Päivärytmi Santiago de Compostelan vaelluksella

Yksi minua erityisen paljon kiinnostanut asia ennen Santiago de Compostelan vaellusta oli, millainen on tyypillinen vaelluspäivän rytmi, joten halusin nyt vaelluksen itse kokeneena tehdä siitä postauksen.

Heti alkuun totean, että tässä postauksessa esitetty kuvaus vaeltajan päivärytmistä on vain yksi tyypillinen esimerkki.

Jokaisen vaellus on kuitenkin erilainen ja päivärytmiin voi vaikuttaa niin vuodenaika (kesällä kuumuus voi ajaa vaeltamaan aiemmin) kuin se, minkä verran kilometrejä päivässä on kuljettavana.

Lue myös: Santiago de Compostelan vaellus

Myös oma budjetti voi vaikuttaa päivärytmiin, sillä esimerkiksi pienen budjetin vaeltajamajataloissa päivärytmi on usein pakostakin erilainen kuin hotelleissa, joissa saa aamulla viipyillä vaeltajamajataloja myöhempään.

Teimme itse vaelluksen hyvin pienellä budjetilla, eli valitsimme oikeastaan aina edullisimman tarjolla olevan majoitusvaihtoehdon ja jopa rytmitimme vaellustamme niin, että saatoimme pysähtyä paikoissa, joissa oli tarjolla edullinen vaeltajamajoitus.

(Esittelen toisessa postauksessa tarkemmin, millaisia nämä edulliset, vaeltajille tarkoitetut majatalot ovat.)

Lue myös: Takaisin kotona 1600 km vaellukselta

Kuinka pitkä matka Santiago de Compostelan vaelluksella vaelletaan päivässä?

Tavallisena vaelluspäivänä vaelletaan noin 25 km, mutta vaellettava matka voi vaihdella monista tekijöistä riippuen.

Jotkut vaeltavat päivässä 20 km, toiset 35 km.

Keskimääräinen etenemistahti on noin 4 km/h, eli päivän vaellukselle kannattaa varata aikaa kuusi tuntia, minkä lisäksi moni voi haluta pysähtyä vaelluksen aikana lounaalle.

Itse koin, että tuohon noin neljän kilometrin etenemistahtiin mahtui mukaan pieniä pysähtelyjä ja kahvitaukoja.

Neljä kilometriä tunnissa kuulostaa melko hitaalta kävelytahdilta, mutta kun selässä on reppu, maasto saattaa välillä mennä reippaasti ylös tai alas ja maisemiakin tulee pysähdeltyä ihailemaan, totesimme itsekin tuon tahdin osuvan kokonaisuudessaan varsin oikeaan, vaikka kävelimmekin tasaisemmalla maalla melko reippasti.

4 km/h on siis minusta tyypillinen etenemistahti, mutta ei sama asia kuin kävelyvauhti.

Mihin aikaan vaellus aloitetaan?

Tyypillisesti Santiago de Compostelan vaelluspäivä alkaa, kun ulkoa on vielä pimeää ja tämän vuoksi mukaan onkin kannattanut pakata otsalamppu.

Parhaat vaellusmuistoni ovat itseasiassa hetkiä, joina olemme vaeltaneet yhä pimeinä aamun tunteina läpi kauniiden niittyjen, kytkeneet otsalamput pois ja edenneet upean tähtitaivaan alla vain kuun antaessa meille valoa.

Kun jaoin vaelluksen aikana kokemuksiani Instagramissa, kysyttiin minulta, eikö ole harmillista aloittaa vaellus niin aikaisin, ettei pimeyden vuoksi voi nauttia kaikista maisemista.

Toki maisemien suhteen voi iskeä pieni fomo, mutta loppujen lopuksi upeita maisemia oli edessä kuitenkin jatkuvasti ja vaelluksella oli vain priorisoitava, että haluaako vaeltaa miellyttävässä aamulämpötilassa vai iltapäivän lähes 40 asteen helteessä.

Pimeässä ja hämärässä vaeltaminen oli myös omalla tavallaan upea kokemus, sillä silloin mieli ei harhautunut tutkimaan maisemia.

Ainoa, mitä näki oli edessään oleva taskulampun valo ja sen katsominen oli melko meditatiivista.

Samalla pystyi myös hyvin käymään läpi omia ajatuksiaan keskellä aamun hiljaista pimeyttä.

