Käytin vuosilomapäiviäni ja ynnäsin siihen vielä muutamia ylityövapaitani, joiden turvin otin maaliskuulle huikean neljän viikon loman. Vietin ensimmäisen viikon osaksi Suomessa ja toisella lomaviikolla Ruotsiin palattuani matkustimme äkkilähdöllä Egyptin Hurghadaan.
Tavallisesti haluan lähteä lomalle kohteisiin, joissa en ole aiemmin ollut ja viettää niissä vähintään kaksi viikkoa, jotta ehdin kunnolla nähdä ja tehdä sekä ottaa ihan vain iisisti. En mielelläni matkusta (Lontoon kaltaisia poikkeuskohteita) lukuunottamatta paikkoihin, joissa olen jo ollut, mutta nyt teimme poikkeuksen.
Olen ollut Egyptissä aikoinaan perhelomalla ja nähnyt niin pyramidit kuin Kairon museotkin. Kymmenisen vuotta sitten olin uudemman kerran lomalla Egyptin Hurghadassa ja silloin kurkistimme Luxorin kuninkaiden laakson. Olin siis nähnyt jo ne jutut, joita Egyptiin lähdetään katsomaan ja nyt minusta tuntui oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni, että halusin vain lähteä kauas ja olla tekemättä yhtään mitään.
Matkakohteeksemme valikoitui siis Hurghadan neljän tähden Grand Resort -hotelli, josta saimme pakettimatkojen äkkilähtötarjouksena reilulla 300 eurolla varsin mukavan junior-sviitin. Pakettiin kuului kaiken lisäksi vielä all inclusive -ruokailut, eli aamiainen, lounas ja illallinen buffetissa, mahdollisuus muiden ravintoloiden ja snack baarien antimien nauttimiseen sekä ilmaiset paikalliset alkoholilliset ja alkoholittomat juomat, joten diili oli melkoisen hyvä.
Keltaisen, oranssin ja punaisen väreissä vehreitä palmupuita ja sinistä taivasta vasten leikittelevät hotellirakennukset muodostivat varsin ison, kahdesta isosta piha-alueesta koostuvan hotellikompleksin, jossa oli yli 800 huonetta. Saimme oman huoneemme hotellin rauhallisemmalta puolelta ja saatoimme katsella ison terassimme suojista sen edessä rauhoittavasti virtaavaa uima-allasta, joka oli yksi hotellin monista altaista ja vaikutti lähinnä koristeelta, jossa kukaan ei oikeasti liiemmin uinut.
Olin etukäteen ajatellut, etten tekisi lomalla mitään. Nauttisin vain olemisesta, sillä unohdan usein melko kiireisessä arjessa tehdä niin. Valmistelin puhelimeen useita äänikirjoja ja e-kirjoja, latasin Spotifyn soittolistat käytettäväksi offline-tilassa ja pakkasin mukaani viikon satsin kangasnaamioita.
Hitto, minä vain nauttisin, söisin, nukkuisin, ihan vähän ehkä joisinkin, hoitaisin ihoani, menisin ajoissa sänkyyn enkä tekisi mitään muuta!
Pari ensimmäistä päivää sujuivat hyvin ja alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Laitoin naamiolaput kasvoille, aurinkolasit päähän ja otin sähköisen kirjan käteeni.
Hotellin terassilla oli niin mukava istuskella, että poistuimme sieltä lähinnä vain syömään ja välillä myös vähän juomaan – lasi viiniä hyvän kirjan tai juttutuokion kanssa todellakin rentouttaa mieltä. Buffetissa oli ihanaa viettää aikaa melko pitkäänkin ja kerätä lautaselle ihan vähän kaikkea, jotta jokaisesta jutusta sai maistettua yhden suupalan.
Oli ihanaa, kun kerrankin oli kunnolla aikaa ja saattoi tehdä ihan mitä halusi. Aluksi halusin lukea kirjoja, koska kotona tuntui, etten koskaan ehdi tehdä sitä. Viime kuukaudet olen ollut innoissani äänikirjoista, sillä niitä on ollut helppoa kuunnella työmatkoilla ja kotona kaikenlaista puuhastellessa – varsinkin, kun niitä voi vielä kuunnella nopeutetulla tempolla.
