jokseenkin näin: Näitä asioita hoitaa tämä toimisto, joka on avoinna joka kuun ensimmäinen maanatai klo 11-12 (mikä on töissäolevana ihan hemmetin vaikea järjestää). Viidellä ensimmäisellä kerralla ko asiaa hoitava henkilö on lomalla, sairaana tai lounaalla. Sitten kun vihdoin tärppää, saat jonkin leiman ja neljä uutta paperia, mitkä sinun pitää toimittaa neljälle eri viranomaiselle, jotka ovat avoinna just samalla tavalla kuin se ensimmäinenkin…
Suomessa vastaava asia hoituu yhdellä, noin vartin, eläinlääkärikäynnillä, minkä jälkeen saat passin käteesi ja lääkäri toimittaa sähköisesti tarvittavat dokumentit niitä haluaville tahoille. En tiedä miten nykyään, mutta näillä käynneillä oli eroa n. 6kk. Missä ajassa koko EU:n kattava järjestelmä ei ole mitenkään voinut uusiutua noin paljon tehokkaammaksi.
Suomalainen suoruus.. no jaa. Ilkeily tietysti on asia erikseen ja aina inhottavaa, mutta kyllä se asiallinen, diplomaattisesti annettu palaute koetaan Suomessakin yhtälailla loukkauksena .. olen huomannut. Itse olen aika suorasanainen ja pyrin siksi töksäyttelyä tarkoituksella välttämään (oppimaan pois), mutta kaikki palaute menee helposti henkilökohtaiseksi 🙁
Hys hys-kulttuuri on meillä suuri, joistakin asioista ’saa’ puhua, toisista ei…
Joo, toki palautteen saaminen on monille ihmisille henkilökohtaisella tasolla vaikeaa jos asia on sellainen, että koskee nimenomaan yhtä ihmistä ja hänen suoritustaan. Bloggaajana saan taistella asian kanssa usein, kun joku haluaa hyvää hyvyyttään kertoa hyvin suoraan mielipiteensä ja kyllä siitä toki helposti meinaa joskus itse vähän harmistua.
Eipä sitä unelmamaata tosiaan varmasti ole olemassakaan, mutta joissakin paikoissa ne pienet ongelmat on valmis sivuttamaan siksi, että siellä on muuten niin hyvä olla. Täällä sellaista tunnetta ei jotenkin ole tullut ja kaikki vaan kasautuu suureksi ärsytykseksi. 😀
Thaimaan auringossa niitä diplomaattisia hymyjä vasta sitten tuleekin vastaan, siellä ei kielteistä palautetta juuri anneta (kasvojen menetyksen pelossa puolin ja toisin)… Kaikki on aina hyvin..
Joo, siellä ollaan varmasti oikein aurinkoisia kaiken suhteen, mutta toisaalta siellä asioita osaakin ajatella eri tavalla itsekin kun ei ole sinne juurtumassa loppuelämäkseen vaan ihan vain puolen vuoden aurinkolomalla. 🙂
Thaimaassa ja muissakin keski-aasialaisissa maissa saa varautua sitten siihen että se suomalainen ihailtu suoruus ja rehellisyys koetaan hyvin loukkaavana ja sillä voit saada aasialaisen menettämään kasvonsa joka on siellä päin totaalisen nounou. Tällä kokemuksella voisin sanoa että ruotsalainen optimistisuus on aika neutraalia vielä verrattuna aasian buddhalaisiin maihin. 😀 Thaimaassa ihmiset ei edes tiedä suomalaisuudesta juuri mitään noin yleisellä tasolla, joten ei voi todellakaan vedota ”suomalaiseen suoruuteen” niinkuin ruotsissa voi. Rupesi hymyilyttämään kun luki tekstisi ruotsalaisen kulttuurin ärsyttävästä optimistisuudesta ja samaan aikaan tiesi että olette muuttamassa Thaimaaseen 😀
Joo, tuo on tietysti totta. Toisaalta itse olen menossa Thaimaahan vain puolen vuoden lomalle, joten asioihin osaa suhtautua eri tavalla. Olisi eri asia jos päättäisin, että muutan lopuksi elämäkseni Thaimaahan. Tai no, en varmasti muuttaisi juuri noista syistä. Mutta koska siellä tosiaan on vain lomalla eikä tee töitä paikallisissa yrityksissä, virittele harrastustoimintaa ja sen kautta kontakteja tai muutakaan, niin nuo paikallisen kulttuurin ominaispiirteet eivät vaikuta omaan elämään samalla tavalla ja ne osaa ajatella vain lomakokemukseen kuuluvana asiana. 🙂
