Toki opiskelujen aloittaminen merkitsi tulojen pienenemistä ja pientä epävarmuutta tulevasta, mutta välillä on pakko ottaa riskejä. Eikä koulutuksesta koskaan haittaakaan voisi olla!
Opiskelujen myötä ajankohtaiseksi tuli myös työharjoittelu. Aluksi meinasin tehdä tutun ja turvallisen ratkaisun ja käydä normaalissa päivätyössäni ja kuitata sillä koko homman. Sitten kuulin kuitenkin eräästä mielenkiintoisesta vaihtoehdosta, jota olen aina halunnut kokeilla, mutta jonne en ole ominpäin saanut aikaiseksi lähteä (ja josta en ole itseasiassa edes tiennyt tarpeeksi voidaksenikaan lähteä).
Tätä työharjoittelua varten olen saanut tehdä pitkiä reissuja lääkäriin ja röntgeniin ja maksaa matkoista ja tarpeellisista papereista enemmän, kuin opiskelijan tili sallisi, mutta kaikkea ei voi eikä kannatakaan aina mitata vain rahassa.
Laukku on nyt pakattu reilun viikon matkaa varten ja näitä reilun viikon matkoja on vajaan kahden kuukauden sisään tulossa useampia. Vielä en paljasta, missä työharjoitteluni suoritan, mutta toivottavasti saan pian tehtyä paikanpäältä postauksen, joka raottaa kuvioitani teille hieman.
Ajastettuja postauksia on tehty valmiiksi siltä varalta, ettei bloggailu onnistu tulevan viikon aikana suurissa määrin. Jos kommentteihinne ei siis kuulu vastauksia, niin tiedätte, mistä on kyse. Täti kyllä vastaa, kun vaan löytää aikaa!
Mutta hei käsi ylös nyt: Kuka inhoaa pakkaamista?
o / Minä ainakin! Kun tiedän, että jotakin varten pitäisi pakata, lykkään pakkaamista mahdollisimman pitkään ja stressaan samaan aikaan kaikesta, mitä varmasti unohdan pakata. Teen pitkiä listoja mukaan tarvittavista tavaroista, mutta silti pelottaa, että jotain tärkeää unohtuu. Ja sitten nukun levottomasti monta matkaa edeltävää yötä peläten, että jotain puuttuu. Lisäksi pelkään pakkaavani aina mukaani ihan naurettavan suuren määrän tavaraa, jolle muut hihittelevät selkäni takana. Mutta jos en pakkaa suuresti, olen kuitenkin hätää kärsimässä tavaroiden puuttuessa!
Matkustan harvoin pidemmälle. Yleensä matkani suuntautuvat niin, että voin yöpyä niillä vanhempieni luona ja silloin voin jättää hyvin suuren osan arsenaalistani kotiin, sillä äidiltäni löytyy kaikkea mahdollista kuitenkin. Nyt en kuitenkaan ole menossa äidin luokse ja yhdeksän vuorokauden poissaolo vaatii tietysti reilusti tavaraa matkaan ja arvatkaa vaan, millaista tuskaa pakkaaminen on minulle aiheuttanut!
Keräsin aluksi kaikki tavarat prinsessahuoneen sängylle ihan vaan todetakseni, että ei kerpele, en minä tätä kaikkea voi ottaa mukaan!
(Pahoittelen epätarkkoja kuvia.)
Suurimman ongelman tällä ensimmäisellä reissulla aiheuttaa se, etten tiedä, kuinka paljon tarvitsen omia vaatteita.
Kaikki Gina Tricotin toppini meinasivat tietysti aluksi lähteä mukaan, mutta tajusin onneksi, että on turhaa ottaa niitä mukaan enempää kuin matkapäiviäkään on…
Kosmetiikka vaan näyttäisi vievän harmittavan paljon tilaa:
Ongelmana on kuitenkin se, että kyseessä on reissu, jonka aikana työskentelen kosmetiikan parissa ihan normaalisti ja homssuista kosmetiikkamyyjää ei yleensä oteta kovin vakavasti.
Hieman liikaa noita tuotteita näytti silti kyllä aluksi olevan…
Varsinkin Diorin paletit aiheuttivat minulle päänvaivaa. Kuinka monta on tarpeeksi ja kuinka monta on liikaa?
