Aloitin blogissani vähän aikaa sitten kosmetiikan lainsäädännön, kemian ja pakkaustekniikan opintojeni innoittamana uuden Inside the Industry -postaussarjan. Postaussarjan ideana on paitsi jakaa oppeja, joita itse saan kosmetiikkaa täällä Lontossa opiskelijavaihdossa opiskellessani, mutta myös toimia omina muistiinpanoinani, joiden pariin voin aina itsekin myöhemmin palata.
Postaussarjan ensimmäisessä osassa homma lähti ehkä vähän kuivasti, mutta silti hyvin tarpeellisesti käyntiin sillä, että summasin, mitä kaikkia tehtäviä kosmetiikkatuotteen pakkauksella on.
Toisessa osassa puolestaan kertasin, millaisilta kaikilta asioilta kosmetiikkatuotteen pakkauksen tulee tuotetta suojata.
Tämän päivän postauksessa summaan yhteen sitä, millainen pakkausmateriaali lasi on kosmetiikassa ja mitä asioita siihen liittyen tulee huomioida.
Aihe voi kuulostaa tylsältä, mutta oli minusta loppujen lopuksi todella mielenkiintoinen kun tajusin, kuinka ratkaisevassa osassa siihen liittyvä tieto ja kokonaisuuksien ymmärtäminen on esimerkiksi hajuvesipullojen valmistuksessa.
Kun itse alunperin kävelin lokakuisena tiistaina pakkausopin luennolle, joka käsitteli lasinvalmistusprosessia olin jo valmiiksi todella tylsistynyt. Kokonaisuuteen kuului, että kosmetiikan kemiaa opiskelevien täytyisi osata ulkoa lasin kemiallinen rakenne, eri lasityypit ja niiden eroavaisuudet sekä osata nimetä lasinvalmistuskoneen osat ja kussakin osassa tapahtuva vaiheeet.
Koin aluksi, että homma menisi jo aivan liian syvälliseksi enkä ymmärtänyt, miksi ihmeessä minun täytyi osata kaikki tuo. Lisäjännitystä omalla kohdallani asiaan toi tietysti se, että opiskelin englanniksi – toisaalta en olisi kyllä ymmärtänyt monia tarvittavista teknisistä käsitteistä ja termeistä suomeksikaan.
Suureksi yllätyksekseni tylsältä vaikuttanut aihe muuttuikin lopulta todella mielenkiintoiseksi kun saatoin huomata, kuinka vahvasti lasin valmistusprosessi liittyy siihen, millaisia hajuvesipulloja markkinoilla on.
Okei, homma oli kyllä todella monimutkaista enkä varmasti tule työurallani tarvitsemaan tietoa siitä, missä vaiheessa lasinrakennuskonetta pinnoitteet ja vahvistavat aineet lasiin lisätään, millainen on lasinvalmistuskoneen rakenne sisältäpäin tai millä eri tekniikoilla lasia valmistetaan, mutta kaikki tuo oli mielenkiintoista oppia, sillä nyt ymmärrän nimittäin jälleen taas enemmän kosmetiikkatuotteiden pakkauksista.
Halusinkin siksi poimia luennon sisällöstä blogiin ne olennaisimmat hommat.
En ensinnäkään tiennyt, että varsinaisia lasityyppejä on kolme. Tiedolla ei sinäänsä ollut väliä, mutta opin, että ei ole olemassa vain käsitettä ”lasi”, vaan että lasityyppejä todellakin oli erilaisia.
Kosmetiikan kanssa työskennellessä niiden yksi tärkeistä eroista on mm. se, että niihin laitettava sisältö saattoi vaatia tuotteilta erilaisia pH arvoja joidenkin tietyllä pH arvolla olevien tuotteiden ollessa soveltumattomia johonkin käyttöön. Myös lasien vahvuuksilla ja sitä kautta kestävyyksillä on tietysti eroa.
Lasinvalmistustehtaat itsessään ovat paikkoja, joissa on iiiisoja, pääosin metallista tehtyjä lasinvalmistuksessa käytettäviä koneita. Metallisia siksi, että joidenkin lasien kanssa puuhastellessa koneen täytyy kestää jopa yli 1500 astetta, jota tietyn lasimassan käsittely vaatii.
