Olen todella huono myöntämään, että voimat ovat vähän vähissä ja että nyt en vaan jaksaisi. Koen, että minulla on hyvä stressinsietokyky ja vaikka stressi saattaakin joskus ymmärrettävästi viedä pinnan kireälle, en silti lamaannu sen edessä, vaan saan asiat suoritettua.
Nyt on kuitenkin pakko myöntää, että viimeaikoina en ole haaveillut mistään yhtä paljon kuin yhdestä stressittömästä viikonlopusta, jona saisin vaan olla ja löhötä eikä mieleni perukoillakaan olisi kummittelemassa yhtään tekemätöntä hommaa.
Juuri nyt kaikkea kun on ihan vähän liikaa.
Työpäivät ovat ihania, mutta pitkiä ja hommia riittäisi loputtomasti. Olen antanut itselleni luvan hyväksyä, että työt tulevat valmiiksi sitten kun tulevat ja teen sen minkä voin, mutta pitkät päivät vievät silti suuren osan vuorokaudesta.
Pitkien päivien jälkeen olisi ihanaa vaan kaatua kotisohvalle, pestä vähän pyykkiä, syödä hyvää ruokaa, katsoa Netflixiä ja mennä ajoissa nukkumaan, mutta juuri nyt se ei ole mahdollista. Kuten ei ole ollut oikeastaan viimeiseen puoleen vuoteen.
Pitkän päivän jälkeen on tehtävä koulujuttuja ja blogijuttuja, joista jälkimmäinen varsinkin perustuu ihan täysin omaan valintaani (no, niin kyllä se ensimmäinenkin) ja joka on mukavaa, mutta joka olisi paljon mukavampaa, jos sille olisi enemmän aikaa.
Virallisesti vuosikurssini valmistuisi vajaan vuoden kuluttua, mutta olen päättänyt, että saan oman kouluni pakettiin huhtikuussa. Kursseja on niin vähän jäljellä, ettei niitä olisi mitään järkeä venyttää edes yli kesän, mutta kaiken muun ohella ne verottavat melkoisen osan vapaa-ajastani. Koska en asu Suomessa ja aikatauluni on melko tiivis, on ryhmätyöt helpointa hoitaa yksin, mikä tietysti lisää niiden kuormittavuutta. Olen yrittänyt kovasti hokea itselleni, ettei numeroillani ihan oikeasti ole mitään väliä ja tärkeintä on vaan, että saan kurssit suoritettua ja valmistun, mutta on haastavaa yrittää olla sitä tyyppiä, joka osaisi olla näissä asioissa huoleton.
Opparini on pääosin kirjoitettu loppuun ja jäljellä on vaan opponointiin liittyvät jutut, esittelyseminaari, mahdolliset korjaukset ja kypsyysnäyte. Ruotsin kurssi pitäisi suorittaa pois alta, esitellä muutama kurssityö ja tehdä vielä kaksi muuta kurssityötä. Siinä se sitten olisi.
Ei kuulosta paljolta, mutta viime päivinä se on tuntunut siltä. Yritän tehdä itselleni aikataulua ja mennä sen mukaan. Saada sen avulla itseni tuntemaan, että hyvinhän tässä ehtii, ei tässä ole mikään kiire ja tavallista arkeahan tämä vaan on. Täytyy silti myöntää, etten odota mitään niin paljon kuin huhtikuun loppupuolta, kun saan viimeisen kurssini hoidettua ja sysättyä kouluhommat sivuun.
Sitäkin enemmän tosin odotan kesäkuun alkua ja sitä, että voimme poikaystävän kanssa lähteä pariksi viikoksi reissuun. Minua ei kiinnosta suunnitella tuota reissua tippaakaan ja matkakohde tulee todennäköisesti valikoitumaan äkkilähtökohteiden tarjonnan perusteella, mutta tosiasiassa minulle on aivan sama, minne tuo reissu suuntautuu. Kunhan saan vaan olla ja ottaa rennosti.
