Postasin vähän aikaa sitten kuukausittaisesta kauppabudjetistamme ja sain sen jälkeen useamman ehdotuksen avata lisää elinkustannuksiani. Aluksi mietin suomalaiseen tapaan, että apua, onpas epämukavaa puhua rahasta, mutta kun sitten tuumin asiaa hieman enemmän, tulin siihen tulokseen, että ei kai siinä sitten kuitenkaan ole sen kummempaa. Ei minulla ole mielestäni mitään poikkeavia tai kovin salaisia menoja, joten ihan hyvin niistä voi puhua.
Sitäpaitsi mitä enemmän ja avoimemmin rahasta puhutaan, sitä helpompaa siitä myös tulee. Ehkä tämä postaus samalla myös vastaa uteliaille kysymykseen siitä, kuinka pärjään taloudellisesti nyt, kun minulla ei ole mitään säännöllisiä tuloja.
Asun Ruotsissa, mutta puhun summista tässä postauksessa euroissa, jotta rahan hahmottaminen on suomalaisittain helpompaa. Kruunun kurssi vaihtelee hieman ja on tällä hetkellä Ruotsissa asuvien kannalta aika huono, mutta olen tehnyt tähän postaukseen valuuttakurssin muunnokset ajatuksella, että 10 kruunua on 1 euro.
Tällaiset kuukausittaiset kuluni suurinpiirtein ovat:
Ruoka ja yhteiset menot: 200 euroa
Kuten olen jo aiemmin kertonut, on meillä mieheni kanssa erilliset tilit ja omat rahat, mutta siirrämme molemmat joka kuukausi yhteiselle taloustilille 200 euroa. Noista yhteensä 400 eurosta ruokaan menee kuukaudessa noin 200 euroa ja lopuilla rahoilla olemme maksaneet mm. kerran kuussa käyvän siivojan ja yhteisiä hankintoja. Maksamme näillä rahoilla myös satunnaisia yhteisiä lounaita, illallisia ja muita menoja.
Koska emme kuitenkaan liiemmin osta ruuan lisäksi mitään, jää tilille joka kuukausi aina säästöön rahaa, minkä vuoksi käytämme näitä tälle tilille säästyneitä rahoja kerran tai pari vuodessa ulkomaanmatkoihin. Juuri nyt kyttäämme edullista äkkilähtöä loppuvuodelle.
Asumiskustannukset: 270 euroa
Olemme asumiskustannusten suhteen todella hyvässä asemassa, mikä johtuu hyvin paljon siitä, että olemme valinneet asua asunnossa, jossa asuminen on halpaa. Näihin asumiskustannuksiin kuuluvat myös kiinteä, yhtiövastikkeeseen laskettava vesimaksu sekä sähkölasku, vakuutukset ja internet.
Meillä on omistusasunto ja asuntomme yhtiövastike on todella pieni, mikä onkin yksi tärkeimpiä kriteereitä asunnollemme. Jos en ajattelisi asiaa kulujen kannalta, asuisin toki paljon mielummin Tukholman keskustassa enkä täällä Nackassa, mutta se nostaisi asumiskuluja helposti heti reippaasti. Jos olisin vieläkin fiksumpi, muuttaisin vieläkin kauemmas Tukholmasta säästääkseni lisää rahaa.
Ruotsissa asuessani olen ylipäätään oppinut aivan toisenlaisesta, ehkä jopa perin suomalaisesta ajatusmallistani poikenneen ajatuksen, joka oli minulle aluksi todella vaikeaa sisäistää. Siinä missä olin ennen ajatellut, että maailman tärkein asia on maksaa asuntolaina äkkiä pois, olen sisäistänyt ruotsalaisen ajatuksen siitä, että homman voi tehdä toisinkin. Lainan poismaksamisen sijaan rahat voi sijoittaa muuhun ja Tukholman asuntotilanteessa asunnon arvo kasvaa muutenkin jatkuvasti, joten tällainen menettely voi jopa olla kannattavampaa.
Kun vielä olin töissä, haaveilimme yhdessä vaiheessa isomman ja kalliimman asunnon ostamisesta paremmalta sijainnilta, mutta nyt olen hyvin onnellinen, ettemme sortuneet siihen. Laskimme silloin, että rahamme riittäisivät sellaisen asunnon lainoihin, mutta se olisi laittanut meidät jumiin pattitilanteeseen, jossa olisin ollut riippuvainen päivätyöstäni enkä todellakaan halunnut sitä.