Kun lasia valmistetaan, käytetään lasituotteiden tekemiseen erilaisia muotteja. Nämä muotit on kiinnitetty koneeseen ja niiden avulla pullosta saadaan juuri tietyn mallinen.
Valmistajilla on paljon standardimuotteja, mutta valmistuttaja voi myös tilata uniikin mallisen pullon. Tämä tietysti maksaa enemmän, sillä muotti on suunniteltava. Toinen syy, miksi uniikin muotin käyttäminen maksaa on se, että se täytyy asentaa paikoilleen.
Koska lasinvalmistuskoneet ovat isoja, metallirunkoisia vempaimia, menee niiden lämmittämiseen paljon aikaa ja energiaa. Tämän vuoksi koneet pyritään pitämään käynnissä jatkuvasti ja ympäri vuoden.
Jos valmistuttaja siis toivoo, että pullo tehdään hänen valitsemallaan muotilla, on kone pysäytettävä ja muotti asetettava paikalleen, minkä jälkeen kone täytyy jälleen käynnistää. Uudelleenlämmitys syö paljon energiaa, minkä vuoksi homma myös maksaa valmistuttajallekin enemmän.
On kuulemma laskettu, ettei valmistajille ole yleensä kannattavaa tehdä eriä, joiden tuottaminen vaatii vain korkeintaan kolme päivää yhtäjaksoista koneen pyöritystä.
Voi siis olla, että jos hajuvesifirma tahtoisi jouluksi myyntiin hajuvettään erityisessä joulukuusen mallisessa pullossa ja tilaisi sitä vain 500 kappaletta, ei pullovalmistaja edes lähtisi hommaan mukaan sen järjettömyyden vuoksi.
Tämän takia voisikin olla fiksumpaa, että itse pullon muodon vaihtamisen sijaan vanhanmalliselle pullolle tehtäisiin vain joulunpunainen muovipäällyste tai itse pahvipakkaus printattaisiin lahjan näköiseksi.
Vaikka uniikin pullomuodon valmistaminen voi olla kalliimpaa perinteisten sylinterin mallisten standardipakkausten sijaan, voi se silti olla kannattavaa.
Koska muotin tekeminen ja itse pullon valmistus ovat niin kalliita prosesseja, ei tuotteesta voi tehdä noin vaan kopioita – kopioiden idea kun perustuu siihen, että ”sama” tuote tehdään halvalla ja näin ollen niiden tekeminen tulisikin varsin kalliiksi.
Tarpeeksi uniikin mallinen pullo voi siis siinä mielessä olla mieletön etu, vaikka se aluksi maksaakin hieman enemmän.
Toisaalta nyt kun alkaa miettimään ja tajuaakin, että monissa uniikin näköisiksi luulemissaan pulloissa onkin totaalisen unniikkia vain pelkkä korkki – ehkä ihan vain kustannussyistä?
Pulloa muotoillessa kannattaa kuitenkin muistaa, että moni asia voi lisätä kustannuksia yllättävällä taholla. Ei ole sama, printtaako pullon kylkeen sopivalla musteella tuotteen nimen vai valaako sen suoraan pullon kylkeen lasisilla kohokirjaimilla.
Asiaa ei ehkä tule miettineeksi, mutta näiden pullojen rahtikustannuksissa voi olla eroja. On helppoa ajatella, että saman kokoinen hajuvesipullo se silti on ja vie saman verran tilaa, oli siihen sitten kirjoitettu teksti musteella painettuna tai lasisella kohokuviolla.
Tämä pitää paikkansa, mutta kun pullossa on enemmän lasia, painaa se myös enemmän, mikä voi tarkoittaa sitä, että kun määränä on useampi tuhat yksittäistä pulloa, ei esimerkiksi yhteen rekkalastiin voikaan painorajoitusten vuoksi pakata yhtä montaa pulloa. Näin ollen kuljetukseen tarvitaan lisää rekkoja ja se maksaa jälleen enemmän.
Enpä ollut rehellisesti sanottuna koskaan tullut ajatelleeksi tätä!
Tokihan tuotetiedot voi myös kiinnittää liimapintaisella lapulla tuotteeseen. Tässä vaiheessa tulee kuitenkin pitää huolta siitä, että on etukäteen testattu, ettei tuotteen pinta ole vaikkapa liian liukas pitämään lappua paikoillaan.