Hankin tammikuussa kokeiluun Storytel-sovelluksen, joka tarjosi parin viikon ilmaisen kokeilujakson ja jäin sitten sille tielle. Äänikirjat ja e-kirjat ovat loistava juttu kaltaiselleni minimalistille, joka ei halua omistaa fyysisiä kirjoja, mutta ei myöskään saa aikaiseksi lähteä hakemaan niitä kirjastosta. Sitä paitsi ulkomailla asuessa nautin nykyään erityisen paljon siitä, että voin kuunnella ja lukea kirjoja suomeksi eikä kaiken tarvitse aina tapahtua ruotsiksi tai englanniksi.
Oli kuitenkin hauskaa huomata, että kun parin lomapäivän jälkeen aloin miettiä, mitä oikeasti halusin tehdä kaikella sillä ajalla, jota minulla oli käytettävänäni, oli itsestäänselvä vastaus, että halusin vihdoin voida käyttää aikaa blogiin kunnolla. Minusta oli jo pitkään tuntunut, että mielessäni oli vaikka kuinka monta juttua, joista halusin blogiin kirjoittaa, mutta koskaan ei vain tuntunut olevan tarpeeksi aikaa syventyä niihin. Nyt sitä aikaa vihdoin oli ja nautin siitä.
Mieleeni nousi postausideoita, joita aloin kirjoittaa ylös ja parin lomapäivän jälkeen niitä oli jo kymmeniä. Käytin tavallista enemmän aikaa postauksien kirjoittamiseen, sillä minulla ei ollut mikään kiire. LED-valoterapiaa käsitelleen blogipostauksen kirjoittamiseen meni kuusi tuntia, sillä oli ihanaa uppoutua aiheeseen ja lukea siitä läjäpäin tutkimuksia ja artikkeleita. Blogin kirjoittaminen tuntui ihan älyttömän hyvältä.
Hotellin varjoisalla terassilla läppäri sylissä maisemien katselu, aamukahvin tai iltapäivälasillisen siemailu, aurinkorasvan tuoksujen haistelu ja trooppisen linnunlaulun kuuntelu nosti taas entistä vahvempana mieleen ajatuksen siitä, ettei asioiden tarvitse olla näin vain lomalla. Okei, ehkä ihan samanlaisissa puitteissa eläminen aivan jatkuvasti ei olisi mahdollista, mutta meidän ei olisi mikään pakko tyytyä asumaan Ruotsissa ja lähtemään sieltä lomalle etelään vain silloin tällöin.
Olemme laskeskelleet, että kun vielä lusimme oravanpyörässämme nelisen vuotta, olemme maksaneet asuntolainamme, minkä jälkeen voimme laittaa asuntomme vuokralle ja lähteä vuokrarahoilla elämään maailmalle. Tukholman överillä hintatasolla asuntoamme voi vuokrata kalustettuna noin 1400 eurolla kuussa ja kun siitä vähentää yhtiövastikkeen ja sähkölaskun, menee kiinteisiin kustannuksiin vain vähän alle 300 euroa kuussa. 1100 eurolla saa jo hyvin vuokrattua asunnon jostakin lämpimästä ja maksettua vielä muunkin elämisen.
(Minulta on kysytty, mikä estää meitä lähtemästä maailmalle jo nyt ja vastaus on, että emme vain koe sitä fiksuksi. Jos 1400 eurosta pitää yhtiövastikkeen, vuokra-asunnon ja ruuan lisäksi varata reilut parisataa euroa asuntolainan korkojen maksuun, ei asuntolaina lyhene yhtään. Kun takaraivossamme sitten painaa edelleen ajatus siitä, että asuntolaina on joskus maksettava, ei maailmalla olo tunnu ollenkaan samalla tavalla täydeltä vapaudelta kuin miltä se asuntolainattomana tuntuisi.)
