Hyppy tuntemattomaan: irtisanouduin työstäni

Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Kirjoitin vähän aikaa sitten blogiini postauksen siitä, mitä nykyään työssäni  teen. Kerroin, kuinka roolini on vuosien aikana muokkautunut sellaiseksi, että se sallii minun päättää itse, mihin haluan energiaani laittaa ja ideoida todella vapaasti, mihin suuntaan yrityksemme kannattaa mennä. Kun vastuu muiden hyvinvoinnistakin vielä siirtyi pois harteiltani enkä ollut enää kenenkään pomo, oli tilanne minulle aivan optimaalinen.

Kun kirjoitin postausta, koin kuvailevani juuri sitä työtä, jollaisesta olin aina haaveillut. Kosmetiikka-alan keskiössä hienojen tyyppien ympärillä tekemässä juuri sitä, mitä itse haluan, mutta silti niin, että palkkani tulee jonkun muun firmasta, eli minulla ei varsinaisesti ollut edes suurta taloudellista vastuuta. Kyllähän se kuulosti aivan pirun hyvältä.

Tosiasiassa olin irtisanoutunnut työstäni juuri edellisenä päivänä, mutta en voinut puhua siitä vielä julkisesti.

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Työni kuulosti unelmatyöltä ja vuotta tai paria aiemmin se olisikin ollut sitä. Vielä tänä vuonnakin se oli sitä minulle pitkään. Yrityksemme oli jännittävässä muutosvaiheessa ja horisontti oli täynnä uusia mahdollisuuksia. Ympärillä loistava tiimi, jollaisesta voi tavallisesti vain unelmoida. Kun pää aiemmin vielä lisäksi oli täynnä ideoita siitä, mitä haluaisin töissä tehdä, oli kaikki periaatteessa täydellisesti.

Keväästä lähtien aloin kuitenkin kokea erilaisia ajatusmaailmani vaikuttavia asioita ja yhtäkkiä kesällä tilanne kärjistyi mielessäni siihen, etten enää kaikesta vapaudestani ja mahdollisuuksistani huolimatta keksinyt, mistä saisin työhöni inspiraatiota.

Juttelin asiasta ylempien esimiesten kanssa ja kerroin ongelmasta. Minulle tehtiin jälleen selväksi, että firmassa olisi minulle vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia kunhan vain kertoisin, mitä haluan tehdä. Minun haluttiin pysyvän siellä ja minua arvostettiin. Minulla oli ideoita ja ajatuksia ja tein jatkuvasti jotain uutta. Monet jutuista olivat pienen mittakaavat juttuja, mutta silti tärkeitä ja kivoja.

Yhtäkkiä minuun kuitenkin iski todella vahvana kysymys, johon en enää löytänyt vastausta ja johon vastauksen puuttuminen ratkaisi sen, että päätin irtisanoutua.

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Uskon itse, että mihin tahansa ryhtyykään, voi siinä onnistua, kun mielessä on tarpeeksi vahvana vastaus kysymykseen, miksi sitä haluaa. Jos oma miksi ei ole selvillä, on epäonnistumisen ja ennen kaikkea luovuttamisen riski suuri. Aina kaikki ei toki riipu vain omasta motivaatiosta, mutta ilman vastausta tuohon kysymykseen se motivaatiokaan ei yleensä pysy jatkuvasti korkealla – varsinkaan niinä päivinä, kun koko homma ei huvita yhtään. Silloin vastaus kysymykseen miksi auttaa kuitenkin pitämään itsensä pelissä mukana.

Yhtenä päivänä huomasin kuitenkin, että oma vastaukseni kysymykseen miksi oli kadonnut. En enää tiennyt, miksi halusin yrityksemme menestyvän ja miksi se olisi minulle niin tärkeää. Sen tajuaminen tuntui aivan hullulta, sillä mielessäni oli ollut niin pitkään selvä maali, jota kohti juoksen, mutta nyt se maali oli yhtäkkiä kadonnut.

Ennen vastaus kysymykseen miksi oli ollut minulle itsestäänselvä. Halusin rakentaa Suomeen kosmetiikkamarkkinoita johtavan verkkokaupan, joka tarjoaisi parhaan valikoiman parhaita tuotteita ja veisi samalla Suomen kosmetiikkamarkkinoita eteenpäin. Halusin olla sellaisen yrityksen kantava voima ja suunnannäyttäjä. Halusin, että markkinoilla on minun näköiseni yritys, joka tekee asiat, kuten ne minusta kuuluu tehdä. Halusin istua eturivin paikalla katsomassa, mitä kosmetiikkamarkkinoilla oli tarjota ja kahmia meille sen parhaita anteja.