Olisi aika ikävä yllätys huomata, että omistaa 5000 hajuvesipulloa, joihin on painattanut 5000 tuotetiedot sisältävää liimapintaista lappua, jotka eivät kuitenkaan pysy kiinni tuotteessa vuorokautta pidempää. Siinä on mennyt rahaa hukkaan.
Yksi kiinnostava aihe on myös se, miksi eri tuotteet on pakattu erivärisiin pulloihin.
Yleensä ”pullovärejä” on kolme ja niistä kaikki kelpaavat kierrätykseen: kirkas (voi olla sameakin), vihreä ja ruskehtava.
Näiden pullojen suurin ero kosmetiikkatuotteen säilyvyyden kannalta on niiden kyky suodattaa UV-säteily pois. Kuten aiemmassa tämän postaussarjan postauksessa mainitsin, on valo yksi suurmmista kosmetiikkatuotteen kohtaamista uhista.
Rusehtava lasi (amber) leikkaa UV-säteilyn kaikkein tehokkaimmin pois tuotteista. 2 mm paksuinen lasi päästää vielä ihan hieman UV-säteilyä lävitseen, mutta 4 mm ja 6 mm lasi eivät enää päästä.
Tämän vuoksi monet UV-säteilylle herkät luonnonkosmetiikan tuotteet ovat ruskeissa lasipulloissa. Ei siis ole myöskään sattumaa tai trendi, että oluet ovat yleensä juurikin ruskeissa lasipulloissa.
Koska vain tietynvärisiä pulloja (pääosin juuri noita kirkkaita, ruskeita ja vihreitä) voidaan kierrättää, ei ole kannattavaa firmoillekaan valmistaa muun värisiä lasipulloja.
Tämän vuoksi esimerkiksi sinisiä, punaisia ja violetteja lasipulloja näkyy kulutustavaroissa varsin harvoin ja yleensä noita värejä on käytetty vain koriste-esineissä, joiden ei ole tarkoituskaan päätyä kierrätykseen. Toisinaan värikkäitä pulloja näkyy myös hajuvesissä, joiden oletetaankin olevan samalla myös kuin koriste-esineitä.
Usein värillisiltä näyttävät pullot ovatkin vain päällystettyjä tai pullon sijaan värilliseksi voidaan tehdä itse hajuveden neste.
Vaikka lasinvalmistusprosessi vaikuttikin siis aluksi kokonaisuutena epäkiinnostavalta, auttoi siihen tutustuminen todellakin minua ymmärtämään paljon esimerkiksi hajuvesipulloihin liittyviä asioita. Toivottavasti joku muukin sai näistä mielenkiintoisia mietteitä!
Pikku huomautuksena, että lasia voidaan tehdä tietenkin myös käsin eli puhaltamalla! Tällainen on tietenkin melko kallista hupia ja siksi soveltuukin vain pienille sarjoille tai uniikkikappaleille. Jotkut kalleimmista alkoholipulloista (esim. konjakki), joita saattaa näkyä myymälöissä esittelykappaleina, on tehty perinteisesti puhaltaen. Voisin kuvitella, että jossain superluxury uniikissa kosmetiikkabusineksessa toimitaan myös näin? 🙂
Tuo on aivan totta tosiaan, että lasia voidaan tehdä myös käsin puhaltamalla, mutta kuten tosiaan itsekin sanoit, on se melko kallista ja varmasti kosmetiikkamaailmassa vaan juuri hyvin pienen mittakaavan superluksushintavissa tuotteissa käytetty juttu! Hyvä pointti jokatapauksessa. 🙂
Erittäin mielenkiintoista!
Minusta nuo asiat olivat myös ihan suunnattoman mielenkiintoisia. Sellaisia, etten ollut ennen tajunnut miettiä niitä yhtään. 🙂
Todella kiinnostavia nämä pakkauspostaukset! Opiskelen itse pakkaussuunnittelua muotoilun näkökulmasta, joten osa kertomistasi asioista on jo tuttuja, mutta olen saanut myös uutta tietoa aiheesta. Teknologiaan ja pakkausmateriaalien ominaisuuksiin emme toistaiseksi ole pureutuneet kovin syvällisesti. Odotan siis innolla tulevia kirjoituksiasi kurssilta ja mahdollisia lukuvinkkejä! Uusia tiedonmurusia odotellessa 🙂
Voi, sinulla on varmasti todella mielenkiintoinen koulutus! 🙂