Monia meistä yhdistää ajatus siitä, kuinka ihanaa matkustaminen meistä on.
Rakastamme sitä, haaveilemme siitä ja olemme onnemme kukkuloilla saadessamme matkustaa.
Syyt siihen, miksi kukin haluaa matkustaa ovat kuitenkin yksilöllisiä ja ne voivat olla monilla aivan erilaisia.
Joskus ne saattavat jopa vaihdella ihmisellä itselläänkin esimerkiksi sen mukaan, mikä oma elämäntilanne on tai millainen matkakohde on kyseessä.
Omalla kohdallani olen tunnistanut kaksi erityistä syytä, joiden vuoksi olen rakastanut matkustamista.
Ironista kyllä, niistä jälkimmäinen on oikeastaan tällä matkalla saanut minut ensimmäistä kertaa kokemaan, etten tunnekaan enää samalla tavalla tarvetta matkustamiseen kuin ennen.
Nämä ovat kaksi tärkeintä syytä, joiden vuoksi matkustan:
1. Rakastan sitä, kuinka matkustaminen muuttaa minua
Minulle matkustamisessa ei ole koskaan kyse vain siitä, että haluaisin nähdä uusia paikkoja ja voisin sen myötä vaikkapa listata uusia maita nähtyjen maiden listalleni.
Tottakai rakastan nähdä uusia paikkoja ja se on tärkeä osa matkakokemusta, mutta se ei itsessään ole suurimpia syitä matkustamiselleni.
Rakastan matkustaa siksi, että palaan jokaiselta matkalta kotiin eri ihmisenä kuin jona matkalleni lähdin.
Se ihminen, jona palaan matkalta, on aina jossakin määrin viisaampi, kokeneempi, järkevämpi, empaattisempi ja vahvempi.
Jokainen matka opettaa, kasvattaa ja saa minut ymmärtämään paremmin paitsi muita, mutta myös itseäni.
Kun matkustaa, altistaa itsensä uusille kokemuksille, uusien asioiden tekemiselle ja vieraiden ihmisten kohtaamiselle.
Kaikki ne saavat pohtimaan uusia näkökulmia, tarkastelemaan asioita eri valossa, tutkimaan omia uskomuksiaan ja ajatuksiaan sekä jopa haastamaan omia ajatusmallejaan.
Kaiken sen lopputuloksena syntyy yleensä uusia ajatusratoja, jotka parantavat elämänlaatuani jollakin tavalla.
Lue myös: Madeiran matka antoi uusia ajatuksia tulevaan vuoteen
Vaikka kotimaanmatkailukin voi olla mukavaa ja sieltä voi samalla tavalla saada vastaavia kokemuksia, nautin itse eniten matkoista, joissa astun minulle vähemmän tuttuun kulttuuriin.
Kun ympäristö ja ihmiset toimivat ja ajattelevat eri tavalla kuin mihin olen tottunut, haastaa se minuakin näkemään asioita uudesta kulmasta.
Rakastan myös sitä tunnetta, kun esimerkiksi matkustan uuteen Aasian maahan, jossa en saa kiinni mistään ja kaikki on sen myötä uutta ja ihmeellistä.
Kun ei ymmärrä yhtään, mitä katukyltit sanovat tai saa kiinni ihmisten puheesta ja jopa hämmästelee jatkuvasti ympärillään olevien ihmisten toimintatapoja, saa kokea uudelleen sitä lapsenomaista uteliaisuutta, jonka aikuisena jostain syystä helposti kadottaa.
Aikuisena on tottunut, että asiat toimivat tietyllä tavalla ja suorastaan hämmentävän usein huomaa ajattelevansa, että pitäisi tietää niin monta asiaa, ettei tietämättömyyttään uskalla paljastaa kysymällä.
Vieraassa kulttuurissa matkustaessa on lupa heittäytyä jälleen lapseksi, katsella ympäristöä uteliaana, kysyä syitä ja selityksiä sekä oppia kaiken sen myötä joka päivä jotain uutta.
Lue myös: Thaimaassa henget juovat punaista Fantaa
Joskus näistä kokemuksista jää käteen suurestikin elämää muokkaavia juttuja, joskus taas pieniä.