Tätä oli mielenkiintoista ja valaisevaa lukea.. Kiitos 🙂
Kiva kuulla! 🙂
Hei, en edes asu Ruotsissa, mutta Itävallassa. Täällä on juuri sama mentaliteetti kuin Ruotissa. Se voi olla jopa pahempi kuin siellä. Pitäisi aina kaikki sanoa ns. varovasti ja koristellen. Itse en suomalaisena tietenkään ollut tottunut tähän ja olen ns. joutunut oppimaan tämän kantapään kautta. En silti pidä tästä ollenkaan. On eri asia sanooko asiat nätisti vai vaikeneeko ja on aina ns. tekopyhä, joka ei uskalla ilmaista mielipidettään yhtään mistään, koska pelkää menettävänsä kasvonsa. Olen tavannut täällä myös ruotsalaisia ja yllätyin siitä kuinka erilaisia he ovat kuin me suomalaiset. Ymmärrän täysin kommenttisi. Itse en kertakaikkiaan enää siedä yhtään ihmisiä, jotka vain mielistelevät. Töissä heitä ei voi välttää, mutta vapaa-aikanani kierrän heidät kaukaa.. tähän joukkoon kuuluvat valitettavasti myös ne ruotsalaiset täällä…vaikka en yleistää halua.
Joo kaikesta pitää aina diskuteerata :). Työskentelen ruotsalaisten kanssa ja vaikka pidänkin ruotsalaisista kollegoistani, allekirjoitan kyllä täysin nämä huomiosi.
Joo, ruotsalaiset ovat kyllä ihmisinä aivan ihania ja sydämellisiä tyyppejä, joista pidän ihmisinä, mutta jostain syystä asioiden hoitaminen heidän kanssaan tuntuu varsin haastavalta. 🙂
Ihailen, että pidät heistä ihmisinä. Minä olen täällä ulkomailla tutustunut muutamaan enkä pahemmin pidä heistä. On tietysti kysymys vain kahdesta ruotsalaisesta eikä voi yleistää. Vuosien takaa muistan tosin yhden ruotsalaisen miehen, jonka kanssa tulin töissä hyvin toimeen. Tällä haluan sanoa, että ehkä monista voisinkin tykätä. Minä en vain yksinkertaisesti voi sitää liikaa mielistelyä. Se on mielestäni kuvottavaa. Oikea ystävällisyys on tietysti ihan eri juttu.
Tuli näistä kommenteista mieleen sellainenkin näkökulma, että voihan se Thaimaan kokemus mahdollisesti tehdä Ruotsistakin paluun jälkeen siedettävämmän? Ainakin hetkeksi. Jos siis sen puolen vuoden aikana ehdit törmäämään kommenteissa mainittuihin asioihin ”tarpeeksi”, vaikka lomamatka onkin.
Mukavan rehellinen postaus!
Niin no tuo on totta, että jos siellä tosiaan lomalla saa reilusti tuntumaa noihin juttuihin niin Ruotsi voi tuntua sen jälkeen paratiisilta! 😀
Ihana Virve! Enpä olis voinut paremmin sanoa. Itse voisin sanoa jopa vihaavaani Ruotsia haha. Puhun kieltä täydellisesti, mulla on töitä ja kavereita mutta en vaan sopeudu. Muutto miehen kotimaahan Kreikkaan on suunnitelmissa muutaman vuoden sisään, jospa sitten helpottais ;). Väritän nyt vähän, en suoranaistesti vihaa mutta ogillaan kyllä.
Ihana kuulla, että joku muu tuntee samoin! 😀
Hei tuo on muuten hauska juttu tuon vihaamis-ilmaisun käyttö. En tiedä onko se suomalaista, mutta itse tulen ainakin hyvin helposti käyttäneeksi sitä sanaa, kun tunnen tuodella vahvaa ”epätykkäystä” jotain asiaa kohtaan. Sekä mieheni, tuttuni että työkaverini ottavat sen sanan kuitenkin aina vastaan ihan täydessä vahvuudessaan ja ovat suorastaan kauhuissaan siitä eikä sitä sanaa yleensä käytetä täällä samalla tavalla, sillä siihen liittyy kuulemma niin suuri tunnelataus. Suomen kielessä sanan merkitys on nykyään vissiin melkolailla miedompi ja sitä käytetään lievemmissäkin tilanteissa ilmaisemassa vahvasti, ettei pidä jostakin asiasta.