Julkinen liikenne: 25 euroa
Työelämässä ollessa kuukausilippuni maksoi reilut 80 euroa, mutta nyt käyn keskustassa tai muualla harvemmin, joten arvioisin minulta kuluvan julkiseen liikenteeseen kuukaudessa maksimissaan noin 25 euroa. Olemme valinneet olla ilman autoa ja kauppareissut hoidamme kävellen.
Viihde: 50 euroa
Olen sanonut aikoja sitten irti Netflixin ja viimeiseksi irtisanoin lähes kymmenen vuoden jälkeen Spotify Premium -tilaukseni, sillä en koe tällä hetkellä tarvitsevani sitä. Tällä hetkellä nautin kahdesta muusta kuukausittain laskutettavasta palvelusta:
Storytel-sovellus (16,90 €): Lasken tämän viihteeseen, mutta tästä on minulle niin paljon hyötyä, etten tällä hetkellä voisi kuvitellakaan luopuvani tästä. Kuten tiedätte, rakastan kuunnella äänikirjoja ja opin niistä jatkuvasti uutta, joten koen tämän pieneksi hinnaksi sille, että voin kuukausittain viihdyttää ja kouluttaa itseäni niin paljon kuin tahdon.
LinkedIn Learning (24,90 €) on toiseksi viihteeksi tässä laskettava, mutta puhtaasti koulutuksellinen työkalu, johon laitan rahat paljon mielummin kuin yhteenkään suoratoistopalveluun. LinkedIn Learning tarjoaa käyttööni toistakymmentä tuhatta erilaista verkkokurssia, joilla voin kouluttaa itseäni ja olen opiskellut sen kautta erityisesti hakukoneoptimointia, verkkosivujen tekoa ja muuta teknistä.
Olen ollut utelias jossakin vaiheessa kokeilemaan Skillshare-sivustoa, mutta tällä hetkellä enemmän business-juttuihin keskittyvä LinkedIn Learning on ollut minun juttuni. Olen käyttänyt sivustoa noin kaksi vuotta, mutta laitan sen aina välillä vähäksi aikaa tauolle jos näyttää, etten ehdi käydä kursseja.
Koska olen kuitenkin viime kuukausina ollut niin hurahtanut äänikirjoihin, olin irtisanomassa vähäisemmälle käytölle viime aikoina jääneen LinkedIn Lerning -tilaukseni. Sain sen tämän vuoksi kahdeksi kuukaudeksi puoleen hintaan (12,45 €), mutta tällä hetkellä uskon, että laitan sen alkuvuodeksi hetkeksi tauolle, jolloin viihteeseen menee kuukaudessa varmasti puolet vähemmän rahaa.
Nämä kaksi kuukausipalvelua vievät yhteensä 42 euroa kuussa, mutta pyöristin summan 50 euroon, sillä kai minulla menee vuositasolla melkein satanen muuhuihin viihteeksi laskettaviin menoihin.
Puhelinlasku: 29,90 euroa
Ostin nykyisen puhelimeni kaksi vuotta sitten kertamaksulla, eli minun ei tarvitse maksaa enää puhelimesta, mutta liittymästä kyllä.
Yksi suomalainen juttu, josta pidän täällä Ruotsissa asuessa kiinni henkeen ja vereen onkin suomalainen Telian puhelinliittymäni, joka on ollut tähän asti kaikin tavoin parempi ja edistyksellisempi kuin Ruotsin Telian tarjoama vastaava liittyvä. En ole tosin taas hetkeen tehnyt vertailua, mutta suomalaisesta puhelinnumerosta kiinni pitäminen on tuntunut hyvältä.
Telian liittymäni toimii minulle samalla hinnalla kaikissa Pohjoismaissa (ja Baltiassa), joten omalta kannaltani siinä ei ole mitään eroa. Ainoa ero on, etteivät Ruotsalaiset puhelinmyyjät soittele minulle ja tavalliset puhelut maksavat ruotsalaisille muutenkin puhelimeeni enemmän, joten onnekseni vältyn niiltä.
Olen harkinnut edullisempaan liittymään siirtymistä, mutta tullut siihen tulokseen, että en ole valmis muutaman euron vuoksi tinkimään mm. kännykkäni netin nopeudesta.