Lue myös: Kymmenen viikon vaelluksen kapselivaatekaappi (ja pyykinpesu vaelluksella)

Edullisissa kunnallisissa majataloissa on yleisenä sääntönä, että vaeltajien oli oltava ulkona majatalosta aamulla kahdeksaan mennessä, joten kovin myöhään vaellukselle ei olisi voinutkaan edes lähteä.

Itseasiassa seitsemän jälkeen alkaa enää olla haastavaa nukkua, sillä viimeistään siinä vaiheessa valot laitettiin päälle ja ympärillä oli jo täysi tohina.

Tavallisesti ihmisten herätyskellot kuitenkin alkoivat soida noin 05:30-06:00.

(Ja kyllä, makuusalissa voi olla kymmeniä vuodepaikkoja ja jokainen käyttää herätykseen omaa herätyskelloaan.)

Emme ole aamuvirkkuja ihmisiä, joten aikaiset herätykset huolestuttivat meitä etukäteen hieman.

Pystyisimmekö saamaan itseämme niin aikaisin ylös?

Aloitimme vaelluksemme elokuun helleaallon aikaan ja koska lämpötila kohosi puolenpäivän jälkeen usein jo reilusti yli 30 lämpöasteen, ei vaellusta ollut niissä oloissa kannattavaa jatkaa pitkälle iltapäivään.

Suureksi yllätykseksemme meistä kuoriutuikin vaelluksen alussa pariskunta, joka nousi ylös ensimmäisten joukossa aikaisimmillaan jopa kello neljän jälkeen aamuyöstä.

Usein olimme jopa ensimmäisiä, jotka lähtivät majatalosta vaeltamaan aamulla viiden aikoihin.

Vaellus oli meistä niin mahtava juttu, että keho jotenkin vain heräsi usein ihan itsekseen ja muistan, ettemme vaelluksen ensimmäisinä viikkoina edes koskaan tarvinneet herätyskelloa, kun jompi kumpi aina heräsi jo ennen sitä ja herätteli sitten toisen.

Yhteismajoituksessa aikaisin herättäessä on tärkeää kunnioittaa muiden unta, joten omat tavarat nostellaan mielellään kasaan hiiren hiljaa ja niitä siirrytään pakkaamaan makuusalin ulkopuolelle.

Ja kyllä, joukkoon mahtuu myös aina niitä, jotka ovat pakanneet jokaisen tavaransa erilliseen rapisevaan pussiin ja haluavat välttämättä laittaa tavaransa kasaan pussejaan muiden keskellä rapistellen sekä pahimmillaan vielä otsalamppu otsalla muita häikäisten.

Mahtuupa joukkoon aina myös niitä, joiden mielestä on okei laittaa kattovalo päälle klo 05 vain siksi, että itse haluaa nousta ylös – sekä niitä, jotka torkuttavat, torkuttavat ja torkuttavat.

Toki vaelluksella saa myös oppia, että hiljaisuus tarkoittaa eri kulttuureissa eri asioita ja se mikä tarkoittaa espanjalaiselle tai italiaiselle hiljaista, on kovin kaukana siitä, minkä pohjoismaalainen käsittää hiljaisuudeksi.

Aamiainen Santiago de Compostelan vaelluksella

Toiset saattavat herättyään keittää aamukahvit ja syödä aamiaista, mutta monet lähtevät kävelemään tyhjällä vatsalla ja syövät aamiaista vasta pienen kävelyn jälkeen.

Itseasiassa yllätimme itsemme paitsi heräämällä ennen kukonlaulua virkeinä, mutta myös aamiaistarpeiden suhteen.

Olin ajatellut, että tarvitsisin ehdottomasti aamiaista ennen päivän vaellukselle lähtöä, mutta loppujen lopuksi yleensä tuntui paremmalta lähteä vaeltamaan tyhjällä vatsalla ja syödä aamiaista parin kolmen tunnin eli noin 7-10 kilometrin kävelyn jälkeen.

Me teimme vaelluksen pienellä budjetilla (josta kerron toiste tarkemmin), joten tavaksemme muodostui tehdä illalla jääkaappiin eväsrasioihin ruokaa sen sijaan, että söisimme aamiaista baarissa kuten monet tekevät.

Vaelluksen alussa laitoimme rasioihin usein lounasruokaa, mutta pikkuhiljaa taktiikkaamme kehittyi ja hioutui optimaalisimmaksi, kun aloimme tehdä niihin iltaisin isot  tuorepuurot kaurauhiutaleista, jogurtista ja hedelmistä.

