Olin tosiaan yksin rantalomalla ja päätin vielä koota yhteen yksinmatkustamisen positiiviset ja negatiiviset puolet.
+Matkan saa järjestää täysin omien mielitekojensa mukaan. Sain kävellä viikon aikana rauhassa noin 75 kilometriä eikä minun tarvinnut kuunnella kenenkään rakoilla olevista jaloista tai hiertävistä tossuista.
+Matkasuunnitelmia saa muuttaa täysin omien halujensa mukaan.
+On mahatava tunne tajuta, että itsekin voi tehdä asioita eikä niiden tekemiseen aina tarvitse jonkun muun tukea ja läsnäoloa. Kun selviää kiperästä tai kiperäksi luulemastaan tilanteesta yksin, on väkisinkin voittajan olo.
+Saa aikaa olla itsensä kanssa ja ajatella rauhassa omia ajatuksiaan.
-Vaikka matka olisi ollut kuinka mahtava, voin vaan fiilistellä sen pieniä hetkiä muille, mutta en muistella niitä yhdessä kenenkään kanssa.
-Jos huoneeseen tulee ötökkä, olen pulassa. En pidä niistä, en halua nähdä niitä enkä varsinkaan halua olla se, joka tappaa niitä tai poistaa ne huoneesta. Tästä johtuen en itse esimerkiksi tuulettanut hotellihuoneessani kertaakaan.
-Rannalle voi mennä yksin, mutta jos tahtoo mennä mereen uimaankin, ei mukaan voi ottaa oikeastaan muuta kuin pyyhkeen, läpsykkäät ja avaimen, jonka senkin tahtoo ehkä mieluiten pitää kädessään tallessa mereen mennessä.
-Lomakuvani ovat tätä tasoa:
Kenelle yksinmatkustelu sitten sopii? Ei varmasti kaikille ja minusta yksinmatkaajat voikin luokitella kahteen päätyyppiin:
-Sosiaaliset yksinmatkustajat, jotka ovat niin sosiaalisia ja valmiita kanssakäymään tuntemattomien ihmisten kanssa, ettei reissuun yksinlähteminen haittaa heitä yhtään, sillä he saavat juttuseuraa ja hengailuseuraa paikanpäällä kuitenkin aina jostakin.
-Epäsosiaaliset yksinmatkustajat, joille ei tuota ongelmia olla vaikka viikkoa hiljaa omien ajatuksiensa kanssa. He puhuvat kyllä muille tilanteen sitä vaatiessa, mutta heille seuranpuute ei ole mikään ”puute” tai ongelma, vaan he viihtyvät ongelmitta yksinkin.
Näiden kahden ääripään väliinputoajilla voi olla ongelmia yksinreissatessa. Jos kaipaat seuraa, mutta et ole kovin innokas lähtemään juttelemaan tuntemattomille ja hakemaan sitä itse, saatat tuntea itsesi yksinäiseksi pelkkien omien ajatuksiesi kanssa.
Itse lukeudun noihin epäsosiaalisiin yksinmatkustajiin, mutta olen kyllä nauttinut siitä, että minulla on ollut internet käytössäni ja olen saanut läppärilläni vaihtaa kuulumisia Englantilaistuneen Herrasmieheni kanssa päivittäin sekä päivitellä blogiani. Täysin epäsosiaalinen en minäkään ole siis ollut.
Paitsi että monia mietyttää yksin reissaamista suunnitellessa mahdollinen yksinäisyys, mietityttää monia myös se, tunteeko reissatessa olonsa turvattomaksi.
Itse en ole kertaakaan tuntenut oloani turvattomaksi. Valitsin matkakohteeksi mukavan ja helpon turistirysän (Kreetan Retymonin), jossa ei tarvitse pelätä päivällä eikä illallakaan. Koska en kuitenkaan tahdo koetella onneni rajoja, olen suosiolla vetäytynyt aina hotellilleni viimeistään vähän kymmenen jälkeen pimeän jo laskeuduttua. En ole lähtenyt baareihin tai koskenut alkoholiin, sillä tahdon ottaa varman päälle.