Kaikki muut tavarat vähenivät pakkaamisen myötä, mutta paletit vain lisääntyivät:
Olisiko 40 luomivärisävyä (plus clutchin sävyt) kuitenkin jo hieman liitoiteltua reilun viikon matkaa varten?
Myös kynsilakkojekin kanssa oli hieman hankalaa, mutta kohtuullistin niiden määrän ihan hyvin mielestäni lopulta.
Ai siis miten niin 12 huulikiiltoa on hätävarjelun liioittelua? Kaikki ovat kuitenkin ihan erilaisia…
Jos lähtisin tavalliselle lomamatkalle, en todellakaan pakkaisi mukaani tätä kaikkea.
Valikoin aluksi tavaraa tosiaan ihan läjäpäin mukaan, mutta kohtuullistin kasaa nostellessani tavaroita laukkuuni. Laukun vetokapasiteetti kun on kuitenkin melko rajallinen… No, ensikerralla osaan jo luultavasti pakata fiksummin! Tällä kertaa laukku tuli kuitenkin pakattua ratkeamispisteeseen. Itsehän halusin nimittäin pakata matkaan mukaan myös oman tyynyni…
Matkakohde ja työharjoitteluni ei ehkä ole mitään superfiiniä, mutta silti ehdottomasti sellaista, josta olen haaveillut niin kauan, kun olen ollut alasta kiinnostunut. Ehdottomasti toiseksi paras vaihtoehto heti lentoemäntänä olemisen jälkeen (sinnehän eivät tällaiset pätkät pääse…). Ajatus ”työmatkalla” olosta on aina jotenkin kiehtonut minua, sillä nautin suuresti siitä, että saan työajan ulkopuolella ihan omaa aikaa eikä työnteko ole pelkkää yhdeksästä viiteen puurtamista. Lisäksi ajatus siitä, että saan työajan ulkopuolella vaan rentoutua ja olla (ainakin toivottavasti) ihan rauhassa itseni kanssa kuulostaa juuri nyt aivan ihanalta. Juuri sitä kaipaan tällä hetkellä.
Huomatkaa, että kuvissa vilkkuu kuitenkin passi, eli pelkästä kotimaan matkailusta ei nyt ole kyse! Mutta lällällää, enpäs vieläkään kerro, minne olen lähdössä!
Tilanne puolituntia ennen lähtöä:
Sain survottua matkalaukun kiinni. Jes!
Punnitsin laukun: 20.4 kg. Jaiks… Ja enää en ehdi alkaa tiivistelemään enkä sitäpaitsi edes tiedä, mistä tiivistäisin. No, kahdella tulevalla reissulla sitten varmasti jo tiedän… Puolustukseksi sanon, että laukussa on myös pari kirjaa. Onneksi yövyn vielä wannabe-insinöörin kanssa hänen vanhempiensa luona yhden yön, eli jos vaan koen vielä valaistuksen, lähetän vaatteita yms. vielä wantsun mukana takaisin kotiin.
Jos vain millään pystyn, otan teille ehdottomasti paikanpäällä kuvia siitä, mitä ihmettä olen laukkuuni survonut. Nyt on nimittäin tullut harrastettua sitä paniikkipakkaamista. Tiedättehän: Mä otan vielä ton ja ton ja ton ja kyllä mä totakin tarvitsen! Hyvä esimerkki tästä on se, että vaikken tukkaani pahemmin tosiaan yleensä jaksa laittaa, pakkasin silti mukaani matkaföönin lisäksi GHD:n raudan, miniraudan ja Volumasterin. En minä noita kaikkia välttämättä tarvitse, mutta voi sitä hädän päivää, jos vaikka huomaisinkin tarvitsevani ja ne puuttuisivat!
Puolet laukun tilasta veivät vaatteet ja muut käytännöntavarat, mutta toisen puolen lähes kokonaan kauneudenhoitoon liittyvät härpäkkeet. Luoja, kuinka kiitänkään juuri nyt sitä, etten ole ammattimeikkaaja, joka lähtee työmatkalle. Kuolisin, jos raahaisin myös muita varten toista samanlaista tuotearsenaalia!
siis että jouduit käymään röntgenissä :O ?!?
no johan on työpaikka 😉 … mielenkiinnolla odotan kuulumisia matkalta :)!