Tämä tuorepuuro oli loistava aamiainen, mutta piti nälkää aivan loistavasti, joten se ajoi jo lähes lounaankin virkaa samalla, joten sen turvin (ja tarvittaessa muiden pienten eväiden avittamana) jaksoimme hyvin vaeltaa.

Niiden lisäksi kuumensimme majatalolla aamulla yleensä vettä termospulloon ja teimme siihen pikakahvit, jotka nautimme aamiaista syödessä.

Lue myös: Santiago de Compostelan vaelluksen pakkauslista

Aamiainen baarissa

Suurin osa vaeltajista ei kuitenkaan tee matkaa samalla tavalla penniä venyttäen, vaan on tosiaan varsin yleistä, että ihmiset pysähtyvät aamiaiselle baariin muutaman kilometrin päähän.

Näistä vaeltajien aikaisen rytmin vuoksi avaavista baareista saa yleensä maitokahvin 1,50 eurolla ja monet valitsivat 3-5 euroa maksavan aamiaissetin, johon kuului usein kahvi, mehu ja leipää tai croisantti.

Tällainen on edullista toki silloin, jos vaellustilanne on lomailua palkkatyöstä, jonne voi palata tienaamaan lisää rahaa, mutta me koimme sen niin suureksi menoeräksi pitkällä vaelluksella, että valitsimme tehdä itse eväämme.

Sivuhuomautuksena sanottakoon myös, että espanjalaiset eivät yleisesti harrasta samantyyppisiä terveellisiä ja tukevia aamiaisia kuin suomalaiset, vaan makea muffinssi tai muu pieni leivos ja kahvi ovat aivan tyypillinen valinta, joten senkin puolesta omat eväät olivat parempi vaihtoehto.

Aamiaisen jälkeen vaelluksen eteneminen tapahtuu vaeltajan oman maun mukaan.

Monet käyvät jonkin sortin lounaalla jo ennen majatalolle saapumista, mutta sanoisin, että useimmat vaeltavat koko päivän vaelluksen kevyemmillä eväillä ja syövät sitten kunnolla vaelluspäivän päätteeksi.

On vaikeaa selittää niille, jotka eivät ole tehneet tätä vaellusta, kuinka pari kolmekymmentä kilometriä tuntuu luontevalta vaeltaa syömättä valtavasti, mutta jotenkin niin vain käy vaelluksella useimmille.

Toki vaellusreppuun kannattaa pakata mukaan jotain pientä hätävaraevästä, jota voi sitten energiantarpeen iskiessä tankata itseensä.

Santiago de Compostelan vaelluksesta tekee kuitenkin erityisen se, että reitti ei ole pelkkää luontokävelyä, vaan kulkee kylästä tai kaupungista toiseen, joten matkan varrella on usein vähintään parin tunnin välein baareja, ravintoloita tai jopa ruokakauppoja, joista voi ostaa itselleen syötävää.

Onpa monissa paikoissa myös ihan vain eväsautomaattejakin, joista saa suklaapatukoita ja limsaa pahimpaan energiavajeeseen.

Majatalo avaa ovensa

Vaeltajille tarkoitetut majatalot avaavat ovensa tyypillisesti klo 12-14 aikaan ja suuri osa vaeltajista saapuu paikalle näihin aikoihin.

Välillä voi jopa olla, että majatalolle saapuessa sen edessä odottaa jono vaellusrinkkoja, jotka on asetettu vaeltajien tulojärjestyksen mukaisesti vaeltajien loikoillessa tai istuskellessa sivummalla varjossa.

Kunnallisiin, vain vaeltajille tarkoitettuihin majataloihin ei tällä vaellusmatkalla voi tehdä varauksia, vaan petipaikan saa tulojärjestyksessä.

Vuodenajasta ja paikasta riippuen kysyntää paikoille voi olla kovastikin, mutta vaikka itse teimme vaelluksen aikaan, jonka puhuttiin olevan kiireisintä sesonkia (elokuu ja pyhäksi vuodeksi julistettu vaellusvuosi), saimme aina petipaikat ongelmitta.

Yksittäiselle vaeltajalle löytyi yleensä helposti tilaa, mutta isomman ryhmän saattoi olla vaikeaa saada muuta kuin korkeintaan hajapaikkoja, jos he saapuivat paikalle vasta myöhemmin.

