Minulla olivat tänään tunteet melkoisesti pinnalla töissä.
Päivälleen kaksi vuotta sitten aloitin elevenillä työharjoittelun. Toivoin salaa, että työllistyisin ruotsalaiseen yritykseen ja oppisin ainakin vihdoin keittämään sitä kahvia, kuten kunnon harkkarin kuuluukin. Jännitti hurjasti ja koko päivä hujahti ohi nopeasti miettiessäni, että voisinkohan työllistyä tänne jotenkin, vaikka en puhukaan sujuvaa ruotsia.
Tasan kaksi vuotta myöhemmin istuin oma työpöytäni ääressä samalla toimistolla. Edessäni oli itse laatimani Suomen yrityksemme organisaatiokaavio, jossa oli nimettynä kolme työroolia – minä ja kaksi muuta tiimiläistäni.
Vuosi sitten sain rekrytoida itselleni ensimmäisen suomalaisen kollegani, jonka kanssa olemme painaneet hiki hatussa töitä. Tämän kesän korvilla minusta alkoi tuntua, etten voi enää jatkaa yrityksessä, jossa aikani menee aalloilla eteenpäin surffailun sijaan pinnalla räpiköintiin ja ilmoitin toimitusjohtajallemme, että minulle voisi alkaa etsiä seuraajaa.
Kahden kuukauden rekrytointiprosessin aikana minä tajusin, etten osaisi olla ilman eleveniä ja toimitusjohtajamme piti kiinni ajatuksesta, ettei hän haluaisi, että eleven jatkaisi ilman minua.
Istuin aamulla pöytäni ääressä tuijottaen kaaviotani. Kaikki ne työtehtävät, joita olin itse kuluneen kahden vuoden aikana ehtinyt hoitaa oli jaettu vanhan kollegani ja juuri tiimiimme rekrytoidun uuden henkilön kesken. Tuijotin kaavion kolmatta, omalla nimelläni varustettua tyhjää kenttää, jonka alle saisin itse kirjoittaa, millaisessa roolissa tulisin itse yrityksessämme jatkossa olemaan.
Tiesin heti runsaan määrän juttuja, joihin haluaisin tulevaisuudessa keskittyä ja joiden parissa työskentely auttaisi meitä surffaamaan isoilla aalloilla. Halusin päästä osallistumaan sisäänostoprosesseihin enemmän. Löytää uusia kiinnostavia tuotteita ja tuotemerkkejä. Varmistaa, että parhaita tuotteita on varmasti varastossa. Tuottaa sivustolle lisää omaa sisältöä ja jakaa tietoa. Kehittää verkkolehteämme. Suunnitella uusia yhteistyökuvioita. Valmistella uusia lanseerauksia. Tehdä niitä kaikkia juttuja, joita maapäällikön oikeasti kuuluisikin olla tekemässä, jotta yritys voi painaa kaasu pohjassa eteenpäin.
Kaksi vuotta ensimmäisen eleven-päiväni jälkeen sain suunnitella itselleni uuden unelmien työpaikan ja päättää itse, kuinka paljon halusin siinä tehdä töitä ja millaisten juttujen parissa. Kun vielä lisäksi tiesin, että minulla on kasassa aivan mahtava Suomi-tiimi, jonka kanssa saisin yhdessä tehdä töitä, olivat tunteet väkisinkin pinnassa. Vähän meinasi tulla liikutuksen kyyneleitä silmiin miettiessäni, että minun pieni eleven-vauvani oli jälleen ottanut uuden askeleen.
Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu edelleen puolen vuoden reissu Thaimaahan, jonka senkin saan toteuttaa omilla ehdoillani ja työskennellä etänä tai olla työskentelemättä. Aion löytää sopivan balanssin etätyön ja bloggauksen välillä ja nauttia siitä, että saan pitää kiinni molemmista ja tehdä juuri niitä juttuja, joita kohtaan tunnen paloa. Juuri nyt tuntuu todella hyvältä.
