Projektina pakkoruotsalaistuminen

Kyllä minua kieltämättä hieman hymyilytti, kun posti toi luokseni Oriflamelta blogin kautta kokeiluun saamani kynsilakkauutuudet.
Kyseessä eivät nimittäin olleet ihan mitkä tahansa kynsilakat, vaan merkin Very Me -kynsilakkojen uutuussävyt.
Erityisen söpöä ja minulle ajankohtaista näissä on nimittäin se, että sävyt kulkevat Stockholm-nimen alla ja ovat tietysti saaneet inspiraationsa Ruotsin lipusta.
Minähän en normaalisti ole ollenkaan kirkkaiden tai vaaleanpuna-nude-ruskea-harmaa-valkoisten lakkasävyjen skaalalta poikkeavien lakkojen suurkuluttaja, mutta päätin ottaa nämä lakat osaksi maahanmuuttohenkeä ja fiilistellä uutta pakkoruotsalaista identitettiäni näiden turvin. Ehkäpä minustakin voisi jonain päivänä tulla edes jollain henkisellä tasolla jossain määrin ruotsalainen, vaikken sellainen vielä varmasti vuosiin olisikaan?
Keltainen lakkasävy vaikutti varsin villiltä vedolta näin keskellä pimeää talvea, mutta täytyy kyllä sanoa, että tällaisen sävyn vetäminen kynsiin piristi päivää ja mieltä kummasti.
Ensimmäisellä kerroksella peittävä lakka ei asettunut kynsille vielä täysin tasaisesti, vaan jätti niille hieman epätasaisen pinnan. Toinen kerros kuitenkin korjasi asian tasoittaen lopputuloksen pirtsakan keltaiseksi ja suupieliä ylöspäin nostavaksi.
Olen kertonut teille joskus aiemmin, kuinka minulla on ollut hieman asennevaikeuksia sinisiä kynsilakkoja kohtaan. Muiden kynsissä ne näyttävät upeilta, mutta vierastan niitä jotenkin omilla kynsilläni. Halusin kuitenkin antaa tälle lakalle mahdollisuuden, sillä ehkäpä vuosien kuluessa olisinkin jo valmis sinisille kynsille tuon värin ollessa vaatetuksessa kuitenkin yksi suosikeistani.
Ja näyttihän tämä kieltämättä veikeältä. Tämä oli nimittäin sopivan syvä, mutta silti selkeästi sininen. Koostumukseltaan creme-lakka peitti jo varsin tasaisesti yhdelläkin kerroksella, mutta levitin sitä silti kynsilleni varmuuden vuoksi toisenkin kerroksen. Aluksi ajattelin, että minulla olisi tämän illalla kynsille levittämäni ruotsalaisen kanssa vain yhden yön juttu, mutta seuraavan päivän aikana huomasin kääntäväni katseeni sen puoleen varsin usein todeten lopulta, että se on oikeastaan aika veikeä tapaus. 
Mitäpä jos kynsilakkaelämässäni alkaakin näiden myötä aivan uusi vaihe? Mitäpä jos olen yhtäkkiä löytänyt itsestäni sen sisäisen lakkaseikkailijan, joka yhtäkkiä tahtookin perinteisen tylsän tapansa sijaan revitellä kynsilakkojensa väreillä?
Tai mitäpä jos tuo tunne onkin vain hetken huumaa, jonka epätoivoinen ruotsalaistumisyritykseni on saanut minussa aikaan olosuhteiden aiheuttaman pakon edessä? 
Niin tai näin, mutta aion pitää nämä lakat osana tukholmalaista siedätyshoitoani ja yrittää näiden avulla sopeutua maahan, joka on varsin Suomen kaltainen, mutta silti osoittautunut joissakin pikkuasioissa häiritsevästi varsin erilaiseksi. Asuntomme täällä tuntuu nimittäin täysin kodilta, mutta sen ulkopuolisesta maailmasta en ole vielä löytänyt sellaista uuden kotimaan tuntua. Ehkä se tulee sieltä sitten, kun parin kuukauden kuluttua saan vihdoin asettua tänne pysyvämmin enkä vain viettää täällä viikonloppuja?
Miltäs siniset ja keltaiset kynsilakat teistä tuntuvat?
Oriflamen Very Me Stockholm lakoilla on hintaa tällä hetkellä 3,50 euroa (norm. 7 euroa) ja ne löytyvät tämän verkkokauppalinkin takaa.

3 kommenttia artikkeliin ”Projektina pakkoruotsalaistuminen”

  1. Tuo keltainen on ihanan pirtsakka näin talveksi ! Pitäisikin ostaa uusi keltainen lakka. Rimmelin Sunshine sävy alkaa vedellä viimeisiään…

Kommentointi on suljettu.