Kun kesällä kysyin itseltäni jälleen, miksi haluan tehdä asioita, jotka saavat Elevenin menestymään ja mitä sitten, kun Eleven menestyy vielä paremmin, en enää yhtäkkiä löytänytkään siihen vastausta, joka motivoisi minua. Mitä sillä oli minulle väliä ja miksi koin sen niin tärkeäksi? Raha ei ollut minulle muutenkaan ollut se motivaattori, vaan kaipasin jotain suurempaa. Mitä minä saisin siitä, että Eleven pääsisi markkinajohtajaksi Suomen kosmetiikan verkkokauppojen keskuudessa? Miksi halusin sitä?

Oli hienoa katsoa, kuinka yritys kasvoi hyvää vauhtia huikeilla kasvuprosenteilla, mutta yhtäkkiä niiden prosenttien näkeminen ei enää antanut minulle entisenlaista tyydytystä ja onnistumisen tunnetta.

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Keskustelin asiasta esimiesten ja toimitusjohtajan kanssa ja sain kaikilta saman, sydäntä lämmittäneen vastauksen: jos vain kertoisin, mitä haluaisin yrityksessä tehdä, voidaan rooliani muokata. Minun tarvitsisi vain kertoa, mikä on vialla.

Ongelma oli kuitenkin, etten enää tiennyt, mitä haluaisin siellä tehdä eikä minulla ollut osoitella vikoja. Minulla ei ollut nimetä yhtäkään vastuualuetta, jonka haluaisin ottaa vastatakseni enkä enää keksinyt, millaisen työn firman sisällä itselleni haluaisin. Tottakai voisin vain mennä päivästä toiseen turvalliseen työpaikkaan, tehdä hommani ja saada tilille joka kuukausi kuukausipalkan, mutta minulle riittävä motivaatio työssä pysymiseen ei ole sen tuoma turvallisuuden tunne.

Tiesin, että minulla oli käsissäni niitä kerran elämässä kohdalle tulevia optimaalisia tilanteita, joissa saisin jälleen itse määrittää, mitä halusin kasvavassa yrityksessämme tehdä, mutta ongelmanani oli, etten vain enää keksinyt vastausta. Sain ehdotuksia uusista tehtävistä, mutta en keksinyt, miksi olisin halunnut tarttua niihin juttuihin.

Tiesin, että se oli selkeä merkki siitä, etten voinut enää jatkaa yrityksessämme.

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Päätös lähteä tuntui hurjalta, sillä kuten suurin osa meistä, oli minutkin kasvatettu perinteisten arvojen mukaan ja vakituinen työpaikka kuukausitulot takaavassa yrityksessä oli se ultimaattisin tavoittelemisen arvoinen asia, johon pitäisi pyrkiä.

Hurjinta oli tietysti se, ettei homma mennyt sen perinteisen kaavan mukaan, jossa olisin ensin etsinyt uuden työpaikan ja vain päättänyt siirtyä siihen. Minulla ei nimittäin ollut uutta työtä katsottuna enkä edes kaivannut sitä. Mitä nimittäin kaikkein eniten halusin oli saada aikaa itselleni.

Halusin vain hengähtää hetken ja miettiä, mitä haluan elämässäni tehdä. Ehkä se olisi jotain, mitä en ollut kaiken kiireen keskellä tajunnut? Minulla oli nimittäin mielessäni loputon lista asioita, jotka halusin tehdä ja oppia ja joista saamiani oppeja voisin sitten myöhemmin käyttää etuna uutta työtä miettiessä ja ylipäätään pohtiessani, mitä oikeasti halusin tehdä.