Hyväntekeväisyys: 30 euroa
Olen ollut jo parisen vuotta mukana Planin kummilapsitoiminnassa ja minulla on menossa nyt toinen kummilapsi. Lahjoitan tähän toimintaan automaattisesti 30 euroa kuukaudessa. Olin abaut yhtä kauan mukana myös lahjoittamassa kuukausittain saman verran tukea UNICEFille, mutta jättäydyin pois siitä kesällä kun aloin uuden, pienituloisemman elämänvaiheen lähestyessä miettiä, voisinko laittaa 10% menoistani joka kuukausi hyväntekeväisyyteen.
Pallottelin hetken syyllisyydentunteiden kanssa, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että on ihan oikei antaa tässä elämäntilanteessa kuukausittain rahaa vain Planille.
Muut kulut: 55 euroa
Minulle ei tullut postausta tehdessä mieleen muita säännöllisiä kuluja, sillä minulla ei ole esimerkiksi mitään klubijäsenyyttä, en käy ryhmäliikuntatunneilla tai salilla enkä harrasta mitään muutakaan, mihin menisi rahaa.
Budjetoisin kuitenkin, että ehkä minulla tulee kuukaudessa keskimäärin 55 euroa muita kuluja, joita voivat olla satunnaiset viinilasilliset, kahvittelut, lounastreffit, suutarin ja räätälin kaltaiset kulut, omat hankinnat kuten kosmetiikka ja vaatteet tai mikä tahansa muu spontaani meno.
Kuukausimenot yhteensä: 660 euroa
Myönnän, että heitin tämän summan loppujen lopuksi kuitenkin aika hatusta eikä se perustu muuhun kuin tavallisen arjen arviointiin ja verkkopankin menojen selailuun. Oikeastaan kyse on siis ehkä enemmän siitä, kuinka paljon olen budjetoinut asioihin menevän, eli esimerkiksi ruokaan ja yhteisiin menoihin ei mene joka kuukausi tuon verran, mutta ne rahat menevät silti omalta tililtäni ja käytämme niitä sitten vuoden aikana tarpeen mukaan..
Sanoisin, että 660 euroa on se luku, jolla elän juuri nyt arkeani mukavasti ongelmitta, syön hyvin, matkustelen välillä miehen kanssa ulkomaille ja koen, että asiat ovat hyvin. Toisin sanoen tällä summalla elämääni eläen minun ei tarvitse miettiä raha-asioita. En koe, että raha itsessään lisää onnellisuutta, mutta se, ettei rahaa ja sen riittämistä tarvitse jatkuvasti olla miettimässä lisää sitä kyllä minulla ainakin ratkaisevasti.
Minulla on noiden menojen lisäksi muutamia kuukausittain tai vuosittain maksettavia kuluja, jotka liittyvät blogiini, eli domainin, hostingin ja tallennustilan muodostamia kuluja, mutta nämä voin yksityisyrittäjä tietysti vähentää verotuksessa. Nämä eivät kuitenkaan kuukausitasolla ole suuria summia ja kuittaan ne blogin affiliate-tuloilla.
Vuoden menot: noin 11 000 euroa
Arkeni on mennyt tämän kaltaisilla kuluilla jo vuosia, eli vaikka laskisin perusmenoihin menevän noin 8000 euroa vuodessa ja lisäisin siihen lomamatkoihin, uuden kännykän kaltaisiin hankintoihin ja muuhun hurvitteluun vielä pari tonnia voisin sanoa, että vuodessa elämiseen menee noin 11 000 euroa. Tämä siis tarkoittaisi, että käyttäisin aiemman budjettini lisäksi noin 250 euroa lisää joka kuukausi esimerkiksi matkusteluun.
Töissä käydessäni rahaa saattoi tietysti palaa vielä vähän enemmän, mutta toisaalta tulojakin oli enemmän. Veikkaisin, että menoja on varmaan viime vuosina ollut noin 15 000 euroa vuodessa, mikä on siis mahdollistanut keskituloisessa elämässäni säästämisen erinomaisesti ja olenkin tehnyt sitä sekä Suomessa että Ruotsissa.
Hyvin tiukan paikan tullen voisin tälläkin hetkellä ongelmitta nipistää tämänhetkisistä menoista parisataa euroa ja jopa sopia mieheni kanssa, että laittaisimme taloustilillemme kuukaudessa vain puolet nykyisestä määrästä, mikä vastaisi paremmin sitä, minkä verran sieltä kulutamme.
Koska yhteisellä taloustilillämme on kertyneenä ylimääräistä rahaa, ei omaan talouteeni vaikuttaisi suoraan, jos meiltä hajoaisi jääkaappi, mikro tai vaikka pesukone, sillä uusi laite voitaisiin ostaa näillä rahoilla. Luultavimmin se vain tarkoittaisi, että jättäisimme yhden äkkilähdön ulkomaille ottamatta.