/nanna
En todellakaan tykkää pakkaamisesta! Varsinkin kun on ekaa kertaa menossa uuteen paikkaan se on tosi vaikeeta!
Rauhoittelen yleensä itseäni yleensä sillä että kyllä sieltä määränpäästäkin kauppa löytyy 😀 Että jos huomaa että joku juttu jäi kotiin niin sen saa ostettua sieltäkin. Usein matkalaukun painon takia en edes pakkaa kaikkia arkisimpia tuotteita, kuten suihkusaippuaa yms. Sillä sellaisen saa ostettua tosi helposti paikan päältäkin jostain lähikaupasta 🙂 Ja sitten tietysti voi jättää sen halpppis-suihkusaippuan ilman omantunnontuskia sinne kohteeseen 🙂
Sitten se onkin tosi paha paikka kun usein joudun matkaamaan sellaiseen paikkaan mistä ei saa ostettua mitään!
Saako kicksistä china glazen turkoosia 'for audrey' kynsilakkaa? 🙂
Ihan mahtava blogi sulla, löysin sen eilen ja lueskelin pitkät pätkät! Olen erityisen ilahtunut siitä, että olet kosmetiikkanarkkauksen saralla vieläkin hullumpi kuin minä, mikä on jo kohtalainen saavutus.
Pari kyssäriä lempiaiheestasi, Diorin paleteista. Minkä vuoksi ne ovat mielestäsi niin paljon ylivertaisesti parempia kuin muut laatuluomivärit, esim. Guerlain tai Chanel? Mulla ei ole – shock, horror! – yhtäkään Diorin palettia, joten selvästikin tarvitsen niihin empiiristä kosketuspohjaa. Haluaisin sellaisen paletin, jossa olisi helmiäistä sisältäviä lämpimän ruskean sävyjä, jotka sopisivat vaaleansinisille silmille ja mahdollisesti kesäaikaan ruskettuneelle iholle. Yksi väreistä voisi olla vaaleampi/beige-henkinen helmiäinen kulmaluun alle ja silmien sisänurkkaan sipaistavaksi. Osaatko neuvoa, mikä Diorin 5 Couleurseista täyttäisi kyseiset speksit? Tämän viimeisimmän postauksesi Dior-kuvan vasemmassa alalaidassa oleva paletti näyttää hieman sellaiselta mitä haen, mutta vaikea olla varma pienestä kuvasta. Mikä sävy mahtaa olla kyseessä?
mahtava postaus :—D ! ite tykkään pakkaamisesta ja kun omat kosmetiikkakamat on kaheskymmenesosa noista, nii iha hyvin sujuu =)
oottelen innolla matkakertomusta =)
Ei, et todellakaan ole ainut! Minäkin inhoan pakkaamista, siirrän sitä aina vain kauemmas, ja sitten onkin jo kiire ja tulee paniikki. Mutta ehkä pakkaamistakin inhottavampaa on purkaminen, yäk! Mutta jännityksellä odotan, minne olet suuntaamassa 🙂
Ymmärrän tuskasi oikein hyvin. Itse vietin koko kesän ulkomailla ja pakkaaminen toi todella paljon päänvaivaa. Puolet laukusta kosmetiikkaa ja hiustenlaittolaitteita… Eikä siinä vielä mitään mutta takaisin tullessa oli tavaramäärä kasvanut kovasti ja lisäksi jätin pakkaamisen silloin viime tippaan ja nukuin luonnollisesti pommiin vikana aamuna.
Multa tuntuu just yleensä kaikki puuttuvan; liian vähän paitoja, sukkia tai alusvaatteita, ja, voivoi: hammasharja unohtui samoin kuin ripsari ja meikkivoide. 🙁 Elikkä mun täytyis olla huolellisempi ja pakata kaikkea enemmän, en mä 1. ppienellä laukulla pärjää, tarviinmukaan melk. koko garderobin, meikkiarsenaalini ja muotovaahdot, lakat, vahat ja muut tukkasuihkeet ja shampoot, SEKÄ suoristusraudan, föönin (ei semmoinen pieni hotellin kuivaaja riitä!) ja kihartimen. Kuitenkin, kaikesta huolimatta, päätän ottaa mukaan tavaroista vain kolmasosan. Ja nyt tiedätkin jo, miten käy:D Tällainenhan minä.