Joka sääntöön on poikkeus! Mä en koskaan sano, että vihaan jotain, koska musta se on liian voimakas sana…tai sitten en vaan vihaa mitään. Jostain en tykkää, joku ärsyttää, mutta vihata, sitä en käytä oikeastaan ikinä!
Hauska postaus. 😀 Itse en ole käynyt Ruotsissa kuin risteilyn verran, joten vaikea sanoa siitä mitään.
Taru
stuffabout.fitfashion.fi
Tosiaan niinkuin muutkin ovat sanoneet Thaimaassa sama juttu. Asioita ei sanota suoraan, virheita ei myonneta ja on todella hankala huomauttaa ongelmista ilman etta paikallinen ”menettaa kasvonsa” kokemusta loytyy koska minulla on bisnes Thaimaassa. Voit sanoa jotain ja thaimaalainen hymyilee ja vastaa mutta koskaan asiaa ei saada tehtya. Muista etta hymyily ei tarkoiat siella mitaan, se on vain tapa. en sano etteivat ihmiset ole siella ihania mutta kannattaa olla varovainen miten heille puhuu.
Hyviä juttuja pitää mielessä, kiitos! 🙂
Ah, tämä kirjoitus on oikea kultakimpale ja aiheuttaa ihan hillitöntä hilpeyttä! 😀 Kaikki ruotsalaiset stereotypiat heräävät henkiin.
Tuolla aiemmin kommenteissa kerrottu tanskalaisiin liittyvä kirjoitus toi mun mieleen monen monet visiittimme ympäri Tanskan. Uskon, että nimenomaan ihmiset siellä tekevät maasta niin rennon ja lystikkään ja siellä on kuitenkin edes jonkinasteista suorapuheisuutta mun mielestäni Ruotsiin verrattuna. Tanska on jotenkin söpö ja hellyttävä, hiukan kuin henkiin herännyt nukkekoti. Siinä missä Ruotsiin ei muutaman yrityksen jälkeen koskaan halunnut jäädä lomalle vaan läpi ajettiin hippulat vinkuen, Tanskaan halusi päästä joka kesä, vaikka matka jatkuikin siitä sitten alaspäin.
Mä luulen, että belgialaisten mentaliteetti voisi sopia sinulle, ne on hiukan samanlaisia yrmyjä kuin suomalaiset, mutta rennompia, ja maan ympärillä on vaikka kuinka monta muuta rentoa ja inspiroivaa maata. Esim. Luxemburg on iiihana!
Miten olisi joku EU-pohjainen duuni, jossa voisit yhdistää työsi ja intohimosi kosmetiikkaan? Tai rakenna elevenin sivutoimisto keskelle Eurooppaa! Sinulta sekin onnistuisi ja voisit palkata sinne pelkkiä suomalaisia 😀
Täytyykin tutustua Belgiaan enemmän, ehkä se onkin seuraava kohde Bangkokin jälkeen! 😀 Kiitos taas hyvästä vinkistä! <3 🙂
Ajatella ettà Suomessa ja Ruotsissa on sittenkin hyvin erilaista asua 🙂
Itse asun Milanossa, olen asiakaspalvelutyòssà ja tààllà kyllà valitetaan kovasti ja pienistàkin asioista, mielestàni se johtuu siità ettà tààllà asiat eivàt mene eteenpàin jos ei hengitetà niskaan niin pitkààn ettà ongelma on ratkaistu. Vàsytystaktiikalla saadaan asiat hoidettua, koska siihen on opittu ettei asiat muuten suju. Jos meillà on vaikka viivàstyminen tavaran toimituksessa niin asiakas kyllà soittaa minulle joka ikinen pàivà muistuttaakseen ettà hàn odottaa tilaustaan. Italialaiset ovat vaativaisia esim.kun italialainen menee kahvilaan/pitsalle, niin tilaa aina sità mità ei listassa ole, kahvin làmpòtilan ja vaahdon mààràn haluaa pààttàà asiakas. Pitsasta taasen pyydetààn poistamaan jotain ja laittamaan tilalle jotain muuta, koskaan ei sità oikeaa lòydy suoraan listalta 🙂
Italialaisilla on onneksi hyvà itseironian taito, sekà aina pilkettà silmàkulmassa.
