Tänään on vuorossa pieni hymyilyä aiheuttava random-postaus.
Toisin kuin joku voisi välillä postauksistani luulla, en minä lähde jokaiselta oppitunniltani kirkkain ajatuksin tai kohti kirjastoa tietäen tasan tarkkaan, mitä minun tulisi opiskella ollakseni taas viivan paremmalla puolella ja niin pirun valaistunut.
Teen luennoilla ollessani paljon muistiinpanoja. Avaan jokaisen luennon materiaalien esityksen iPadilleni ja teen merkintäni suoraan presentaatioon. Näin minun ei koskaan tarvitse etsiä erillisiä lippusia ja lappusia tentteihin lukiessani, vaan kaikkia haluamani tieto on heti presentaatioiden yhteydessä.
Koska prensentaatiot ja luennot ovat englanniksi, täytyy aivojeni aina yrittää päättää, millä kielellä muistiinpanoni kirjoitan. Usein on helppoa vaan kunnella suoraan opettajaa kirjoittaa äkkiä ylös sanasta sanaan, mitä hän on juuri sanonut.
Joskus minulla on kuitenkin pieniä ymmärrysvaikeuksia, joten minun on lisättävä teksteihin nopeita sanakirjasta katsottuja suomennuksia.
Välillä taas on selkeintä miettiä kokonaisuus omassa päässä suomeksi ja kirjoittaa se ylös ihan vaan omin sanoin.
Joskus hommaa yrittää kirjoittaa suomeksi tai englanniksi, mutta kesken kaiken unohtaa jonkun sanan ja homma pitäisi olla jo kirjoitettuna, kun opettaja paahtaa jo seuraavassa aiheessa. Tällöin syntyy mielenkiintoisia muistiinpanoja, joissa yhdistyy useampi kieli ja kirjaimiakin puuttuu välillä..
Joskus ne yksittäiset sanat eivät nimittäin vaan millään käänny päässä juuri sillä sekunnilla, kun niitä kaipaisi ja sitten ollaankin jo seuraavassa aiheessa.
Ja sitten seuraa niitä turhautumisen hetkiä, jotka näkyvät myös muistiinpanoissa. Joskus ei vaan ymmärrä ja muistiinpanoihinkin lähtee tajunnanvirtana näpyteltynä viesti siitä, ettei minulla ole ollut hajuakaan sillä hetkellä, mikä joku opettajan käyttämä sana itseasiassa on edes ollut.
Joskus kirjaan itselleni ihan rehellisen viestin, ettei minulla ollut pienintäkään ymmärrystä siitä, mistä opettajamme on juuri puhunut.
Joskus muistiinpanoista suorastaan näkyy, kuinka paljon ymmärtämättömyys ja tunnin nopeatempoinen tahti turhauttavat. En edes ehdi tarkistaa jokaista sanaa tai jokaista konseptia, kun homma on jo käsitelty loppuun. En minä tiedä, olisiko minulla ollut lisää kysyttävää, en edes nimittäin tiedä, mistä puhuimme!
Joskus ihan suoraan sanottuna korpeaa aivan hemmetisti. En ehtinyt kirjoittaa sanoja oikein, en ehtinyt tarkistaa, miten joku ainesosa kirjoitetaan ja muistiinpanoista ihan yleensäkin paistoi läpi ihan suunnattoman suuri turhautuneisuus ja ärsytys, jota niitä kirjoittaessani juuri koin.
Englanniksi opiskelu on siis selvästikin ollut sekä ihanaa että kamalaa ja muistiinpanoja jälkikäteen katsoessa usein jopa nauruhermoja kutkuttavaa.
Minua kiinnostaisikin kovasti tietää teidän muiden englanniksi opiskelevien muistiinpanotavoistanne. Millä kielellä kirjoitatte? Painitteko te samojen juttujen kanssa?
Olen Erasmus-vaihdossa Saksassa, joten opiskelen saksaksi, mutta juuri tuolta minunkin muistiinpanoni näyttävät. 😀 Sekaisin saksaa ja suomea. Toisinaan taas valtava kysymysmerkki, kun käsiteltävä aihe meni aivan ohi. Välillä turhautumisen taso on aivan valtava. Olen kokenut täällä juuri nuo samat tunteet, jotka kuvailit.