En ole koskaan ollut mikään suuri tuhlari, eli esimerkiksi työpaikkalounaan syöminen ulkona useammin kuin kerran tai kaksi kuussa on ollut minulle aivan vieras ja turhalta tuhlailulta tuntuva ajatus. Emme tilaa kotiin koskaan ruokaa ja jos meitä laiskottaa, tarkoittaa se, että haemme kaupasta pakastepizzat, joita saa lähikaupasta kaksi vitosella.
En kuitenkaan koe, että jäisin mistään paitsi tällä elämäntyylillä. Ennemminkin koen, että juuri se sallii minulle nytkin vapauden olla huolehtimatta, koska ja mistä seuraava palkkani tulee.
Tämän hetkinen taloustilanne
Koska olen tehnyt vuosia kahta ja välillä kolmeakin työtä samanaikaisesti, mutta silti suurimman osan ajasta käyttäytynyt yhtä pihistellen kuin nytkin, olen tietysti saanut säästöön hyvin rahaa, mikä mahdollistaa sen, ettei minun tarvitse tällä hetkellä stressata, koska alan taas tehdä enemmän töitä. En tällä hetkellä tiedä, mistä seuraava tilini tulee ja koska, mutta tuntuu hyvältä, ettei sillä ole väliä.
Keräsin töissä ollessani hyvin tietoisesti puskuria sitä varten, että jos minusta yhtäkkiä alkaisi tuntua, että haluan viskata tietokoneen seinään, varata yhdensuuntaisen menolipun maapallon toiselle puolelle ja olla palaamatta (ainakaan hetkeen) takaisin, voisin tehdä sen. Minulle tunne siitä on ollut henkisesti erittäin tärkeä juttu, koska se on mahdollistanut sen, että olen varsinkin viime vuodet voinut pitää blogia ja käydä töissä vain siksi, että ne ovat olleet kiva juttu.
Voisi siis sanoa, että olen tietoisesti erityisesti viimeisten viiden vuoden ajan säästänyt rahojani siltä varalta, että yhtäkkiä vain kyllästyn elämääni. Olen pitänyt jatkuvasti huolta siitä, että vaikka tuloni töissä ollessa kasvoivatkin, en ole astunut siihen tyypilliseen ansaan, jossa myös menojen annetaan kasvaa sen myötä ja sitten yhtäkkiä havahdutaankin siihen, että ollaan jumissa elämäntilanteessa, joka vaatii korkeita tuloja.
Vaikka olenkin hetkittäin harmitellut, että en ole osannut olla parempi hetkessä eläjä, olen kuitenkin hyvin kiitollinen itselleni siitä, että olen viimeiset vuodet jatkuvasti ennakoinut tulevaa ja miettinyt, ettei mikään tavara tai asia ole niin tärkeä, että tuhlaisin niihin mielummin kuin edistäisin omaa, edes hetkellistä taloudellista vapauttani ja laittaisin hetkellisten mielitekojen vuoksi itseni jumiin työhöni.
Toisaalta kun mietin viime vuosiani en kuitenkaan koe, että mieleeni olisi jäänyt yhtäkään asiaa, jonka olisin jättänyt väliin vain säästääkseni ja jota nyt harmittelisin – päin vastoin koen, että viimeisiin vuosiin on mahtunut monta hyvin typerääkin rahareikää, jotka olisin voinut skipata.
Olen ollut kotiäitinä nyt reilut 2,5vuotta ja sitä ennen teinkin ahkerasti töitä, että saan olla kotona vielä äityisloman jälkeen. Eli jäädä hoitovapaalle ja saada surkeat 300€/kk vaan rahaa.
Mutta hyvin olen pärjännyt, eikä todellakaan tarvitse miehen rahoilla elää. Siihen en suostuisi!
Olen myös säästäväinen ja harvoin tuhlaan mihinkään ihmeelliseen / kalliisiin asioihin 🙂
Ihanaa, että olet saanut olla kotona vielä äitiysloman jälkeen! 🙂
Kiitos mielenkiintoisesta ja avoimesta postauksesta! Raha-asioista tulisi ilman muuta puhua nykyistä enemmän, sillä uskoisin sen kannustavan ihmisiä pohtimaan omaa taloudellista käyttäytymistä ja sitä mitä voisi mahdollisesti muuttaa itselle parempaan suuntaan. Itse koin postauksen hyvin inspiroivaa! Puhuit aikaisemmin sijoittamisesta, onko se edennyt?