Itse olen ruotsalaisessa firmassa töissä ja voin yhtyä moneen kohtaan tossa sun kirjoituksessa. Kaikesta pitää tosiaan aina diskuteerata ja järjestää ties mitä (turhaa) palaveria. En ollut edes ajatellut, että se voisi liittyä tuohon, että kukaan ei halua yksin kantaa vastuuta, ennenkuin kirjoitit siitä. But it makes sense! Itse olen ajatellut sen liittyvän siihen, että ruotsalaiset vaan rakastaa smalltalkia ja ylipäätänsä puhua. Ja sitten tuo yltiöpositiivisuus, for fuck sake! 😀 Kaikki on kokoajan loistavasti ja ”tästä tulee ”huippua”- kommentteja tulee harvasen päivä. Minustakin se on nimenomaan realismin puutetta ja feikkiä. Just sitä kuuluisaa ruotsalaista brändäämistä, mistä aina kuulee, mutta nyt vasta itse ymmärrän mitä sen takana ”piilee”. Itse ajattelin aina ennen, että miksi Ruotsissa tehdään aina kaikki paremmin, nyt ymmärrän, että ei niitä asioita tehdä siellä yhtään paremmin, kuin Suomessakaan, mutta asiat vaan saadaan näyttämään paremmilta, koska ”kaikki on aina vaan niin loistavasti!”
Sellainen purskaus, että on tosiaan selvästi pidätelty jonkin aikaa 😀 mutta, varsin virkistävää lukea vaihteeksi tämmöinenkin teksti; ettei mene Ruotsissakaan aina kuten Strömsössä 😀
Mieleeni tuli kuitenkin että hyvä ettet ole maassa ja kyseisessä tilanteessa sentään yksin, sillä voisin kuvitella että käy pidemmän päälle todella kuluttavaksi olla yksinään paikassa jossa ei käytännössä ollenkaan viihdy; jossa ei tunne oloaan yhtään kotoisaksi vaikka olisi kuinka yrittänytkin. Siispä vaan jaksamista ja pitkiä hermoja sinne länteen, tämä on kuitenkin vain yksi vaihe elämässäsi!
Joo, kyllä tässä nyt räjähti ulos ne kaikki sisällä muhineet patoumat ihan huolella vihdoin… 😀
Tuli mieleen vielä se, että olet kuitenkin avioitunut ruotsalaisen kanssa 😀
Toivottavasti kommunkointi hänen kanssaan sujuu selkeämmissä tunnelmissa kuin työkuvioissa…
Itse olen viettänyt Ruotsissa vain lyhyen ajan, ja tavannut ruotsalaisia muualla maailmassa kansainvälisemmissä ympyröissä. Pitää paikkansa tuo kohteliaisuus ja valmius small talkiin, itse pidin kyllä siitä, että miehetkin osasivat katsoa silmiin ja tervehtiä, toisin kuin Suomessa.. No, poikkeuksia kyllä on myös tullut vastaan vuosien varrella: eräässä yhteisössä ne kaikkein tuppisuisimmat ja ujoimmat nuorukaiset olivat – ruotsalaisia!! :))
Haha, hei tosi kiva kuulla ettei kaikki oo niin ruusuista Ruotsissa:) Mä ku luulin että siellä nimenomaan arvostetaan ja kunnioitetaan ihmisiä mutta semmonen virheistä keskustelun väittely menee liian pitkälle, ei se johda mihinkään.
Meillä töissä ( Uudessa-Seelannissa) kollegat myöntää omat virheet ja sanoo miten aikoo tehä paremmin ensi kerralla. Tai kysyy neuvoa miten toinen kollega on hoitanut asian. Sopii oikein hyvin suomalaiselle!
Hauskaa lomaa Thaimaassa, on ollu tosi kiva seurata matkajärjestelyjä 🙂
Ei tuo ole yksinomaan ruotsalainen piirre, samaa löytää läntisestä Euroopasta. Terveiset vaan Sveitsistä….
Tähän voisin myös kommentoida, että ruotsalaisten business on tosin menestynyt paljon paremmin kuin suomalaisten. Miksiköhän? Kummallisen paljon suomalaisten firmoja ostetaan sinnepäin, eli joku menestystekijä täytyy olla. Juuret tähän löytyvät myös työkulttuurista.