En malta odottaa, mitä mielettömiä juttuja tulevaisuus tuo tullessaan!
<3<3
<3
Oi hitsi nämä sun uudet kuviot vaikuttaa niin hyvälle ja inspiroi itseänikin todella paljon! Kirjoita ehdottomasti lisää tuosta pestistä ja muutenkin kaikesta tästä elämästäsi, luen näitä ihan todella mielelläni!
hanna
http://www.hannamariav.com
Kiva kuulla, että niistä on kiinnostavaa lukea. Tämä on mukavan terapeuttinen kanava purkaa niihin liittyviä ajatuksia ulos! 🙂
Täälläkin liikututaan! Ihana, että rohkeutesi avata suusi palkiittin. Jos kaikki maailman esimiehet olisivat yhtä ihania kuin omasi, ei meillä olisi varmaan työpahoinvointia.
Juuri tuollainen työntekijöihin luottaminen ja heidän kuuntelunsa tekee yrityksestä menestyvän. Kyllä ainakin oma motivaationi on aivan erilaista silloin, kun saan olla vastuussa kunnolla työstäni ja tehdä mielekkäitä työtehtäviä. Sen sijaan, jos työpaikalla ei luoteta ja kaikki on epäjoustavaa, en jaksa yhtään panostaa.
Onnittelut ihanista työkuvioista 🙂
Totta, että silloin on kyllä paljon motivoituneempi ja haluaakin kehittää yritystä eteenpäin. Pienistä jutuista kiinni! 🙂
Huikeen mahtavaa. <3
Joo! <3
Mahtavaa! Ihanaa että saat jatkaa töissä enemmän ”omien” juttujen parissa Jätin sulle instassa DM boksiin viestin, en tiiä kuinka paljon selaat viestejä sitä kautta
Kiitos ihanista viesteistä, vastasin niihin IG:n puolella! <3
Olet oikea Virve the Wonder Woman! Ihailtavia ja kunnioitettavia saavutuksia sinulla kautta linjan ja sinulla on myös ihan mahtava toimari, joka näkee sinun potentiaalisi. Ihan loistavaa kaikilta puolilta katsottuna!
Kun aikoinaan menit elevenille, elevenin sivusto oli aika nukkavieru eikä kovin informatiivinen eikä edes erityisen houkutteleva ja koko firmasta sai ulospäin varsin nuhjuisen vaikutelman.
Jonkin aikaa siitä kun olit aloittanut siellä, alkoi tapahtua. Sivuston ilme kirkastui ihan silmissä, informaation määrä moninkertaistui, tuotemäärä kasvoi ja koko verkkokauppa näytti heränneen Ruususen unestaan.
Tänä päivänä elevenin sivusto on yksi parhaita, informatiivisimpia ja monipuolisimpia kosmetiikan verkkosivustoja ja verkkokauppoja, joita olen koskaan nähnyt ja meidän onneksemme Suomen osuus vieläpä laadukkaalla ja hyvällä suomen kielellä.
Mutta jotenkin mystisesti siellä alkoi tapahtua edistystä vasta sen jälkeen, kun sinä menit sinne töihin. Yritys oli jo vuosia vanha eli aikaa kehittämiselle oli kyllä jo ollut, mutta ilmeisesti näkemys puuttui. Sinä taas olet selvästi kuin pyörremyrsky, joka nostaa palikat ilmaan, näyttää pyörimissuunnan ja lopulta kaikki osaset asettuvat uuteen ja huomattavasti parempaan asentoon.
Eipä siis ihme, että toimari pitää sinut siellä millä ehdoilla ja millä tavalla tahansa, ei hän ole sokea, ei 😀 Kohta olet siellä osakas ja kehitysjohtaja, ja niin sinun kuuluukin olla.
Kiitos taas ihanasta kommentista! Jätät aina niin kivoja kommentteja, että niitä lukiessa tulee ihan mielettömän hyvä fiilis. <3