Olin ollut kosmetiikka-alalla siitä lähtien, kun vuonna 2005 aloin opiskella kosmetologiksi ja alalla työskentely oli ollut minulle läpi vuosien itsestäänselvä juttu. Mitä muutakaan minä muka tekisin, kun en kerran halunnut edes mitään muuta? Nyt minulle kuitenkin vain tuli sellainen tunne,että onhan tässä elämässä pakko olla muutakin kuin vain kosmetiikkaa. En tiedä, mitä se muu on eikä minulla ollut varasuunnitelmaa, mutta halusin lähteä ottamaan siitä selvää 

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Kysyin mieheltäni, olisiko hänelle okei, että lähtisin vakituisesta työsuhteesta tietämättä tarkalleen, mitä alan tehdä. Tuntui kuitenkin hyvältä, että minut läpikotaisin tunteva ihminen vastasi varsin rennosti, että tottakai olisi eikä häntä huolettaisi se yhtään. Jos kuulemma olisin joku muu, kehottaisi hän todennäköisesti ensin hakemaan toista työpaikkaa ja kartoittamaan muita mahdollisuuksia, mutta koska hän tiesi, että minulla oli joka viikko uusia ideoita ja kun halusin tehdä jotain, uppouduin siihen kunnolla, ei hän kokenut, että asiasta pitäisi huolestua. Hän myös tiesi, että taloudellinen tilanteeni ja säästeliäs luonteeni mahdollisti muutoksen.

Hänen sanansa ja luottamuksensa tuntuivat hyvältä, sillä päätös ei huolestuttanut minua itseäni yhtään ja oli helpottavaa tietää, ettei minun tarvitsisi alkaa kantaa huolta siitä, että joku toinen olisi asioista huolestunut puolestani.

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Blogiani pitkään seuranneet tietävät, että olen itseasiassa jo kerran aiemminkin pari vuotta sitten irtisanoutunut meiltä. Silloin syyt olivat toisenlaiset ja olin lähinnä turhautunut siihen, että halusin yritykseni saavuttavan niin paljon, mutta minulla oli käytössäni niin vähän resursseja, että tunsin olevani kuin kahlittu. Halusin yritykseni menestyvän ja tiesin, mitä meidän pitää tehdä, mutta tuntui, ettei minulle annettu siihen mahdollisuuksia. Silloin olin valmis viemään ammatillisen osaamiseni mielummin jonnekin, jossa niitä haluttiin hyödyntää ja minulla olisi paremmin resursseja saada firma menestymään.

Tuolloin turhauduin, kerroin lähteväni Thaimaahan ja irtisanouduin. Kesken uuden työntekijän haun pääsin kuitenkin tuulettamaan silloiselle toimitusjohtajallemme todellisia tunteitani yrityksen ongelmista ulos kunnolla ja lopputuloksena oli, että voimme edelleen palkata sen haussa jo olevan tyypin, uudistaa toimenkuvani ja saan tehdä töitä vaikka Thaimaasta palmun alta osa-aikaisena jos minusta siltä tuntuu mikäli olen valmis vielä jäämään yritykseen. Siinä vaiheessa sain oikeastaan kaiken haluamani, joten jäin mielelläni yritykseemme.

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Nyt tilanne oli kuitenkin toinen, sillä minulla ei ollut enää esittää firmalle mitään, mitä haluaisin. Asiaa ei ratkaisisi palkankorotus tai työkuvan muutos, sillä en enää nähnyt sitä isoa syytä, minkä vuoksi tekisin asioita.

Homma tuntui kuin kliseiseltä parisuhteen päättämiseltä. Vika ei ole sussa vaan mussa. Musta tuntuu, että me ollaan kasvettu erilleen. Kosmetiikka kiinnosti, mutta en enää keksinyt, mistä löytäisin inspiraation kannustaa suomalaisia ostamaan mahdollisimman paljon kosmetiikkaa, jos samaan aikaan tavoittelin itse mahdollisimman yksinkertaista elämää ja puhuin sen puolesta.

Ei minulla ollut tunnetta, että haluaisin kokonaan lopettaa kosmetiikan puolesta puhumisen, sillä olin edelleen innokas kertomaan, jos olin löytänyt jonkun hyvän tuotteen, mutta en löytänyt inspiraatiota kannustaa kaikkia ostamaan lisää ja lisää tuotteita sekä kokeilemaan kaikkea mahdollista saadakseni omalle yritykselleni taloudellista hyötyä.

Halusin edelleen auttaa ihmisiä löytämään niitä itselleen sopivia hyviä tuotteita ja blogata niistä, mutta yrityksen ison kasvun kannalta tarvitaan paljon enemmänkin. En voi sanoa yhtä asiaa blogissa ja tehdä kulisseissa toista. En voisi olla sellainen ihminen kuin halusin ja samaan aikaan menestyä työssäni.

