Asuntoni on nimittäin oltava tyhjennetty seuraavilla vapaillani.
Suureksi onnekseni asuntooni muuttaa tuttu tyyppi, jolle voin jättää sisustustavaroitani. Hän ilmoitti pitävänsä mielellään lamppuni, mattoni, peilini, sängyn patjani -ja toki myös meikkipakkini ja muunkin mahdollisen kosmetiikkaa liittyvän, mikäli satun niitä asuntooni jättämään… Muun tavaran olenkin sitten myynyt, jakanut ja lahjoittanut pois.
Silti tavaraa tuntuu yhä olevan paljon.
Kuinka mahdottomalta tuntuukaan yrittää mahduttaa koko elämänsä matkalaukkuihin, kun on ehtinyt asua kuusi vuotta poissa kotoa ja kerännyt ympärilleen kaiken, mitä omassa kodissaan asuva ihminen tarvitsee.
Vanhempieni luokse lähtee hieman tavaraa säilytykseen: Kolme laatikkoa kosmetiikkakirjoja ja yksi laatikko tyhjiä hajuvesipulloja sekä pari kosmetiikkataulua ja julistetta sekä muutama muu satunnainen esine, jotka tahdon säästää. Lisäksi laivan pienet hyttikaappini ovat lähinnä kosmetiikalla täytettyjä.
Tavaraa tuntuu silti olevan yhä liikaa.
Toisaalta on rankkaa sanoa niin monelle asialle heiheit, mutta toisaalta sen sanomisen tunne on niin vapauttava, ettei sitä vaan voi kuin tavoitella.
Vaikka en pääsekään täysin tavoitteeseeni siitä, että saisin omaisuuteni mahtumaan yhteen tai edes kahteen matkalaukkuun, olen silti kovasti menossa sitä kohti. Ehkä jo loppukesästä saan kaikki tavarani mahtumaan hyttiin ja matkalaukkuihin? (Lukuunottamatta vanhemmilleni säilytykseen menneitä muutamaa laatikkoa.)
Tavaranvähennysprojektini on opettanut minua miettimään jokaista kotiini tuomaa tavaraa ja lähes poikkeuksetta sanon kaikille uusille tavaroille ei. Olen löytänyt itsestäni kuin uuden persoonan ja se uusi persoona ei halua omistaa oikeastaan mitään.
Olin ennen pihi tavarahankinnoissani. En olisi ikinä maksanut kengistä toistasataa huivista nyt puhumattakaan. Ja jos joku olisi ehdottanut, että käyttäisin useamman satasen käsilaukkuun, olisin katsonut häntä kuin kahjoa. Miksi ihmeessä ostaa kallista kun halpaakin saa!
Projektini aikana ajatusmaailmani on kuitenkin muuttunut. Olen tajunnut, että kun maksan tavaroista enemmän, kohtelen niitä myös arvokkaammin. En ajattele kalliimpia kenkiäni kertakäyttökenkinä ja vaivaudun pitämään huolta hintavemmista vaatteistani säilyttämättä niitä missä sattuu ja miten sattuu. Enkä ennen kaikkea tahdo (tai edes voi) omistaa kerralla paljoa!
Nykyään minusta olisi paljon ihanampaa omistaa yhdet Guccin satojen eurojen loaferit sen sijaan, että omistaisin kahdettoista erilaiset Seppälän ja Hennesin tossut. Näitä kympin tai kahden tossuja en taatusti puhdistaisi säännöllisesti ja katsoisi niin tarkasti, mihin niissä astun, sillä kun niille tapahtuu jotain, voi ne aina heittää roskiin ja hankkia tilalle uudet. Neljänsadan euron kengistä pitää taatusti parempaa huolta ja kun niistä on maksanut itsensä kipeäksi, tulee niitä taatusti käytettyäkin. Ne eivät unohdu kaapin perälle, odota siellä kolmea vuotta ja päädy sitten kerran käytettyinä UFFin tai Fidan laatikkoon.
Kuten sanoin, tuntuu ajatus tavaroista luopumisesta hurjalta ja ehkäpä ennen kaikkea siksi, että se on nyt konkreettisesti tapahtunut hyvin suurilta määrin.
