Kehtaako kakkamuseoon mennä yksin ja muuta pohdintaa

Saavuin hotellilleni Souliin keskiviikko iltana ja ehdin vielä pyörähtää muutaman tunnin kaupungilla ennen kuin vetäydyin hotellille nukkumaan pois reissuväsymystäni.

Hotelli ei oikeastaan ole oikea sana majoituspaikalleni, sillä yövyn tällä kertaa varsinaisen hotellin sijaan korealaisessa guest house -majoituksessa, joka on aivan Myeong-dongin ytimessä. Käytännössä majoitun (yksin) rakennuksen viidenteen kerrokseen rakennetun majataloon melko pikkuruiseen huoneeseen, johon mahtuu kyllä reilun kokoinen sänky, yöpöytä, pieni jääkaappi ja oma kylpyhuone, mutta jossa ei ole millekään muulle oikeastaan tilaa. Saankin siis harjoitella sitä pikkukodissa asumista, mistä olen hieman haaveillut.

Ostolakossa Soul Etelä Korea

Tämä on ensimmäinen kerta, kun majoitun majatalossa ja olen valintaani tyytyväinen. Saatavilla on pieni aamiainen, käytössä on keittiö mikroineen sekä pyykinpesukone ja huone siivotaan päivittäin. Olen täällä 15 päivää ja yhden hengen huoneelle tuli hintaa vähän alle 700 euroa.

(Edestakaiset lennot Souliin sain vähän yli 600 eurolla, jos joku miettii, kuinka paljon tällainen 16 päivän reissu Souliin kustantaa.)

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Koska saavuin hotellilleni eilen vasta illalla, jäi päivä hieman lyhyeksi. Tänään olen kuitenkin nauttinut Soulista eilisenkin edestä ja kävellyt seitsemän tuntia pitkin kaupunkia. Siinä missä eilen lähdin heti kurkkimaan läpi kosmetiikkakeskittymänä tunnetun Myeong-dongin tuttuja liikkeitä, ei kosmetiikkamyymälöissä pyöriminen jostain syystä innostanut tänään kauheasti, eli päätin lähteä kuljeskelemaan kaupungin katuja ja katsomaan paikkoja, joita en ole aiemmin kolunnut.

Päätin myös, että tänään toimin hieman eri tavalla kuin yksin matkustaessani tavallisesti toimin. En tiedä, oletteko te samanlaisia yksin matkustaessanne, mutta minä ainakin saatan helposti jättää juttuja tekemättä tai paikkoja kunnolla koluamatta ihan vain siksi, että ajattelen, etten viitsi tai kehtaa tehdä jotain juttua yksin.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Kun näen jonkun pienen kadun, myymälän, kahvilan tai ravintolan saatan ajatella, että näyttäpä kivalta, mutta yksin en aina kehtaa marssia sisään joka paikkaan. Tänään päätin kuitenkin, että tartun jokaiseen mielenkiintoni herättävään juttuun ja oli kyse sitten mistä tahansa tilasta, menen kurkistamaan sen jos kiinnostun siitä.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Yksi paikka, johon tällä mielentilalla tänään päädyin oli kakkakahvila. Paikka ei siis ollut mitenkään huono ja kakka kahvila, vaan kakka-teemainen kahvila. Kakkakahvila voi kuulostaa ällöttävältä, mutta itseasiassa se oli toteutettu ihan tyylikkäällä tavalla, joka ei vienyt ruokahaluja.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Kahvilan yksityiskohtina oli söpöjä kakkoja, annokset tarjoiltiin pieniltä vessanpytyiltä näyttäviltä lautasilta tai jälkkäreihin oli vähintään tursotettu suklaasta kikkare. Nautin itse yhden parhaista latte-kahveista tässä kahvilassa, sillä tilasin mojito latten, joka tuli miniatyyrikokoiselta pytyltä näyttävässä kupissa nätisti tarjoiltuna.

Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta ehdottomasti hymyilyttävä.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Sama avoin mieleni kuljetti minut luontevasti myös kakkamuseoon. Luin sen olevan olemassa kakkakahvilan lähellä ja päätin, että pakkohan se on mennä katsomaan. Mietin hetken todellakin, voisinko mennä yksin hihittelemään kakkamuseoon, mutta päätin sitten, että tämä on niitä juttuja, joita en tavallisesti tekisi yksin, mutta nyt kyllä teen.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Varsinaisesti kyse ei ollutkaan museosta vaan noh, miten sen nyt sanoisi… viihdyttävällä tavalla demonstroidusti toteutetusta kakkanäyttelystä, jossa ei varsinaisesti kuitenkaan ollut esillä sentään kakkoja.

Aktiviteeteilla täytetty Poopooland oli erityisesti lasten mieleen, sillä se tarjosi toiminnallisen seikkailun ruuansulatuksen ja peräsuolen läpi tarkoittaen, että puskin itse esimerkiksi ilmalla täytettyjen seinien tiukoista väleistä itseäni läpi kakan tavoin ja sain katosta päähäni pirumaisia tuulahduksia, joissa ei sentään ollut hajuja mukana.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Poopoolandissa pääsi myös mm. heittämään onnenkolikkoa paremman kakan toivossa sekä saamaan onnenkeksin viisauden sijaan oman kakkaviisauden. Poopoolandissa oli myös mm. teknomaisella jumputuksella täytetty diskohuone, jonka lattiaa koristivat valaistut ja numeroidut ruudut, joiden välillä hyppimällä saattoi demonstroida erilaisia pierujen ääniä.

Tämä oli juuri sellaisia tilanteita, joissa hymyilin aluksi vain hämilläni, kun Poopoolandin opas kannusti minua hyppimään yksin pieruruuduissa. Enhän minä nyt herran jestas voi sellaista tehdä yksin. Kiersin paikkaa hetken ja päätin sitten kuitenkin, että no voinhan minä ja niin minä sitten menin hyppimään yksin pieruruutuihin miettien, että onhan tämä samaan aikaan aika hullua, kiusallista ja hauskaa.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Ihan kaikkeen en sanonut kyllä, sillä kun paikan opas esimerkiksi kysyi haluaisinko, että hän ottaisi minusta kuvan ”kakalla” tilan hienosti lavastetulla pöntöllä en vain kyennyt sanomaan tähän enää kyllä. Toisaalta se ei edes ollut sellainen juttu, jota olisin uteliaana halunnut kokeilla kuten päivän muut jutut olivat olleet, joten ehkä sen skippaaminen oli ihan hyväksyttävää…

Täytyy myöntää, että kaikki muut paikalla olleet olivat siellä pienten lasten kanssa, joten kolmekymppinen nainen oli ehkä vähän epätavallinen näky yksin kakkamuseossa, mutta hauskaa siellä silti oli ja tuo seitsemän euron sisäänpääsy oli ehdottomasti hintansa arvoinen.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Minulla on onnea, sillä Souliin on luvattu reissuni ajaksi pääsääntöisesti varsin hyvää säätä. Olikin ihanaa kävellä tänään pitkin lämmintä ja aurinkoista kaupunkia sen fiiliksestä nauttien. Rakastan Soulissa sitä, kuinka vilkas ja tapahtumarikas suurkaupunki se on, mutta samalla se on kuitenkin myös ihanan rauhallinen.

Kaduilla ei ole valtavaa melua, autot eivät tööttäile turhaan kuten vaikka Bangkokissa ja vaikka ilmassa välillä onkin reilummin saasteita, on kaupunki silti puhdas. Pidän Soulista aivan valtavasti.

Päädyin tänään myös istumaan mukavaan katukeittiöön, kun bongasin sen ohi kävellessäni hyvältä näyttävää gimbapia, eli sushia muistuttavia rullia, joissa on kuitenkin hieman eri maku. Tavallisesti olisin arkaillut yksin siihen istumista, mutta nyt tein sen ja mietin, miksi se oli ennen ollut niin vaikeaa.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Näin vieruskaverini hakevan toisesta katukeittiöstä itselleen ja seuralaiselleen sameaa juomaa, jonka seassa pyöri riisinjyviä. Tulin juoman suhteen uteliaaksi, joten päätin jälleen sanoa kyllä uudelleen jutulle ja kävin itsekin ruuan päätteeksi ostamassa itselleni jännittävältä näyttävän, kotitekoisen juoman. Kävi ilmi, että juoma kulki nimellä Sweet Rice Punch, jonka gooletin myöhemmin olevan ilmeisesti sikhye.