No ohops, mikä määrä tavaraa 😀
Minä reissailin aiemmin paljonkin, ja puolen vuoden "komennukselle" taisin ottaa vähemmän kuin sinä reiluksi viikoksi. Tosin Lontoosta sain ostettua sitten kaiken mitä tarvitsin. Aina matkoilta tullessa tavaramäärä on jotenkin lisääntynyt. Mitähän ne romut siellä pimeessä laukussa oikeen touhuaa..?
Rakastan pakkaamista, yleensä otan liian vähän mukaan ja tullessa matkalaukku pullottaa. Yritän aina karsia matkalaukusta lisää ja lisää tavaraa pois. Hyvää reissua. 🙂
Harjoitus tekee mestarin pakkausasioissakin. Kun pääset työmatkustelemaan ahkerammin, niin viikon varalle pakkaamista miettii suunnilleen yhtä paljon, kuin normipäivänä työvaatteitaan. Toki tilannetta vaikeuttaa kohdallasi tuo epätietoisuus vaatteiden tarpeen suhteen.
Odotan kyllä innolla tulevia postauksia! Mitähän mielenkiintoista olet keksinyt 🙂
Anni K
Heh, jään odottelemaan tästä lisä informaatiota.
Mitä mieltä olet muuten bareMineralsin fair sävystä? Itse olen käyttänyt fairly lightia, joka on sopiva iholleni, ellei hitusen liian tumma. Kesällä käytin jopa ligth sävyä, joka on nyt varsinkin turhan tumma. Onko fair paljonkin tummempi/punertavampi kuin fairly light ja kuinka on sinun ihollesi sopinut?
Ja vielä, millaisia ovat perus siveltimesi kun teet silmämeikin? Olen innostunut (kiitos blogisi) yhä enemmän luomiväreistä, ja nyt olen miettinyt mitä silvetimiä tarvitsen. Tähän asti olen tullut toimeet perusapplikaattoreilla (jotka tulevat luomivärien mukana).
JAIKS!! Vähän vaikuttaa jännältä !! :DD
Itse joko suunnittelen huolellisesti ja pakkaan vain tarvittav(ien lisäksi sata kiloa turhaa tavaraa)at ja tarpeelliset tavarat mukaan, tai sitten heittelen hirveässä kiireessä vähän sitä sun tätä laukkuun. Aina jotain unohtuu tai jotain turhaa on mukana. Aina. Eikä sitä koskaan viisastu. Ei ikinä.
😀 Onnea matkalle!!
nanna: Keuhkokuvissa, tarkemmin kerrottuna. 😉
Kaisa: Nyt ostolakon aikaan kiukuttaa, etten voi vaan ostaa tarvitsemiani juttuja reissusta vaan kaikkea pitää oikeasti raahata mukaan. :
Mari: Suomen valikoima on niin huono, että ei saa. :
Irina: Heti tuli mieleeni Iridescent paletti Earth Reflection. Sävyt eivät ole hirveän lämpimiä, mutta eivät kovin viileitäkään. Monipuolinen paletti!
Jos tarkoitat tämän kuvan vasenta alanurkkaa, on kyseessä Pink Idol, joka on itseasiassa kultaa, violettia ja pinkkiä lähinnä yhdistelevä paletti, eli ei ihan sitä, mitä kaipaat: http://2.bp.blogspot.com/_-r15V-E1S3Q/SuIKq5mKOfI/AAAAAAAADk8/KRKZTdynox8/s1600-h/SI855245.JPG
Suosittelemani aletti on alarivissä neljäs vasemmalta. Vasemman ylänurkan Eleante on sävyiltään myös ihana, mutta ei yhtään hohtava ja oli muutenkin vain kausisävy. 🙂
mertsa: Koitan löytää aikaa sen naputtelulle. 🙂
Eve-ning: No joo, matkan jälkeinen purkaminen on kyllä ehdottomasti tylsintä! 🙂
Anonyymi: Tämä joutuu onneksi välttelemään tuotteiden lisääntymistä. 😉
Anonyymi: Itse en ole onneksi vielä keksinyt muuta puuttuvaa kuin sukkahuosut, joita en edes ajatellut tarvitsevani. 🙂
Sissi: Toivottavasti omat tavarani eivät kuhertele keskenään laukussani, muuten en nimittäin tiedä, kuinka ihmeessä saan laukkuni takaisin kotiin! 😉
Anonyymi: Minäkin aina yritän…yrityksesksi usein jää. 😉
Anni K: Juu nyt olen jo hieman viisaampi pakkaamisen suhteen ja ensikerralla varmasti vieläkin viisaampi. 🙂
Myy: Fair on mukamas kylmä sävy, mutta mielestäni melko nautraali vaalea. Vaaleampi siis kuin Fairly Light (joka on itselleni liian tumma), mutta ei mielestäni mitenkään punakka iholla.
