Terveisiä Tokiosta. Otsikko varmaankin kertookin jo postauksen sisällön kompakin kuvaavasti…
Maanantaina oli viides päivämme Tokiossa ja päätimme mennä Odaiban keinotekoiselle saarelle, joka on rakennettu Tokionlahteen. Menimme saarelle sinne nopeasti kuljettavalla Yurikamome-junalla, joka on ilman kuljettajaa automatisoidusti kulkeva, korkeuksissa kiskoilla liikkuva kulkuväline.
Odaiban saari itsessään on varsinainen shoppailukeskittymä ja kiertelimmekin sen isoissa ostoskeskuksissa jonkun aikaa keskittyen lähinnä pällistelemään, mitä kaikkea niissä on tarjolla.
Oma lempparini oli VenusFort-ostoskeskus, jossa on paitsi jonkun verran outlet-myymälöitä myös aivan mieletön design. Ostoskeskus näyttää sisältä todella tyylikkäältä yksityiskohtineen ja erityisesti huomioni kiinnitti sen taivasta jäljittelevä katto.
Illan pimennyttyä katseemme kiinnittyi VenusFort-ostoskeskuksen vieressä olevaan valtavaan Daikanransha-maailmanpyörään, jota ei voi olla huomaamatta. 115 metrin korkeuteen kohoava maailmanpyörä oli vuonna 1999 auetessaan maailman korkein maailmanpyörä, mutta jonka kymmenkunta muuta maailmanpyörää on sittemmin koossaan ohittanut.
Ruotsalainen ehdotti maailmanpyörään menoa ja suostuin siihen ajattelematta asiaa enempää. Voi kuulostaa hassulta, mutta unohdan aina pelkääväni korkeita paikkoja kunnes joudun niihin. En varsinaisesti oikeastaan pelkää korkeita paikkoja eikä esimerkiksi pilvenpiirtäjän näköalatasanteella oleminen saa minussa aikaan pelokkaita tuntemuksia, mutta pelkään korkealla olevia paikkoja, joissa minusta tuntuu, että paikka saattaa hajota ja saatan pudota. En pelkää lentämistä, mutta yli sadan metrin korkeuteen kohoavan maailmanpyörän pikkuruiseen koppiin nouseminen sai aikaan lievän jännityksen ja paniikin. Se nimittäin todellakin tuntui paikalta, joka saattaisi vartin kierroksen aikana pudota…
Nousin kuitenkin rohkeasti koppiin, sillä emme onneksemme saaneet sinne muuta seuraa ja siitäkin huolimatta, että sydämeni pomppasi aluksi kurkkuun jokaisesta äänestä ja kopin keinahduksesta pystyin silti keskittymään ihailemaan Tokiota sen yövalaistuksessa. Pilvenpiirtäjät, sillat ja koko kaupunki ylipäätään näyttivät niin kauniilta valojen loistaessa joka puolella. Rakastan moderneja suurkaupunkeja ja Tokio oli hyvää vauhtia nousemassa uudeksi lempparikaupungikseni. Kopissa soi kaunis musiikki ja tunnelma oli ihana.
Ajatustenjuoksuni keskeytyi kun mies liikahti alas penkiltä keinauttaen koppia ollen yhtäkkiä polvistuneena eteeni. Siinä Tokion suurkaupungin valojen loisteessa hän tarttui käteeni, kosi minua ja sain sormuksen sormeeni. Se oli kaunis hetki ja juuri niin täydellinen kuin ikinä olin vaan saattanut kuvitella.
Vain me kaksi, kaupungin valot ja totaalinen yllätys – juuri sen oikean henkilön kanssa, jonka vajaat kaksi vuotta sitten kohdatessani tiesin jo parissa viikossa olevan juuri se henkilö, jonka kanssa tulisin viettämään loppuelämäni.
Mies oli kantanut sormusta mukanaan jo useamman päivän odottaen sitä täydellistä hetkeä. Maailmanpyörän nähdessään hän löysi täydellisen hetkensä ja naureskeli mielessään, kun minä fiilistelin maailmanpyörää etukäteen niin kovasti räpsien siitä kuvia ja ottaen videoklippejä sekä kuvaten meidät lippuinemme juuri ennen maailmanpyörään astumista. Paikka todellakin tuli ikuistettua kuviin.
Hän halusi, että voisin itse päättää sormukseni ja oli kysellyt ystäviltään vinkkejä. Parasta vinkkiä mukaillen hän oli lainannut salaa sormustani ja mennyt tukholmalaiseen koruliikkeeseen, josta sai lainaan väliaikaisen, sopivan kokoisen sormuksen, jolla kosia ja joka voitaisiin myöhemmin vaihtaa täydelliseen, itse suunniteltuun sormukseen. Ideana oli, että morsian saisi sitten itse päättää tarkalleen millaisen ainutlaatuisen sormuksen hän itselleen halusi.
Ajatus oli todella kaunis. Sormus ei tosin ole koskaan ollut minulle niin supertärkeä juttu, että olisin osannut kuvitella mielessäni tarkalleen, miltä sen tulisi näyttää. Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut hajuakaan ja itseasiassa tärkeämpää oli sen tuoma tunne. Tämän vuoksi ehdotinkin, että ostaisimme sormuksen mielummin Tokiosta, sillä minulle olisi se ja sama olisiko jollakin ihmisellä jossakin päin maailmaa samanlainen sormus kuin minulla. (Kuljinhan tyytyväisenä Vuittonin käsilaukkujenkin kanssa, vaikka joka kolmannella vastaantulijalla on nykyään samanlainen. Minusta ne vaan olivat käteviä ja ihanan huolettomia.) Minulle riitti ajatus siitä, että sormus oli merkkinä avioliittoaikaistani sen yhden ainutlaatuisen ihmisen kanssa ja samalla se olisi myös matkamuisto erityiseltä lomaltamme.