(Ne, jotka vaelsivat pidempiä päivämatkoja saattoivat hyvin saapua majatalolle vasta klo 16-18 aikaan).

Vaeltajan iltapäivä majatalolla

Majatalolle saapuessa ensimmäinen asia, jonka jokainen vaeltaja haluaa yleensä tehdä on päästä suihkuun.

Suihku paitsi virkistää hikisen vaelluspäivän päätteeksi, mutta samalla myös mahdollistaa puhtaisiin vaatteisiin vaihtamisen ja vapauttaa vaellusvaatteet pyykättäviksi – pitkällä vaelluksella mukana kun ei ole kuin muutama vaatekerta, jotta vaellusreppu pysyisi kevyenä kantaa.

Pikaisen suihkun jälkeen on pyykinpesun aika ja koska pyykkiä ei ole paljon, pesevät monet tällä vaelluksella vaellusvaatteensa käsin.

Yleensä käytössä on kuitenkin myös pyykinpesukoneita, joissa pyykkinsä voi pestä maksua vastaan (pesu 3-4 euroa, kuivaus 2-3 euroa).

Pyykinpesu onkin kannattavaa hoitaa pois alta pian, jotta se ehtii kuivua narulla auringossa.

Kun päivän vaellus oli takana ja sekä itsensä että pyykkinsä oli saanut pestyä, oli kello yleensä noin 13-15 iltapäivällä.

Toisinaan olimme tässä vaiheessa todella nälkäisiä ja söimme heti mukana tuomiamme ruokia lounaaksi.

Monesti kurvasimmekin majatalolle juuri ruokakaupan kautta, jotta meillä olisi heti jotain suuhunpantavaa.

Joskus kävi myös niin, ettei mukana ollut eväitä ja pienessä kylässä oli menossa siesta, joten kaikki kaupat olivat kiinni vielä muutamia tunteja, joten silloin ei voinut kuin odottaa niiden aukeamista nälkäisenä.

(Vaihtoehtona olisi toki ollut mennä baariin haukkaamaan jotain, mutta kuten sanoin, teimme oman vaelluksemme pienellä budjetilla emmekä siksi käyneet ulkona syömässä.)

Iltapäivällä on tavallista, että moni aikaisin herännyt ja pitkän päivän taivaltanut vaeltaja ottaa itsekin oman siestan ja torkkuu sängyssään päiväunet tai jopa nukkuu hieman pidemmän rupeaman.

Pienissä kylissä rauhoitutaan helpommin ihan vain majatalolla tai sen läheisessä baarissa (jotka eivät ole Espanjassa räkälöitä, vaan ennemminkin kahviloita, joista saa myös alkoholia), mutta suuremmissa kaupungeissa moni haluaa tietysti lähteä katsomaan kaupunkia ja nähtävyyksiä.

Santiago de Compostela reitti Ranskan St-Jean-Pied-de-Portista Santiago de Compostelaan on itsessään vähän alle 800 km, mutta lisäkilometrejä tulee käveltyä helposti nimenomaan kyliä ja kaupunkeja päivän päätteeksi tutkiessa.

Esimerkiksi Leonissa kävelimme yhtenä päivänä 20 km ihan vain kaupunkiin tutustuen.

Yritimmekin usein rytmittää isoihin kaupunkeihin saapumisen niin, että yövyimme edellisen yön lähellä kaupunkia ja kävelimme sinne seuraavana päivänä vain lyhyen matkan, jotta jaksoimme tutkia kaupunkia koko päivän emmekä vain kaatuneet väsyneitä sänkyihimme.

Vaeltajille tarkoitetuissa edullisissa majataloissa saa tavallisesti yöpyä vain yhden yön ja suuremmissa kaupungeissa muut majoitusvaihtoehdot olivat usein paljon kalliimpia, joten pienellä budjetilla matkustaessa aika kannatti optimoida.

Vaelluspäivän jälkeen on aikaa levolle

Moni kokee vaellusta pohtiessa, että 25 kilometrin keskimääräinen päivämatka on pitkä ja sen myötä rankka pinnistys, mutta jättää huomioimatta, että vaelluksella saa elää omassa kuplassaan, jossa päivään ei sitten oikein kuulukaan enää muuta.

Kun päivän vaellus on kävelty ja rauhoituttu majatalolle, ei ympärillä ole niitä tavallisen arjen kiireitä, joihin pitäisi vielä riittää energiaa.