Esimerkiksi siitä lähtien, kun vietimme puolisoni kanssa puoli vuotta Thaimaassa, on puolisoni vaihtanut kotona ruokaillessaan haarukan lähes poikkeuksetta lusikkaan.
Sitä ennen ajattelimme, että aikuiset syövät haarukalla ja lusikka on lapsille syömistä helpottamaan.
Thaimaassa opimme, että itseasiassa moni ruoka on paljon mukavampaa syödä lusikalla kuten paikalliset tekevät.
Kun taas matkustan yksin, muokkaa se usein mieltäni ja voi sen myötä vaikuttaa minuun paljonkin.
Puolisoni onkin naureskellut, kuinka hauskaa hänestä on, että hän saa aina uuden vaimon, kun palaan matkoilta kotiin eikä hän voi koskaan tietää, millainen se hänen uusi vaimonsa on – tähän mennessä vaikutukset ovat kuitenkin aina olleet positiivisia.
Usein lyhyetkin matkat voivat olla niin täynnä tekemistä ja uusia kokemuksia, että niillä voi olla suurikin vaikutus ihmiseen.
Lue myös: Mikä Ruotsissa on parempaa kuin Thaimaassa
2. Olen etsinyt kotia
Toinen suuri syy, miksi olen halunnut matkustaa on, että olen etsinyt paikkaa, jossa tuntisin olevani kotona.
Tämän tunteen puuttumista on ollut vaikeaa selittää niille, jotka eivät ole kokeneet sitä, mutta minulla se on ollut jo pitkään läsnä.
Olen kaivannut jotain tietämättä kuitenkaan, mikä se paikka oikeasti on.
On ollut raastavaa tuntea koti-ikävää ilman, että tietää, missä koti edes on.
Pidän Suomesta, mutta en tunne olevani siellä kotona.
Ruotsissakin on oikein hyvä olla, mutta en silti voi täydestä sydämestäni sanoa, että rakastan olla siellä.
Lontoo, jossa olen saanut asua kahdesti, on ollut ainoa paikka, jossa olen tuntenut täysin rinnoin olevani kotona.
Kun olen kävellyt Lontoon kaduilla, olen tuntenut, että kuulun sinne.
Sydämeni pakahtuu onnesta, elämä hymyilee ja oloni on kuin kävelisin vastarakastuneena käsi kädessä kumppanini kanssa.
Sen tunteen turvin sietää myös sen, ettei kaikki ole aina täydellistä – aivan kuten tiettyjä kumppaninkin haastavia piirteitä voi katsoa läpi sormien.
Lue myös: 5 parasta asiaa yksin matkustamisessa
Kun on saanut kokea sen tunteen, on vaikeaa tyytyä asumaan enää missään, missä ei tuntisi sitä tunnetta.
Kaikkialla tuntuu, että jotain puuttuu, vaikka asiat olisivatkin hyvin.
Silloin Lontoo toi minulle tuon tunteen ja vaikka rakastan Lontoota vieläkin, ei se ole kuitenkaan enää se paikka, jossa haluaisin tällä hetkellä asua.
Asuntojen hinnat ovat pilvissä, Brexit on tuonut kuvioon lisähaasteita ja vaikka nekin ovat tietysti täysin selätettäviä juttuja, on suurin syy muuttuneeseen mieleeni se, etten voi elää Lontossa sitä elämää, jollaista haluan elää, sillä kaupungin urakeskeinen ilmapiiri ei enää ole sitä mitä haluan.
Yhdessä muiden syiden kanssa nämä syyt ovat saaneet minut vuodesta toiseen etsimään itselleni uutta Lontoota.
Lue myös: Harkitsen vakavissani muuttoa Etelä-Koreaan
Jokainen paikka, jonne olen matkustanut viime vuosina, on saanut minut aina miettimään, voisiko se olla se paikka, jossa minusta vihdoin tuntuisi kodilta.
Tuntusinko oloni kotoisaksi Tokiossa tai Soulissa? Ehkä Singapore tai Bali ovatkin minulle oikeita paikkoja?
Vai asuuko sisälläni ehkä pariisitar? Olisiko Madeira sitä, mitä olen aina etsinyt? Tai Vietnam tai Malesia?