Ihana kuulla, että joku muukin on käynyt läpi samat tunnetilat! 😀
Mäkin olen Saksassa vaihdossa, ja historiallisen tanssin tunnillakirjoitettiin ylös yhdet kuviot. Opettaja selosti asian sekä saksaksi, että englanniksi, mutta niin nopeasti, että muistiinpanoissa oli sekä näitä kahta kieltä että suomea. Sillä lisäyksellä, että ko. tanssi oli ranskasta, joten termistö oli tietysti ranskaksi. Olisin kyllä kirjoittanut viereen, että helvetti sentään, jos olisin ehtinyt. 😀
Haha, hanna, siinä vasta onkin ollut kieliä kerrakseen yhdessä konseptissa! 😀
Mä taas olen vaihdossa Espanjassa ja tällaiselta sekoitukselta mun muistiinpanot myös näyttää! Pari kurssia espanjaksi, pari enkuksi. Useimmiten kirjoitan luennon kielellä, valmiisiin powerpointteihin tai esim.kirjaan, mutta välillä täytyy vaihtaa kieltä. Jos saan jotenkin selvennettyä englanniksi, voin kirjoittaa sillä, ja jos vaikka oikein väännän rautalangasta (tajuttuani asian ytimen) niin sitten suomi. Useimmiten sentään yksi kieli per lause!
Ihanaa, että itselläni on sentään vain kaksi kieltä ja kirosanat! 😀
Kuulostaa ihan tutulta. Happamaksi homma menee silloin, kun näitä molotuksia ei heti luennon jälkeen tulkkaa selkotekstiksi jommalle kummalle kielelle. Siinä muutaman viikon päästä tenttiin valmistautuessa kun ei ole enää sitä vähäistäkään hajua, että mistä mahtoi olla kyse. 🙂 Tsemppiä opintoihin, olet ihailtavan sitkas!
Joo, se se vasta pahinta onkin… 😛
Ja kiitos! 🙂
Hahaa näyttää ihan mun kouluaikasilta muistiinpanoilta paitsi että omani oli kokonaan suomeksi :'D Ja asiasta kukkaruukkuun luovuin juuri ripsenpidennyksistäni ja hetken töppöräpsyjeni kanssa elelin ja muistin neulashin jota käytät/käytit. Tänää tuli sit pistettyä putilo tilaukseen! :))
Kuulisin sitten mielelläni, miten tuo uusin versio on toiminut, sillä itselläni on vielä käytossä se vanha versio ja tuo uusi on eri tavaraa enkä ole kokeillut sitä. Tulethan sitten kertomaan? 🙂
Itseäni kans arvellutti ensin, että mitä jos ei tehoakkaan niin hyvin mutta kokeilemalla se selviää! 😀 Ja toki, pitää muistaa tulla kertomaan 🙂
Vaikea tietty kommentoida näin alunperinkin kaksikielisenä, mutta opiskellessani englanniksi (Ensin Cambridgessa, sitten USAssa ja mm. Sveitsissä) olen muistaakseni aina ajatellutkin englanniksi. Suomessa taas suomeksi. MUTTA, jos satun esim. Suomessa juttelemaan suomeksi jonkin brittiystäväni kanssa ja siitä pitäisi jotakin laittaa muistiin, ei se yhtäkkiä sujukaan täysin kummallakaan kielellä muistiinpanoista saattaa tulla iloisesti sekakieltä. Aivot ovat aika merkilllinen elin, siinä kai yksi syy, miksi olen alunperin CNS-tutkimukseen päätynyt 🙂
Kaksikielisellä voi tosiaan olla jossain mielessä helpompaa vaan päättää, että nyt mennään tällä kielellä, mutta minulla ei aina ole niitä sanoja sillä kielellä, jolla olen päättänyt mennä.
Ja aivot todellakin ovat mielenkiintoinen elin! 🙂
Joo, mutta se yhdestä kielestä toiseen vaihtaminen ei sitten onnistukaan niin vaan! Simultaanitulkin ammatista ei tarvitsisi edes haaveilla!
Minulla on itselläni ollut viimeaikoina jotenkin suuri ahaa-elämys tajuta, että siinä missä monia muita kieliä on helppoa kääntää englanniksi sitä mukaa kun puhetta tulee, sillä lauserakenne on kutakuinkin sama, mutta suomeksi sanajärjestys poikkeaa usein englannista niin paljon, että lause on usein välttämätöntä kuulla loppuun ennen kuin sitä voi alkaa kääntää. Tajusin tämän, kun aina välillä olen poikaystävälle yrittänyt englanniksi ohimennen kääntää jotain suomeksi kirjoittamaani, ei ole aina ollut niin nopeaa! 😛
Englannin kielessä on paljon enemmän vivahteita, jotka eivät ulkomaalaisille edes aukea, olen huomannut.