Olen loman aikana miettinyt todella paljon sitä, haluaisinko irtisanoutua päivätyörumbasta ja elää vain itsenäisenä yrittäjänä ja bloggaajana. Kuten joku ehkä muistaa, tein jo kerran sen päätöksen ja irtisanouduin työstäni ihan oikeasti, mutta houkuttelevien työkuvioiden seurauksena pyörsin puheeni ja jäinkin meille hommiin.
Asia pyörii mielessäni paljon, sillä minulla ei ole siihen itsestäänselvää vastausta. En pysy päivätyössäni, koska pelkäisin lähteä siitä pois. Pysyn siinä siksi, että haluan tehdä työtäni. Koen, että saan siitä paljon paitsi kokemuksia, mutta myös näkemyksiä, eli se auttaa minua myös olemaan parempi bloggaaja. Vaikka en pidäkään erityisesti sosiaalisista kontakteista ja nautin eniten siitä, että saan olla omassa rauhassa, on myös toisaalta ehkä ihan hyvä, että työ pakottaa minut pieneen sosiaalisuuteen. Voisihan olla, että tulisin ihan hulluksi, jos vain erakoituisin kotiin.
Jos en pitäisi työstäni, olisin lähtenyt jo aikapäiviä sitten kävelemään. Pidän kuitenkin siitä, mitä me teemme ja mitä minä saan työssäni tehdä sekä ennen kaikkea siitä, kuinka saan olla mukana vaikuttamassa suomalaiseen kosmetiikkatarjontaan. Silti minua houkuttelee kuitenkin kovasti ajatus siitä, että voisin olla täysin oman itseni herra, matkustella missä päin maailmaa tahansa ja tehdä ihan juuri niitä juttuja, joita itse haluan.
Tällä hetkellä uskon, että pysyn työssäni seuraavat vuodet, yritän oppia ottamaan rennommin ja varaamaan tarpeeksi aikaa blogille (teenhän nykyäänkin vain 60% työviikkoa). Samalla koen kuitenkin mukavaksi ajatukseksi, että noiden voisien aikana olen saanut paljon kokemuksia, maksanut lainan ja voin sen jälkeen hyvillä mielin lähteä hakemaan uusia kokemuksia ihan muualta. Toisaalta on kuitenkin kutkuttava ajatus tietää, että yrityksellämme on varsin paljon jänniä suunnitelmia tuleville vuosille ja voi jopa olla, että niiden myötä ajatukseni tulevaisuuden haaveistani muuttuvat.
Minulta on myös kysytty, enkö voisi nyt sitten vain keskittyä täysillä blogiin ja tienata sen kautta rahat lainan takaisinmaksuun ja lähteä jo nyt maailmalle. Sekin vaihtoehto houkuttelee kovasti, sillä olisihan sekin mahdollista. En ole kuitenkaan tällä hetkellä halukas heittämään talouttani täysin blogin varaan, sillä vaikka blogissa riittäisi kävijöitä, ei koskaan voi tietää jos tapahtuu jotain, mikä vaikuttaa tulonlähteisiin. Pelkällä blogiliikenteellä kun ei tienaa enkä ole itse ihan täysin sinut maksettujen postausten myymisen kanssa.
Toisaalta saan myös tehdä töissä tällä hetkellä ja tulevaisuudessa sellaisia asioita, jotka opettavat minulle paljon ja joiden kautta saamat opit haluan ansioluettelooni lisätä. Olen siis töissä, koska pidän siitä (kaikesta sen tuomasta stressistä huolimatta) sekä ihan vain puhtaasti itsekkäistä, minulle hyötyä tuovista syistä.
Juuri nyt tuntuu kuitenkin hyvältä, kun mieli on niin rentoutuneessa tilassa, että siellä on ollut erityisen paljon tilaa blogipuuhien miettimiselle ja toteuttamiselle.
Mitä te haluatte lomillanne mieluiten tehdä?
Lue myös:
Kuinka paljon blogin mainoslinkeillä tienaa?
Oma uratarina – Näin päädyin tähän, missä nyt olen
Minimalismin myötä en enää yritä tehdä enemmän töitä tienatakseni lisää