En ole myöskään koskaan pelännyt yksin hotellihuoneessani. Tokihan tällaisella syrjäisemmällä paikalla olevassa ja yöaikaan respattomassa hotellihuoneessa voisi sen ensimmäisessä kerroksessa majaillessa säikähtää jokaista rasahdusta ja kolahdusta, mutta olen päättänyt, etten ala pelkäämään. On erittäin epätodennäköistä, että lukitussa huoneessani tapahtuisi mitään.
Myös yksin syömään meneminen mietityttää monia.
Voin kertoa, ettei siinä ole mitään erikoista. Kukaan ei katso sinua kummallisesti, säälivästi, hölmistyneenä, hämmästyneenä tai ylipäätänsäkään varmasti oikeastaan edes kiinnitä sinuun huomiota. Saat valita ravintolan ja pöytäpaikkasi aivan mielesi mukaan, syödä niin kauan tai nopeasti kuin haluat ja ihan vaan olla rauhassa. Not big deal, kokeile vaikka kotimaassa. Syöthän sinä kotonasikin varmasti usein yksin?
Jos minulla ei olisi tiedossa mahtava kesä ja minulla olisi jäljellä vapaajaksoja, joille en olisi jo suunnitellut ohjelmaa, matkustelisin varmasti enemmänkin yksin. Tai jos en olisi syksyllä muuttamassa Lontooseen, valitsisin ehdottomasti asunnottoman elämän ainakin hetkeksi ja lähtisin jokaisella vapaajaksollani jonnekin päin maailmaa.
Suosittelenkin siis ehdottomasti jokaista vähänkin yksinmatkustamista harkitsevaa kokeilemaan sitä. Koska yksinmatkustaessa joutuu hyvin usein maksamaan matkastaan lähes tuplahinnan ihan vaan siksi, ettei tahdo jakaa huonettaan kenenkään kanssa, suosittelen kurkistamaan Finnmatkojen tarjonnan hotelleista, jotka tarjoavat majoituksen yhdelle hengelle ilman lisämaksua. Oman lomani varasin sitä kautta.
Rohkaistuiko kukaan jo edes suunnittelemaan reissua yksin?
mä olisin just tommonen epäsosiaalinen, mutta osaan olla yksin tuntematta itseän yksinäiseksi, ja keksin kyllä itseni kanssa tekemistä. Ihan hyvä kun on tämmöinen yksinolemisen taito 🙂 Tosi kiva kun postalit matkaltasi, oli tosi kiva lukea niitä, sillä samaistuin täysin 🙂
Mutta jos reissuun lähden, lähden avokkini kanssa, koska opiskelijalla on niin harvoin rahaa lähteä kotikuntaa kauemmas että mieluusti jaan kokemukset 🙂 ehkä joskus tulevaisuudessa voisin ehdottomasti lähteä yksinkin matkaan! ja laittaisin samoin sormuksen sormeen vaikken,
kiitos vinkistä 😉
-tiiia
mä en usko et musta ois yksinmatkaajaks kun mua ahistaa jos joutuisin vaikka syömään yksin jossain mäkkärissä tai hesessä :D:D…en tiiä mikä siinä on mut ahistun kauheesti ihmisten tuijottelusta niin tarviin siihen jonkun kaverin tai tutun et mulla on mukava olla :D! mut sun loma vaikutti kivalta, mäkin tykkään kauheesti matkustelusta mut tuun luultavasti tarvitseen aina sinne jonkun kaveriks..:-)
Minäkin tarvitsen ehdottomasti kaverin mutta siinä on juuri tuo että ei voi tehä extempore jotain kun kaveri ei halua (koettu) Ja se saa oikestaan itsenikin aina epäilemään että kannattaako. Mutta mun enkuntaidot ovat NIIN onnettomat etten millään pystyisi olemaan. Osaan pyytää yhden jäätelön yai ruuan yai bussi lipun niin osaa. Mutta heti jos kysytään (haluatko tälläisen, tälläisen vai tälläisen" En ymmärrä mistään mitään. Tai mikä tahansa jatkokysymys jääådyn enkä tiedä mistä ihminen puhuu ja mitä minun pitäisi vastata.
