Madeiran matka antoi uusia ajatuksia tulevaan vuoteen

Kuten vähän aikaa sitten kerroin, otimme mieheni kanssa ilon irti joulun alla edulliseen hintaan tarjolla olleista äkkilähdöistä ja suuntasimme viikoksi lomailemaan Madeiralle. Meillä oli todella hyvä tuuri kaiken suhteen, eli lennot olivat melko ajallaan ja hotelli oli loistava, joten olimme kaikin puolin todella tyytyväisiä matkaamme.

Vaikka voinkin tällä hetkellä määritellä arkeni rytmin ja sisällön täysin itse, mikä tekee siitä vähän kuin jatkuvaa lomailua, oli uusissa maisemissa vierailu silti tietysti mieltä virkistävää ja tuntui lomailulta aivan eri tavalla.

Kun aamiaista saattoi nauttia kaunista vuoristomaisemaa parvekkeelta katsoessa ja hengittää samaan aikaan sekä virkistävää vuoristoilmaa että raikasta meri-ilmaa, tuntuu jo pelkkä hengittäminenkin erityiseltä arjen luksukselta ja saa miettimään, miksi en haluaisi elämäni olevan tällaista jatkuvasti.

Madeiran saari tunnetaan kauneudestaan, jota sen vehreys sille antaa, joten paitsi että otimme viikon aikana rennosti nauttien vain paikoillaan olosta, otimme myös parhaamme mukaan ilon irti mahdollisuudesta ihailla runsaana kukkivaa ja kasvavaa luontoa.

Kävelimme päivittäin paljon, vaikkakin välillä Madeiran vaihteleva sää laittoikin sateen kautta päivän jaloittelulle stopin ihan vähän liian aikaisin. Olimme onneksi varautuneet siihen etukäteen tuulta ja kevyttä sadetta pitävillä takeilla ja sateenvarjoilla, joten pienet tihkusateet ja sadekuurot eivät meitä haitanneet, mutta muutamina päivinä säät olivat kuitenkin sen verran sateiset ja tuuliset, että ne antoivat meille hyvän syyn vain viettää aikaa sisätiloissa.

Pienistä sateista huolimatta lämpötilat olivat kuitenkin meille hyvin mieluisia. Joulukuussa lämpömittari nousee parinkymmenen asteen paikkeille, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että ulkona tarkenee lyhythihaisessa paidassa, mutta tuulenpuuskat voivat tehdä olosta välillä hieman vilpoisan.

Minua sää miellytti, sillä kun aurinko paistoi, toi se ihanaa lämpöä, mutta ei silti tehnyt ilmasta paahtavan kuumaa. Kuljin suurimman osan ajasta ohut takki päälläni, sillä se suojasi hyvin tuulelta, mutta ei tuonut hiostavaa oloa.

Vaikka parina ensimmäisenä päivänäni kiinnitin huomiota siihen, kuinka Funchalin keskustan alueella ihmisillä ei ollut hymy kovin herkässä, saimme iloksemme kuitenkin huomata, että muualla sitä näkyi jo hieman enemmän. Hymyilivät ihmiset sitten tai eivät, olivat kaikki kuitenkin aina todella kohteliaita, mutta eivät silti millään tavoin tungettelevia, mikä sai Madeiran yleisen ilmapiirin tuntumaan minulle mieluisalta.

Kohtasimme matkalla runsaasti ystävällisiä ihmisiä, jotka jakoivat meille vinkkejä saarella vierailuun ja vitsailivat kanssamme. Paikalliset puhuivat usein hyvää englantia, joten kommunikointi sujui todella helposti.

Matka Madeiralle teki hyvää ruotsalaisen viileän ja pimeän talven synkistämälle kropalleni, sillä oli ihanaa voida liikkua auringossa ja ihailla samalla maisemia. Kävelimme niin kaupungissa kuin luonnossakin ja Madeiran pienellä saarella on runsaasti erilaisia maisemia ihasteltavaksi, sillä usein vain päätä kääntämällä voi tunnelmoida ensin rantaan iskeviä aaltoja ja sitten jylhiä, pilvien peittämiä vuoria.

