Kun elämäntilanteet menevät uusiksi ja ympärillä on kokoajan paljon uutta ja jännittävää, mutta välillä jopa niin erilaista, että se suorastaan hirvittää, tulee joskus väkisinkin sellainen olo, että ”Apua, miten tästä kaikesta mahtaa selvitä?”
Eräs tuttuni kertoi minulle joitakin vuosia sitten oman mottonsa:
”Muut tekee mitä voi ja minä teen mitä haluan.”
Minunkin kannattaisi kuulemma ottaa siitä oppia hänen mielestään. Naureskelin lauseelle silloin. Mitä se nyt edes itseasiassa tarkoitti?
Viimeisen vuoden aikana olen oppinut, mitä se tarkoittaa. Se ei ole julistus ryhtyä kapinalliseksi yhteiskuntaa vastaan vaan viesti siitä, että liian moni ihminen asettaa itse itsellensä ja elämällensä päässään rajat hokien, ettei voi tehdä jotain asiaa tai että joku asia on vain heille mahdoton ja tyytyy siihen, ettei voi ikinä saavuttaa sitä.
En ollut aiemmin tiedostanut, kuinka kova tahto itselläni on ja että pystyn ihan varmasti asioihin, joita vaan haluan. Minulla oli mielessä paljon asioita, joita halusin elämässäni tehdä, mutta moniin oli mielessäni vastauksena, että en minä voi. En voi, koska en osaa. En voi, koska en uskalla. En voi, koska en kehtaa. Syitä löytyi aina.
Olen kuitenkin oppinut, että kyllä minä osaan, uskallan, kehtaan ja voin. Jos päätän jotain, olen kyllä kykeneväinen tekemään sen. En edes muista, kuinka monesti esimerkiksi viime lukuvuoden aikana meinasin luovuttaa ja huutaa, että en minä jaksa, en minä pysty tähän kaikkeen, mitä ole itselleni haalinut tehtäväksi. Mutta sitten päätin, että pystynpäs. Ja jälkeenpäin naurattaa miettiäkin, että miten ihmeessä edes ajattelin, etten muka pystyisi.
Kun läheiseni kertoi minulle aikoinaan tuosta omaa elämäänsä ohjaavasta lauseesta, koin sen jopa hieman ylimieliseksi. Just, ajattelet olevasi vähän muita parempi ja että tyytykööt ne tekemään jotain, sinä voit kyllä tehdä mitä huvittaa, ajattelin mielessäni silmiäni pyöritellen.
Nyt ymmärrän, ettei tuossa lauseessa ole kysymys pätkääkään ylimielisyydestä. Siinä on kyse ihan puhtaasti omiin kykyihin luottamisesta ja siitä, että tietää olevansa vahva ja voivansa saavuttaa haluamansa tuloksen kun vain jaksaa jatkaa nöyrästi kohti maaliaan eikä luovuta kesken kaiken. Osaa asettaa itselleen niitä välietappeja, antaa välillä vähän energiapatukoita ja tarvittaessa vaikka pitää huilitauon ja kannustaa muitakin, mutta muistaa, että kyllä tämä maratooni juostaan loppuun vaikka jalka kipsissä jos niikseen tulee ja ensivuonna otetaan uusiksi.
Lienee sanomattakin selvää, että tuon ihmismielen tahtotilan aikaansaamaa voimakkuutta kuvaavan lauseen minulle useamman vuotta sitten todennut henkilö on tällä hetkellä erittäin menestyvä omalla sarallaan, sillä hän on vaan yksinkertaisesti mennyt ohjeensa mukaan. Nykyään yritän itse tulla perästä. Oma tieni kulkee aivan eri suuntaan, mutta hei, eivätkös kaikki tiet lopulta vie Roomaan?
Toivottavasti tekin muistatte, että ne muut tekevät mitä voivat, mutta te voitte ihan oikeasti tehdä ihan mitä haluatte!
Tässä vielä varsin inspiroiva video aiheeseen liittyen.
Teettekö te, mitä haluatte?
No entäs jos kuuluu niihin muihin?
Toivottavasti tekee silti niitä asioita, jotka tekevät itsensä onnelliseksi. Elämä on liian pitkä ja tylsä vain tyytyä miettimään, että "Voi kunpa.." tai "Ehkä minäkin joskus…" 🙂
No sitten on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, tai hyväksyä ja olla tyytyväinen 😀 sitten ei auta vanhana valittaa, jos on tietoisesti jäänyt leikkimään marttyyriä "ei pysty ei voi" elämään. En usko, että Virve tarkoitti kuitenkaan haluamiensa asioiden tipahtaneen nenän eteen että hups vaan, tästähän olenkin haaveillut. Vaan kun tekee töitä saavuttaakseen haluamansa, henkinen kantti kasvaa kohisten ja fiilis on huikea kun onnistuu 🙂
Uskon, että jokainen voi tehdä ihan mitä itse haluaa kun vaan muistuttaa itseään siitä ja minä halusin muistuttaa muitakin muistuttamaan itseään. 🙂
Miksiköhän tuon lauseen kuulee aina vain jonkun parturi-kampaajan enäjärveltä tai vastaavan suusta, oikeasti vaativilla aloilla menestyneet puhuu vain kovasta työstä…
Minun suurin unelmani oli saada lapsi. Mutta minä en voi saada lapsia. Joten kiitti, anonyymi, yritänpä tosiaan "ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä", se varmasti auttaa. Etten vain jää "tietoisesti leikkimään marttyyria". Haluatko vielä kertoa, miten omalla työlläni voin saada lapsen, se auttaisi varmaan meitä kaikkia lapsettomuudesta kärsiviä?