Mulla on luentoja sekä englanniksi että suomeksi, ja itse en voisi kuvitellakaan, että yrittäisin saada aivoja toimimaan kahdella kielellä samaan aikaan. Eli jos luentokielenä on englanti, teen muistiinpanot enkuksi myös, suomen tunkeminen väliin vain hämmentäisi. Noiden kuvien perusteella teillä on tosiaan aika paljon haasteellisempaa sanastoa kuin meillä joten en ihmettele että kaipaat suomennoksia välillä 😀 Tsemppiä!
Minäkin usein yritän, mutta sitten katoaa joku sana tai sitten minua alkaa välillä myos ärsyttää, jos joku lukee olkani yli muistiinpanojani ja tahdon kirjoittaa ne omalla salakielelläni. Luokkakaverini eivät nimittäin tiedä esim. bloggaamisestani ja ihmettelevät lähinnä, miksi haluan aina tietää kaikesta kaiken niin pirun tarkasti ja vielä senkin, että mistä se tieto on tullut ja muistiinpanoni ovat sen mukaisia… 😛
Harmi että tytär on nukkumassa, repeilen nimittäin iltasella kerrostaloasuntomme olohuoneessa ihan asenteella….
Haha 🙂
englannissa asuessani tein muistiinpanot aina enkuksi, sillä aivot toimi tehokkaimmin yksikielisesti. olisi ollut toivotonta ajatella suomeksi! jotain hyötyä siis niistä lukemattomista tv:n englanninkielisten ohjelmien ääressä vietetyistä tunneista, taisivat auttaa melkoisesti kielen omaksumisessa 😀 nyt suomessa enkku on toki väistynyt jonnekin taka-alalle aivoissa, mikä on surku. englanninkielisillä luennoilla teen muistiinpanot englanniksi, sillä oman alan sanasto on onneksi sen verran hyvin hallussa, ettei tarvitse kääntää. omat ajatukset sitten suomeksi, mikä on kyllä kokonaisuutena ärsyttävää, helpompaa olisi jos selviäisi yhdellä kielellä mutta minkäs teet kun on tällainen minikieli äidinkielenä!
tsemppiä 😉
Mutta sitten taas toisaalta minusta oli jotenkin kamalaa, kun koulussa CV:istä puhuttaessa luokkakaverini kysyivät opettajalta, että mitä laittaa kielitaidosta kun ei osaa kun englantia. Apua, tuntui jotenkin kamalalta, että joku osaa vain äidinkielensä ja se siitä.
Mulla oli just samanlaisia muistiinpanoja silloin kun olin itsekin UAL:issa. Kyllä mä vieläkin Suomessakin koulussa kirjoitan muistiinpainoihin sekaisin englantia ja suomea, jos unohtuu joku suomenkielinen sana 😀 Ja joskus asiat saa vaan niin paljon paremmin sanottua enkuks, jos on jonkun asian jo aiemmin sisäistänyt englannin kielellä!
Tuo on totta, että kun jonkun asian on alunperin sisäistänyt jollakin kielellä, on sen käsittely myöhemmin helpompaa samalla kielellä 🙂
Olisiko sun mahdollista ottaa tunneille mukaan pientä ääninauhuria? Nehän ei maksa kovin paljon, ja voisit myöhemmin palata tarvittaessa ihan kaikessa rauhassa opetuksiin äänitteiden muodossa ja itse opetustilanteessa keskittyä vain kuuntelemiseen, ei muistiinpanojen tekemiseen? 🙂
Tuo on hyvä idea ja mietinkin sitä aluksi, sillä kännykällä ja iPadillakin nauhoittaa helposti. Sitten tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koska täällä oikeastaan kaikesta löytyy valmiiksi kirja riittää, että merkitsen itselleni ylös mihin minun täytyy lähteä itsenäisesti syventymään. 🙂
Tuohan onkin muuten hyvä idis!
Tosi mainio postaus, hyvä Virve 🙂
Tuli elävästi mieleen opiskeluni ranskalaisessa yliopistolla 2000-luvun alussa (joko siitä on niin kauan, kääk!!!). Lähdin liikkeelle ihan lukion C-ranskalla ja terveellä itseluottamuksella. Kun saavuin perile, huomasin vaihtarisuomikaverien kanssa, että KUKAAN meistä ei osaa muodostaa lausettakaan ranskaksi kyllin nopeasti kyetäkseen osalistumaan normaaliin keskusteluun 😀 Voi morjens ja god almighty!