Kun mikään näistä ei ole tuntunut siltä oikealta, olen kasvattanut matkakohteiden listaani sillä ajatuksella, että olen kerännyt sille paikkoja, joissa olen voinut aavistella ehkä viihtyväni ja haluavani asua.
Olen käynyt monissa ihanissa paikoissa, joista osan olen voinut perustella itselleni oikein hyviksi paikoiksi asua, mutta kodin tunne ei ole järjen asia, vaan sydämen asia.
Kun löytää itselleen oikean paikan, sen vain tuntee ja silloin järki voi jopa kadota – aivan kuin rakastuneena.
Kun kohtaa sen oikean ihmisen, sen vain tietää.
Kun tapasin puolisoni, tiesin jo parissa viikossa, että hän olisi tuleva aviomieheni (ja kerroin sen kyllä kaikille, sillä olin siitä niin varma).
Lue myös: Määmatkalla – miksi yksin matkustaminen kannattaa
Kun lähdin Torreviejaan, tulin tänne vain elämänkokemuksia keräävälle matkalle.
Olin utelias näkemään kaupungin ja kokemaan, mitä sillä voisi olla minulle antaa, mutta en uskonut, että viihtyisin täällä pidempään.
Viikkojen kuluessa on kuitenkin tapahtunut jotain aivan erityistä: olen havahtunut tunteeseen siitä, että olen tullut kotiin.
Tunne heräsi minussa pikkuhiljaa ja alkoi sitten vahvistua eksponentiaalisesti.
Siinä missä vielä ensimmäisinä viikkoinani täällä mietin, että tämä on vain yksi niistä paikoista, joissa vietän hetken aikaani ennen kuin matkustan jälleen seuraavaan, olen ensimmäistä kertaa sitten Lontoon kokenut löytäneeni paikan, josta en halua lähteä pois muuten kuin korkeintaan hetkeksi käymään jossakin.
Tunnen, että tänne haluan kuitenkin palata aina uudelleen ja että minun kuuluu olla täällä.
Sitä tunnetta on vaikeaa kuvailla, mutta jos sen on kokenut ymmärtää, mistä puhun.
Sen tunteen löytäminen on ollut minulle iso asia.
En vielä tiedä tarkalleen, mitä se tulee tarkoittamaan tulevaisuuden kannalta, mutta ei minun tarvitsekaan tietää.
Tiedän, mitä se tarkoittaa minulle nyt: olen paikassa, jossa voin voida hyvin sekä nyt että tulevaisuudessa ja pidän sen tunteen turvin mieleni ja sydämeni avoimena niille mahdollisuuksille, joita eteeni voi tämän myötä tulla.
Katsotaan, mihin tämä kaikki johdattaa!
Lue myös: 7 syytä, joiden vuoksi viihdyn Torreviejassa
Heippa! Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta mua kiinnostaisi lukea, mitä sinulla on mukana Torreviejassa ja minkälainen asuntosi siellä on. 🙂 Eli kuinka monta tavaraa ja minkälaista kosmetiikkaa jne… On ollut ihanaa lukea, miten hyvin viihdyt siellä. Halauksia Suomesta! <3
Näinhän se on, voin kuljeskella vaikka kuinka upeiden paikkojen teillä ja kaduilla, mutta niissä ei löydy kotia. Koti on mielentila, ja kun mielentila ja paikka kohtaavat, siellä haluan asua. Kaipuu ja ikävä kotia, siellä missä sielunmaisema kohtaa etsimänsä harmonian, on tarve ja päämäärä ja kun ne kohtaavat, koti on siellä. Ymmärrän hyvin kodinomaisen tunteesi Torreviejassa, se on minullekin erittäin tuttu paikka, vaikka en olekaan sieltä löytänyt kotia…:)
Yksi kysymys: Oletko o i k e a s t i joskus asunut Suomen ja Ruotsin lisäksi missään muualla?