Tänne kuuluu siis erittäin hyvää! <3
Onnea! Ihana kirjoitus.
Ihanaa! Onnea!
Awwww! Ihanaa! Onnea <3 <3 <3
PALJON PALJON ONNEA teille molemmille!!! <3
Valtavasti onnea! ❤ Ihana, ainutlaatuinen hetki ja ihanan romanttinen ajatus sormuksesta miehellä .
Lämpimät Onnittelut kihlauksen johdosta blogin pitkäaikaiselta lukijalta vuosien takaa!
( Itse ikisinkkuna elävänä ja parisuhteesta haaveilevana melkein kyynel vierähti silmäkulmaan liikutuksesta. Ehkä minäkin, joskus, löydän sen unelmieni prinssin, sammakoita onkin tullut suudeltua jo liiankin montaa vuosien varrella….)
Voi, miten onnellinen olen puolestasi, Virve! Ammattiin valmistuminen ja nyt unohtumaton kosinta! Parhaimmat onnittelut kihlaparille, nauttikaa elamastanne nyt taysilla!
Sydämelliset onnittelut!!! <3
Mahottomasti onnea 🙂 Postauksesta tuli kiva (ja romanttinen) fiilis itsellekin, vaikka henk.kohtaisesti ei ole koskaan ollut ”hinkua” mennä naimisiin. Onnellinen ja tasapainoinen parisuhde on jo enemmän kuin tarpeeksi.
Ai kun ihanaa! <3 You go girl!
Oi, paljon onnea!! <3 Olen elämääsi blogin kautta seurannut jo vuodesta 2010 tai 2011 ja olen niin onnellinen, että olet löytänyt paikkasi maailmassa ja nyt vielä sen kaikkein rakkaimman! Onnea vielä!
Paljon Onnea!
Oi, ihan ku jostain elokuvasta♥ onnea!
Onnea, onnea! <3 Ihania uutisia, tippa tuli linssiin!
Paljon paljon onnea Virve!!
Onnea ♡♡♡
Onnea teille! <3
Kovasti onnea teille molemmille! Tämähän saattaa myös auttaa helpottamaan korkean paikan kammoa, kun sinulla on hyvin positiivinen muisto liitettynä sellaiseen. Tai sitten ei, mutta todella kaunis tarina. 🙂
Onnea!Ihanaa
Tulipa lattea kommenti, kun kaikki hymiöt jäivät pois… Siis, <3 <3 <3 <3!! : )
Tuhannesti onnea!<3 Mulle tuli liikutuksen kyyneleet silmiin :')
Mahtavaa, paljon onnea!
Ihanaa, paljon onnea!
Oi, kuulosti todellakin täydelliseltä kosinnalta! Niin ihanan romanttista <3 Oikein Paljon Onnea teille!
Voi vitsit miten ihanaa! Ihan hirmuisesti onnea teille <3
Paljon onnea! Jännä juttu, miten sitä vaan joskus heti alkuun tietää, että nyt osui oikea tyyppi kohdalle. Omalla kohdalla siis yli 18 v yhdessä ja 15 v naimisissa, myös ulkomaalaisen kanssa.
Awwww! Onnea!
Onnea ihan hirveän paljon! :’)
Tuhannesti onnea !!
Lämpimät onnittelut❤️❤️❤️
Paljon onnea teille molemmille!! <3
IHANAA! Onnea! <3
Onnea! <3
Ihanaa, onnea!
Ihanaa! Paljon onnea! Olen niiin onnellinen sun puolesta, vaikken henkilökohtaisesti tunnekaan 🙂
Onnittelut! Aivan mahtavaa!!
❤
Kuulostaa aivan mielettömän upealta illalta!!! Oman mieheni kanssa kihloihin päädyttiin tähän verrattuna hyvin latteasti oluttuoppien ääressä, mutta toisaalta tärkeintä on kuitenkin se rakas ihminen siinä vierellä. <3 Paljon onnea!!!
Paljon onnea teille! <3 🙂
Voi, aivan ihanaa! Valtavasti onnea!!
Hurjan paljon onnea!! <3
Oiiii onnea <3 pakko myöntää että oon ehkä hieman kateellinen, tuo mun miekkonen kovasti uhoaa ettei aio ikinä mennä naimisiin niin kosintaa taitaa olla turha odotella 😀
Voi miten ihanaa! Onnittelut vielä tätäkin kautta!
Instassa sormusta jo ihailin ja mietin, että kovin on japanilaista korutyyliä tuo sormus, niin siro ja kaunis. Ihana idea idea hankkia sormus sieltä paikan päältä
Täydellisen mukavaa loppulomaa teille molemmille
Lämpimät onnittelut! Olipa liikuttavan ihana postaus.
Voi miten ihanaa! Olen seurannut blogiasi alusta asti, ja tämä toi niin hyvän mielen minulle. Isot onnittelut ja kaikkea hyvää! <3
Onnea