Eräs valitsemani kurssi, aihe oli jokin laskentatoimen erityisosa-alue, oli superkammottava. Luennoitsijalla ei ollut kalvoja vaan muistiinpanot piti itse tehdä hänen puheestaan ja liitutaulusutuistaan. Puhe oli pyssynnopeaa ja sutut ihan hemmetin… No, suttuisia 😀 Vaihtarille aivan mahdoton homma, joten pyysin aina tunnin jälkeen muistiinpanot joltain paikalliselta avuliaalta herrasmieheltä, kopioin ne ja yritin sitten sanakirjan avulla ymmärtää.
Huhhuh 🙂
Apua! No mutta oli varmasti voittaja-fiilis kun lopulta selvisi elossa. 🙂
Mä opiskelin Ruotsissa huonon kouluruotsini kera. Yhden kerran luokkakaveri pyysi saada luentomuistiinpanojani kopioitaviks…ei pyytänyt toista kertaa. 😀 Juuri samanlaista kielten sekamelskaa kirjoitin, väliin vielä enemmän ja vähemmän selventäviä piirroksia. Eihän siinä ihan koko aikaa ollut kärryillä, mutta kummasti vaihdon loppupuolella ajattelunkin kieli oli jo vaihtunut ruotsiin.
Haha! Tuo on kyllä varmasti todella palkitsevaa kun lopulta itse huomaa sen kehityksensä. 🙂
"Tripunus lebis; speaker of ordinary people 1) was the only one who was given a personal immunity (no pidätyksiä, searches, etc.) 2) they had the right of veto
Aedelis curulis? Mikä hitto? Supervisors of markets & stadiums, ja jotain muuta shittiä public spaces, general clean up, supply of salt. Authors of modern commercial law. Ius Aedilicum"
Tältä näyttää Roman lawn luentomuistiinpanot englanniksi, suomeksi ja latinaksi 😀 Luen toista vuotta lakia kielenäni englanti, mutta näköjään se suomi vielä puskee rivien välistä. Sitä vaan yrittää takoa ylös kaiken mitä proffan suusta tulee, kielellä tai kirjoitusvirheilla ei niin väliä. Aluksi ihan jokainen termi oli uusi, ja vieruskavereiden kanssa vertailtiin miten kukin oli näpyttänyt niistä oman uniikin versionsa.
Mutta tosi nopeasti se kieli- ja termimuuri madaltuu, tsemppiä! 🙂
Ahhahahaaa! 😀 Mahtavaa!
Ja kiitos tsemppauksesta. 🙂
Minä olen opiskellut suurimman osan yliopistokursseistani englanniksi ja aika paljon myös saksaksi. Olen myös opiskelijavaihdossa opiskellut noilla molemmilla kielillä. Koska suuri osa englanninkielisten kurssien opettajistani on ollut natiiveja kielenpuhujia, käyttävät he tietenkin välillä sanoja, joita en ymmärrä. Suurin vaikeus tässä on kuitenkin se, että jos haluan tehdä paljon muistiinpanoja juurikin luentopohjaisella kurssilla, eli opettaja kertoo luokan edessä paljon sellaista mitä valmiista luentomateriaaleista tai kirjoista ei löydy, niin vieraalla kielellä on vaikeampi muistaa pitkiä opettajan sanomia lauseita ulkoa vaikka yrittäisi nopeasti kirjoittaa ne ylös. Pyrin yleensä kirjoittamaan sillä kielellä, jolla luento pidetään, mutta joskus sitä oikeasti unohtaa välittömästi mitä sanaa opettaja on käyttänyt. Koska olen kuitenkin sisäistänyt viestin, kirjoitan muistiinpanoihini suomeksi vastaavan sanan. Osaan englantia paremmin kuin saksaa, ja saksankielisillä luennoilla joudun joskus vain kirjoittamaan jonkun opettajan käyttämän käsitteen tai lauseen kirjaimellisesti ylös vaikka en edes kunnolla tajua, mitä se tarkoittaa. Suomennoksia voi sitten etsiä myöhemmin kotona. Olen tosin opiskellut jo useamman vuoden, ja katsoessani vanhoja muistiinpanoja yliopiston alusta huomaan, että muistiinpanojentekotaitoni on parantunut siitä! (Sinänsä vähän jännä, sillä kyllähän lukiossakin piti tehdä muistiinpanoja. Yliopistossa niiden tarve kyllä vaan korostuu.) Toki myös kielitaitoni on parantunut. 🙂
Todella mielenkiintoista lukea, kuinka homma on muilla sujunut. 🙂
Hahaha, tästä muistui vahvasti mieleeni ajat, kun opiskelin Skotlannissa. Ensimmäinen vuosi meni juurikin samanlaisissa fiiliksissä kun mitä rivien välistä tuosta luin, ainakin muistiinpanojen ja opiskelun kanssa. Asiaa tietysti vielä "hieman" haittasi se, että parin luennoitsijan kreisin skottiaksentin takia en tajunnut edes sitä pientä vähää, mitä oltiin opiskelemassa. Meni ainakin se 6kk – vuosi, ennen kuin alkoi päästä kärryille… Loppuaikoina en enää edes yrittänyt kääntää mitään suomeksi, vaan kaikki tuli luonnostaan opittua englanniksi.