Nautimme vaihtelevista maisemista paljon myös busseissa istuen, sillä niistä käsin on minusta aina ihanaa katsella katuja, taloja, luontoa ja ihmisiä.

Paitsi että reissu teki hyvää kropalleni, teki se erityisen hyvää myös mielelleni. Se aiemmin kuvailemani, pikainen parin tunnin vollotuskohtaus sai miettimään monia asioita ja kannusti selvittämään itselleni, mitä todella elämältäni tällä hetkellä haluan ja millaiset asiat tuovat minulle iloa.

Ennen kaikkea se laittoi mieleni loppulomaksi tarkastelemaan erityisesti sitä, mitkä elämän yksityiskohdat ovat minulle tärkeimpiä – millaiset asiat tuovat hyvää oloa, mitä asioita nautin tehdä, millaisten ihmisten kanssa nautin olla tekemisissä ja minkä verran ylipäätään haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä sekä millaisessa ympäristössä koen oloni parhaaksi.

Matka ja sen herättämät ajatukset vahvistivat yhä enemmän tuntemuksiani sen suhteen, kuinka tärkeää omaa elämää on elää juuri niin, että se tuntuu itsestään hyvältä.

Kenenkään muun ei tarvitse ymmärtää valintojani vaikkapa tavaroista luopumisen, matkustamisen tai missä tahansa elämisen ja asumisen suhteen eikä minun tarvitse kokea, että minun tarvitsisi koskaan selitellä tai puolustella niitä kenellekään.

Jokaisen pitäisi elää elämäänsä niin, että se tuntuu itsestään hyvältä – kunhan se ei tietenkään tarkoita, että joku muu joutuisi siksi kärsimään.

Niin kliseistä kuin se onkin, auttaa kotoa pois hetkeksi lähteminen aina ottamaan etäisyyttä omaan elämäänsä ja järjestämään ajatuksia uusiksi. Jokainen matka auttaa huomaamaan uusia asioita itsessään ja sen vaikutuksesta huomaan sen myös muuttavan itseäni jollakin tavalla.

Joskus muutokset ovat suurempia ja joskus taas niin pieniä, ettei kukaan muu edes huomaa niitä, mutta muutoksen suuruudesta riippumatta ne auttavat aina muuttamaan omaa elämääni paremmaksi ja juuri sen vuoksi olen koukussa matkustamiseen ja maailman näkemiseen.

Kun itsensä laittaa hieman epämukavuusalueelle, jolla kaikki ei aina tapahdu totutulla tavalla, saa uusia kokemuksia ja parhaimmillaan ne auttavat myös laajentamaan sitä omaa mukavuusaluettaan.

Kotiin tuntuu tietysti aina hyvältä palata matkan jälkeen, mutta juuri sen tunteen tunteminen on saanut minut miettimään, miksi kotiin palaaminen tuntuu niin hyvältä ja mikä ylipäätään tekee paikasta minulle kodin. Tajusin, että tämän asian selvittäminen on itselleni erityisen tärkeää, jos haluaisin matkustaa maailmalla, sillä kodiksi tuntemassa paikassa on helppoa rentoutua.

Omassa tapauksessani en koe, että tavarat tekisivät paikasta minulle kotia enkä edes halua olla riippuvainen tavaroista. Ajattelenkin, että osa kodin tuntua on se kaiken tuttuus ja arjen ennakoitavuus. Mieli rakastaa sitä ja pelkää muutoksia, mutta niin levollisen olon kuin nuo asiat tuovatkin, rakastan silti myös sitä, että arki voi yllättää.

Tiedostan, että jos saan elää vanhaksi, en tule muistamaan niitä vuodesta toiseen samanlaisina toisiinsa sekoittuneita arkisia kotipäiviä, vaan muistoista mieleen nousevat ne erityiset hetket uusissa ja välillä jopa varsin jännittävissä tilanteissa. Juuri ne ovat niitä juttuja, joita janoan elämääni lisää.