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

En todellakaan ajatellut, että tavaroiden vähentäminen veisi minut lopulta siihen pisteeseen, että se muuttaisi jopa ajatukseni työstäni – olenhan pitänyt vaikka kuinka monta puheenvuoroa siitä, kuinka paljon työtäni rakastan ja kuinka ihanaa minusta on, kun kosmetiikka on sekä työni, harrastukseni että muu vapaa-aikani.

Rakastan kuitenkin sitä, kuinka täynnä yllätyksiä elämä on. Joidenkin päätösten tekeminen on joskus todella pelottavaa, mutta uskon, että kun vain uskaltaa rohkeasti ottaa uusia askelia, aukeaa myös uusia ovia. Joskus ne ovet täytyy itse työntää selälleen eikä kukaan ole pitelemässä niitä auki, mutta niiden taakse kannattaa kurkkia, sillä sieltä voi löytyä todella jännittäviä juttuja.

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Irtisanouduin työstäni viisi viikkoa sitten ja kahden kuukauden irtisanoutumisajalla tämä tarkoittaa, että minulla on vielä neljä viikkoa töitä. Jos joku siis on miettinyt, miksi viime viikkoina Instagram Stories -tarinani ovat jo ehkäpä jopa kyllästymiseen asti olleet täynnä inspiraatiolainauksia  elämänmuutoksesta ja onnellisuuden tavoittelusta, niin tässä siihen syy. Olen itse kaivannut niitä sanoja paljon uuden, jännittävän tilanteen äärellä.

En tiedä, mitä tarkalleenottaen tapahtuu sen jälkeen, kun syyskuussa suljen Eleven-oven takanani, mutta odotan sitä innolla. Aiemmin kertomani kuukauden reissu Pariisiin johtuukin itseasiassa siitä, että halusin järjestää elämääni heti töiden loppumisen jälkeen jotain erityisen kivaa, jota voin odottaa innolla, jotta irtisanoutuminen ei alkaisi hirvittää loppumetreillä.

Kuulette lähitulevaisuudessa varmasti paljon pohdintojani uuteen elämäntilanteeseen liittyen ja jaan tottakai blogissani, mihin suuntaan muutos minua vie. Tällä hetkellä tulevaisuus on kuitenkin yhtä suurta, mutta ihanaa mysteeriä.

Lue myös: Tunteellinen työpäivä – Eleven-tiimini kasvaa

 Irtisanouduin työstäni Ostolakossa Virve Fredman

Juuri nyt tuntuu, että elämä on ihanan jännittävää ja nautin siitä kutkuttavasta tuneesta, joka vatsanpohjassani on!

 

 

 

 

Muita kiinnostavia kirjoituksia:

25 kommenttia

  1. Hieno juttu. Arvostan suuresti tämän kaltaisia ratkaisuja. Olen tehnyt myös noin kun en enää vaan keksinyt syytä miksi työskennellä silloisessa paikassa. Sen jälkeen tuli esille useita ihmisiä ketkä olivat ”jumissa” jopa inhoamissaan työpaikoissa. Päätös lähteä on yhtä helppo kuin jääminen vaikeaa. Se vaatii vain sen päätöksen.

    1. Joo ja kun päätöksen vain tekee niin sittenhän se jo helpottaa pahimman jännityksen yli kun voi vain keskittyä menemään päätöksen mukaisesti. 🙂

      Kiva aina myös kuulla muista saman jo tehneistä. Huippua, että teit sellaisen päätöksen! 🙂

  2. Arvostan suuresti tätä rohkeutta joka sulta löytyy 🙂 Oot muutenkin mun yksi suurimmista inspiraation lähteistä kosmetiikan saralla ja muistan pikku-Hannan lukeneen mm. Diorin viisikoista ihan into pinkeänä miettien, että joskus minäkin vielä hommaan noita 😀

    Tsemppiä ja iloa niin suuresti tulevaan!

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    1. Ihailen rohkeuttasi! Toivottavasti löydät etsimäsi työn saralla 🙂 Sait minut innostumaan korealaisesta kosmetiikasta ja innostuin sen myötä myös bloggaamaan. Seuraan mielenkiinnolla Pariisin reissuasi ja mitä muuta tulevaisuus tuo 🙂

  3. Onneksi olkoon! 🙂

    Itse otin hypyn tuntemattomaan parisen vuotta sitten vakituisesta työpaikasta enkä ole päivääkään katunut.