Jäin miettimään tuota Ruotsin asuntolaina-asiaa. Ymmärsinkö siis tekstistä oikein, ettette maksa tällä hetkellä lainaa takaisin, vaan se on tauolla? Vai miten toi siellä toimii 😀
Joo, minusta rahasta on ehdottomasti hyvä puhua juuri noista samoista syistä, mitä sanoitkin. 🙂
Olen alkanut sijoittaa ja postaan siitäkin varmasti myöhemmin vielä blogiin. Nyt lähinnä harmittelen, että olen ennen vain hillonnut säästöjä korottomalla pankkitilillä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Se, minkä verran asuntolainaa pitää maksaa takaisin riippuu siitä, minkä verran lainaa on ottanut suhteessa asunnon hintaan ja koska lainan on ottanut. En ole varma, kuinka homma menee tällä hetkellä, mutta asuntomme lainassa ei siis ole mitään ”maksettava takaisin viimeistään” -aikarajaa emmekä ole lyhentäneet sitä asunnossa asuessamme. 🙂
Ruotsissa ollaan uutenkin lainojen takaisinmaksun suhteen varsin leppoisia yleisesti. Esimerkiksi 42-vuotias mieheni makselee edelleen kaikessa rauhassa hissukseen takaisin opintolainaansa parinkymmenen vuoden takaa, mikä sekin on ollut minulle aivan käsittämätön asia… 😀
Mahtavaa, että tartut talousaiheeseen! Kiva nähdä kuinka muilla budjetti koostuu ja mihin rahaa käyttää.
Oletko huomannut, että mitä enemmän olet oppinut minimalismista, sitä vähemmän käytät rahaa? Vai siirtyykö aineellisten ostojen raha aineettomiin ostoihin kuten matkat, ruoka ja viihde?
Miltä tuntui rahallisesti jättäytyä pois työelämästä? Tuntuuko pahalta käyttää ahkerasti säästettyhä rahoja?
So many questions! Kiitos Virve ihanasta blogista ja upeista ajatuksista.
Minimalismin myötä rahan käyttö on kyllä vähentynyt minusta entisestään, sillä väliin ovat jääneet ne turhat tavarahankinnat ja ne hetken mielijohteet, joita en sitten oikeasti kuitenkaan tarvitse. En koe, että niiden sijaan käyttäisin nyt enemmän aineettomiin asioihin, vaan uskoisin käyttäneeni niihin ennen samalla tavalla.
Työelämästä jättäytyminen on tuntunut hyvältä, sillä on ollut ihanaa keskittyä haluamiinsa asioihin ja elää omalla rytmillä. Sen sijaan täytyy myöntää, että yhtä hyvältä ei tunnu se, ettei pankkitilin saldo enää kasvakaan kuten ennen, vaan vähenee vain.
Ajattelen kuitenkin, että juuri säästöjeni ansiosta voin olla tässä tilanteessa ja vaikka vähän kirpaiseekin nähdä pankkitilin saldon kutistuvan tiedän, että kun nyt saan olla ja ennä omilla ehdoillani, voin toivottavasti ainakin lähitulevaisuudessa löytää jonkun minulle luontevan tavan, jolla se taas alkaa kasvaa. Tuntuu kuitenkin hyvältä, ettei sen löytymisestä tarvitse nyt ottaa stressiä. 🙂
En kyllä tajua ;D tai no, jos jättäisi shoppailut vähemmälle ja ei ostelisi turhaa, pärjäisi varmaan noin pienillä menoilla. Mutta en vaan tajua miten voi mennä noin vähän rahaa. Tuntuu että tämä loppuvuosi on aina niin saatanan tiukkaa aikaa ( anteeksi ), pitää ostaa kaikki joululahjat, synttärilahjat, isänpäivälahjat, sähkölaskut on isompia pakkasten tullen, autoista tulee veroja ja vakuutuksia, bensaakin ne vie, hammaslääkärilasku, kotivakuutus + kaikki muut laskut…siihen päälle ruokamenot ja huvitukset vaikka niitäkään ei hirveesti harrasteta. Kaikki kyllä menee mitä tulee, mulla ei ikinä jää palkasta mitään säästöön. Sit on kotieläimiä jotka nekin syö. Mulla on pienet tulot ja pienet menot mutta ei vaan silti jää ikinä mitään säästöön ;D veronpalautukset yms sellaiset kyllä säästän mutta voi kun olisi rikkaampi. Välillä tulee melkeinpä masennus ja tuntuu ihan että millä tämän kaiken kustantaa 🙂 joulun alla se ajatus kytee päivittäin mielessä kun on kaikkea hankittavaa niin paljon.