Vaelluksella monia viehättääkin nimenomaan se, kuinka yksinkertaista elämää siellä saa elää: Kaikki mitä tarvitsee kulkee repussa mukana ja ainoa, mitä tarvitsee miettiä on ruoka, pyykkäys ja se, missä painaa päänsä yöksi tyynyyn.

Vaelluksella saa vain olla, rentoutua, viettää aikaa muiden vaeltajien kanssa tai ihan vain itsekseen.

Moni käyttääkin iltapäivän tunteja paitsi lepoon, mutta myös ajatustensa ylös kirjaamiseen, kirjojen lukemiseen, uusiin ihmisiin tutustumiseen ja mihin tahansa, mikä lataa itseään.

Me lepäsimme iltapäivällä tyypillisesti hetken ja lähdimme sen jälkeen tutkimaan ympäristömme sekä käymään ruokakaupassa.

Espanjassa iltapainotteinen elämä on tyypillistä, joten illallinen syödään tavallisesti vasta kahdeksan maissa.

Monet vaeltajat menivätkin illalla yhdessä vaeltajille tarkoitetulle illalliselle sellaisia tarjoavaan ravintolaan.

Oli myös tavallista, että ihmiset laittoivat yhdessä ruokaa majatalolla.

Me söimme yleensä illallista joskus myöhäisen iltapäivän ja alkuillan aikana ja sitten vielä iltapalaa seitsemän kahdeksan aikaan.

Koska Santiago de Compostelan vaelluksen juuret ovat uskonnollisessa pyhiinvaelluksessa ja vaellusreitti kulkee kirkolta toiselle, on monissa vaelluspaikoissa myös messuja pyhiinvaeltajille.

Usein messut ovat ennen illallista ja vaikka ei olisi uskonnollinen, on upeissa espanjalaisissa kirkoissa mukava käydä rauhoittumassa joko yhteisessä messussa tai itsekseen.

Kävimme katsomassa vaelluksen aikana lukuisia kirkkoja ja välillä kun kaipasimme erityistä hiljaisuutta ja rauhaa, saatoimme vetäytyä kirkkoon meditoimaan tai lukemaan kirjaa.

Koska vaellukselle lähdetään aamulla aikaisin, haluaa moni myös mennä aikaisin nukkumaan.

Erityistä vaeltajille tarkoitetuissa majataloissa onkin se, että niiden ovet suljetaan tavallisesti klo 22, isommissa kaupungeissa joskus vasta klo 23 (eli juuri siihen aikaan, kun espanjalaiset majatalon ulkopuolella vasta aloittavat juhlinnan ja iltamenonsa).

Tämä tarkoittaa, että kaikkien oli oltava majatalolla tähän mennessä eikä ovista voinut enää sen jälkeen kulkea sisään ja ulos.

Joissakin majataloissa oli omia sisäpihoja tai muita yhteisiä tiloja, joissa ihmiset saattoivat vielä viettää yhdessä aikaa, mutta yleinen hiljaisuus alkoi sekin tuohon aikaan ja sitä odotettiin yleisesti kunnioitettavan.

Oli mukavaa syödä aikaisin, harjata hampaat ja mennä sänkyyn loikoilemaan rauhassa jo kahdeksan tai yhdeksän aikaan.

Siinä tuli luettua kirjaa, surffailtua puhelimella netissä ja lopulta silmät painuivat helposti kiinni kymmeneen mennessä.

Tässä postauksessa esitetty päivärytmi oli tyypillinen tällä nimenomaisella vaellusreitillä, mutta kun vaelluksen lopuksi teimme vielä Portugalin vaelluksen (Porto-Santiago de Compostela, jonka kuljimme vastavirtaan) saatoimme todeta, että siellä rytmi oli varsin erilainen.

Tähän kuitenkin vaikuttaa varmasti se, että tuo vaellus kestää yleensä vain 11 päivää ja on enemmän lomailutyyppinen, kun taas perinteinen Santiago de Compostelan vaellus kestää viitisen viikkoa ja sille lähdetään usein hieman syvällisempiä ajatuksia hakien.

Kaikki postaukseni Santiago de Compostelan vaelluksesta löytyvät täältä.

Jos teillä on omia kokemuksia Santiago de Compostelan vaelluksesta, kuulisin mielelläni ajatuksianne päivärytmistä!