    Tuo alin kuva on muuten ihana ja sun silmistä näkee juurikin sen kutkuttavan tunteen. 🙂

    1. Ihana kuulla muilta, että hyppy tuntemattomaan on ollut hyvä päätös. Uskon itsekin sen olevan sitä taatusti. Jännää se ainakin on! 🙂

  4. Oijoi, siistiä! Kuulostaa kyllä isolta hypyltä pois mukavuusalueelta, mutta sepä jos mikä kasvattaa. 🙂 Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä keksit seuraavaksi. 🙂

    1. Tuntuu jollain hassulla tavalla ”mukavalta” asettaa itsensä epämukavuusalueelle. 🙂 Työtä voi varmasti joskus tulla ikävä, mutta todella ihanaa päästä kunnolla kurkkaamaan, mitä muuta sitä voisikaan keksiä. 🙂

  5. Puit sanoiksi sen miltä itsestä on tuntunut jo jonkun aikaan. Olen myös saanut tehdä omaa unelmatyötäni nyt useamman vuoden. Kävin esimieheni kanssa kesän alussa keskustelua siitä, että miettisin mitä haluaisin tehdä firmassa lähitulevaisuudessa ja listaisin niitä asioita ylös. Minulla on aina ollut selkeä ja nopea vastaus aiheeseen, mutta tällä kertaa jäin miettimään asiaa ja reilu kuukausi myöhemmin pää oli edelleen tyhjä. Nyt pari kuukautta myöhemmin en edelleenkään keksi mitään ja olenkin saanut tuskailtua päässäni sen, että nyt on työpaikan vaihdon aika edessä. Omaa vaistoa pitää kuunnella eikä jäädä väkisin roikkumaan.

    Kuin sattumalta tänään osui eteen kortti, minkä teksti kolahti itselle tähän hetkeen ”Jatka matkaa, paras on vielä edessä.” Onnea uusiin haasteisiin! Jotain hienoa on varmasti edessä.

  6. Arvostan rohkeuttasi! Itse olen kanssa suurien muutosten äärellä. Edessä paluu Suomeen melkein 20 ulkomaan vuoden jälkeen ja samalla pitkän parisuhteen loppu sekä uuden työpaikan etsintä. Samalla kauhistuttaa ja olen innoissani. Kaikellahan on tapana järjestyä, eikö niin?

  7. Tein tuon saman seitsemän vuotta sitten, eli hyppäsin tuntemattomaan, tietämättä mitä seuraavaksi. Se oli pelottavaa juurikin ympäröivän yhteisön kannalta, se ei ole varsinaisesti ”hyväksyttyä”.
    Muutama kuukausi meni ja vaihdoin suuntaa, perustin yrityksen ja olen sen jälkeen ollut tyytyväinen elämääni. Yrityksiin menestyy.
    Kuitenkin nyt alkaa tuntua samalta, kuin silloin seitsemän vuotta sitten. Mietin yrityksen myymistä ja uuden opiskelua. Toisaalta nyt tiedän, ettei irtisanoutuminen ja elämänmuutos ole niin pelottavaa, kuin se yleisest vaikuttaa. Kenties, tämä on prosessi jota täytyy ensin kypsytellä. Ripaus hulluuttakaan ei ole pahasta!
    Tsemppiä Virve, olet inspiraation lähteillä!

    1. Haahhahah, kiitos tästä aamun piristyksestä. Nyt selvisi siis syy niistä tykkäämiaeen. 😂

  8. Mä eilen katsoin tän otsikon vaan ja ajattelin, että tää uus sivusto vaan mainostaa sitä vanhaa kirjoitusta, enkä alkanut eilen ollenkaan lukemaan tätä 😀

    Mutta itse aiheeseen, oon itse vähän huolestuneena lukenut sun postauksia viime aikoina, ja tullut vähän sellainen fiilis, että lopetatkohan kohta joko blogin, tai ainakin kosmetiikan osalta, kun jos se ei enää säväytä niin paljon 🙂 mutta ehkä se sitten olikin tuo työkuvio, jonka luin rivien välistä 🙂