Niinhän se tosiaan on, että menoja ilmestyy yllättävän helposti. :/ Meillä on jo vuosia sitten lopetettu kaikki aikuisten keskinen lahojen vaihtelu, mikä on erityisesti joulun aikaan tuonut hyvän fiiliksen ja keventänyt joulustressiä. Jokainen voi sitten itse ostaa niillä rahoilla jotain itselleen jos haluaa eikä lahjoja tarvitse miettiä. Sama synttäreiden ja muiden juhlapäivien kanssa. 🙂
Samoin meillä on lopetettu kaikkien lahjojen ostelu jo vuosia sitten. Aivan turhaa ostella väkisin aikuisille yhtään mitään lahjoja, joita kukaan ei edes todella tarvitse.
Aikuisen tyttäreni ASP-tilille laitan silloin tällöin rahaa ja se ikäänkuin kompensoi lahjojen ostamattomuutta ja menee todelliseen tarpeeseen.
Muutama vuosi sitten annoin hänelle synttärilahjaksi oman uudenveroisen käsilaukkuni, johon hän oli kovasti ihastunut. Lahjanhan ei tarvitse välttämättä aina olla uusikaan, jos se vain muuten on lahjansaajalle mieluisa.
Hyvä postaus, kiitos tästä! Mielestäni rahasta voitaisiin puhua enemmänkin…. Itse aloitin yliopisto-opiskelut nyt syksyllä, joten samalla myös tuloni romahtivat. 🙁 Monta vuotta töissä käyneenä ja säännölliseen kk-palkkaan tottuneena tähän uuteen tilanteeseen on ollut hieman opettelemista. Mutta tämä ainakin kannustaa valmistumaan nopeasti!
Tiedän niin tuon tunteen! Itse ehdin nauttia hyvätuloisesta laivatyöstä joitakin vuosia kunnes sitten päätin lähteä opiskelemaan. Toisaalta silloin asunnon vaihto oli luontevasti edessä, joten muutin aluksi opiskelijasoluun, mikä tasapainotti tilannetta hyvin. Tuo on kyllä täysin totta, että ainakin se tsemppaa valmistumaan ripeästi! 🙂
Minusta on kuitenkin aina älyttömän hienoa, että ihmiset lähtevät opiskelemaan lisää, vaikka työt hetkellisesti romahtaisivatkin. Ihan liian moni pelkää niiden romahtamista ja on siksi jumissa työelämässä kouluttautumatta lisää.
Toukokuussa myin yhden asunnon pois ja maksoin sillä hinnalla 2 muuta asuntoa velattomaksi. Myynti tuli ajankohtaiseksi, koska vaikka mulle tuli 2 vuokraa ja kuukausipalkka, kitkutin vähällä käyttörahalla. Paljon tuloista meni lainoihin. Lainalaskelma petti totaalisesti, kun yhden asunnon putkiremonttilaina laukesi maksuun (vaikka olin etukäteen laskenut, että pärjään ihan hyvin).
Nyt minulla siis on kivasti rahaa säästössä (jäi myyntirahasta lainojen maksun jälkeen), oma velaton talo ja yksi velaton vuokrakämppä.
Myydyn asunnon piti olla minun eläkevakuutukseni, mutta totesin, että on aivan typerää kitkuttaa vähällä käyttörahalla ison omaisuuden päällä istuen niin, että en voi käydä kahvilla ja pitää miettiä, että ostanko uudet farkut rikkinäisten tilalle heti vai vasta seuraavista alennusmyynneistä. Enhän edes tiedä olenko hengissä eläkeiässä!
Oli se myyntipäätös kova pala! Mietin sitä puoli vuotta ja päätöksenteon jälkeenkin meni vissin kuukausi, ennen kuin tein asialle mitään. Päätös oli kuitenkin hyvä ja nyt olen erittäin tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseeni.
Iso päätös kyllä varmasti ollut, mutta hienoa, että teit sen ja että se on nyt tuntunut hyvältä. Kiitos, että jaoit! <3
Monilla on varmasti juuri tuo ongelma, minä mukaan lukien, että omaisuutta ikäänkuin on paperilla ja taseessa, mutta lainojen maksu ja yhtiövastikkeet sekä niissä roikkuvat mahdolliset taloyhtiön remonttilainat vetävät arkipäiväiseen elämään jäävän käyttörahan todella tiukoille. Itsekin olen miettinyt aina silloin tällöin myymistä, kun on ollut oikein kireää taloudellisesti. Toisaalta sijoitusyksiö on velaton 21 kuukausierän jälkeen ja sitten taas helpottaa.