Ehkäpä mä sittenkin suuntaan tänä kesänä reissuun, yksin 🙂
yksinmatkailu vaikuttaisi oikeastaan aika kivalta idealta! osaatko hei muuten suositella meikkivoidetta tai sävyttävää päivävoidetta henkilölle joka pelästyy jokaista alkoholi tai silikoniosasta ainesosalistoilla, eli osaistko suositella jotakin mahdollisimman "puhdasta"! : D
Haluaisin mainita tuosta rannallemenosta sellaisen asian, että kun ollaan kahden kesken reissattu, niin ollaan vaan etsitty omien pyyhkeiden lähistöltä joku luotettavan näköinen porukka (yleensä eläkeläisiä, heh), ja kysytty että josko saadaan jättää laukku heidän vahdittavakseen. Koskaan ei ole kukaan kieltäytynyt, ja aina ollaan saatu polskutella yhdessä meressä, miettimättä laukun varastamista (:
Matkustin vuosi sitten pääsiäisenä viikoksi yksi Dubliniin ja sen jälkeen olen huomannut, että vaikka miehen kanssa on ihana matkustaa, niin kaipaan myös yksin matkustamista. Sen takia ja tästä ihanasta lomareissustani innostuneena suunnittelin lomani viimeiselle viikolle muutaman päivän reissua yksin Tukholmaan. Ei mikään kovin eksoottinen kohde, mutta kaupunkilomat ovat mieleeni. Sitä reissua tässä odotellessa (toki myös miehen kanssa yhteystä lomareissua, en väheksy sitä ollenkaan 🙂 ).
Olen kanssa tuollainen epäsosiaalinen lomailija ja olen kyllä matkaillut paljon yksin Suomessa. Lähinnä Lapissa. Eikä ole yhtään ahistanut. Luxusta.
Heh, en oo ikinä ennen nähnyt kenenkään mitanneen kävelykilometrejään lomalla tai ylipäätään kiinnittävän huomiota matkojen pituuteen. Toivottavasti ei mennyt suorittamiseksi.
Apua nyt joudun lopettamaan tämän blogin lukemisen. En pysty enää kertaakaan lukemaan tuota englantilaistunutta herrasmiestä tai joudun hyppäämään ikkunasta. Sori, mut ei pysty.
Yksin matkailu on ihanaa! Itse olen "epäsosiaalinen" yksinmatkustaja. En siis varsinaisesti kaipaa seuraa rannalle, ostoksille, syömään, iltaelämään. Juttuseuraa olen saanut aina tarpeeksi, jos en muuten niin istun baaritiskille ja kiusaan baarimikkoja työssään. 😀
Ainoa ongelma on ollut se yksin syöminen. Tai lähinnä se, etten ole saanut syödä yksin ja rauhassa. Kun keski-ikäinen ravintolanomistaja alkaa tosissaan ehdotella yhteistä yötä, on olo aika yksinäinen.
Olen matkustellut yksin useita kertoja rantalomakohteeseen. Nyt olen lähdössä muutaman viikon kuluttua kaverini kanssa ja se ehkä "jännittää" enemmän kuin yksin matkustaminen 😀
Monet jopa kauhistuvat että "Yksin reissussa" mutta siihen tottuu. Seuraa kyllä aina olen löytänyt ja kuullut "kun sä olet tommonen sosiaalinen" 😀
Houkuttaa, mutta kovin pitkälle ei nyt ole mahdollisuutta matkustaa. Ehkä sovellan tätä joskus vaikka viikonloppulomaan kotimaassa.
No kyllä tämän myötä se mahdollisuus nyt ainakin lähemmäs tuli. 🙂 Aiemmin on vaan pelottanut koko ajatuskin, niin hassua kuin se ehkä onkin, varsinkin niiden turistikohteiden ollessa kyseessä… 😀 (Terveellä järjellä pääsee muutenkin pitkälle.) Että KIITOS 🙂
Kiitos tästä postauksesta! olen itse lähdössä elokuussa Miamiin muutamaksi päiväksi yksin ja olen miettinyt, että mitenköhän tulen siellä pärjäämään kun kertaakaan en ole yksin ollut ulkomailla vaikka olenkin sellasta tyyppiä, joka viihtyy paljon yksikseen :).
Kiitos tästä postauksesta! olen itse lähdössä elokuussa Miamiin muutamaksi päiväksi yksin ja olen miettinyt, että mitenköhän tulen siellä pärjäämään kun kertaakaan en ole yksin ollut ulkomailla vaikka olenkin sellasta tyyppiä, joka viihtyy paljon yksikseen :).