Sikhye valmistetaan Googlen mukaan kaatamalla veteen liuennutta ohramallasjauhetta keitetyn riisin päälle ja lopputuloksena oli tosiaan kylmä ja raikas juoma, joka noh, maistuu hieman kylmältä ja vähän makealta riisin keitinvedeltä. Suuhun tulevat keitetyt riisinjyvät tekevät juomasta vähän outoa, mutta ei se ollut pahaakaan.

Kaiken kaikkiaan minulla oli todella onnistunut päivä ja aion järjestää tällaisia yllätyksiä täynnä olevia, määränpäättömiä kaupunkivaletelupäiviä reissulleni vielä useita.

 Ostolakossa Soul Etelä Korea

Arastuttaako teitä tehdä juttuja yksin vai kehtaatteko ryhtyä yksin mihin vain?


Lue myös:
Määmatkalla – miksi yksin matkustaminen kannattaa

4 kommenttia artikkeliin ”Kehtaako kakkamuseoon mennä yksin ja muuta pohdintaa”

  1. Olen mielestäni ihan reipas yksinmatkaaja, mutta iltaruokailu ravintolassa vähän hirvittää. Lounaallahan moni on muutenkin yksin ja samoin kahvilassa, mutta illalla ravintolaan mennään kavereiden kanssa. Ja sen takia yksin syöjä saa ikävä kyllä välillä huonoa ja hidasta palveluakin, kun mieluummin palvellaan porukoita. Lisäksi joissain kulttuureissa yksin aterioiminen on jotenkin surullisuuden huipentuma.

    Toinen tilanne joka voisi tuntua yksin vaikealta olisi varmasti matkustaminen tuntemattomien kanssa vaikka yöjunan hytissä. Mutta kakkamuseoon olisin kyllä mennyt heti!

    Olen kaivannut blogistasi hassua kosmetiikkaa, kuten monsterinaamio ja vastaavaa. Voisitko esitellä taas jotain hassutuksia, kun olet siellä?

  2. Vaikka olen näin epäsosiaalinen en juurikaan matkustele yksin. Tätä täytyy pohtia. Hmm.
    Mutta hei kakkalandia.. !! No nyt!!

  3. Oi voi, tuo kakkateemainen kahvila oli kyllä söpö.. Aasiassa ilmeisesti ruoansulatukseen ja kaikkeen siihen liittyvään suhtaudutaan sen ansaitsemalla, jos ei tosikkomaisuudella, niin ainakin hartaudella… Onhan vessassakäynti eräs tärkeä osa ihmsien kokonaisvaltaista terveyttä!
    Pieruhyppelyt jättäisin tosin väliin…
    Jossain Koreassa (olikohan Juju-saarella, en muista tarkkaan) on myös seksimuseo, jolla pyritään hälventämään seksuaalisuuteen liittyviä tabuja ja hämmennystä.. Jättimäiset peniksen kuvat näyttelynä eivät kyllä ainakaan itseäni kiinnostaisi, mutta ehkä nuorilla pareilla on jotain hihiteltävää…

  4. Useat reissut olen yksin tehnyt ja todennut kuinka paljon oppii itsestään ja paikasta kun ei voi keskittyä seuraansa vaan on pakko – ja saa – kohdata itsensä. Olen huomannut sen, että löydän paikkoja ja asioita joita en varmasti matkaseuran kanssa huomaisi. Maailma on täynnä ihmisiä jotka reissaavat yksin, ihan huomaamatta jutteleekin museossa, teatterissa, kahvilassa tai ihan missä vaan vierustoverin kanssa.
    Ja on tosi hyvä viettää aikaa itsensä parissa – sen jos jotain olen oppinut näin 40+ ikäisenä.

Kommentointi on suljettu.