Varnasti syynä on juuri se, että ruotsalaiset uskaltavat kokeilla asioita. Meillä ainakin Ruotsin tiimi uskaltaa kokeilla ihan hulluiltakin kuulostavia juttuja välittämättä ollenkaan siitä, että homma voi mennä helposti ihan pieleen… 😀
Itse Brysselissä työskennelleenä haluan varoittaa, että siellä a) ainakin asiakaspalvelutyöntekijät näyttäytyvät suomalaisen silmiin laiskoina ja hitaina b) kalkkinen vesi sotkee kylpyhuoneen eikä oikein sovi juomavedeksi c) virastoissa on aivan mahdotonta asioida, mikään ei toimi niin kuin Pohjoismaissa. Kun haluat rekisteröityä, voi olla, että joudut kiertämään 10 virastoa ennen kuin osut oikeaan, sillä sinut neuvotaan aina paikasta toiseen. d) ulkoroskakatoksia ei ole, vaan roskat heitetään oven eteen kadulle pusseissa. Myös heinäkuussa. Varo myös koiran jätöksiä.
Ei vaan ole Suomen voittanutta suomalaiselle 😀
Tämä kommenttini liittyi aiempiin kommentteihin, joissa keskusteltiin Belgiasta. Lisäksi voisin mainita aivan järkyttävässä kunnossa olevat talot ja sen, että kaikki on flaamiksi / ranskaksi, mikä vaikuttaa mm. ruokakaupassa asiointiin, kun mitään ei merkitä englanniksi. 😀 En halua lannistaa, tai haukkua kyseistä maata, mutta kaikissa valtioissa on vaan ne omat puolensa, joita ei osaa etukäteen ajatella. Mutta sehän tuo oman kiinnostuksensa uusiin paikkoihin tutustumisessa. 🙂
Belgiassa todellakin asiakas on aina mieliharmi, ja se näkyy.
No voihan näppylämato 😀 On sitten sekin maa mennyt alaspäin kuin lehmän häntä. Kun siellä pörrättiin, kaikki toimi ja hoitui suht näppärästi, mutta siitä on jo jonkin verran aikaa. Onkohan ne ihmisetkään enää sellaisia kuin ennen? Tuo kielijuttu meni näköjään multa ihan ohi, kun ne sietää ulkomaalaisten tankeroranskaa tai sieti ainakin aiemmin.
Komppaan niin edellisiä! Brysselissä saan pieniä hermoromahduksia harva se päivä. Asiakaspalvelijat eivät ole asiakkaita eivätkä liioin palvelua varten – hyvä jos viitsivät korvaansa lotkauttaa, vaikka ojentaisit rahaa nenän eteen. Ja jos valitat jostain, kukaan ei vastaa ja syy ei koskaan ole firmassa/virastossa/kaupassa vaan sinussa. Mikään ei toimi, virastot ovat varsinaisia byrokratian kukkasia ja kaikki yhtään isommat asiat (joskus myös taksi kentältä) pitää hoitaa ranskaksi tai flaamiksi.
Piti tulla Brysseliin, että todella tajusi, kuinka hyvin asiat ovat Suomessa (ja expat-kollegoiden kertoman mukaan myös muualla pohjois-Euroopassa). Esimerkiksi suomalainen valtionhallinto näyttää täältä katsottuna todella tehokkalta ja matalan hierarkian organisaatiolta, josta täällä voisi ottaa oppia!
Onpa mielenkiintoista luettavaa! Kiitos, että jaoit!
Jos suorasta meiningistä tykkää niin Hollanti vois olla kanssa hyvä vaihtoehto. Ruotsi ei varmasti sopisi minulle, ainakaan 17 Hollannin vuoden jälkeen 😀
Itsellä kokemuksia lähinnä Etelä-Ruotsista, missä huomasin osittain samoja asioita. Kakille ollaan kohteliaita ja small talkia paljon, mutta vähän tutustuttua kertoivat avoimesti Ruotsin epäkohdistakin. He myös vitsailivat paljon tukholmalaisista ja korostivat erinlaisuuttaan tukholmalaisiin verrattuna. En sitten tiedä onko maan sisällä oikeasti niin paljon eroja vai oliko vaan tapaamani henkilöt sellaisia
Teininä ihailin salaa Ruotsia ja ruotsalaisia mutta tänä päivänä uskallan tehdän sen jo julkisesti. Mielikuvissani Ruotsi on maailman paras paikka asua. Maa on rikas, tasa-arvoinen ja auttavainen, ihmiset ystävällisiä, yritteliäitä, kauniita ja sivistyneitä. Talojen pihat ovat hyvin hoidettuja, lippusaloissa liehuu kotoisat viirit, maantiet ovat kunnossa ja kaikki ajavat Volvolla.