Onhan se helppoa, jos suurin haave on joku tyhjäpäinen ja materialistinen juttu, mutta niitä elämässä oikeasti tärkeitä asioita ei niin vain oteta jollain typerällä muka-nokkelalla mantralla.
Entä jos on vaan liian vanha, oikeasti?
Ei se minusta ole mikään este miettimään realistisesti, missä elämäntilanteessa haluaisi olla ja millaisia asioita tekemässä jos vain itse tahtoo. Eläkkeellekin jäädään nykyään niin myöhään, että viisikymppinenkin voi halutessaan opiskella vaikka uuden ammatin jos se vain on jotain, mistä on aina haaveillut.
Onneen ei aina tarvita isoja muutoksia tai päätöksiä. Jos on aina haaveillut saavansa vaikkapa spagaatin niin voi sitä alkaa vaikka eläkkeelläkin treenaamaan.
Ikä, elämäntilanne ja monet muut jutut ovat usein juuri niitä perusteluja, joilla hoemme itsellemme ettemme voi tehdä jotakin. Ehkä jotain asiaa ei voi juuri sillä hetkellä jostain syystä tehdä, mutta ehkä asian eteen voi jo alkaa tehdä jotain, jotta sen voi myöhemmin saavuttaa. Jos on vaikka halunnut aina asua Espanjan auringossa, mutta kokee, ettei työn ja perheen vuoksi voi sitä tehdä nyt, voi sitä espanjaa vaikka alkaa opetella jotta muutto onnistuu vaikka eläkkeelle jäädessä edes. 🙂
Ihan mielettömän hyvä lausahdus muutoin ja ehkäpä voisin itsekin sanoa tuota toteuttavani, ainakin jossain määrin. 🙂 Toki välillä tulee niitä down-fiiliksia kun kokee "ettei musta tähän ole, mitä olen edes kuvitellut itsestäni" – mut onneksi ne jää vain hetkeksi elämässä ja seuraavassa hetkessä mennään sisulla eteenpäin et "kyllähän sitä piru vie pystyn, miksen muka?" 😀 Ja toisaalta; voitko mitään elämässä edes saada ja saavutta jos et edes yritä!?
Hyvä ja erittäin ajatuksia herättävä postaus, jälleen kerran. 🙂
Ihana asenne! Jes! 🙂
Jos olisin rikas niin tekisin mitä vaan, mutta nyt tuntuu ettei oikein mitään saa tehtyä, kun useimmiten kaikki aina maksaa liikaa
Kiitos muistutuksesta! Pitää yrittää taas muistaa tää hetken aikaa! 😀
Kannattaa muistaa. 🙂
Rahanpuute oli se kroonisin este, kun mietin mitä kaikkea haluaisin tehdä. Aika usein vastaus oli että "emmä voi, ei ole rahaa", joka sinällään piti/pitää paikkansa. Ei opiskelija ikinä rikas ole, ellei ole rikkaat vanhemmat tai lottovoittaja. Ajattelin että joskus tulevaisuudessa sitten matkustan harrastan ja niin edespäin, kun on rahaa ja aikaa.
Isoin itsepetos ikinä. Tulevaisuudessa ei ole yhtään enempää aikaa kuin nytkään, joten mitäa jos lakkaisi valittamasta ja alottaisi edes yrittämisen?
… ja niin siinä vain kävi, että nyt lähdetään "köyhänä" opiskelijana New Yorkiin. Ja on alettu jo säästämään Australian reissua varten. Aloitin myös ratsastuksen, monen vuoden tauon ja "emmä enää kehtaa" -mussutuksen jälkeen. Ja "emmä pysty/osaa" lauseen hylkäämisen jälkeen ovet aukesi lääkikseen monen harhailuvuoden jälkeen.
Hommat vaati töitä, enkä mäkään voi mennä ihan sillä mentaliteetillä, että saan kaiken nyt heti. Pitkäjänteisyys, budjetointi, priorisointi, mitä näitä nyt on. Mutta sen voin varmaksi vannoa, etten KOSKAAN ole ollut näin onnellinen ja tyytyväinen, kuin sen jälkeen, kun päätin lakata vain haaveilemasta.
Ihana sinä! Huippua! Liian moni sanoo, että raha on esteenä sille ja tälle, mutta minusta silloin ei ole vaan sisäistänyt lauseen ideaa ihan oikeasti. Silloin pitää vaan laskea, että mihin sitä rahaa tarvitsee ja miten paljon, mitä voi tehdä sen saadakseen ja mitäs sitten jatkossa. Ei minusta voi olettaa, että rahalla saa kaiken ja kaikki automaattisesti järjestyy jos on rahaa. Kyllä elämä vaatii paljon muutakin kuin rahaa. 🙂
Ihanaa reissue New Yorkiin ja kyllä se Australiankin rahasto on varmasti kohta jo kasassa kun vaan niin kerran olet päättänyt. Ja jes, että lääkiksenkin ovet ovat auenneet, onnea! 🙂