Toki on myös käväissyt mielessä, kuten ”Annepa” totesi, että eihän sitä tiedä onko eläkkeellä edes hengissä. Siinä mielessä ei tietysti ole mitään järkeä ostella eläkevakuutusasuntoja, mutta entäs jos käykin niin onnellisesti, että saa elää pitkän elämän. Silloin viimeistään ratkaisu on osoittautunut järkeväksi.Olen ajatellut tämän myös ikäänkuin eräänlaisena pakkosäästämisenä. Muutenhan olisin tietysti jo tuhlannut nekin rahat ties mihin.
Mielenkiintoinen postaus. Meneepà teillà tosi vàhàn rahaa ruokaan, siis vain 200€?Meillà menee kahdestaan puolet enemmàn. Ruokavalio on vhh ja se kyllà nostaa hintaa paljon. Konmari ja minimalismi kyllà auttavat sààstàmààn, kun ei enàà tule ostettua mitààn hetken mielijohteesta. Mulla suurin menoerà kuukaudessa on gròhòm kosmetiikka. Kerran kuussa pitàà vàrjàtà juurikasvu, laittaa ripset ja sitten aina mukamas joku kosmetuote loppuu ja kylkiàisià tulee laitettua samaan tilaukseen. Joululahjoja ei olla enàà ostettu onneksi vuosiin, vain miehen kanssa vaihdamme lahjat ja se on ollut kyllà iso helpotus, kaikilla kun on jo kaikkea.
Varmasti tosiaan heti vaikuttaa, jos ruokavaliossa on ”rajoitteita”. Me ostamme lähinnä kasviruokavaliota suosien, mutta emme ole silti kasvissyöjiä, joten ruokaa löytyy helposti hyvään hintaan.
Minustakin on ollut ihanaa, kun ollaan lähipiirissä voitu lakata joitakin vuosia sitten vaihtamasta lahoja. Kaikilla on jo kaikkea ja jos haluaa ilahduttaa jotain kesken vuoden jollakin, mikä tälle henkilölle sopii täydellisesti voi sen tehdä spontaanisti silloinkin. 🙂
Miten muuten Ruotsissa toimii tyòttòmyyskorvaukset?
En valitettavasti osaa yhtään sanoa, en ole ottanut niistä selvää. :/
Kannattaa vaihtaa puhelinliittymä vaikka Elisaan, niin satavarmasti Telialta soitetaan ja annetaan parempi tarjous, koska eivät halua menettää asiakasta 🙂 eli siis oikeasti ei tarvitse operaattoria vaihtaa.
Kiitos, tämä oli hyvä vinkki! En tosin tiedä, voinko enää Suomessa edes yrittää avata uutta liittymää toiselle operaattorille, kun en ole koko maassa kirjoillakaan. 😀
En yleensä kirjoittele julkisesti, mutta olemme niin samassa elämäntilanteessa, joten olen seurannut sun elämän kulkua nyt jo vähän aikaa.
Olen itse kanssa hypännyt pois päivätöistä (olin suuressa kansainvälisessä beauty-firmassa töissä) ja olen perustamassa omaa firmaa. En ole itse minimalisti, mutta jos oikein on tahtoa, niin hetken voi elää tiukemmalla budjetilla. Sain säästettyä melkein 10 000 euroa kolmessa kuukaudessa ennen kuin lopetin työt. Asun tosin hieman kalliimmassa maassa, mutta olen ollut yllättynyt kuinka vähän rahaa oikeasti menee, jos ei käy töissä/kaupungilla. Toisaalta pienetkin jutut maksaa täällä ihan liikaa….Mutta siis, ihailen kuinka pienellä budjetilla pärjäät ihan normisti….sitten kun joskus tienaan taas, niin otan oppia tästä kokemuksesta ja alan kanssa elämään niukemmin.
Kiitos Virve blogistasi ja nautihan ’erilaisesta’ elämästäsi! 🙂
Kiitos avautumisestasi raha-asioiden suhteen, rahasta pitää todellakin puhua enemmän. Asiasta ja asian vierestä: Ruotsissa on todellakin eri meininki asuntolainojen kanssa. Luulen, että koska olette hankkineet asunnon aikoja sitten teidän ei tarvitse IKINÄ maksaa asuntolainaa pois, joka on kyllä ihana juttu. Viime vuonna Ruotsissa tuli hieman tiukemmat asuntolainan ehdot voimaan.