Samalla myös ajattelen, että nuo pienet ihanat hetket tekevät arjen, joten ne ovat erityisen tärkeitä. Ei ole se ja sama, missä ympäristössä ja millä fiiliksillä vaikkapa aamukahvini kiskon, sillä juuri noista pienistä arjen hetkistä muodostuu arki ja elämä.

Madeiran matkamme aikana aloimme tehdä mieheni kanssa alustavaa suunnitelmaa siitä, minne kaikkialle suuntaisimme, kun mieheni työkeikat maaliskuun puolivälin jälkeen ovat ohi.

Olen samaan aikaan sekä innoissani että tietysti vähän kauhuissani, sillä vaikka yllätyksellisyys on matkustamisessa parasta, on se samalla myös pelottavinta. Kaikkea voi aina suunnitella, mutta vain harvoin asiat menevät täysin suunnitelmien mukaan.

Joskus yllätykset ovat ihania ja tuovat ainutlaatuisia, mieleen positiivisina painuvia kokemuksia, mutta joskus ne taas tuovat vain mieleen painuvia kokemuksia. On kuitenkin paljon omasta asenteesta kiinni, kuinka myös noita jälkimmäisiä hyödyntää.

Seuraavat pari kuukauttamme tulevat täyttymään ainakin alustavasta suunnittelusta, sillä vaikka emme haluakaan lyödä kaikkea tulevaan maailmalle lähtöömme liittyvää lukkoon (varsinkaan liian pitkäksi aikaa eteenpäin), sujuvat monet hommat silti helpoiten, kun asioita selvittelee etukäteen hieman – ja kotoa käsin niitä tuntuu myös turvalliselta suunnitella.

On hyvä miettiä, missä maissa ainakin haluamme käydä, edellyttääkö niissä vierailu viisumeja, jotka meidän kannattaa jo pian hankkia, tuleeko meidän ottaa lisää rokotuksia, mikä on paras tapa matkustaa maiden välillä sekä kuinka haluamme missäkin maissa majoittua. Kun tällaiset perusasiat ovat selvillä, on mielenkin helppoa antautua pienille seikkailulle ja matkan myötä väkisinkin vastaan tulevalle epävarmuudelle.

Lomamatka kauniille Madeiralle teki siis hyvää kaikin puolin. Paitsi että oli ihanaa tutustua madeiralaiseen kulttuuriin ja tutkia saarta, oli myös mielenkiintoista sukeltaa sellaisiin omiin ajatuksiin, joita en ollut aiemmin löytänyt.

Matka niihin auttoi selvittämään paremmin, mitä tulevaisuudeltani haluan sekä ennen kaikkea muistuttamaan, kuinka tärkeää on kuunnella juuri itseään. On myös ollut inspiroivaa kuulla muiden tarinoita siitä, mihin elämä on heidät kuljettanut ja kuinka pienistä jutuista voikaan joskus syntyä isoja ja merkittäviä ratkaisuja ja lopputulemia. Kiitos kaikille, jotka olette jakaneet niitä tällä blogin kommenteissa sekä Instagramissa viesteinä!

En tiedä, mihin oma elämäni tulee minut kuljettamaan vuonna 2020, mutta täytyy sanoa, että tällä hetkellä juuri se tuntuu parhaalta asialta. En viihdy elämässä, jossa kaikki pysyy päivästä toiseen samana enkä halua elää loputonta määrää murmelipäiviä Päiväni murmelina -elokuvan tapaan.

On ihanaa tietää, että mahdollisuuksia on juuri niin paljon kuin niitä keksin eikä mitään vaihtoehtoa ole hakattu kiveen. Kaikki muuttuu jatkuvasti ja kun vain oppii heittäytymään ja nauttimaan hetkistä eikä pyristele väkisin vastavirtaan, tapahtuu ihania asioita.

En koe, että se saisi minut olemaan mitenkään hukassa, vaan rakastan juuri sitä, että kokoajan löytyy jotain uutta. On siis ihanaa elää elämäntilanteessa, joka on kuin jatkuvaa, yllätyksiä täynnä olevaa aarrejahtia – vähän kuin pelaisi kokoajan Afrikan tähteä!

Toivottavasti teidänkin jouluunne on mahtunut mieltä avaavia ajatuksia!