Jäljelle jäävä omaisuuteni on nimittäin pakattuna näihin laatikkoihin ja laukkuihin ja loppu löytyy laivalta hytistäni. Matkalaukut pitävät sisällään muun omaisuuteni Longchampin ison kassin kätkiessä kaiken kotoani löytyneen kosmetiikan ja pahvilaatikoiden pullistellessa halpoja kenkiä, jotka todennäköisesti hajoavat seuraavan vuoden sisään. Laatikoiden päällä olevia takkeja käytän vielä, joten niitä en pakannut.
Tässä vaiheessa siis mennään.
Tavaroideni päätukikohtana tulee olemaan vanhempieni asunto (aivan kuten minunkin), mutta käytännössä käyn siellä kesän aikana kääntymässä vain muutaman kerran.
Katsotaan sitten, mitä syksyllä tapahuu!
Ihailtavaa toimintaa, olen itsekin ajatellut karsivani tavaroitani oikein isolla kädellä. Turhaa tavaraa ja vaatteita varsinkin, kertyy todella paljon! Kesällä olis tarkoituksena aloittaa tää operaatio sitten! 🙂 Onnea tulevaisuuten sulla, on varmasti vapauttavaa kokeilla elämää noinkin! 🙂
Kyllä sä oot tyhmä ja kahjo!!! 😀
T. Materialisti joka ui seppälän ja H&M kengissään. More is better!
Siis ihan täydellinen idiootti ilman Lindexin huiviallasta! 😛
Perun sanani! On sinullakin onneksi jonkinlainen uimallas 😀
Kyllä tuohon mylläkkään vielä kylpemään mahtuu… 🙂
Oi kuinka jännittävää!! Haluan kyllä toivottaa oikein paljon onnea sulle, toivottavasti kesä suju mallikkaasti, ja syksyllä pääsee elämä taas uusille, erilaisille poluille! 🙂
-Chatte
Kiitos 🙂
Onnea sinulle, hienosti tehty! Kateeksi käy kuitenkin. Kuinka ihmeessä heivata ulos elämästä ja kodista huonekalut ja kamalat astiat, jotka mies sai perintönä? Tunnen asuvani mausoleumissa…
Ihanaa lukea että on olemassa joku kohtalotoveri! Olen lähdössä puoleksi vuodeksi Tansaniaan ensi viikolla ja kämppä on edelleen täynnä tavaraa! Pitäisi hankkiutua eroon vielä vaikka ja mistä ja saada joku järkevä säilytyspaikka ehkä n. 5000€ arvoista meikkejä ja muuta kauneustuotetta. Huonekalut ovat onneksi kaikki jostain saatuja tai sellaisia etten halua säästää niitä ja vien ne kaikki kontin pisteeseen.
Olen sanonut tämän aiemminkin ja sanon sen nytkin: Vau, ihailtavaa. Minun sisälläni asuva materialisti on alkanut pikkuhiljaa kadota ja minua on alkanut inhottaa asuntomme tavaramäärä ja roju. Sitä vaan on, ihan älyttömästi. Tekisi hyvää heittää osa pois mutta projekti tuntuu niin mahdottomalta varsinkin kun en asu yksin. Enkä tiedä pystyisinkö heittämään ihan kaikkea pois, ajattelen aina että käyttökelpoista ei heitetä pois ja pidän kuitenkin omista ihanista tavaroistani. Mutta oman projektini toteutumista odotellessa voin ihailla sinua!
Less is more!Hyvä laatu vaatteissa ja kengissä maksaa itsensä takaisin.
Hauskaa, että ihminen, joka luopuu suurimmasta osasta kamoistaan, säilyttää silti laatikollisen tyhjiä hajuvesipulloja! 😀 Itse heittäisin ensimmäisenä pois, mutta tunnearvonsa kullakin, ei parane arvostella 🙂 Onnea uuteen elämänvaiheeseen, varmasti vapaa olo!
Jenni
Olet saanut ihailtavan paljon karsittua tavaraa. Itsekin haaveilen jostain tuon suuntaisesta tavaranvähennyksestä. Tsin kun on parisuhteessa elävä, ei voi kaikesta tavarasta itse päättää. Aikaisemman anonyymin sanoin, myös minä tunnen eläväni mausoleumissa miehen perintötavaroiden keskellä. Onneksi saan välillä heittää tavaraa keräykseen, joten ehkä minäkin pääsen joskus eroon kaikesta turhasta.
Itse asun vielä kotona nuoren ikäni vuoksi. Joitakin vuosia sitten minulla oli vielä paljon kaiken laista krääsää. Lähiaikoina olen alkanut vähentää tavaramäärääni radikaalisti, koska perheelläni on suunnitelmissa ulkomaille muuttaminen. Omat perustavarani mahtuvat tällä hetkellä yhteen kaappiin 🙂
Kohtalon sisko! Olen muuttamassa ulkomaille pian, enkä ihan vähäksi aikaa. Sen jälkeen minulla ei jää Suomeen mitään, paitsi muutama laatikko vanhemmille säilöön. Viime viikolla laskin että minulla on yli 40 paria kenkiä. Ei ole enää:) Muutaman viikon päästä elämä mahtuu kirjaimellisesti pariin matkalaukkuun. Vapauttava tunne!
Oih! Ihanaa! Pääsisimpä itsekkin samaan pisteeseen! Tavaroista eroon pääsy on minulle kuin jojo-laihduttamista. Välillä pääsen tavaroista eroon ja välillä niitä tulee hankittua reilusti lisää.. Tsemppiä elämääsi!
Kirjoituksestasi huokuu vapauden tunne! 🙂 Sinun vähennysprojektisi seuraaminen on ollut todella koskettavaa. Itse olin jo ennen blogisi löytämistä alkanut luopua paljosta roinasta, mutta nyt esimerkistäsi uskalsin ulottaa tän myös niiden "rakkaiden" eli kosmetiikan ym. oman hömpötyksen puolelle, enkä ole katunut. Mulla on lisäksi kroppakilot vielä kanssa ja tämä ajatusmalli on auttanut herkutteluunkin! Ei aina tosiaan ole pakko saada kaikkea, millään elämänalueella.
En pystyisi tuohon millään, vaikka välillä tämä tavaranpaljous ahdistaa suunnattomasti! Onneksi tulee muutettua usein ja muuttojen yhteydessä on tosi kätevää laittaa tavaraa menemään, kun ei viitti kaikkea turhaa uuteen kämppään rahdata 🙂
Aivan mahtavaa lukea tällaisesta projektista! Itselläni on myös menossa tavaroiden karsiminen ja sain erityisen paljon inspiraatiota aikoinaan kuvista joissa esittelit lähes tyhjiä kaappejasi 😀
Ite vein pari päivää sitten 7 kassillista vaatteita ja muuta roinaa UFF:iin ja Fidaan ja kyllä helpotti. Silti mun tavaramäärästä ei voida puhua edes samana päivänä tuon sun projektin kanssa. 🙂 Tsemppiä!
-Mari-
Miksi säilytät tyhjiä hajuvesipulloja? Tuntuu niin hassulta, kun olet noin hyvin kaiken muun saanut karsittua. Todella vaikuttava onnistuminen joka tapauksessa!
Olen seurannut tavaranvähennystäsi mielenkiinnolla, sillä itsekin haaveilen roinavapaasta matkalaukkuelämästä. Luulen, että omat haaveeni ja tavara-ahdistus kumpuavat osittain vapauden, seikkailun ja matkustelun kaipuusta, ja ehkä takaraivoon on jäänyt myös jotain traumoja lapsuudenkodin tavaravuoristä ja sotkusta.
Tavaroiden järjestely on myös tapa yrittää kontrolloida ja järjestää elämäänsä sekä ympäristöään. Usein esimerkiksi ihmissuhteisiin ja raha-asioihin ei onnistu yrityksistä huolimatta vaikuttamaan niin paljon kuin tahtoisi, ja näihin asioihin liittyy tietynlaista arvaamattomuutta, mutta tavaran järjestely on yksinkertaisempaa ja lähes terapeuttista. Tosin siitäkin voi tulla pakkomielle, jos ajattelee tavaraa koko ajan..
Ahdistaa, kun vaikkei itse hankkisi mitään, tavaraa kävelee ovista sisään esimerkiksi lahjoina, vaikka sanoisi, ettei halua tavaraa. En haluaisi olla kiittämätön, mutta roinaa löytyy kyllä ihan tarpeeksi jo valmiiksi ilman niitä ulkomaan tuliasia halpakojuista, viime hetken 'ostetaan nyt jotain sille' -joululahjoja ja mummon perintökippojakin.. Kodin haluaisin olevan harmoninen ja siisti paikka, ilman sotkuja, mutta kun ei asu yksin ei voi päättää kaikesta ja heittää toisen tavaroita pois, kuten moni muukin tässä jo mainitsi. Lisäksi joskus pitää miettiä mitä sukulaiset miettivät jos hankkiutuu eroon heidän lahjoistaan, huoh..