Nykyäänhän voi oleilla esimerkiksi toisessa EU-maassa pitkäänkin ilman oleskelulupaa, mutta asuminen jossain maassa vaatii muutakin. Esimerkiksi ko. maan viranomaiskäytäntöjen tuntemista (esimerkkinä nyt vaikka verotus) ja monta muuta asiaa, jotka kuuluvat siihen asumiseen. Muuttaessasi jonnekin tarvitaan niin monta asiaa, jotka voi tilapäinen oleskelija ko. maassa sivuuttaa varaamalla asumisen vaikkapa AirBnB:n kautta (ei pahempaa paperisotaa, joka yleensä kuuluu asunnon vuokraamiseen, ei todistuksia, suosituksia…) jne. Esim. pankkitilin avaaminen ja nettiyhteyden hankkiminenkin voivat vaatia jos jonkinlaista paperia ja todistusta (ja usein vaativatkin). Joistakin maista jopa pois muuttaminen aiheuttaa valtavan paperirulianssin, niin uskomattomalta, kuin se kuulostaakin.
Eli asuminen jossain maassa on ihan eri asia kuin oleilu siellä (tämä erokin voi syödä paikan viehätystä). Kaipa sinäkin sen huomasit Ruotsiin muuttaessasi?
Minulle on tuottanut tosiaan haastetta juuri se, etten ole etsinnästä huolimatta löytänyt sitä paikkaa, jossa tuntuisi niin vahvasti kodilta, että haluaisin asua siellä. Olen sen myötä itse vain elänyt eri maissa, sillä verotuksellisesti ja käytännön vuoksi ei ole ollut järkeä tai tarvettakaan siirtää itseään kirjoille eri maihin, kun niissä on tiennyt olevansa niin lyhyen aikaa — eikä tokin oikein mikään paikka ole tuntunutkaan siltä, että sinne tosiaan haluaisi perustaa kodin. Ruotsin ja Suomen lisäksi olen ollut puolesta vuodesta vuoteen vain turistiviisumilla Bangkokissa ja Lontoossa ollessani minulla ei ollut muuta kotia kuin se, muuten olen vain matkustellut ympäriinsä muutamista viikoista kuukauteen ja todennut aina lopulta, ettei matkakohde tosiaan olekaan paikka, jonne haluaisin asumaan pidemmäksi aikaa. Esimerkiksi Suomessa opiskellessakaan en siirtänyt itseäni takaisin kirjoille Suomeen, kun olin siellä vain käymässä ja yrityksen kannalta aina hankalaa, jos pitää alkaa pystyttää sitä uuteen maahan.🙂
Lontooseen asumaan/elämään ensimmäistä kertaa muuttaessa oli kyllä oma shownsa tosiaan silloin saada pankkitiliä avattua, tehtyä vuokrasopimusta (sitä tarvittavien dokumenttien määrää tuli täälläkin silloin naureskeltua ja kauhisteltua) ja olikohan se nyt sähkö- vai nettiliittymää avatessa (josta mm. tarvittiin lasku pankkitilin avaamiseen) ja hieman olin sekaisin silloin jonkun veron/maksunkin kanssa, joka piti maksaa kun oli siellä asunnossa kirjoilla, mutta siitä on jo kymmenisen vuotta, niin en enää muista koko kuviota kovin tarkasti — aika kultaa muistot! 😅
Toivotaan, että maailma mahdollistaa diginomadeille jatkossa vieläkin helpomman elämisen eri paikoissa. 🙂 Muuttaminen eri maihin kirjoille jokaisen oleilufiiliksen myötä tarkoittaisi kyllä melkoista showta, kun diginomadina pitäisi aina uudelleen laittaa yritystä pystyyn ja sitten eläkkeellä kerätä mahdollisia eläkkeitä sieltä täältä — nytkin niitä tulee jo Suomesta, Ruotsista ja merimieskassasta omien eläkesäästöjen lisäksi. 😅
Nythän näitä on tietysti pitänyt Espanjaa varten alkaa selvitellä, jos tänne aikoo jäädä, mutta toisaalta olen kokenut sen aika mielenkiintoisena prosessina ja järkevintähän se on toki olla kirjoilla, jos tietää olevansa maassa toistaiseksi eikä vain johonkin määräpäivään saakka. Ajattelen, että sitten kun löytää jonkun paikan, jota rakastaa niin, että haluaa ihan oikeasti asua siellä, niin käytännön järjestelyt ovat ”pieni paha” sen rinnalla, että saa elää unelmaansa. 🙂