Suomessa se on yhtä hammasten kiristystä ja kärsimystä kun pitää olla lainojen takia p*sk*työssä siihen asti kun Alzheimer tai kuolema lopettaa oravanpyörän.
Suomessa omaisuus on sidottu seiniin ja asuntoihin, jotka eivät välttämättä ole edes minkäänarvoisia ja ovat huonosti myytävissä. Näin on etenkin syrjemmällä sijaitsevissa asunnoissa. Tänään luin lehdestä myös, että Ruotsissa, Norjassa ja Virossa ei ole perintö- ja lahjaveroa! Suomessahan omaisuus, esim. metsäomaisuus, on moneen kertaan verotettua siirtyessään sukupolvelta toiselle. Mieluusti ottaisin Ruotsin mallisen asuntolainan & opintolainan.
Ruotsissa ei kenties ole perintöveroa (perinnöksi saadusta asunnosta kyllä maksetaan myynnin yhteydessä verot), mutta sen seurauksena omaisuus onkin paljon epätasaisemmin jakautunutta kuin Suomessa. Viitisen vuotta sitten Suomessa rikkain prosentti omisti 13 % kaikesta varallisuudesta, kun taas Ruotsissa rikkain prosentti omisti lähes kolmanneksen kaikesta!
Mä mietin jokunen aika sitten, että vararahaston kerryttäminen on mun elämässäni aina tarkoittanut sitä, että ennemmin tai myöhemmin käytän sen jonkinasteiseen lorvintaan. Oon kolmesti elämässäni lopettanut työt laskettuani, että selviän haluamani ajan säästöilläni. Täähän muuten kuulostaisi ihan unelmatilanteelta, mutta toisaalta mun tavoitteenani olisi myös saada joskus se velaton isohko asunto unelmasijainnilla 🙂 Tavoitteen kannalta olisi siis ollut fiksumpaa aina pistää liiat säästöt asuntolainaan, mutta ehkä muistan tän ensi kerralla, kun säästöt alkaa polttelemaan taskun pohjaa…
Hyvä postaus, kiitos kun jaoit! Tämä selkeyttää myös sitä, ettei ihmisten tilanteet ole suoraan verrattavissa toisiinsa vaikka sama elämäntilanne pääsääntöisesti olisikin 🙂 Mutta herättää myös pohtimaan niitä omia valintoja ja sitä, mikä on itselle tärkeää ja mihin rahansa haluaa laittaa. Esim. itsellä jo asumiskulut ja auton kk-maksut ylittävät sun kk-budjetin, mutta voisin auton sijaan kulkea myös julkisella töihin (tosin täällä kehä III:n ulkopuolella yhteydet on vähän surkeat, mutta mahdolliset!), mutta koen auton olevan itselleni tärkeä ja tuovan vapautta, joten mielelläni laitan siihen rahaa, vaikka se välillä kirpaiseekin. Kesällä vielä vaihdoin maksetun auton uuteen ja otin uutta autolainaa, mutta lähinnä mietin, että miksi ihmeessä en tehnyt sitä jo aiemmin vaan kitkutin typerällä romulla niinkin kauan 😀
Tuo asuntolainasysteemi siellä on kyllä hyvin hämmentävä :’D Kuulisin myös itsekin mieluusti enemmän (matalan riskin) sijoittamisesta, omatkin vähäiset säästöt voisi saada parempaan käyttöön!
Mitä hel…. Mä ja mies saadaan kuussa yhteensä n. 2600-2800€ ja meille ei riitä rahat alkuunkaan mihinkään. Asunto, laskut, auto, lemmikit… Ei me shoppailla oikeen mitään ylimääräisiä, ja silti mitään ei jää säästöön ja rahat loppuu joka kuukausi. Mä en voi tajuta tätä miten joku kykenee tulemaan toimeen noin pienellä summalla, kun itellä tuntuu, että kauppaan hujahtaa ihan kevyesti päivän aikana vaikka 50€ eikä me mitään ihmeellistä syödä.
Musta on aina hyvä idea kirjata hetken aikaa ylös, mihin omat rahat menee, jos tuntuu, ettei osaa paikallistaa ”vuotoa”. Voi huomata aika yllättäviäkin asioita oman talouden jäsenten tavoista. 🙂