Itsekin käytän tavallisia vaahtomuoviapplikaattoreita vaaleamman sävyn levittämiseen koko luomelle, mutta tummemmat sävyt levitän siveltimillä ja häivyttelen myös niillä. "Meikkisiveltimet" tunnisteesta löytyy sivellinpostauksiani. 🙂
Anonyymi: Jännää on, tai ainakin minulle. 😉
Hyvää matkaa vain! Minä kun luulin raahaavani paljon kosmetiikkaa mukanani ulkomaanreissuille. Kylppäripuolen kamat vie yhden täyden Marimekon 20×30 toalettilaukun ja meikit vähän pienemmän mutta melkein yhtä painavan meikkilaukun, painoa niistä tulee varmaan joku 4 kg + ghd:n raudat (föönin jätän yleensä kotiin). Mutta eihän se ole vielä mitään sun pakkailuihin verrattuna. 😉 Ehkä noista Diorin viisikoista olisi hyvällä suunnittelulla saanut rajattua määrää, yhdelläkin paletilla saa monenlaisia erinäköisiä meikkejä tehtyä. Mutta huomioithan että palatessa saattaa olla aina jotain tuliaisia mukana… Kannattaa olla ainakin iso käsimatkatavarakassi sitä varten. 😉
Noh , täytyy myöntää että olen itsekin vähän samanlainen kun sinä! 🙂 Olen lähdössä ensi keväänä matkalle, ja saan ottaa mukaan VAIN käsimatkatavarat! Lennämme siis paikan päälle. Eli kymmenen kiloa tavaraa ja vain 100 ml nesteitä 🙁 Mitä siis kannattaisi pakata mukaan? Olen matkalla 5 päivää, ja siellä pitäisi olla aika edustavan näköisenä.
Musta on hauskaa pakata tavaroita esim. viikonloppureissulle tai vähän pidemmällekin. On hauskaa miettiä asukokonaisuuksia ja sellaisia. Lähdin kuitenkin eilen kuuden viikon reissuun pohjoiseen ja sitä varten pakkaamisesta en tykkää yhtään!!! Mitä ihmettä ihminen tarvitsee kuuden viikon aikana ja miten tuon kaiken saa survottua mukaan? Ja vielä kannettua… Huoh! Matkaan kuitenkin pääsin, katsotaan nyt kuinka paljon tavaraa on liikaa/liian vähän 🙂
Kuinka pätkä olet, lentoemännän minipituus ainakin Finnairin mukaan on nykyään 160cm.
Mukavaa harjoittelua, kuulostaa mielenkiintoiselta!
Herbina: Mutta kun välillä tarvitsee luumua meikkiä, välillä lilaa, välillä sinistä, välillä beigeä, välillä hopeista, välillä kultaista…eli vaihtoehtoja tarvitaan. 😉
Tuuli: Voi, moisten hujoppien seuraan en tosiaan pääse. 😉
aNNiKa: Kuuden viikon matka on kyllä haasteellinen. Toisaalta sinne voi jo jättää ottamatta monia juttuja, jotka voi ostaa paikanpäältä ja ehtii kuluttaa siellä loppuunkin. 🙂
Anonymi: Hui, mikä matka. No joo, mineraalimeikkien hauhemaisuus on lentokoneeseen pakattaessa kova sana. 😉
Sä olet menossa jonnekin risteilyalukselle!!!!