Joskus on varmasti ihan ookoo myöntää itselleenkin, että on aika poikki ja mennä sohvannurkkaan sipsipussin kanssa parkumaan, mutta jatkaa siinä samalla jatkaa niiden hommiensa tekemistä, jotta saa ne pian pakettiin.
Terveisin,
Voin niin samaistua! Työt, opiskelu AMKssa monimuoto-opiskelijana eli itse ja netin kautta kaikki opinnot, sekä kotona 1 vuotias tyttö.
Onneks sulla loppu häämöttää, mulla koulua vielä yli 2 vuotta 😀
Nostan hattua ja toivotan kovasti tsemppiä kaiken keskelle! 🙂
Tsemppiä Virve! Rakastan sun blogia ja arvostan, että kaiken muun kiireen keskellä ehdit tännekin tuottaa sisältöä. Ja musta on tosi inspiroivaa, että vaikutat niin intohimoiselta sekä eleven-työn, että blogityön, että opiskelujen suhteen. Mutta ole myös armollinen itsellesi ja vietä siellä sohvannurkassa aikaa sipsipussin kanssa! Sekin on tärkeää. 😀
Kiitos ihanasta kommentista. Välillä on vaan niin paljon kaikkea kivaa ja kiinnostavaa, että sitä aina unohtaa vetäytyä sinne sohvan nurkkaan. 🙂
Jaksaa, jaksaa vielä vähän aikaa, mutta siltikin voisit olla itsellesi hieman armollisempi. Hellitä vaikka tätä blogia hieman pariksi kuukaudeksi, ei me täältä mihinkään hävitä. Kaikkea hyvää!
Kiitos ihanasta kommentista!
Onneksi ei tosiaan enää paljon jäljellä, eli eiköhän tämä tästä. 🙂
Kiirettä on pitänyt näilläkin hollilla yliopiston, kandinkirjoittamisen, työn ja koira- ja kirjoittamisharrastuksen puitteissa, ja itsellä paloi loppuun viime viikkoina.. Onneksi osasin myöntää tilanteen itselleni ja vetää liinat kiinni.
Yhden neuvon voisin antaa, ihan siltä varalta että auttaa: tee aikataulu ja tsydeemit, ja luota niihin! Eli jos maanantaisin mennään töihin ja illalla tehdään koulujuttja 3h, niin näiden aikojen ulkopuolella ei ressata siitä, ehtiikö nyt sitten oikeasti. 🙂 tsemppiä!
Oijoi, varsin kiireiseltä kyllä kuulostaa! Hyvä, että osasit rauhoittaa tilanteen. Olet aivan oikeassa, että hyvä aikataulutus kyllä aina helpottaa tilannetta ja tuo mielenrauhaa. 🙂
Tämän postauksen kirjoittaminen oli tosi hyvä juttu! Uskon, että sinulle tuli parempi olo jo pelkästään miettiessäsi sanavalintoja ja julkaistuasi tekstin.
Pitkäaikaisena lukijana mutta harvasanaisena kommentoijana toivon, että luopuisit (jääräpäisestä!) tavoitteestasi tehdä postaus päivässä. Olet varmaan sitä miettinytkin. Minusta olisi jopa uutta aihetta kiinnostavampaa seurata postauksen kommentteja, vastauksiasi esitettyihin kysymyksiin ja silloin tällöin sukeutuvia keskusteluja aiheesta ja aiheen vierestäkin. Blogisi lukijamäärään verrattuna kommentteja tulee aika vähän – uskon, että suuri syy on nimenomaan se, ettet ehdi vastata niihin.
Ehkä keskustelu lukijoiden kanssa olisi myös sopiva määrä sosiaalisuutta myös oman rauhan rakastajalle 🙂 Siinä kun pystyy määrittelemään rajansa hyvin tarkkaan.
Yksi kantapään kautta opittu juttu vielä: pinnistely, pyrkiminen tavoitteeseen ja ”sitten kun” ei tule ikinä päättymään. Joskus muutama vuosi opiskelujen jälkeen tajusin, ettei elämä tule koskaan valmiiksi. Elämäntilanteet muuttuvat ja tuovat tullessaan joko uusia tarpeita tai pakkomuutoksia. Siksi on niin kovin tärkeää pitää itsestään huolta kaikkien päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien pyörityksessä.
Lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia ja toivotan jaksamista.
Kiitos ihanista sanoista, annoit paljon pohdittavaa. <3
Olet aivan oikeassa, että kommenttiboksin puolelle saisi kyllä ehdottomasti löytyä enemmän aikaa, sillä kuten sanoit, on se minulle juuri sopiva määrä sosiaalisuutta. 😉
Ja tottahan se on, ettei elämästä koskaan tule valmista. Kun yksi kiire loppuu niin toinen alkaa ja on hyvä muistaa pitää itsestään huolta kaiken sen keskellä. Otan sen tavoitteekseni. Kiitos, että muistutit siitä! <3
Olen samoilla linjoilla TeijaH:n kanssa siitä, että mieluummin sitten vaikka vähemmän postauksia mutta enemmän vuorovaikutusta lukijoiden kanssa, koska se tuo eloa ja kiinnostavuutta mihin tahansa blogiin. Bloggareihin tavallaan ’kiintyy’ vuosien mittaan ja heidän tärkeimpiä tekemisiään tulee kommentoitua puolisollekin kuin olisi kyse jostain ystävästä. Tavallaan bloggaajan kommentoimattomuus etäännyttää lukijoista ja kommentointi tuo lähemmäksi ja tekee blogista interaktiivisemman, jos tajuat mitä tarkoitan 🙂
Monesti aihevalintasi ovat sellaisia, että ne helposti herättäisivät laajempaakin keskustelua jos se olisi mahdollista, erityisesti opintosi, työsi, Suomi-Ruotsi maaottelu (:D) jne sekä monet tuoteryhmätkin.
Olisiko muuten kommenttien vähenemisen syynä myös tuo pakollinen sähköpostiosoitteen antaminen? Spontaanien pikaviestien kirjoittajia se saattaa hiukan karsia.
Kiitos kommentista! <3
Otan nyt missiokseni ehtiä osallistumaan enemmän kommenttiosion puolella, sillä olet aivan oikeassa tuosta vuorovaikutuksesta. 🙂
Voi tosiaan olla, että sähköpostiosoitteen jättäminen karsii ohimennen jätettyjä kommentteja, mutta samalla se on onneksi myös pitänyt kaikki kommentit asialinjalla. 🙂
Tuli sellainen asia mieleeni tuosta opinäytetyösi(?) otsikosta, että kun tellä on iso valikoima, on asiakkaana haastavaa lähteä etsiään jotain sopivaa tuotetta. Olen tilannut kilpailijaltanne aika paljon ihan sen vuoksi, että siellä on matalan kynnyksen ”kysy kampaajalta” mahdollisuus. On kiva, kun voi nopeasti kysyä suosituksia johonkin tarpeeseen. Varmasti teilläkin on se mahdollisuus, mutta sitä voisi nostaa enemmän esille omana palveluna.
Laaja valikoima on hienoa, mutta myös vähän haastavaa asiakkaan kannalta. Tuota voisi kannattaa kehitellä 🙂
Tsemppiä kevääseen!
Tuo oli todella hyvää palautetta, kiitos! <3
Meillä on kehitteillä tuohon tällä hetkellä jotain, mutta en vielä voi paljastaa, että mitä. Tai no, oikeastaan kehitteillä on aika paljonkin kaikkea, mutta katsotaan, millä tahdilla saamme asiat etenemään. 😉
Voimia ja jaksamista! Kevät tuo kohta taas lisää valoa piristämään mieltä. Voisitteko kenties miesystävän kanssa tehdä parin päivän reissun jonnekin jo ennen kesälomaa? Sen luulisi katkaisevan teidän molempien stressin ja antavan lisää voimia opintojesi loppukoitoksiin.
Kiitos! Voi, olisi kyllä ihanaa, jos pieni lomareissu olisi johonkin väliin mahdollista, tekisi varmasti hyvää. 🙂