Asunnolla, päivä nro 2

Muuttoa seuranneena päivänä Englantilaistunut Herrasmieheni lähti aamulla aikaisin töihin minun jäädessäni kotiin hoitamaan asioita.

Uusi patja oli tarkoitus toimittaa meille aamulla, mutta kun siitä ei vielä klo 11:30 ollut kuulunut mitään, soitin välittäjälle. Ups, hän oli unohtanut ilmoitaa minulle, että se tulisi vasta neljältä…

Koska aikaa oli jonkun verran, kipitin keskustaan ja Oxforstreetin Primarkille. Sieltä saisin helposti ja halvalla tarvittavat puuttuvat kodintekstiilit -edellisenä yönä kun niille olisi jo ollut hieman tarvetta…

Kaksi isoa paperikassillista tekstiilejä ja tyyny eivät ole mukavin reissukumppani metrossa Oxfordstreetin ihmisvilinästä nyt puhumattakaan, mutta pakon edessä homma oli tietysti tehtävä. Vein satsini asunnolleni ja lähdin keskustaan uudelleen. Tällä kertaa missionani oli saada silitysrauta, jota uusi avopuolisoni kuulemma kipeästi työvaatteilleen tarvitsisi.

Kello oli puoli kolme, kun välittäjä soitti minulle jälleen. Ai, en ole kotona, sepä kurjaa, sillä patjamiehet tulivat hieman etuajassa ja seisovat asuntoni ulkopuolella nyt. No, hän selvittää, voisivatko he jättää sen Building Managerin toimistolle (eräänlainen ”respa”, selvennän tuota toimistoa toiste tarkemmin). Kuulemiin.

Olen Building Managerin toimistolla puolta tuntia myöhemmin ja totean oven olevan kiinni ja miehen ruokatauolla. Koska metrossa eivät kännykät täällä toimi, saatan vasta nyt soittaa välittäjälle ja kysyä, miten patjan kanssa kävi.

”Ai, etkö tiedä?” No en, jos et ole soittanut minulle, ajattelen.
”Toimisto oli kiinni, joten patja on kuulemma jätetty siihen johonkin lähelle.”
”Ei täällä missään mitään ole.” Ja minne hittoon he olisivat sen edes jättäneet, kadulleko?
”Ai, okei… No soitan heille ja selvitän, missä se on.”

Kohta selviää, että miehillä oli yhä patja mukanaan. Puolta tuntia myöhemmin miehet tulevat tuomaan patjaa, mutta toteamme jo toistamiseen sen olevan taas liian kapea, vaikkakin eri kokoinen kuin viimeksi.

Soitan välittäjälle. Ei, en vitsaile, patja oli ihan tosiaan taas väärää kokoa. Okei, selvä, fiksaat kolmannen toimituksen huomiselle. Ja ai niin, asunnostamme on muuten palanut yhdeksän erilaista lamppua. Okei, kiva, että laitat jonkun hoitamaan asian. Ja niin hei, makuuhuoneemme patteri ei myöskään toimi. Ja hei muuten, se toinen avainnippu ei sitten edelleenkään ole täällä…

Kuvituksena random kuvia Lontoosta.

6 kommenttia artikkeliin ”Asunnolla, päivä nro 2”

  1. Paljon Onnea uuteen kotiin!!
    Hieman ärsyttänyt lukea joidenkin kateellisten kommentteja rahankulutuksesta..
    Eläminen maksaa, vaikka asuisi Suomessa tai ihan missä vaan! Kerran sitä vaan eletään! Tsemppiä!

    Ihana nähdä kuvia ja juttuja Lontoosta (meikki postausten lomassa). Tulee mieleen oma Lontoon reissu. Sinne sydämeni jäi <3

    t. miss s

  2. Hahhaa voi ei 😀 nauroin niin paljon, anteeksi vaan, mutta miten voi olla noin hankalaa tuolla tuo 😀 miten kukaan lontoolainen oikeasti jaksaa tuommosta? suomessa on niin tottunut, että täällä yleensä aina hommat toimii.

  3. Onko mitään tapahtunut englantilaisten kanssa helposti?
    Mä oisin jo moneen kertaan hypänny seuraavaan lentokoneeseen ja tullu takas kotiin… Paitsi että ehkä siihenkin tarttee sen 70 erilaista todistusta ja vakuutusta, että saa lentolipun tilattua. ;D
    Tsemppiä !!! =)

Kommentointi on suljettu.