    1. Kiinnostus kosmetiikkaan on tosiaan edelleen olemassa, mutta eri tavalla. 🙂 Blogi tulee siis ehdottomasti olemaan olemassa jatkossakin, mutta elää paljon sen mukaan, missä oma fokus on ja millaisia postauksia lukijat toivovat. Toiveita otetaan siis mielellään vastaan! 🙂

  9. Onnea tulevaan, juurikin muutama päivä sitten ajattelin, että tuletkohan taas I love me messuille, mutta voi surkeus, etpäs taida tullakaan😔

  10. Kadehdin….itse en voisi lähteä työstäni, koska minua ei kukaan elättäisi. Vaikka olen säästäväinen, ei palkastani ole jäänyt niin paljon säästöön, että voisin sanoa itseni irti, ilman tietoa uudesta työstä. Oma vika, olen valinnut hoitoalan, huonon palkkauksen ja huonon arvostuksen. Jos nyt saisin valita, en ikinä hakeutuisi hoitoalalle ja kehotan olla hakematta muitakaan. Se syö lopulta ihmisen loppuun. Vuorotyö, jatkuva kiire, ei sijaisia, huono palkka, aliarvostus. Kutsumus ei oikein tahdo elättää. Jos olisi taloudellisesti mahdollista lähtisin opiskelemaan uuden ammatin. Tai jos vain olisi se joku, joka sanoisi ”tottakai jätä työsi ja hyppää tyhjän päälle , kyllä minä elätän”

    1. Voisiko edelleen nykyisessä työssä ollessa ihan vaikka huvikseen vain aina välillä katsella työpaikkailmoituksia, jos silmiin kuitenkin sattuisi jotain muuta kiinnostavaa, mihin hakea? 🙂

    2. Kukkis, oletko ollut töissä yli 8 vuotta? Kannattaa tutustua aikuiskoulutysrahaston tukeen. Etsit kiinnostavan koulutuksen, haet opintovapaata ja saat tukea noin 1,5vuotta. Itse vaihdoin tuon tuella alaa!

      1. Tuo on todella hyvä vinkki! Itsekin lähdin laivatyöstä opiskelemaan nimenomaan aikuiskoulutustuen turvin. 🙂

  11. Vajaa 6 vuotta sitten irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta neuvoteltuani ensin itselleni vuoden irtisanomipaketin. Valitettavasti en saanut silloiselta avopuolisoltani sellaista tukea kuin sinä sait. Minun eksäni melkein suuttui: ”miten voi sanoa itsensä irti vakityöstä?” Minusta tämä hänen kiukuttelunsa oli aika erikoista ottaen huomioon että asuimme yhdessä. Eikö hän nähnyt kuinka huonosti voin joka päivä ja se huono olo oli työpaikan syytä. Kaiken lisäksi minulla oli vuoden palkka takataskussani tai siis pankkitililläni joten perikato ei ihan heti uhannut.
    No eihän elämän mylläys siihen loppunut. Pari päivää irtisanoutumiseni jälkeen lopetimme suhteemme silloisen avokkini kanssa minun aloitteestani, mutta yhteisymmärryksessä. Meistä oli tullut kämppiksiä, enkä oikein osaa arvostaa sellaista parisuhdetta.
    Sitten kun minulla ei enää ollut työtä eikä miestä, muutin parin kuukauden kuluttua takaisin kotikaupunkiini Suomen toiselle puolen. Sain täältä töitä pari kk muuton jälkeen.
    Että semmoinen myllerrys. Oli aika mielenkiintoista, palkitsevaa ja toi hyvän olon takaisin elämääni.

    1. Kurja kuulla, ettei toiselta osapuolelta tullut tuollaisessa tilanteessa oikeanlaista tukea. :/ Hyvä kuitenkin, että sellaiselle suhteelle tuli päätös, sillä on ehdottomasti tärkeää tuntea olevansa suhteessa, jossa toiselta saa tuen. Mahtavaa myös, että kaikki järjestyi, uusi työ löytyi ja ennen kaikkea hyvä olo palasi elämään. Olet ollut todella rohkea kyllä päättäessäsi, että lähdet ja laittaessasi elämän monella tapaa uusiksi. Moni olisi voinut vain jäädä työhönsä jumittamaan siksi, ettei kumppanilta ole tullut irtisanoutumiseen tukea. Todella inspiroivaa! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *