Koska suuri osa englantilaisista on melko tukevassa kunnossa eikä liiemmin ymmärrä terveellisen ruokavalion päälle, kannustetaan ihmisiä tässä maassa syömään terveellisemmin eri kainoja käyttäen. (OMG, millä kauhulla vilkuilen ihmisten ostoskärryjen sisältöjä välillä Tescossa!)
Oma suosikkini tästä on, että lähes jokaisen ruokapaketin etumukseen on painettu tuotteen ravintosisältö (sen lisäksi, että se on usein vielä tarkemmin eriteltynä tuotteen takanakin). On aivan mahtavaa, kun ruokakaupassa käydessä tuotteen ravintosisällön näkee vain hyllyyn katsomalla ilman, että jokaista pakkausta tarvitsee koskea ja kääntää erikseen ympäri!
Jos siis joskus suuntaan valmisruokahyllylle, ei minun tarvitse kääntää kymmentä hyllymetriä tavaroita ympäri todetakseni, että kahdeksassakymmenessä prosentissa niistä on vähintään 700 kaloria ateriassa, vaan voin jatkaa matkaani jo nopean silmäilyn jälkeen.
Ylivoimaisesti huvittavintatapa edistää terveellistä ruokavaliota on kuitenkin tämän(kin) kansan harrastama ”5 a day” -kampanjointi, jossa kehotetaan syömään päivässä viisi hedelmää, vihannesta, kasvista tai juurestä tähdäten siihen, että niitä kertyisi päivässä 400 gramman verran. Ja ei, perunoita tai ranskanperunoita ei lasketa!
Tuo ”5 a day” ei itsessään ole millään lailla huvittava, vaan ihan fiksu systeemi, jolla opastetaan ihmisiä tekemään terveellisempiä valintoja. Huvittavaa siinä on kuitenkin sen toteutus.
Lähes mitä tahansa kasviksista, hedelmistä, vihanneksista tai juureksista koostuvaa ostaessaan voi nimittäin paketin kyljestä bongata, kuinka monta viidestä sen sisältö on.
Ostat smoothien ja siinä lukee tonkan olevan kaksi viidestä. Ostat purkin papuja ja siinäkin kerrotaan, kuinka paljon se on viidestä. Ostat pussin kuivattuja banaaneja ja sekin on yksi viidestä. Jos ostat valmiskeition, lukee siinäkin usein, paljonko se on viidestä. Ja jos mehussasikin vaan on tarpeeksi hedelmää, on sekin jo osa viittä päivässä.
Ostat lähes mitä tahansa, saat aina tietää, paljonko se on viidestä!
Mielenkiintoista, etten sanoisi.
(Ja hei, minulla on nyt vaikka kuinka monta kosmetiikkapostausta päässäni odottelemassa sitä, että pääsen ensiviikon alussa Lontooseen näpyttelemään niitä taas. Älkää siis hätääntykö.)
Näin brittiopiskelijoiden kanssa asuessa tulee nähtyä melkoisia aterioita. Järkyttävimpänä menee ehkä kaikenmaailman paahtoleipäjutut mitä nämä kokkaavat… Tehdään toastie ja kipataan päälle purkillinen papuja. Nam?
Hyvänä puolena tulee sitten (muiden ruuista kauhistuttuani) kokattua itse terveellisemmin. En Suomessa syönyt läheskään niin paljoa vihanneksia kuin täällä!
5 a day on kyllä erikoinen ohjenuora… Mutta helpostipa sen ignooraa. 😀
Minä tykkäsin Skotlannissa lomaillessani juuri siitä kun näki ne ravintosisällöt helposti ja kätevästi paketin päältä. Suomessa saa melkein aina kurkkia sinne pakkauksen taakse ja selata pientä taulukkoa, joka on vielä mitoitettu eri kokoiselle annoksellekin.. Yhh.
Lisäksi oli kivaa napata mukaan niitä ainakin Tescossa myytäviä "hedelmäannoksia" missä on niitä eri hedelmiä valmiina lohkoina. Ja ne ruoatkin vaihdettiin sopivan usein, tosin mietin, mitä tapahtuu niille ruoille joita ei myydä, varmaan menevät roskiin..
Lontoossa vieraillessani, taas huomasin, että kun siellä tiskattiin käsin astioita, niin se jynssättiin siellä saippuavedessä, sitten vain nostettiin kaappiin. Eli astiaa ei huuhdeltu? Tämä on kuulemma ihan yleinen tapa siellä, onko näin jos yhtään tiedät..? Mielestäni tosi outoa, että ne saippuat jätettäisiin lautaseen muhimaan..
Mä taas tykkäsin tästä ihan tosi paljon. 🙂 Mun on ainakin vaikea hahmottaa paljonko niitä hedelmiä ja vihanneksia olisi syötävä (400g? 500g?) ja mun mielestä tää englantilainen tapa hahmottaa asiaa oli tosi hyvä ja toimiva. Itse asiassa toivoisin että kyseinen tyyli tulisi suomeenkin. 🙂 Ja paikallisten ruokalut…juu…pahitin harmitti lounaan kuittaaminen leivällä (yksi työkaveri osti joka päivä tismalleen saman kolmioleivän) ja kärryissä olevat pikkulapset sipsipusseineen. Huoh. Kiinnostavia pointteja sulla, sun blogia on aina kiva lukea!! t. Anne
Lisää tällaisia postauksia, itseäni ainakin kiinnostaa miten muualla maailmalla ihmiset elelevät 🙂
Samaa mieltä, itseäni kiinnostaa myös kovasti tämä aihe kun aika vähän on kuitenkaan itse tullut pitkin maailman kolkkia kierrettyä. 🙂
Hei täälä australiassakaan ei huuhdella saippuaa pois. Joskus kyllä ihan maistaa saippuan, jos on vaikka irtoleikettä laitettu muivikippoon. Musta ällöttävää ja aina se saippuavesikään ei enää ole viimesille astioille kauhean puhdasta..