Menet varmaankin laivalle harjoitteluun;)
mussukat, pakkaaminen ei ole yhtään sen kummempaa viikon kuin kuuden viikon matkalle. Eka pitää ottaa selvää siitä, onko matkakohteessa pyykkikonetta. Jos on niin kaikki huolet on pois; kampetta mukaan viikoksi ja kone hyrräämään kun puhtaat loppuu 🙂 Ja onhan takana myös ajatus siitä, että oma tyyli on niin hallussa, että ei tarvitse ottaa mukaan mitään varmuuden varalta vaan ihan oikeasti tietää, mihin tykkää pukeutua.
Laivassa on kyllä henkilökunnalla ihan pyykkikoneet, että turhaa sinne noin paljon vaatteita raahaa!
Ja muutenkin sekoat sinne pieneen hyttiin jos otat noin paljon kamaa mukaan, eihän tossa oo mitään järkeä…
Tuo on niin tuttua! Mulla on yleensä ihan liikaa tavaraa mukana, just sen takia että perillä iskee paniikki jos jotain puuttuu. Varmuuden vuoksi siis täytyy ottaa…Mutta yleensä käy kuitenkin niin (varsinkin vaatteiden kanssa) että jotain mitä kaipaisin puuttuu, enkä sitten edes käytä kaikkea mikä on mukana… :/ Nykyään tulee vielä sen verran harvoin reissattua, että ei tule opittua tuota pakkaamista…
Mutta mukavaa matkaa sinulle 🙂
Xena: Helpoksi toki tulee, kun hieman rutiinia tulee. 🙂
Anonyymi: Juurikin näin. 🙂
Anonyymi: Laivalle oli tosiaan suunta. 🙂
Anonyymi: Jaa, ihan hyvin kyllä kaikki mahtui (vaatteita tosin vähensin). 🙂 Kuten sanoin, ensimmäisellä kerralla on hankala hahmottaa, kuinka paljon puhdasta vaatetta tarvitsee. Ja täytyy kyllä sanoa, että en todellakaan tiedä, mihin väliin olisin vielä kerennyt pyykkäämään. 🙂
Anonyymi: Olinko hieman ylpeä kun tajusin, ettei oikeastaan mitään ollut jäänyt pakkaamatta. 🙂
Kommentoin vanhaa juttua, koska löysin blogisi vasta vähän aikaa sitten ja nyt olen lukenut juttujasi alusta asti. Kiitos siis niistä ja vähemmän kiitosta siitä, että olen innostunut meikeistä niin paljon, että ensimmäista tilausta ulkomailta odotellaan juuri…
Harmi, etten lukenut näitä vuosi sitten, sillä kävin kesällä vähän reilaamassa ja olisin voinut ostaa jotain paikan päältä. Rasvaiselle iholleni mineraalimeikki olisi varmaan ollut sopiva välillä kuumassakin säässä (ja esimerkiksi Pariisissa teki mieli näyttääkin hyvältä), mutta silloin en vielä osannut ajatella käyttäväni niitä.
Pakkaamisesta sen verran, että olin reissussa kolme viikkoa ja rinkkani painoi lähtiessä ehkä 14 kiloa, mikä sekin oli jo vähän liikaa, mutta mukana oli mm. miniläppäri ja ea-laukku. Meikit olivat minimissään, vaikka meikkaankin päivittäin, mutta en vain saanut niitä mahtumaan ja olisivat ne painaneetkin liikaa. Enkä edes käyttänyt kaikkia, jotka olivat mukana "varuilta". Lisäksi aamuisin tuli yleensä kiire lähteä hostellista, joten aikaakaan ei aina ollut kuin kosteusvoiteen laittamiseen. Matkustin vieläpä yksin, joten ei ollut edes kaveria jakamaan tavaroita.
Olisikin mukava kuulla, kuinka vähällä ja millä tuotteilla teet nopean meikin, jos on pakko. Itse esimerkiksi yritän nopeasti laittaa jotain tanssitunnin ja suihkun jälkeen, sillä opiskelijalla ne saattavat olla keskellä päivää ja luennot vielä sen jälkeen, mutta harvoin hyvällä menestyksellä.