Oon vain kerran käyny Ruotsissa ja oli kyllä pettymys. Kaikki aina kehuu miten kaunista siellä on ja liibalaa,kuninkaan linnakin oli iha pettymys. Kallista ja taksikuskikin huijas meiltä liikaa rahaa. Pitää käyä joskus uudelleen josko menisi paremmin reissu 🙂
Hauska kirjoitus! Itsellä ei kokemusta Ruotsissa asumisesta tai säännöllisestä kommunikoinnista ruotsalaisten kanssa, mtta oon samansuuntaisia juttuja kyllä kuullut. Taitaa jonkin verran nää hauskat stereotypiat eri maiden kansalaisista pitää paikkaansa, kun muiden kommentteja luki. Joku tuolla ehdotti että perustat Belgiaan elevenin haarakonttorin, niin siihen kommentoisin että sinä kyllä varmaankin laitat pystyyn vielä ihan oman yrityksen 🙂
Hienoa! 😀 Suoraan sanottu. Juuri viikonloppuna puhuimme siitä, miten Ruotsissa kaikki on paremmin – mutta onko oikeastaan vai osataanko asiat esittää oikealla tavalla?… Tämän kirjoituksen jälkeen en enää haikaile vadelmaveneeseen (niin kuin nyt kahden koululaisen äitinä olisin sinne muutenkaan lähdössä…) 😀
Tilasin sivustolta Eleven.se paketin juuri ennen kuin Suomen versio aloitti toimintansa. Ihmettelin kun pakettia ei kuulunut ja ”sök paket” toiminnon avulla sain selville, että se oli toimitettu Malmö:hön. Jippii. Otin yhteyttä asiakaspalveluun, joka totesi, että hupsis näin on todellakin tapahtunut ja vähän kestää. Ja todellakin kesti. Paketti nökötti ruotsin postissa tappiin saakka ja palautui elevenille. Kuvittelin, että olisi joku hyvä syy miksi ei heti pistetty uutta pakettia tulemaan, sillä kuka nyt olisi Malmöstä pystynyt paketin lunastamaan suomalaisella nimellä juuri jostain tietystä konttorista.
Sen sijaan, että tähän uuteen lähetykseen olisi pakattu mukaan jotain alekuponkia, kylkiäistä tai hyvitystä paketti vaan lähetettiin eteenpäin. Sain odottaa tavaroitani 5 vkoa. Ihan vaan periaatteen vuoksi en ole sen koommin tilannut Eleveniltä, en ruotsin enkä suomen sivuilta, olivat tarjoukset millaisia hyvänsä. Tuen brittipuoteja, kaverit roudaavat tavaraa ulkomailta ja itsekin on nyt pakko lähteä reissuun.
Tosi ikävää kuulla, että sinullakin on huonoja kokemuksia ruotsalaisista. :/ Harmi tietysti, että se on vaikuttanut myös toisesta yrityksestä tilaamiseen. :/
Hmm… Itse olen asunut Tukholmassa toistakymmentä vuotta, välissä pari vuotta Hesassa ja minä olen kyllä perinpohjaisesta suomalaisuudestani huolimatta sopeutunut oikein hyvin tänne länsinaapuriin. Nen kyllä nuo sinunkin mainitsemasi ongelmat mutta joka maassahan niitä on, Suomessakin. Onneksi viihdyn, jos en viihtyisi niin muuttaisin pois. Kuulostaa kamalalta olla jumissa maassa, jonka kokee noin negatiiviseksi. Minä jaksan ilahtua ruotsalaisten positiivisesta pohjavireestä, se pelastaa melkein tilanteen kuin tilanteen ja olen ennemminkin alkanut hiukan ärsyyntyä suomalaisten ainaisesta melankolisuudesta ja negatiivisuudesta. Iloa ja onnea sinulle Thaimaan-lomalle!