Vielä tänä päivänäkin jotkut esim kirjanpidon termit ovat mulle suomeksi hepreaa, vaikka englanniksi ne ymmärränkin varsin hyvin.
Haha, mutta voi kuinka palkitsevaa se onkaan, kun lopulta huomaa ymmärtävänsä ja päässeensä kärryille! 🙂
Heh, Suomessa opiskellessani on välillä myös tuskaillut kielien sekoittumista 🙂 meillä luennot pidetään suomeksi, paitsi jos kurssille ilmoittautuu vaihtareita puhutaan englantia. Ei siinä mitään, mutta luentokalvot ovat valtaosalla englanniksi (saa oppikirjasta suoraan), luentomoniste suomeksi ja tehtävät suoraan englanninkielisistä kirjoista. (Joskus opettaja suomentaa tehtävät, joskus ei). Englannin kieli ei sinällään ole ongelma, mutta välillä toivoisi että kaikki olisi yhdellä kielellä 😀 Toisaalta taas on hyvä, että eri materiaaleissa on saatettu selittää sama asia eri tavoin ja jos ei ymmärrä suomeksi, saattaa ymmärtää englanniksi. Muistiinpanot on itselläni opettajan puheen mukaan suomea, luultavasti englanninkielisessä opetuksessa enemmän englantia.
Suomessa on kyllä positiivista, että vieraiden kielten opiskeluun kannustetaan. Itse en ole mikään huippuhyvä englannissa, mutta ulkomailla ollessa tuntuu olevansa jotenkin ihmeellinen kielitaitonsa kanssa verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin jotka puhuvat vain äidinkieltään. Ehkä sitä sitten kestää opetuksen sekakielisyyden 🙂
Haastavaa siis ihan vaan kotimaassakin.
Mielenkiintoista kuulla näitä teidän kokemuksianne, kiitos niistä! 🙂
Munkin vaihtoaikaiset muistiinpanot näyttivät kutakuinkin tältä, suomea, englantia ja suome+englantia samassa lauseessa, mikä vain oli nopeinta 😀
Haha, nopeus todellakin ratkaisee, kielen oikeellisuudesta viis! 😀
Mun muistiinpanot näyttää tolta edelleen. Paitsi että koska töissä puhutana suome lisäksi ruotsia ja englantia ne on kolmella kielellä sekaisin 😛
Mahtava kombo! 😀
Mulla oli tapana kirjoittaa muistiinpanot aina samalla kielellä kuin millä luento pidettiin. Itselleni se oli nopeampaa kuin kääntäminen suomeksi. Omaksuin kielen hyvin nopeasti muutenkin, sillä ulkomailla asuessani huomasin näkeväni unet ja ajattelevani kohdemaan kielellä. 🙂
Usein se on tosiaan nopeampaa, mutta välillä minulta ainakin puuttuvat juuri ne oikeat sanat, joita haluaisin käyttää jos en tahdo kirjoittaa ihan juuri sanasta sanaan mitä opettaja on sanonut. Joskus saattaa suomeksi tulla mieleen yksi sana, jolla voin korvata koko englanninkielisen lauseen. 🙂
"ja joku toinen helvetti ja joku butynitrate tai joku saakeli"
Äähähäh. Aiva huippu!
En ikinä unohda, kun joskus olin lukiossa jollain väsyneellä hissantunnilla kirjottanut jostain sodasta, että "..vuonna 19ihansama piippiippiip.. ja sitten ne toiset siellä ojassa jotain sössi emmä tiiä mulla on nälkä" :'D Aina ei pysty.
Haha, joo, aina ei pysty tosiaankaan! 😀
Haha, apua 😀
Tällaista tänne. 😛