Onneksi missään maassa ei sentään tarvitse olla jumissa kun aina voi nostaa halutessaan kytkintä ja yrittää löytää jotain omalle luonteenlaadulle paremmin sopivaa. 🙂
Tuo on totta, että jokaisessa maassa on omat ongelmansa, mutta joissakin maissa viihtyy niistä huolimatta niin etteivät ne rasita itseään samalla tavalla. Voisin itse listata vaikkapa Briteistä helposti kymmenenkin juttua, jotka voisivat olla ongelma ja jotka monet nimeävät sellaisiksi, mutta koska maa tuntuu minulle niin rakkaalta, eivät ne asiat vaivaa tai häiritse minua ja olen niiden kanssa sinut ja monet niistä ovat vain sellaisia ”aaaws, no nää nyt vaan tekee niin” -juttuja. 🙂 Näiden Ruotsissa olevien asioiden kanssa en vain ole millään sinut, sillä ne vaikeuttavat päivittäistä elämääni todella paljon. Voi tosin olla, että jahka palaan Thaimaasta niin nuokin jutut näkee ihan eri tavalla! 🙂
Omasta luonteestahan se on tosiaan paljon kiinni, eli jos osaisin olla enemmän sellainen, jolla ei tarvitse vaikkapa olla varasuunnitelmaa ja joka haluaa, että asiat hoidetaan kuten pitää ja on sovittu, niin osaisin varmasti olla täällä paremmin. Minäkään en innostu suomalaisille tyypillisestä negatiivisuudesta ja turhasta valittamisesta, mutta tykkään silti realistisuudesta ja siitä, että ymmärretään, että on olemassa mahdollisuus, että jokin asia voi hyvinkin helposti mennä pieleen ja siihen kannattaisi siksi olla varautunut. 🙂
Hahahaha! Mä oon asunut Tukholmassa seitsemän vuotta ja allekirjoitan kyllä tän kaiken! Kaiken kaikkiaan viihdyn täällä ihan hyvin, enkä oo ainakaan lähitulevaisuudessa muuttamassa mihinkään, mutta herramunjee kaikki nää palaverit ja se ikuinen asioiden välttely. Kukaan ei halua ottaa vastuuta mistään, joten kaiken päättämisessä menee aina aivan törkeän kauan. Ja kaiken negatiivisen palautteen saa niin tuhannen mutkan takaa, että saa aina pari päivää miettiä, että mitäköhän tää nyt oli.
Mulla henkilökohtaisesti auttaa kun on omat, ruotsalaiset, kaveripiirit ja niissä pääsee kontaktiin vähän rennomman ja vähemmän virallisen ruotsalaisuuden kanssa 🙂 Siellä on paljon asioita, jotka heijastaa varmaan näitä ihan samoja juttuja, mutta tuntuukin toisessa kontekstissa paljon postiviisimmilta piirteiltä.
Ihana teksti! Tosi virkistävää lukea suoraa (suomalaista) puhetta. 😀
Mä olen itse asunut vuoden Uudessa-Seelannissa ja vaikka en paljon siellä töitä tehnytkään, kulttuuri jätti sellaisen vaikutelman, että se voisi sopia suomalaiselle. Ainakaan siellä ei ole tuota yltiöpositiivisuutta eikä virheiden puhumisesta välttelyä. Uusiseelantilaiset viihtyvät myös yksin ja ovat hiukan melankolistakin kansaa. En tosin haluaisi muuttaa sinne pysyvästi, sillä maan kulttuuri ja ihmiset olivat jotenkin sieluttomia (en nyt tarkoita maoreita vaan ”englantilaisia”), ikään kuin juurineen irti revittyjä, jotenkin hukassa. Siellä ei tule kokemusta pitkistä perinteistä, vahvasta henkisestä ja kulttuurisesta perustasta ja tasapainoisesta elämästä. Innovaatioita ei oikeastaan ole, sillä kaikki on valmiiksi hyvin taloudellisesti ja fyysisen perushyvinvoinnin kannalta. Ihmiset vaan hengaa semi-masentuneina ja yrittää olla innoissaan suppailusta. Koska maa on niin eristyksissä muusta maailmasta, se on ikään kuin oma kuplansa. Siellä ei ole ollut isoja konflikteja, ruttoa tai suuria katastrofeja, jotka olisivat inspiroineet ihmisiä rakentamaan parempaa yhteiskuntaa ja taistelemaan yhdessä hyvien arvojen puolesta. Kaikki siellä on vähän plääh. Paitsi luonto.
Kiitos kirjoituksesta ja jatka ihmeessä näin avoimella linjalla! Tykkään!